Barnabaan evankeliumi

Wienin hovikirjastossa
sijainneesta italiankielisestä
käsikirjoituksesta v. 1905
englanniksi kääntäneet ja toimittaneet
Lonsdale ja Laura Ragg;
heidän tekstistään suomentanut
Karla Löfgren

Barnabaan evankeliumi

Barnabaasta käsky kuuluu:
“Jos hän tulee teidän tykönne,
niin ottakaa hänet vastaan.”

(Paavalin kirje kolossalaisille,
4.luku, 10.jae)

BARNABAAN EVANKELIUMI

Tosi evankeliumi Jeesuksesta, Kristukseksi kutsutusta, Jumalan maailmalle
lähettämästä uudesta profeetasta: Barnabaan, hänen apostolinsa mukaan.

Barnabas, Jeesus Nasaretilaisen, Kristukseksi kutsutun, apostoli, toivoo
rauhaa ja lohdutusta kaikille maan päällä.

Rakkaani, suuri ja ihmeellinen Jumala on kuluneina päivinä vieraillut
luonamme profeettansa Jeesuksen Kristuksen opetuksen ja ihmeiden armon
kautta, minkä johdosta monet Saatanan petkuttamina ja hurskautta
teeskennellen saarnaavat mitä jumalattominta oppia kutsuen Jeesusta Jumalan
pojaksi, kieltäen Jumalan ikuisiksi ajoiksi määräämän ympärileikkauksen ja
tehden jopa saastaisen lihan sallituksi: heidän joukossaan myös Paavali on
joutunut eksytetyksi, mistä en puhu murhetta vailla; sen tähden kirjoitan
totuuden, jonka itse olen nähnyt ja kuullut Jeesuksen kanssa ollessani,
jotta voisitte pelastua ettekä joutua Saatanan petkuttamiksi ja perikatoon
Jumalan tuomiolla. Sen tähden varokaa jokaista, joka saarnaa teille uutta
oppia vastoin sitä, mitä minä kirjoitan, niin että voisitte pelastua
ikuisiksi ajoiksi.

Olkoon suuri Jumala kanssanne ja varjelkoon teitä Saatanalta ja kaikelta
pahalta. Amen.

1. Ensimmäinen luku sisältää enkeli Gabrielin ilmoituksen Jeesuksen
syntymästä Neitsyt Marialle.

Kuluneina vuosina Maria -nimisen neitsyen, joka on Daavidin sukua Juudan
heimosta, luona vieraili Jumalan enkeli Gabriel. Tämä tahraton neitsyt, joka
eli pyhästi ja virheettömästi rukoillen ja paastoten, oli eräänä päivänä
yksin enkeli Gabrielin saapuessa hänen kammioonsa ja tervehtiessä häntä
sanoen: “Jumala olkoon kanssasi, Maria.” Neitsyt pelästyi enkelin
ilmestymistä, mutta tämä lohdutti häntä sanoen: “Älä pelkää, Maria, sillä
olet saavuttanut Jumalan suosion, ja Hän on valinnut sinut äidiksi
profeetalle, jonka Hän lähettää Israelin kansalle, jotta se seuraisi Hänen
lakejaan sydämen totuudessa.” Neitsyt vastasi: “Kuinka voisin synnyttää
poikia; enhän ole tuntenut ketään miestä?” Enkeli vastasi: “Oi Maria, Jumala
joka loi ihmisen ilman ketään miestä pystyy kyllä luomaan sinussakin ihmisen
ilman miestä, sillä Hänelle ei mikään ole mahdotonta.” Maria vastasi:
“Tiedän, että Jumala on kaikkivaltias; siksi Hänen tahtonsa tapahtuu.”
Enkeli vastasi: “Saakoon sinussa nyt alkunsa profeetta, joka sinun tulee
nimetä Jeesukseksi: ja sinun täytyy varjella häntä viiniltä ja vahvoilta
juomilta ja kaikelta saastaiselta lihalta, sillä lapsi on Jumalan Pyhä.”
Maria kumarsi nöyrästi sanoen: “Katso Jumalan palvelijatarta; tapahtukoon
sinun sanasi mukaisesti.” Enkeli poistui ja neitsyt ylisti Jumalaa sanoen:
“Tunne, oi sieluni, Jumalan suuruus, ja riemuitse, henkeni, Jumalassa,
Pelastajassani, koska Hän on katsonut vaatimattoman palvelijattarensa
puoleen peräti niin, että kaikki kansakunnat tulevat siunaamaan minua, sillä
Hän joka on mahtava on ylentänyt minut, ja siunattu olkoon Hänen pyhä
nimensä. Sillä hänen armonsa ulottuu sukupolvesta toiseen niiden yli, jotka
pelkäävät Häntä. Mahtavaksi on hän tehnyt kätensä, ja Hän on hajottanut ne,
jotka ylentävät itsensä sydäntensä mielikuvituksessa. Hän on alentanut
mahtavat istuimiltaan ja ylentänyt vaatimattomat. Nälkäisen Hän on täyttänyt
kaikella hyvällä ja rikkaan on Hän lähettänyt tyhjin käsin pois, sillä Hän
muistaa Aabrahamille ja tämän pojalle annetut lupaukset.

2. Enkeli Gabrielin Joosefille antama varoitus Marian raskaaksitulemisesta.

Kuultuaan Jumalan tahdon Maria, joka pelkäsi ihmisten pahastuvan itseensä
raskaaksitulonsa johdosta ja että nämä kivittäisivät hänet haureuteen
langenneena, valitsi kumppanikseen miehen nimeltä Joosef omasta
sukulinjastaan: sillä tämä eli oikeamielisenä miehenä Jumalaa peläten ja
palvellen rukouksin ja paastoin, elättäen itsensä kättensä työllä, sillä hän
oli puuseppä.

Tuntien miehen sellaiseksi neitsyt valitsi hänet kumppanikseen ja paljasti
hänelle jumalallisen ilmoituksen.

Koska Joosef oli oikeamielinen mies, hän aikoi Jumalan pelosta torjua Marian
havaittuaan tämän kantavaksi. Mutta katso, Jumalan enkeli nuhteli häntä
hänen nukkuessaan ja sanoi: “Oi Joosef, miksi aiot hyljätä Marian, vaimosi?
Tiedä, että kaikki, mikä hänessä on saanut alkunsa, on tapahtunut yksin
Jumalan tahdosta. Neitsyt tulee synnyttämään pojan, joka teidän on nimettävä
Jeesukseksi; joka teidän on varjeltava viiniltä ja vahvoilta juomilta ja
saastaiselta lihalta, sillä hän on Jumalan pyhä äitinsä kohdusta. Hän on
Israelin kansalle lähetetty Jumalan profeetta, jotta hän käännyttäisi Juudan
sydämensä puoleen, ja että Israel vaeltaisi Herransa lain mukaisesti,
niinkuin on Mooseksen laissa kirjoitettu. Hän tulee suuren voiman kera,
jonka Jumala hänelle antaa, ja tekee suuria ihmeitä, jotka pelastavat
monia.”

Heräten unesta Joosef kiitti Jumalaa, ja eli Marian kanssa koko ikänsä
palvellen Jumalaa kaikessa vilpittömyydessä.

3. Jeesuksen ihmeellinen syntymä ja Jumalaa ylistävien enkelien
ilmestyminen.

Tuohon aikaan Juudeaa hallitsi Herodes keisari Augustuksen käskystä, ja
Pilatus oli Hannaan ja Kaifaan (ylipappien; suom.huom.) alueen kuvernöörinä.
Silloin Augustuksen käskystä koko maailma luetteloitiin verolle pantavaksi;
siksi jokainen meni omaan maahansa ja ilmoittautui heimonsa mukaisesti
luetteloihin merkittäväksi. Myös Joosef lähti Nasaretista, Galilean
kaupungista, raskaanaolevan vaimonsa Marian kanssa, mennäkseen Beetlehemiin
(sillä se oli hänen kaupunkinsa, olihan hän Daavidin huonetta ja sukua),
jotta hänet kirjattaisiin ylös keisarin määräyksen mukaan. Joosefin
saavuttua Beetlehemiin, joka oli pieni kaupunki ja täynnä ihmisiä,
muukalaisia siellä, hän ei löytänyt majapaikkaa vaan asettui kaupungin
ulkopuolelle paimenille tehtyyn suojaan. Joosefin siellä ollessa Marian
synnyttämisen aika koitti. Neitsyen ympäröi tavattoman kirkas valo, ja hän
synnytti ilman tuskia pojan, jonka otti käsivarsilleen, kapaloi ja laittoi
seimeen, sillä majatalossa ei ollut tilaa heille. Iloiten saapui paikalle
suuri joukko enkeleitä, siunaten Jumalaa ja kuuluttaen rauhaa
jumalaapelkääville. Maria ja Joosef ylistivät Jumalaa Jeesuksen syntymän
johdosta ja hoivasivat tätä mitä suurimmalla ilolla.

4. Enkelit julistavat Jeesuksen syntymän paimenille, jotka hänet löydettyään
kuuluttavat hänestä.

Tuohon aikaan paimenet olivat vartioimassa laumaansa, kuten tapana on. Ja
katso, heidät ympäröi tavattoman kirkas valo, josta heille ilmestyi enkeli,
joka siunasi Jumalaa. Yhtäkkinen valo ja enkelin ilmestyminen olivat
täyttäneet paimenet pelolla: siksi enkeli rauhoitti heitä sanoen: “Katsokaa,
ilmoitan teille suuren ilon, sillä Daavidin kaupungissa on syntynyt lapsi,
joka on Herran profeetta ja tuo suuren pelastuksen Israelin huoneelle.
Lapsen te löydätte seimestä, Jumalaa ylistävän äitinsä luota.” Ja hänen näin
puhuttuaan sinne tuli suuri joukko enkeleitä Jumalaa siunaten ja julistaen
rauhaa niille, joilla on hyvä tahto. Enkelien lähdettyä paimenet puhuivat
toisilleen sanoen: “Menkäämme Beetlehemiin etsimään sitä sanaa, jonka
Jumalan enkeli on meille ilmoittanut.” Monet paimenet tulivat Beetlehemiin
vastasyntynyttä etsimään, ja he löysivät tämän kaupungin ulkopuolelta,
seimestä makaamasta, enkelin sanojen mukaisesti. Siksi he tervehtivät
kunnioituksella häntä ja antoivat äidille, mitä heidän mukanaan oli,
julistaen tälle, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Maria talletti kaikki nämä
sanat sydämeensä, ja niin myös Joosef, kiittäen Jumalaa. Paimenet palasivat
laumansa luo julistaen kaikille, miten ihmeellisen asian olivat nähneet. Ja
niin koko Juudean ylänkö täyttyi pelolla, ja jokainen laittoi nämä sanat
sydämeensä, puhuen: “Me ihmettelemme: mitä tästä lapsesta on tuleva?”

5. Jeesuksen ympärileikkaus.

Kun Mooseksen kirjaan kirjoitetun Herran lain mukaiset kahdeksan päivää
olivat täyttyneet, he ottivat lapsen ja kantoivat hänet temppeliin
ympärileikattavaksi. Ja niin he ympärileikkasivat lapsen ja nimesivät hänet
Jeesukseksi, niin kuin enkeli oli sanonut ennen hänen sikiämistään kohdussa.
Maria ja Joosef ymmärsivät, että lapsi tulisi koitumaan monien pelastukseksi
ja tuhoksi. Sen tähden he pelkäsivät Jumalaa ja pitivät lasta Jumalan
pelossa.

6. Tähti johdattaa kolmea tietäjää idästä Juudeaan, ja löytäessään Jeesuksen
he tervehtivät häntä kunnioituksella ja lahjoin.

Herodeksen ollessa Juudean kuninkaana, Jeesuksen synnyttyä kolme idän
tietäjää tarkkaili taivaan tähtiä. Silloin heille ilmestyi hyvin kirkas
tähti, minkä vuoksi he yhdessä pääteltyään lähtivät Juudeaan seuraten
tähteä, joka kulki heidän edellään, ja saavuttuaan Jerusalemiin he kysyivät,
missä juutalaisten kuningas oli syntynyt. Ja kun Herodes kuuli tämän, hän
pelästyi, ja koko kaupunki joutui kiihtymyksen valtaan. Sen tähden Herodes
kutsui koolle papit ja kirjurit, sanoen: “Missä Kristuksen on määrä syntyä?”
He vastasivat, että tämän pitäisi syntyä Beetlehemissä, sillä näin on
profeetta kirjoittanut: “Ja sinä, Beetlehem, et ole vähäinen Juudan
ruhtinaitten joukossa: sillä sinun keskuudestasi nousee johtaja, joka on
johdattava kansaani Israelia.”

Herodes kutsui samoin koolle tietäjät ja kyseli heidän tulemisestaan: he
vastasivat nähneensä idässä tähden, joka oli ohjannut heidät tänne, minkä
vuoksi he tahtoivat lahjoin palvella tähden ilmoittamaa uutta kuningasta.

Silloin Herodes sanoi: “Menkää Beetlehemiin ja etsikää lasta suurella
tarkkaavaisuudella; ja löydettyänne hänet tulkaa kertomaan minulle, sillä
mielelläni minäkin tulisin häntä kumartamaan.” Tämän hän puhui petollisella
mielellä.

7. Tietäjien vierailu Jeesuksen luona ja paluu omaan maahansa, Jeesuksen
varoitettua heitä unessa.

Sen tähden tietäjät lähtivät Jerusalemista, ja katso! jo idässä ilmestynyt
tähti kulki heidän edellään. Tähden nähdessään tietäjät riemuitsivat. Ja
saavuttuaan näin Beetlehemiin, kaupungin ulkopuolelle, he näkivät tähden
pysähtyneen sen majan ylle, jossa Jeesus oli syntynyt. Siksi he menivät ja
sisään astuessaan näkivät lapsen äitinsä kanssa, ja syvään kumartaen he
tervehtivät häntä. Ja tietäjät lahjoittivat hänelle mausteita, kultaa ja
hopeaa, kertoen neitsyelle kaikesta näkemästään.

Myöhemmin, heidän nukkuessaan, lapsi varoitti heitä menemästä Herodeksen
luo: sen tähden he lähtivät toista reittiä takaisin kotiinsa, missä kertoivat
kaiken Juudeassa näkemänsä.

8. Jeesus viedään pakoon Egyptiin, ja Herodes surmaa viattomia lapsia.

Huomatessaan, etteivät tietäjät palanneet, Herodes uskoi joutuneensa
naurunalaiseksi; silloin hän päätti surmata syntyneen lapsen. Mutta katso,
Joosefin nukkuessa hänelle ilmestyi Herran enkeli sanoen: “Nouse joutuin,
ota lapsi äiteineen ja mene Egyptiin, sillä Herodes tahtoo surmata hänet.”
Joosef nousi suuren pelon vallassa, otti Marian ja lapsen, ja he menivät
Egyptiin, missä he asuivat Herodeksen kuolemaan asti. Herodes, joka uskoi
tulleensa tietäjien pilkkaamaksi, lähetti sotilaansa surmaamaan kaikki
Beetlehemin vastasyntyneet. Siksi sotilaat tulivat ja löivät kuoliaiksi
kaikki siellä olevat lapset Herodeksen käskyn mukaisesti. Näin täyttyivät
profeetan sanat: “Suuri itku ja valitus kuuluu Raamasta; Raakel itkee ja
suree poikiaan, mutta ei ole hänelle lohtua, sillä poikia ei enää ole.”

9. Juudeaan palattuaan ja kaksitoista täytettyään Jeesus väittelee
ällistyttävästi oppineitten kanssa.

Herodeksen kuoltua Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille sanoen: “Palaa
Juudeaan, sillä ne, jotka väijyivät lapsen henkeä, ovat kuolleet.” Siksi
Joosef otti lapsen (joka oli jo täyttänyt seitsemän vuotta) äiteineen ja
palasi Juudeaan: mutta kuultuaan Arkelauksen, Herodeksen pojan hallitsevan
Juudeaa hän pelkäsi jäädä sinne ja jatkoi matkaa Galileaan; ja he asettuivat
asumaan Nasaretiin.

Lapsi kasvoi armossa ja viisaudessa Jumalan ja ihmisten edessä.

Täytettyään kaksitoista vuotta Jeesus meni Marian ja Joosefin kanssa
Jerusalemiin palvoakseen siellä Mooseksen kirjaan kirjatun Herran lain
mukaisella tavalla. Rukousten päätyttyä Maria ja Joosef lähtivät pois, sillä
vaikka olivat kadottaneet Jeesuksen he uskoivat tämän palanneen kotiin
muitten sukulaistensa kanssa. Siksi Maria palasi Joosefin kanssa
Jerusalemiin ja etsi Jeesusta sukulaisten ja naapureitten luota. Kolmantena
päivänä he löysivät lapsen temppelistä kirjanoppineitten keskeltä,
väittelemästä näiden kanssa lain kysymyksistä. Ja kaikki olivat
hämmästyneitä hänen kysymyksistään ja vastauksistaan ja puhuivat: “Kuinka
hänessä voi olla tällainen tieto; onhan hän niin pieni eikä vielä oppinut
lukemaan?”

Maria torui häntä sanoen: “Poikani, mitä olet tehnyt meille? Isäsi ja minä
olemme huolestuneina etsineet sinua kolme päivää.” Jeesus vastasi: “Ettekö
tiedä, että Jumalan palvelemisen täytyy tulla ennen isää ja äitiä?” Sitten
Jeesus palasi äitinsä ja Joosefin kanssa alas Nasaretiin ja totteli heitä
nöyrästi ja kunnioituksella.

10. Kolmenkymmenen vuoden iässä Jeesus saa ihmeellisesti Evankeliumin enkeli
Gabrielilta Oliivivuorella.

Täytettyään kolmekymmentä vuotta Jeesus nousi ylös Oliivivuorelle oliiveja
poimimaan yhdessä äitinsä kanssa, kuten hän on itse minulle kertonut. Sitten
keskipäivällä, kun hän rukoili ja tuli sanoihin: “Herra, armossasi..”,
tavattoman kirkas valo ja suuri joukko enkeleitä ympäröi hänet sanoen:
“Siunattu olkoon Jumala.” Enkeli Gabriel antoi hänelle kirjan, aivan kuin
hohtavan peilin, joka laskeutui hänen sydämeensä, ja jossa hänellä oli tieto
Jumalasta, mitä Tämä oli sanonut ja tehnyt, ja siitä mitä Jumala tahtoi,
niin että kaikki oli avointa ja selvää hänelle. Ja hän sanoi minulle: “Usko
minua, Barnabas, minä tunnen jokaisen profeetan profetioineen, jopa niin,
että kaikki, mitä puhun, on peräisin tuosta kirjasta.”

Tämän näyn saatuaan ja tietäen olevansa Israelille lähetetty profeetta
Jeesus paljasti kaiken äidilleen Marialle ja kertoi tälle, että Jumalan
kunnian tähden hänen täytyisi kärsiä ankaraa vainoa, ja ettei hän enää voisi
asua äitinsä luona tätä palvelemassa. Tämän kuultuaan Maria sanoi: “Poikani,
jo ennen syntymääsi kaikki ilmoitettiin minulle: olkoon siis Jumalan pyhä
nimi siunattu.” Sen tähden Jeesus sinä päivänä lähti äitinsä luota astuakseen
profeetan tehtäväänsä.

11. Jeesus parantaa spitaalisen ja menee Jerusalemiin.

Laskeutuessaan vuorelta Jerusalemiin mennäkseen Jeesus kohtasi spitaalisen,
joka jumalallisen inspiraation ansiosta tunsi Jeesuksen profeetaksi. Siksi
hän kyynelsilmin rukoili Jeesusta sanoen: “Jeesus, sinä Daavidin poika,
armahda minua.” Jeesus vastasi: “Mitä haluat, veli, minun sinulle tekevän ?”
Spitaalinen vastasi: “Herra, anna minulle terveyttä.” Jeesus nuhteli häntä
sanoen: “Olet järjetön; rukoile Jumalaa, joka on luonut sinut, ja Hän antaa
sinulle terveyttä; sillä minä olen ihminen, sinun kaltaisesi.” Spitaalinen
vastasi: “Minä tiedän, että sinä, Herra, olet ihminen, mutta Jumalan Pyhä.
Rukoile sinä sen tähden Jumalaa, niin Hän antaa minulle terveyttä.” Silloin
Jeesus, huoaten, sanoi: “Herra Kaikkivaltias Jumala, rakkaudesta pyhiin
profeettoihisi anna terveyttä tälle sairaalle miehelle.” Näin puhuttuaan hän
kosketti sairasta käsillään Jumalan nimessä sanoen: “Oi veli, saa
terveytesi!” Ja hänen näin sanottuaan spitaali puhdistui, niin että sairaan
iho tuli lapsen ihon kaltaiseksi. Nähdessään parantuneensa mies huusi
kovalla äänellä: “Tule tänne, Israel, vastaanottamaan Jumalan sinulle
lähettämää profeettaa.” Jeesus pyyteli häntä sanoen: “Veli, mene rauhassa
äläkä puhu mitään”, mutta mitä enemmän Jeesus pyysi, sitä enemmän mies
huusi, sanoen: “Katsokaa profeettaa! Katsokaa Jumalan pyhää!” Näiden sanojen
tähden monet, jotka olivat kulkemassa poispäin Jerusalemista, juoksivat
takaisin ja palasivat kaupunkiin Jeesuksen kanssa selostaen ja kerraten
sitä, mitä Jumala Jeesuksen kautta oli tehnyt spitaaliselle.

12. Jeesuksen ensimmäinen saarna ihmisille: ihmeellinen opiltaan, koskien
Jumalan nimeä.

Nämä sanat kiihdyttivät koko Jerusalemia, minkä vuoksi kaikki juoksivat
temppeliin nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tullut sinne rukoilemaan, ja
ahtautuivat vaivoin sisään. Sen tähden papit anoivat Jeesusta, sanoen: “Nämä
ihmiset haluavat nähdä ja kuulla sinua; nouse siis korokkeelle, ja jos
Jumala antaa sinulle sanan, puhu se Herran nimessä.”

Jeesus nousi paikkaan, josta lainopettajilla oli tapana puhua. Pyydettyään
kätensä liikkeellä hiljaisuutta hän avasi suunsa, puhuen: “Siunattu olkoon
Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka hyvyydestään ja armostaan halusi luoda
olentonsa, jotta nämä ylistäisivät häntä. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka loi kaikkien pyhimysten ja profeettojen loiston ennen kaikkea
muuta voidakseen lähettää hänet maailmalle pelastukseksi, niin kuin Hän on
puhunut palvelijansa Daavidin kautta, sanoen: “Ennen Luciferia, pyhimysten
kirkkaudessa Minä loin sinut.” Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen,
joka loi enkelit, että ne palvelisivat Häntä. Siunattu olkoon Jumala, joka
rankaisi ja karkotti Saatanan seuraajineen, jotka eivät halunneet
kunnioittaa sitä, jota Jumala halusi kunnioitettavan. Siunattu olkoon
Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka loi ihmisen maan savesta ja asetti tämän
muitten luotujensa yläpuolelle. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen,
joka ajoi ihmisen Paratiisista tämän rikottua Hänen pyhää määräystään.
Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi, Hänen, joka armahtavaisena katsoi Aatamin
ja Eevan, ihmisrodun vanhempien, kyyneleitä. Siunattu olkoon Jumalan pyhä
nimi, Hänen, joka oikeamielisesti rankaisi Kainia, velisurmaajaa, lähetti
vedenpaisumuksen maan päälle, poltti kolme paheellista kaupunkia, koetteli
Egyptiä vitsauksin, hukutti Faaraon Punaiseen Mereen, kuritti epäuskovia ja
rankaisi paatuneita ja katumattomia. Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka katsoi armahtaen luotujaan ja siksi lähetti heille pyhiä
profeettoja, että he voisivat vaeltaa oikeudessa ja totuudessa Hänen
edessään; joka vapahti palvelijansa kaikkinaisesta pahasta antaen heille
tämän maan, isällemme Aabrahamille ja tämän pojalle ikuisiksi ajoiksi
antamansa lupauksen mukaisesti. Sitten Hän antoi meille pyhän lakinsa
palvelijansa Mooseksen kautta, ettei Saatana eksyttäisi meitä; ja Hän
korotti meidät kaikkien muitten kansojen yläpuolelle.

Mutta veljeni, mitä me tänä päivänä teemme, jottei meitä rangaistaisi
syntiemme tähden?”

Ja sitten Jeesus moitti ihmisiä mitä suurimmalla ankaruudella Jumalan sanan
unohtamisesta ja turhuuksille omistautumisesta; hän soimasi pappeja
välinpitämättömyydestä Jumalan palvelemisessa ja maallisesta ahneudesta; hän
moitti lainopettajia tyhjien oppien saarnaamisesta ja Jumalan lain
hylkäämisestä; hän soimasi lainoppineita, koska nämä tekivät lait
tehottomiksi perinnäistavoillaan. Ja sillä tavalla Jeesus puhui ihmisille,
että kaikki vähäisimmästä suurimpaan itkivät armoa ja anoivat Jeesusta
rukoilemaan puolestaan: kaikki paitsi heidän pappinsa ja johtajansa, joissa
tuona päivänä syttyi viha Jeesusta kohtaan, koska hän oli puhunut pappeja,
opettajia ja oppineita vastaan. Ja he alkoivat suunnitella hänen
kuolemaansa, mutta koska pelkäsivät kansaa, joka oli vastaanottanut hänet
Jumalan profeettana, he eivät sanoneet sanaakaan.

Jeesus kohotti kätensä Herraa Jumalaa kohti ja rukoili, ja ihmiset sanoivat
itkien: “Niin olkoon, oi Herra, niin olkoon.” Päätettyään rukouksen Jeesus
laskeutui temppelistä; ja tuona päivänä hän lähti Jerusalemista monien
seuratessa häntä.

Mutta papit puhuivat Jeesuksesta pahaa keskenään.

13. Jeesuksen suuri pelko ja hänen rukouksensa sekä enkeli Gabrielin
suurenmoinen lohdutus.

Joidenkin päivien kuluttua Jeesus nousi Oliivivuorelle rukoilemaan, sillä
hän oli hengessä saanut tietää pappien toiveen. Aamulla, koko yön
rukoiltuaan, Jeesus rukoili sanoen: “Oi Herra, tiedän lainopettajien
vihaavan minua ja pappien aikovan tappaa minut, palvelijasi; sen tähden,
Herra Jumala, kaikkivaltias ja armollinen, kuule palvelijasi rukoukset
armossasi ja varjele minua heidän ansoiltaan, sillä Sinä olet pelastukseni.
Herra, Sinä tiedät, että etsin ainoastaan Sinua, oi Herra, ja puhun Sinun
sanaasi; sillä Sinun sanasi on totuus, joka säilyy iankaikkisesti.”

Jeesuksen puhuttua nämä sanat hänen luokseen tuli enkeli Gabriel sanoen:
“Älä pelkää, oi Jeesus, sillä tuhat tuhatta, jotka asuvat taivaan
korkeudessa, vartioivat sinun vaatteitasi, etkä kuole ennen kuin kaikki on
täytetty ja maailma lähellä loppuaan.”

Jeesus lankesi maahan kasvoilleen sanoen: “Oi suuri Herra Jumala, miten
mittava onkaan armosi minua kohtaan; ja mitä annan minä Sinulle, Herra,
kaikesta mitä olen Sinulta saanut?”

Enkeli Gabriel vastasi: “Nouse, Jeesus, ja muista Aabrahamia, joka olisi
uhrannut ainoan poikansa Ismaelin Jumalan sanan täyttääkseen, mutta veitsi
ei pystynyt leikkaamaan poikaa, ja joka minun sanastani surmasi uhriksi
lampaan. Juuri niin pitää sinunkin tekemän, oi Jeesus, Jumalan palvelija.”

Jeesus vastasi: “Mielelläni, mutta mistä löydän lampaan, sillä minulla ei
ole rahaa, eikä ole luvallista anastaa sitä?”

Silloin enkeli Gabriel ohjasi hänen luokseen lampaan, jonka Jeesus uhrasi
ylistäen ja siunaten Jumalaa, joka on ikuisesti loistelias.

14. Paastottuaan 40 päivää Jeesus valitsee 12 apostolia.

Jeesus laskeutui vuorelta ja kulki yöllä yksin Jordanin toiselle rannalle,
ja paastosi 40 päivää ja 40 yötä, syömättä mitään päivin tai öin, rukoillen
jatkuvasti Herralta pelastusta kansalleen, jolle Jumala oli hänet
lähettänyt. Ja 40 päivän kuluttua hän oli nälissään. Silloin ilmestyi
Saatana hänelle ja houkutteli häntä monin sanoin, mutta Jeesus karkotti
hänet Jumalan sanojen voimalla. Saatanan poistuttua enkelit tulivat
toimittamaan Jeesukselle, mitä hän tarvitsi.

Jeesuksen palattua Jerusalemin seudulle ihmiset, tavattoman suuresti
iloiten, löysivät hänet taas ja rukoilivat häntä jäämään ja asumaan
keskuudessaan; sillä hänen sanansa eivät olleet kuin lainopettajien, vaan
sisälsivät voimaa, sillä ne koskettivat sydäntä.

Nähdessään niiden paljouden, jotka palasivat sydäntensä äärelle Jumalan
lakien mukaan vaeltaakseen, Jeesus nousi ylös vuorelle viettääkseen koko yön
rukouksessa, ja aamun tultua hän laskeutui vuorelta valitsemaan kaksitoista,
joita hän kutsui apostoleiksi, ja näiden joukossa oli Juudas, joka kuoli
ristillä. Heidän nimensä ovat: Andreas ja Pietari, hänen veljensä,
kalastajia; Barnabas, joka kirjoitti tämän, sekä Matteus, publikaani, joka
istui tullitoimistossa; Johannes ja Jaakob, Sebedeuksen pojat; Taddeus ja
Juudas; Bartolomeus ja Filippus; Jaakob ja Juudas Iskariot, kavaltaja.
Näille hän aina paljasti jumalalliset salaisuudet; mutta Juudas Iskariotin
haltuun hän antoi varat, joita he almuina saivat, ja tämä varasti
kymmenesosan kaikesta.

15. Jeesuksen häissä tekemä ihme, veden muuttaminen viiniksi.

Lehtimajanjuhlan lähestyessä eräs rikas mies kutsui Jeesuksen äiteineen ja
opetuslapsineen hääjuhlaan. Sen tähden Jeesus meni, ja juhlan aikana viini
pääsi loppumaan. Maria tuli sanomaan Jeesukselle: “Heillä ei ole viiniä.”
Jeesus vastasi: “Mitä se minuun kuuluu, äiti hyvä?” Maria käski palvelijoita
tekemään, mitä Jeesus vain määräisi. Israelilaisen tavan mukaan siellä oli
kuusi vesiastiaa rukousta edeltävää peseytymistä varten. Jeesus kehotti:
“Täyttäkää nämä astiat vedellä.” Palvelijat tottelivat. Jeesus sanoi heille:
“Jumalan nimessä, antakaa juhlijoille juotavaa.” Palvelijat kaatoivat
seremoniamestarille, joka moitti palvelusväkeä sanoen: “Te arvottomat
palvelijat, miksi olette tähän asti säästelleet tätä parempaa viiniä?” Sillä
hän ei tiennyt, mitä Jeesus oli tehnyt.

Palvelijat vastasivat: “Oi herra, täällä on eräs Jumalan pyhä, sillä hän on
muuttanut veden viiniksi.” Seremoniamestari ajatteli palvelusväen olevan
juovuksissa; mutta Jeesuksen lähellä istuneet, jotka olivat nähneet koko
tapauksen, nousivat pöydästä ja osoittivat hänelle kunnioitusta sanoen:
“Totisesti sinä olet Jumalan pyhä, tosi profeetta Jumalalta meille!”

Silloin hänen opetuslapsensa uskoivat häneen, ja monet kääntyivät sydämiinsä
päin, sanoen: “Ylistetty olkoon Jumala, joka on Israelille armollinen ja
vierailee rakkaudella Juudan huoneessa, ja siunattu olkoon Hänen pyhä
nimensä.”

16. Jeesuksen apostoleilleen antama ihmeellinen opetus koskien parannusta
paheellisesta elämästä.

Eräänä päivänä Jeesus kutsui oppilaansa koolle ja nousi vuorelle, ja hänen
istuuduttuaan opetuslapset asettuivat hänen lähelleen; ja hän avasi suunsa
ja opetti heitä sanoen: “Suuret ovat Jumalalta saamamme siunaukset,
minkä tähden meidän on tarpeen palvella Häntä totisella sydämellä. Ja
niin kuin uusi viini lasketaan uusiin leileihin, niin pitää teidänkin uusiksi
miehiksi tuleman, jos tahdotte vastaanottaa uuden opetuksen minun suustani.
Totisesti minä sanon teille, että niin kuin ihmiselle on mahdotonta yhtä
aikaa silmillään katsoa taivasta ja maata, niin mahdotonta on rakastaa
Jumalaa ja maailmaa. Kukaan ei mitenkään voi palvella kahta isäntää, jotka
ovat vihollisia toisilleen; sillä jos toinen rakastaa sinua, on toisen sinua
vihattava. Juuri siten kerron teille totuudessa, ettette voi palvella sekä
Jumalaa että maailmaa, sillä maailma asuu valheessa, himossa ja pahuudessa.
Siksi ette pysty löytämään maailmassa lepoa, vaan vainoa, tappioita ja
menetyksiä. Palvelkaa siksi Jumalaa ja halveksikaa maailmaa, sillä minun
luotani löydätte sieluillenne rauhan. Kuulkaa sanojani, sillä puhun teille
totuudessa.

Totisesti, siunattuja ovat maan päällä murheelliset, sillä he saavat lohdun.

Siunattuja ovat köyhät, joka todella vihaavat maailman iloja ja nautintoja,
sillä he saavat iloita Jumalan valtakunnan yltäkylläisyydessä.

Totisesti, siunattuja ovat ne, jotka aterioivat Jumalan pöydässä, sillä
enkelit tarjoilevat heille.

Te olette kuin pyhiinvaeltajat matkalla. Kuormittaako pyhiinvaeltaja itsensä
palatseilla, pelloilla ja muilla maallisilla asioilla matkansa aikana?
Varmasti ei: vaan hän lastaa kevyitä, hyödyllisiä ja matkaa helpottavia
asioita.
Tämä olkoon teille esimerkkinä; ja jos tahdotte toisenkin, annan sen teille,
jotta pystyisitte tekemään kaiken, mihin teitä kehotan.

Älkää kuormittako sydämiänne maallisilla tarpeilla, sanoen: “Kuka vaatettaa
meidät?” tai “Kuka antaa meille syötävää?” Vaan katsokaa kukkia ja puita
lintuineen, jotka Jumala meidän Herramme vaatettaa ja ruokkii loistokkaammin
kuin kaikki Salomonin loistokkuus. Ja Hän pystyy kyllä huolehtimaan teistä,
Hän, ikuinen ja muuttumaton Jumala, joka loi teidät ja kutsui
palvelukseensa; joka neljänkymmenen vuoden ajan antoi mannan sataa Israelin
kansalle erämaassa eikä sallinut heidän vaatteidensa kulua eikä hajota, ja
heitä oli 640 000 miestä, joiden lisäksi naiset ja lapset. Totisesti sanon
teille, että taivas ja maa tulevat häviämään, mutta Hänen armonsa ei häviä
niitä kohtaan, jotka pelkäävät häntä. Mutta maan rikkaat vauraudessaan ovat
nälkäisiä ja häviävät. Oli kerran rikas, jonka tulot kasvoivat, ja hän
sanoi: “Mitä tekisin, oi sieluni? Revin hajalle aittani, sillä ne ovat
pieniä, ja rakennan uusia ja suurempia: iloitse siis, sieluni!” Voi kurjaa
ja viheliäistä miestä! sillä samana yönä hän kuoli. Hänen olisi pitänyt
muistaa köyhiä ja hankkia itselleen ystäviä jakamalla almuja tämän maailman
vääristä rikkauksistaan: sillä almut tuovat aarteita taivaan valtakunnassa.

Pyydän teitä, kertokaa minulle: jos antaisitte rahanne pankkiin
veronkantajalle, ja hän palauttaisi ne kymmen- ja kaksikymmenkertaisina,
ettekö antaisi sellaiselle miehelle kaiken, mitä teillä on? Mutta minä sanon
teille, totisesti, että mitä vain te annattekin ja mistä tahansa luovuttekin
Jumalan rakkauden tähden, sen te saatte satakertaisena takaisin ja
iankaikkisen elämän. Nähkää siis, miten tyytyväisinä teidän tulisi palvella
Jumalaa.

17. Oikea usko

Jeesuksen näin puhuttua Filippus vastasi: “Me palvelemme Jumalaa
tyytyväisinä, mutta halajamme silti saada tuntea Jumalan, sillä profeetta
Jesaja on sanonut: “Totisesti Sinä olet kätketty Jumala”, ja Jumala sanoi
palvelijalleen Moosekselle: “Minä olen se, mikä Minä olen.”

Jeesus vastasi: “Filippus, Jumala on hyvyys, jota ilman ei ole mitään hyvää;
Jumala on oleva, jota ilman ei ole mitään olevaa; Jumala on elämä, jota
ilman ei ole mitään, mikä elää; niin suuri, että Hän täyttää kaiken ja on
kaikkialla. Ainoastaan Hänellä ei ole vertaista. Hänellä ei ole ollut alkua
eikä Hänellä tule koskaan olemaan loppua, mutta Hän on kaikelle antanut
alun, ja kaikelle tulee Hän antamaan lopun. Hänellä ei ole isää eikä äitiä;
hänellä ei ole poikia, ei veljiä, ei kumppaneita. Ja koska Hänellä ei ole
kehoa, Hän ei syö, nuku, kuole, kävele, liiku, mutta pysyy ikuisesti, ilman
ihmisenkaltaisuutta, sillä Hän on ruumiiton, jakamaton, aineeton, kaikkein
perimmäistä substanssia. Hän on niin hyvä, että rakastaa ainoastaan
hyvyyttä; Hän on niin oikeudenmukainen, että Hänen rangaistessaan tai
armahtaessaan kukaan ei voi sanoa vastaan. Lyhyesti sanon sinulle, Filippus,
että täällä maan päällä et voi nähdä tai tuntea Häntä täydellisesti; mutta
Hänen valtakunnassaan tulet näkemään Hänet ikuisesti, ja siitä koostuu
kaikki meidän onnemme ja autuutemme.”

Filippus vastasi: “Mestari, mitä sanotkaan? Jesajaan on varmuudella
kirjoitettu, että Jumala on isämme; miten Hänellä siis ei olisi poikia?”

Jeesus vastasi: “Profeettoihin on kirjoitettu monia vertauskuvia, minkä
vuoksi teidän ei kuulu tarkata kirjainta, vaan henkeä. Sillä kaikki
profeetat, jotka Jumala on lähettänyt, ja joita on 144 000, ovat puhuneet
hämärästi. Mutta minun jälkeeni tulee kaikkien profeettojen ja pyhimysten
Kirkkaus, joka luo valon sen hämäryyden ylle, jota kaikkien profeettojen
opetuksessa on ollut, sillä hän on Jumalan lähettiläs.” Ja näin sanottuaan
Jeesus huokasi, sanoen: “Armahda Israelia, oi Herra Jumala; ja katso säälien
Aabrahamin ja hänen siemenensä puoleen, jotta nämä palvelisivat Sinua
totisin sydämin.”

Hänen opetuslapsensa vastasivat: “Niin olkoon, oi Herra Jumalamme!”

Jeesus sanoi: “Totisesti sanon teille: lainopettajat ja oppineet ovat
tehneet Jumalan lain tyhjäksi väärillä profetioillaan, vastoin Jumalan
todellisten profeettojen ennustuksia; siksi Jumala on vihainen Israelin
huoneelle ja tälle uskottomalle sukupolvelle.” Hänen opetuslapsensa itkivät
näiden sanojen tähden ja puhuivat: “Ole armollinen, oi Jumala, ole
armollinen temppelille ja pyhälle kaupungille, äläkä anna sen vajota
kansojen halveksimaksi, etteivät nämä pilkkaisi Sinun pyhää liittoasi.”
Jeesus vastasi: “Olkoon niin, Herra isiemme Jumala.”

18. Tässä tuodaan esiin maailman vaino Jumalan palvelijoita kohtaan, ja
Jumalan varjelus, joka heidät pelastaa.

Näin puhuttuaan Jeesus sanoi: “Te ette ole minua valinneet, vaan minä
valitsin teidät opetuslapsikseni. Jos maailma sitten tulee vihaamaan teitä,
teistä todella tulee minun opetuslapsiani; sillä maailma on aina ollut
Jumalan palvelijoiden vihollinen. Muistakaa pyhiä profeettoja, jotka maailma
on surmannut, niin kuin Jezebelkin Elian aikana surmasi kymmenentuhatta
profeettaa, jopa niin että Elia -parka vaivoin pelastui, sekä
seitsemäntuhatta profeettojen poikaa, jotka Ahabin armeijan kapteeni
piilotti. Voi vääryyksien maailmaa, joka ei Jumalaa tunne! Älkää sen vuoksi
pelätkö, sillä hiuksennekin on laskettu, etteivät ne häviäisi. Katsokaa
pääskysiä ja muita lintuja, joista ei putoa sulkakaan Jumalan tahtomatta.
Huolehtisiko siis Jumala paremmin linnuista kuin ihmisestä, jonka vuoksi Hän
on luonut kaiken? Onko ketään, joka kantaisi kengistään enemmän huolta kuin
omasta pojastaan? Varmastikaan ei. Kuinka paljon vähemmän teidän siis
pitäisi ajatella Jumalan hylkäävän teidät, vaikka huolehtii linnuista! Ja
miksi puhun linnuista? Puun lehtikään ei putoa Jumalan tahtomatta.

Uskokaa minua, sillä kerron teille totuuden, että maailma tulee suuresti
pelkäämään teitä, jos seuraatte sanojani. Sillä jollei se pelkäisi
moraalittomuutensa paljastuvan, se ei vihaisi teitä, mutta se pelkää
paljastuvansa ja siksi vihaa ja vainoaa teitä. Jos näette sanojanne
pilkattavan, älkää pahastuko, vaan ajatelkaa, miten paljon Jumala on
suurempi teitä, ja miten maailma pilkkaa Häntä, peräti niin, että Hänen
viisauttaan pidetään hulluutena. Jos Jumalakin kärsivällisesti sietää
maailmaa, miksi te pahastuisitte, oi maan savi ja tomu?
Kärsivällisyydellänne hallitsette sielujanne. Sen tähden, jos joku lyö teitä
poskelle, kääntäkää hänelle toinenkin läimäytettäväksi. Älkää maksako pahaa
pahalla, sillä niin tekevät pahimmat eläimet; vaan maksakaa paha hyvällä ja
rukoilkaa Jumalaa niiden puolesta, jotka teitä vihaavat. Tulta ei sammuteta
tulella, vaan vedellä; juuri samoin sanon teille, että pahaa ei voiteta
pahuudella, vaan hyvyydellä. Katsokaa Jumalaa, joka antaa auringon nousta
hyville ja pahoille, ja niin myös sateen. Niin tulee teidänkin tehdä hyvää
kaikille, sillä laissa on kirjoitettu: “Olkaa pyhät, niin kuin Minä, teidän
Jumalanne olen pyhä; olkaa puhtaat, niin kuin Minä olen puhdas; ja olkaa
täydelliset, niin kuin Minä täydellinen olen.” Totisesti sanon teille, että
palvelija pyrkii miellyttämään herraansa, ja varoo pukeutumasta vaatteeseen,
josta hänen herransa ei pitäisi. Tahtonne ja rakkautenne ovat teidän
vaatteitanne. Varokaa siis tahtomasta tai rakastamasta mitään sellaista,
mitä Jumala inhoaa. Olkaa vakuuttuneita, että Jumala vihaa maallista loistoa
ja houkutuksia, ja sen tähden vihatkaa te maailmaa.”

19. Jeesus kertoo ennalta, miten hänet tullaan pettämään, ja vuorelta
laskeutuessaan parantaa kymmenen spitaalista.

Jeesuksen näin puhuttua Pietari vastasi: “Oi opettaja, näet että olemme
jättäneet kaiken sinua seurataksemme; mitä meistä tulee?”

Jeesus vastasi: “Totisesti te tuomion päivänä tulette istumaan vieressäni ja
todistamaan Israelin kahtatoista heimoa vastaan.”

Näin sanottuaan Jeesus huokasi, sanoen: “Oi Herra, mitä tämä on? Sillä
kaksitoista olen valinnut, ja yksi heistä on paholainen.”

Opetuslapset surivat katkerasti näitä sanoja; minkä tähden se, joka
kirjoittaa, salassa kysyi Jeesukselta, kyynelöiden: “Oi mestari, eksyttääkö
Saatana minut ja tuleeko minusta hylkiö, kadotukseen tuomittu?”

Jeesus vastasi: “Älä ole kovasti murheissasi, Barnabas; sillä ne, jotka
Jumala on valinnut jo ennen maailman luomista, eivät tuhoudu. Iloitse, sillä
nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan.”

Jeesus lohdutti oppilaitaan sanoen: “Älkää pelätkö, sillä se, joka tulee
vihaamaan minua, ei murehdi sanojani, sillä hänessä ei ole jumalisuuden
tunnetta.”

Nämä sanat huojensivat valittuja. Jeesus suoritti rukouksensa, ja hänen
oppilaansa sanoivat: “Amen, niin olkoon, Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen.”

Hartaudenharjoituksensa päätettyään Jeesus laskeutui vuorelta
opetuslapsineen ja kohtasi kymmenen spitaalista, jotka jo kaukaa huusivat:
“Jeesus, Daavidin poika, armahda meitä!”

Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi heille: “Mitä tahdotte minusta, oi
veljet?”

He kaikki huusivat: “Anna meille terveyttä!”

Jeesus vastasi: “Ah, oletteko te kurjat niin menettäneet järkenne että
sanotte: Anna meille terveyttä! Ettekö näe minun olevan ihminen niin kuin
tekin? Huutakaa Jumalaamme, joka on teidät luonut: ja Hän, joka on
kaikkivaltias ja armollinen, on parantava teidät.”

Kyynelsilmin spitaaliset vastasivat: “Me tiedämme, että olet ihminen
niin kuin mekin, mutta sentään Jumalan pyhä ja Herran profeetta; rukoile
sen tähden sinä Jumalaa, niin Hän parantaa meidät.”

Silloin opetuslapset anoivat Jeesusta sanoen: “Herra, armahda heitä.” Jeesus
voihkaisi ja rukoili sitten Jumalaa sanoen: “Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen, armahda ja kuule palvelijasi sanoja: ja isämme Aabrahamin
rakkauden tähden ja pyhän liittosi tähden ole armollinen näiden miesten
pyynnölle ja anna heille terveytensä.” Minkä sanottuaan Jeesus kääntyi
spitaalisia kohti ja sanoi: “Menkää näyttämään itsenne papeille Jumalan lain
mukaisesti.”

Spitaaliset lähtivät, ja matkalla he tulivat puhtaiksi. Minkä jälkeen yksi
heistä, nähtyään parantuneensa, palasi etsimään Jeesusta, ja hän oli
ismaililainen. Ja löydettyään Jeesuksen hän kumartui kunnioitusta osoittaen
ja sanoen: “Totisesti sinä olet Jumalan pyhä”, ja kiittäen rukoili, että
Jeesus ottaisi hänet palvelijakseen. Jeesus vastasi: “Kymmenen on
puhdistunut; missä ovat ne yhdeksän?” Ja hän sanoi puhdistuneelle: “En minä
ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan; sen tähden mene kotiisi ja kerro,
mitä Jumala on sinussa tehnyt, jotta ihmiset saisivat tietää Aabrahamille ja
hänen pojalleen annettujen lupausten ja Jumalan valtakunnan olevan jo
lähellä.” Puhdistunut spitaalinen lähti, ja saavuttuaan omalle seudulleen
kertoi, kuinka paljon Jumala Jeesuksen välityksellä oli tehnyt hänessä.

20. Jeesuksen merellä tekemä ihme

Jeesus meni Galilean merelle ja noustuaan laivaan purjehti kohti kaupunkiaan
Nasaretia; silloin merellä nousi suuri myrsky, niin että laiva oli lähellä
uppoamista. Mutta Jeesus nukkui lähellä laivan keulaa. Silloin opetuslapset
tulivat hänen ympärilleen ja herättivät hänet, sanoen: “Oi mestari, pelasta
itsesi, sillä me uppoamme!” He olivat hyvin suuren pelon vallassa, sillä
voimakas tuuli oli vastainen ja meri pauhasi. Jeesus nousi ja kohottaen
silmänsä taivasta kohti lausui: “Oi Elohim Sabaoth, armahda palvelijoitasi.”
Jeesuksen näin sanottua tuuli äkkiä tyyntyi ja meri rauhoittui. Merimiehet
pelästyivät tästä, puhuen: “Ja kuka on tämä, kun meri ja tuulikin tottelevat
häntä?”

Nasaretiin saavuttua merimiehet kertoivat kaikkialla kaupungissa siitä, mitä
Jeesus oli tehnyt, minkä vuoksi taloa, jossa Jeesus oli, ympäröivät pian
kaikki kaupungin asukkaat. Ja lainopettajat ja oppineet esittäytyivät
hänelle sanoen sitten: “Olemme kuulleet, miten paljon olet tehnyt merellä ja
Juudeassa: anna siis meille täällä omassa maassasi jokin merkki.”

Jeesus vastasi: “Tämä epäuskoinen sukupolvi etsii merkkiä, mutta sitä ei
heille anneta, sillä ketään profeettaa ei tunnusteta kotikaupungissaan.
Elian aikana Juudeassa oli paljon leskiä, mutta hänet lähetettiin
siidonilaisen lesken luo ravittavaksi. Elisan aikaan Juudeassa oli monta
spitaalista; kuitenkin vain Naaman Syyrialainen puhdistui.”

Silloin kaupunkilaiset raivostuivat, tarttuivat häneen ja kantoivat
kallionkielekkeelle aikoen heittää hänet alas. Mutta Jeesus lähti pois
väkijoukon läpi kulkien.

21. Jeesus parantaa riivatun, ja siat syöksyvät mereen. Myöhemmin hän
parantaa kanaanilaisen miehen tyttären.

Jeesus meni Kapernaumiin, ja hänen lähestyessään kaupunkia haudoista tuli
eräs paholaisen riivaama, jota mitkään kahleet eivät kyenneet hillitsemään,
ja hän teki ihmisille paljon vahinkoa.

Paholaiset huusivat hänen suunsa kautta sanoen: “Oi Jumalan pyhä, miksi olet
tullut ennen aikaa kiusaamaan meitä?”
Ja ne rukoilivat, ettei Jeesus karkottaisi niitä.

Jeesus kysyi niiltä, paljonko niitä oli. Ne vastasivat:
“Kuusisataakuusikymmentäkuusi.” Tämän kuullessaan opetuslapset pelästyivät
ja anoivat Jeesusta lähtemään. Silloin Jeesus sanoi: “Missä on uskonne?
Demonin täytyy lähteä, eikä minun.” Sen tähden demonit huusivat valittaen:
“Me tulemme ulos, mutta anna meidän mennä noihin sikoihin.” Siellä, lähellä
merta, oli laiduntamassa noin kymmenentuhannen sian lauma, joka kuului
kanaanilaisille. Silloin Jeesus sanoi: “Lähtekää, ja menkää sikoihin.”
Demonit menivät karjuen sikoihin ja heittivät ne suinpäin mereen. Sikoja
paimentaneet pakenivat kaupunkiin ja kertoivat siellä, mitä Jeesus oli
saanut aikaan.

Sen tähden kaupunkilaiset tulivat ja löysivät Jeesuksen ja parantuneen
miehen. He olivat täynnä pelkoa ja rukoilivat Jeesusta lähtemään alueiltaan.
Jeesus lähtikin heidän luotaan ja jatkoi matkaansa Tyyronin ja Siidonin
osiin.

Ja katso! kanaanilainen nainen kahden poikansa kanssa oli tullut maastaan
Jeesusta etsimään. Nähdessään Jeesuksen lähestyvän opetuslapsineen hän
huusi: “Jeesus, Daavidin poika, armahda tytärtäni, joka on paholaisen
riivaama!”

Jeesus ei vastannut sanallakaan, sillä nämä olivat ympärileikkaamatonta
kansaa. Opetuslapsissa heräsi myötätunto ja he sanoivat: “Oi mestari, sääli
heitä! Katso, miten he anelevat ja itkevät!”

Jeesus vastasi: “Ei minua ole lähetetty kuin Israelin kansan luokse.”
Silloin nainen ja hänen poikansa asettuivat itkien Jeesuksen eteen ja
sanoivat: “Oi Daavidin poika, armahda meitä!”
Jeesus vastasi: “Ei ole hyvä ottaa leipää lasten käsistä ja antaa sitä
koirille.” Ja tämän Jeesus sanoi heidän epäpuhtautensa tähden, koska he
olivat ympärileikkaamattomasta kansasta.

Nainen vastasi: “Oi Herra, koirat syövät isäntänsä pöydältä putoavia
murusia.” Silloin Jeesuksen valtasi hämmästys naisen sanojen tähden ja hän
lausui: “Oi nainen, suuri on uskosi.” Ja hän kohotti kätensä rukoillen
Jumalaa, minkä jälkeen sanoi: “Oi nainen, tyttäresi on vapaa; mene
rauhassa.” Nainen lähti ja kotiin palatessaan löysi tyttärensä siunaamasta
Jumalaa. Minkä tähden nainen sanoi: “Totisesti, ei ole muuta Jumalaa kuin
Israelin Jumala.” Sen jälkeen koko hänen sukunsa liittyi yhdessä Jumalan
lain alaisuuteen sen mukaan kuin Mooseksen kirjaan on kirjoitettu.

22. Ympärileikkaamattomien viheliäisyys, joka on kurjempi kuin koiran.

Opetuslapset kyselivät sinä päivänä Jeesukselta: “Oi mestari, miksi vastasit
naiselle siten, sanoen heitä koiriksi?”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, että koira on parempi kuin
ympärileikkaamaton mies.” Opetuslapset tulivat murheellisiksi ja sanoivat:
“Kovia ovat nämä sanat; kuka pystyy ne vastaanottamaan?”

Jeesus vastasi: “Jos pohditte, te hupsut, mitä järjetön koirakin tekee
isäntänsä puolesta, huomaatte sanani tosiksi. Kertokaahan, eikö koira
vartioikin isäntänsä taloa ja vastusta murtovarasta henkensä kaupalla?
Kyllä, varmastikin. Mutta mitä se saa palkaksi? Monia läimäyksiä ja vammoja
ja leipäpalan, ja silti se aina tervehtii iloisesti isäntäänsä. Onko tämä
totta?”

“Totta se on, oi mestari”, vastasivat opetuslapset.

Silloin Jeesus sanoi: “Miettikää nyt, miten paljon Jumala on antanut
ihmiselle, niin huomaatte miten nurjamielinen tämä on hyljätessään liiton,
jonka Jumala on tehnyt palvelijansa Aabrahamin kanssa. Muistakaa, mitä
Daavid sanoi Saulille, Israelin kuninkaalle, Goljat Filistealaisesta:
“Herrani”, sanoi Daavid, “kun palvelijasi vartioi laumaansa, sinne tuli
susi, karhu ja leijona, jotka sieppasivat lampaita: silloin palvelijasi meni
ja tappoi ne, pelastaen lampaat. Ja mitä on tämä ympärileikkaamaton muuta
kuin niiden kaltainen? Sen tähden haluaa palvelijasi mennä Herran, Israelin
Jumalan nimessä ja lyödä tuon epäpuhtaan, joka herjaa Jumalan pyhää kansaa.”

Opetuslapset sanoivat: “Kerro meille, mestari, mitä varten miehet on
ympärileikattava?”

Jeesus vastasi: “Riittäköön teille vastaukseksi, että Jumala on määrännyt
näin Aabrahamille, sanoen: “Aabraham, leikkaa esinahkasi liha ja kaikkien
talossasi asuvien esinahka, sillä tämä on liitoksi välillämme ikuisiksi
ajoiksi.”

23. Ympärileikkauksen alkuperä, Jumalan liitto Aabrahamin kanssa, ja
ympärileikkaamattomien kirous.

Näin puhuttuaan Jeesus istui läheisen vuoren rinteelle, jota he olivat
katselleet. Ja opetuslapset kävivät hänen vierelleen kuulemaan hänen
sanojaan. Jeesus sanoi: “Aatamin, ensimmäisen ihmisen, syötyä Saatanan
petkuttamana Jumalan kieltämää ruokaa paratiisissa, hänen lihansa nousi
kapinaan henkeä vastaan, jolloin hän vannoi, sanoen: “Kautta Jumalan, minä
viillän sinua!” Ja rikottuaan kivestä palasen hän tarttui lihaansa
leikatakseen sitä kiven terävällä reunalla; mutta silloin enkeli Gabriel
nuhteli häntä. Ja hän vastasi: “Olen vannonut kautta Jumalan viiltäväni
lihaani; minusta ei koskaan tule valehtelijaa!”

Silloin enkeli osoitti hänelle, missä ylimääräistä lihaa on, ja sen hän
leikkasi. Ja täten, aivan niin kuin jokainen ihminen perii lihansa Aatamin
lihasta, samoin on jokainen sitoutunut noudattamaan kaikkea sitä, mitä
Aatami valalla vannoi. Aatami noudatti tätä pojissaan, ja ympärileikkauksen
velvoite periytyi sukupolvelta sukupolvelle. Mutta Aabrahamin aikana maan
päällä oli enää vähän ympärileikattuja, sillä epäjumalanpalvonta oli
moninkertaistunut. Sen tähden Jumala kertoi Aabrahamille totuuden
ympärileikkauksesta ja solmi liiton, sanoen: “Minä karkotan kansastani
ikuisiksi ajoiksi sen sielun, joka ei anna ympärileikata lihaansa.”

Opetuslapset vapisivat pelosta näiden Jeesuksen sanojen tähden, sillä hän
puhui hengen kiivaudella. Sitten Jeesus sanoi: “Jättäkää pelko hänelle, joka
ei ole leikannut esinahkaansa, sillä paratiisi on riistetty häneltä.” Näin
sanottuaan Jeesus jatkoi: “Monien henki on valmis palvelemaan Jumalaa, mutta
liha on heikko. Siksi jumalaapelkäävän miehen tulisi pohtia, mitä liha on,
mikä sen alkuperä on ja minne se häviää. Jumala loi lihan maan savesta ja
puhalsi siihen elämän henkäyksen, jossa sisäänhengitys on. Sen tähden, jos
liha estää Jumalan palvelemista, se täytyy hylätä ja polkea jalkoihin kuin
savi, koska se, joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, saa pitää sen
iankaikkisessa elämässä.

Mielihalut paljastavat lihan olemuksen – että se on kaiken hyvän karkea
vihollinen: sillä se yksin janoaa syntiä.

Pitäisikö ihmisen siis vihollistaan tyydyttääkseen lakata miellyttämästä
Jumalaa, Luojaansa? Miettikää tarkoin tätä. Kaikki pyhimykset ja profeetat
ovat olleet lihansa vihollisia Jumalaa palvellakseen: sen tähden he olivat
iloisina valmiita astumaan kuolemaansa, jotteivät olisi rikkoneet Jumalan
palvelijalleen Moosekselle antamaa lakia vääriä ja valehtelevia jumalia
kumartamalla.

Muistakaa Eliaa, joka pakeni autioitten vuorten yli vain ruohoa syöden ja
vuohennahkaan verhoutuen. Ah, miten monta päivää hän viettikään ravinnotta!
Voi, miten paljon kylmyyttä hän kärsikään! Voi, kuinka monet sateet
liottivat hänet läpimäräksi, ja tätä kaikkea kesti seitsemän vuotta, yhtä
kauan kuin kesti epäpuhtaan Jezebelin raju vaino!

Muistakaa Elisaa, joka söi ohraleipää ja pukeutui karheimpaan asuun.
Totisesti sanon teille, että koska he eivät pelänneet kurittaa lihaansa,
kuninkaat ja prinssit pelkäsivät heitä ankarasti. Tämän pitäisi riittää
lihan kieltämisestä, oi ihmiset. Mutta jos katsotte hautakammioita, tulette
tietämään, mitä liha on.”

24. Tuntuva esimerkki siitä, miten ihmisen pitäisi paeta juhlimista ja
ilonpitoa.

Näin puhuttuaan Jeesus itki, sanoen: “Voi niitä, jotka ovat lihalleen
alamaiset, sillä heillä ei taatusti tule olemaan mitään hyvää
tuonpuoleisessa elämässä, vaan pelkkää piinaa syntiensä tähden. Kerronpa
teille rikkaasta herkkusuusta, joka ei piitannut mistään muusta kuin
ylensyömisestä, ja joka päivä hän järjesti upeat pidot. Kerran hänen
portillaan seisoi täynnä haavoja Lasarus -niminen köyhä mies, joka olisi
mielellään syönyt ahmatin pöydästä putoavat murut. Mutta kukaan ei antanut
niitä hänelle; ei, vaan kaikki pilkkasivat häntä. Vain koirat säälivät
häntä, sillä nuolivat hänen haavojaan. Tapahtui niin, että miesparka kuoli
ja enkelit kantoivat hänet isämme Aabrahamin käsivarsille. Myös rikas mies
kuoli ja paholaiset kantoivat hänet Saatanan syliin; kärsiessään sitten
kauheinta rangaistusta hän kohotti katseensa ja näki kaukaa Lasaruksen
Aabrahamin käsivarsilla. Rikas huusi: “Oi isä Aabraham, sääli minua ja
lähetä Lasarus tuomaan sormissaan vesipisara minun liekkien kärventämää
kieltäni viilentämään.”

Aabraham vastasi: “Poikani, muista että sinä sait hyväsi jo maanpäällisessä
elämässä, missä Lasarus sai vain pahaa; siksi sinä saat nyt kärsiä ja
Lasarus levätä ja nauttia.”

Rikas mies huusi toistamiseen, sanoen: “Oi isä Aabraham, kotitalossani asuu
vielä kolme veljeäni. Lähetä siksi Lasarus ilmoittamaan heille, miten
kovasti kärsin, jotta he katuisivat eivätkä joutuisi tänne.”

Aabraham vastasi: “Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä.”

Rikas vastasi: “Ei, isä Aabraham; vain jos joku kuollut nousee ylös, he
uskovat.”

Aabraham vastasi: “Joka ei usko Moosesta ja profeettoja, ei usko edes
kuolleita, jos nämä sattuisivat nousemaan.”

“Nähkää siis, ovatko köyhät siunattuja”, Jeesus sanoi; “kärsivälliset, jotka
tavoittelevat vain välttämätöntä ja vihaavat lihaansa. Voi niitä
viheliäisiä, jotka kantavat toisia hautoihin luovuttaakseen heidän lihansa
madoille, eivätkä silti ota opikseen totuudesta. He ovat niin kaukana
totuudesta, että elävät täällä kuin kuolemattomat, suuria taloja rakentaen,
tulojaan kasvattaen ja eläen ylpeästi.”

25. Miten lihaa tulisi halveksia ja miten elää maailmassa.

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: “Oi mestari, tosia ovat sanasi, ja siksi
olemme hylänneet kaiken sinua seurataksemme.
Kerro meille nyt, miten meidän tulisi lihaamme vihata; sillä itsensä
tappaminen ei ole sallittua, ja elääksemme meidän on annettava ruumiille
ravintonsa.”

Jeesus vastasi: “Kohdelkaa lihaanne kuin ratsua, niin elätte turvassa. Sillä
ruoka annetaan hevoselle mitalla, ja raadantaa mitattomasti; hevonen
ohjastetaan, jotta se kulkisi, minne tahdotte; se sidotaan, ettei se
häiritsisi ketään; sitä pidetään halvassa asumuksessa ja lyödään, jollei se
tottele; toimi siis sinäkin näin, Barnabas, niin saat aina elää Jumalan
luona.

Äläkä loukkaannu sanoistani, sillä profeetta Daavid teki samoin, koska
tunnustaa: “Olen kuin hevonen edessäsi: ja olen aina luonasi.”

Sanokaa minulle, kumpi on köyhempi: se, joka on vähään tyytyväinen vai se,
joka haluaa paljon? Totisesti sanon teille, että jos maailma vain olisi
tervejärkinen, kukaan ei ahnehtisi mitään itselleen, vaan kaikki olisi
yhteistä. Sen mielettömyys nähdään tästä, että se haluaa sitä enemmän, mitä
enemmän sillä jo on. Kuinka paljon joku itselleen haaliikin, hänen maisen
tomumajansa osa on sama kuin kaikkien muiden. Riittäköön teille sen tähden
yksi viitta; heittäkää pois kukkaronne älkääkä kantako lompakkoa älkääkä
sandaaleja jaloissanne; älkääkä ajatelko älkääkä puhuko: “Mitä meille
tapahtuu?”, vaan ponnistelkaa toteuttaaksenne Jumalan tahdon, niin Hän antaa
teille mitä tarvitsette, eikä mitään teiltä puutu.”

“Totisesti sanon teille, että paljouden haaliminen tässä elämässä todistaa
varmuudella siitä, että tuonpuoleisessa ei ole mitään saatavia. Sillä se,
jonka kotimaana on Jerusalem, ei rakenna taloja Samariaan, sillä nämä
kaupungit ovat vihollisia keskenään. Ymmärrättekö te?”

“Ymmärrämme”, vastasivat opetuslapset.

26. Kuinka Jumalaa tulee rakastaa. Aabrahamin riita isänsä kanssa.

Jeesus sanoi: “Eräs matkustavainen huomasi kuljeskellessaan aarteen
pellolla, joka oli myytävänä viidestä rahasta. Suoraa päätä mies meni ja myi
viittansa tuon pellon ostaakseen. Voitteko uskoa tämän?”

Opetuslapset vastasivat: “Vain hullu ei uskoisi sitä.”

Silloin Jeesus sanoi: “Te olette hulluja, jollette anna järkeänne ja
aistejanne Jumalalle ja osta näin sieluanne, jossa rakkauden aarre
sijaitsee; sillä rakkaus on aarre vailla vertaa. Sillä hänellä, joka
rakastaa Jumalaa, on Jumala omanaan; ja sillä, jolla Jumala on, on kaikki.”

Pietari vastasi: “Oi mestari, kuinka Jumalaa tulisi todellisella rakkaudella
rakastaa? Kerro sinä meille.”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, että se joka ei ole valmis
vihaamaan isäänsä, äitiänsä, omaa elämäänsä, lapsiaan ja vaimoaan Jumalan
rakkauden tähden, ei ole Jumalan rakkauden arvoinen.”

Pietari vastasi: “Oi mestari, Jumalan lakiin Mooseksen kirjassa on
kirjoitettu: “Kunnioita isääsi, jotta kauan eläisit maan päällä.”” Ja hän
jatkoi: “Kirottu olkoon poika, joka ei tottele isäänsä ja äitiään”;
sen tähden Jumala määräsi tällaisen tottelemattoman pojan ihmisten vihan
kohteeksi ja heidän kivitettäväkseen kaupungin portin edessä. Kuinka siis
nyt määräät meitä vihaamaan isää ja äitiä?”

Jeesus vastasi: “Jokainen puhumani sana on tosi, sillä se ei ole minun vaan
Jumalan, joka lähetti minut Israelin huoneelle. Siksi sanon teille, että
kaiken, mitä teillä on, olette saaneet Jumalalta; kumpi siis on arvokkaampi,
lahja vai sen antaja? Jos siis isäsi tai äitisi tai mikä tahansa asia tulee
kompastuskiveksi Jumalan palvelemisellesi, hylkää se vihollisenasi. Eikö
Jumala sanonut Aabrahamille: “Lähde isäsi talosta ja sukusi luota ja tule
asumaan maahan, jonka annan sinulle ja siemenellesi”? Entä miksi Jumala
sanoi näin, sen syyn lisäksi, että Aabrahamin isä oli kuvantekijä, joka
valmisti ja palvoi vääriä jumalia? Koska heidän välillään vallitsi sellainen
vihamielisyys, että isä halusi polttaa poikansa.”

Pietari vastasi: “Tosia ovat sanasi; siksi pyydänkin sinua kertomaan meille,
millä tavalla Aabraham pilkkasi isäänsä.”

Jeesus vastasi: “Aabraham oli seitsenvuotias alkaessaan etsiä Jumalaa.
Eräänä päivänä hän sitten sanoi isälleen: “Isä, mikä teki ihmisen?”

Hupsu isä vastasi: “Ihminen itse, sillä minä tein sinut ja minun isäni teki
minut.”

Aabraham vastasi : “Isä, se ei ole niin; sillä olen kuullut erään vanhan
miehen itkevän, sanoen: “Oi Jumalani, mikset ole antanut minulle lapsia?”

Hänen isänsä vastasi: “Se on totta, poikani, sillä Jumala auttaa miestä
luomaan ihmisen, mutta hän ei omin käsin sekaannu asiaan; ihmisen täytyy
vain tulla rukoilemaan jumalaansa ja antaa hänelle lampaita, niin hän auttaa
ihmistä.”

Aabraham vastasi: “Paljonko jumalia on, isä?”

Vanha mies vastasi: “Niitä on äärettömästi, poikani.”

Silloin Aabraham sanoi: “Oi isä, mitä jos palvelen yhtä jumalaa ja toinen
tahtoo minulle pahaa siksi, etten palvele juuri häntä? Joka tapauksessa
niiden välille tulee syntymään erimielisyyttä, ja niin jumalat joutuvat
sotaan keskenään. Jos käykin niin, että minulle pahaa tahtova jumala voittaa
minun oman jumalani, mitä minä silloin teen? Aivan varmasti hän silloin
tuhoaa minutkin.”

Vanhus vastasi nauraen: “Oi poikani, älä pelkää, sillä mikään jumala ei käy
sotaan toista vastaan; ehei, suuressa temppelissä on tuhansia jumalia suuren
Baal -jumalan kanssa; ja minä olen pian seitsemänkymmenen enkä koskaan ole
nähnyt yhdenkään jumalan lyövän toista jumalaa. Ja taatusti ihmiset eivät
palvele kaikki samaa jumalaa, vaan tämä yhtä ja toinen jotakin toista.”

Aabraham vastasi: “Ne ovat siis rauhassa keskenään?”

Hänen isänsä vastasi: “Niin ovat.”

Aabraham kysyi: “Oi isä, millaisia jumalat ovat?”

Vanha mies vastasi: “Sinä hupsu, joka päivähän minä teen ja myyn jumalan
leipää ostaakseni, etkä sinä muka tiedä, millaisia jumalat ovat!” Ja juuri
sillä hetkellä hän oli tekemässä epäjumalankuvaa. “Tämä tässä”, hän sanoi,
“on palmupuuta; tuo tuossa on oliivipuuta, ja tuo pieni norsunluuta: katso,
miten hieno se on! Totisesti, siitä ei puutu kuin henki!”

Aabraham vastasi: “Jumalat ovat siis hengettömiä? Miten ne sitten voivat
antaa hengen? Ja miten ne elottomina voivat antaa elämän? On aivan varmaa,
isä, että nämä eivät ole Jumala.”

Vanha mies suuttui näistä sanoista ja lausui: “Jos olisit tarpeeksi vanha
ymmärtääksesi, särkisin kallosi tällä kirveellä: mutta saat olla rauhassa,
sillä sinulta puuttuu ymmärrystä!”

Aabraham vastasi: “Isä, jos jumalat auttavat luomaan ihmisen, kuinka voi
olla mahdollista, että ihminen tekee jumalia? Ja jos jumalat ovat puuta,
onhan suuri synti polttaa puuta. Mutta kerro minulle, isä, miten on niin,
että vaikka sinä olet tehnyt niin paljon jumalia, nuo jumalat eivät ole
auttaneet sinua tekemään niin paljon muita lapsia, että sinusta olisi tullut
maailman mahtavin mies?”

Isä oli poissa tolaltaan kuullessaan poikansa puhuvan tällaista; mutta poika
jatkoi: “Isä, oliko maailma ensin olemassa ilman ihmisiä?”

“Kyllä”, vastasi vanhus, “miten niin?”

“Koska”, vastasi Aabraham, “haluaisin tietää, kuka teki ensimmäisen
jumalan.”

“Nyt ulos talostani!” sanoi vanhus, “ja anna minun äkkiä tehdä tämä jumala
valmiiksi, äläkä puhu minulle mitään, sillä nälkäisenä ihminen haluaa leipää
eikä sanoja.”

Aabraham sanoi: “Hieno jumala, totisesti, joka antaa sinun leikata itseään
miten mielit, yhtään puolustautumatta!”

Silloin vanhus oli vihainen ja sanoi: “Koko maailma sanoo, että se on
jumala, mutta sinä hullu sanot, ettei se ole! Kautta jumalieni, jos olisit
aikamies, niin tappaisin sinut!” Ja näin sanottuaan hän löi ja potki
Aabrahamia ja ajoi hänet ulos talosta.”

27. Kuinka sopimatonta ihmisen on nauraa; Aabrahamin viisaus.

Opetuslapset nauroivat vanhan miehen järjettömyydelle ja hämmästelivät
Aabrahamin viisautta. Mutta Jeesus paheksui heitä, sanoen: “Olette
unohtaneet profeetan sanat: “Tämänpäiväinen nauru on tulevan itkun
sanansaattaja”, sekä “Sinun ei pidä mennä sinne, missä nauretaan, vaan istu
siellä, missä itketään, sillä tämä elämä on kurjuuden tyyssija.” Jeesus
jatkoi: “Ettekö tiedä, että Mooseksen aikana Jumala muutti monta
egyptiläistä inhottaviksi eläimiksi siitä syystä, että nämä nauroivat ja
pilkkasivat toisia? Varokaa milloinkaan nauramasta kenellekään, sillä
saisitte taatusti itkeä sitä.”

Opetuslapset vastasivat: “Me nauroimme vanhan miehen järjettömyydelle.”

Silloin Jeesus sanoi: “Totisesti sanon teille, että toistensa kaltaiset
rakastavat toisiaan ja löytävät toisistaan nautintonsa. Sen tähden, jollette
olisi hulluja, ette nauraisi hulluudelle.”

He vastasivat: “Jumala meitä armahtakoon.”

Jeesus vastasi: “Niin tapahtukoon.”

Silloin Filippus sanoi: “Oi mestari, kuinka kävi niin, että Aabrahamin isä
tahtoi polttaa poikansa?”

Jeesus vastasi: “Eräänä päivänä Aabrahamin ollessa 12-vuotias hänen isänsä
sanoi hänelle: “Huomenna on kaikkien jumalien festivaali; siksi menemme
suureen temppeliin viemään lahjaa jumalalleni suurelle Baalille. Ja sinä
tulet valitsemaan itsellesi jumalan, sillä olet jo siinä iässä.”

Aabraham vastasi petollisesti: “Mielelläni, oi isäni.” Ja niin he aamulla
hyvissä ajoin menivät temppeliin ennen kaikkia muita. Mutta Aabraham kantoi
kirvestä piilossa tunikansa alla. Kun temppeliin sitten saapui paljon väkeä,
Aabraham piiloutui erään epäjumalankuvan taakse temppelin pimeässä
nurkkauksessa. Lähtiessään Aabrahamin isä arveli pojan jo menneen kotiin
eikä jäänyt etsimään tätä.

28.

Kun kaikki olivat poistuneet, papit sulkivat temppelin ja lähtivät. Silloin
Aabraham otti kirveen ja katkaisi jalat kaikilta muilta jumalilta paitsi
ylijumala Baalilta. Hän laittoi kirveen Baalin jalkojen juureen
patsaanpalojen ja moskan keskelle, sillä patsaat, vanhoina ja paloista
tehtyinä, olivat hajonneet pahasti. Kun Aabraham oli lähtenyt temppelistä,
pari miestä näki hänet ja epäili hänen käyneen siellä jotakin varastamassa.
He tarttuivat häneen ja palasivat temppeliin, missä näkivät jumalansa
pieninä palasina ja alkoivat valittaa, huutaen: “Ihmiset, tulkaa pian;
tuhotkaamme se, joka on tuhonnut jumalamme!” Silloin paikalle juoksi noin
kymmenen tuhatta miestä, papit mukanaan, ja he kuulustelivat Aabrahamia,
miksi tämä oli rikkonut heidän jumalansa.

Aabraham vastasi: “Te hölmöt! Voisiko ihminen tuhota Jumalan? Ylijumala se
on tuhonnut muut jumalat. Ettekö näe kirvestä, joka hänellä on jalkojensa
juuressa? Varmaankaan hän ei halua itselleen kumppaneita.”

Silloin paikalle saapui Aabrahamin isä, joka muistaen poikansa monia
keskusteluja jumalia vastaan, ja tunnistaessaan kirveen, jolla jumalankuvat
oli rikottu, huusi: “Se oli tämä minun petturipoikani, joka tuhosi
jumalamme! sillä tämä kirves on minun.” Ja hän kertoi heille kaikesta, mitä
hänen ja poikansa välillä oli tapahtunut.

Silloin ihmiset keräsivät kasaan paljon puuta, sitoivat Aabrahamin kädet ja
jalat, panivat hänet rovioon ja sytyttivät sen.

Katso! Jumala kielsi enkelinsä välityksellä tulta polttamasta Aabrahamia,
palvelijaansa. Tuli loimusi suurella roihulla ja poltti noin kaksituhatta
miestä niistä, jotka olivat tuominneet Aabrahamin kuolemaan. Totisesti,
Aabraham huomasi olevansa vapaa; Jumalan enkeli kantoi hänet hänen isänsä
talon lähettyville ilman, että Aabraham näki, kuka häntä kuljetti; ja niin
hän pelastui kuolemalta.”

29.

Silloin Filippus sanoi: “Suuri on Jumalan armo niitä kohtaan, jotka
rakastavat häntä. Kerro meille, oi mestari, kuinka Aabraham tuli tietoiseksi
Jumalasta.”

Jeesus vastasi: “Saavuttuaan isänsä talon läheisyyteen Aabraham pelkäsi
astua sisään; hän meni siis etäämmälle talosta, istui palmun juurelle ja
alkoi pohdiskella itsekseen: “On pakko olla Jumala, jolla on ihmistä enemmän
voimaa ja elämää, sillä Hän tekee ihmisen, eikä ihminen ilman Jumalaa pysty
tekemään ihmistä.” Ja silloin, katsellen kuuta, tähtiä ja aurinkoa, hän
hetken tuumasi niiden olevan Jumala. Mutta ajatellessaan niiden vaiheita ja
liikkeitä hän sanoi: “Täytyy olla niin, että Jumala ei liiku, eivätkä pilvet
verhoa Häntä: muuten ihmiset tuhoutuisivat.” Jäädessään näin epätietoisuuden
valtaan hän kuuli itseään kutsuttavan nimeltä: “Aabraham!” Kääntyillessään
joka suuntaan mitään näkemättä hän sanoi: “Kuulin varmasti, että minua
kutsuttiin nimeltä, “Aabraham”. Ja vielä kaksi kertaa tapahtui samoin, hän
kuuli nimeään kutsuttavan, “Aabraham!”

Hän vastasi: “Kuka kutsuu minua?”

Ja hän kuuli sanottavan: “Olen Jumalan enkeli, Gabriel.”

Silloin Aabrahamin valtasi pelko; mutta enkeli rauhoitti häntä sanoen: “Älä
pelkää, Aabraham, sillä olet Jumalan ystävä; sen vuoksi enkelien ja
profeettojen Jumala valitsi sinut, kun rikoit ihmisten epäjumalat palasiksi;
niin että sinut on kirjattu elämän kirjaan.”

Aabraham sanoi: “Mitä minun tulisi tehdä enkelien ja pyhien profeettojen
Jumalaa palvellakseni?”

Enkeli vastasi: “Mene tuolle lähteelle ja peseydy, sillä Jumala tahtoo puhua
kanssasi.”

Aabraham vastasi: “Miten minun tulee peseytyä?”

Silloin enkeli ilmestyi hänelle kauniina nuorukaisena ja pesi itsensä
lähteessä, sanoen: “Tee sinä nyt vuorostasi sama itsellesi, oi Aabraham.”
Aabrahamin peseydyttyä enkeli sanoi: “Mene ylös tuota vuorta, sillä Jumala
haluaa puhua sinulle siellä.”

Hän nousi vuorelle enkelin sanojen mukaisesti, ja istuttuaan polvilleen hän
puhui itsekseen: “Milloin mahtaa enkelien Jumala puhua minulle?”

Hän kuuli itseään kutsuttavan lempeällä äänellä: “Aabraham!”

Aabraham vastasi: “Kuka kutsuu minua?”

Ääni vastasi: “Olen Jumalasi, oi Aabraham.”

Aabraham, pelolla täyttyen, painoi kasvonsa maahan sanoen: “Kuinka sinun
palvelijasi, joka on tomua ja tuhkaa, tulee kuulla sinua?”

Jumala sanoi: “Älä pelkää, vaan nouse, sillä olen valinnut sinut
palvelijakseni, ja aion siunata sinua ja tehdä sinusta suuren kansan. Lähde
siis isäsi talosta ja sukusi luota ja tule asumaan maassa, jonka annan
sinulle ja siemenellesi.”

Aabraham vastasi: “Teen kaiken, Herra; mutta vartioi, ettei mikään toinen
jumala vahingoita minua.”

Silloin Jumala puhui sanoen: “Minä yksin olen Jumala, eikä minun lisäkseni
ole muita jumalia. Minä hajotan ja rakennan; minä surmaan ja annan elämän;
minä saatan helvettiin ja johdatan sieltä ulos; eikä kukaan voi paeta minun
käsistäni.” Silloin Jumala antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja tällä
tavoin isämme Aabraham tuli tuntemaan Jumalan.”

Näin puhuttuaan Jeesus kohotti kätensä, sanoen: “Sinulle kuuluu kunnia ja
loisto, oi Jumala. Niin olkoon!”

30.

Kansamme viettämän lehtimajanjuhlan lähestyessä Jeesus meni Jerusalemiin.
Kun lainopettajat ja fariseukset huomasivat tämän, he neuvottelivat, miten
saisivat hänet kiinni sanoistaan.

Sen vuoksi hänen luokseen tuli oppinut, sanoen: “Mestari, mitä minun tulee
tehdä saavuttaakseni iankaikkisen elämän?”

Jeesus vastasi: “Mitä laki siitä sanoo?”

Viekoittelija vastasi: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, ja lähimmäistäsi.
Sinun tulee rakastaa Herraasi enemmän kuin mitään muuta, kaikella
sydämelläsi ja mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”

Jeesus sanoi: “Vastasit hyvin: mene siis ja tee niin, sanon minä, ja saat
iankaikkisen elämän.”

Hän vastasi Jeesukselle: “Ja kuka on lähimmäiseni?”

Jeesus vastasi, luoden katseensa ylös: “Eräs mies lähti Jerusalemista
kulkeakseen Jerikoon, kirouksen alla uudelleenrakennettuun kaupunkiin.
Matkalla rosvot ottivat miehen kiinni, haavoittivat ja riisuivat, ja
lähtivät sitten jättäen hänet puolikuolleeksi. Sattuipa eräs pappi kulkemaan
sitä tietä, ja haavoittuneen nähdessään hän edes tervehtimättä kulki ohi.
Samalla tavalla, sanaakaan sanomatta, ohi kulki eräs leeviläinen. Kävi
sitten niin, että siihen tuli myös eräs samarialainen, joka liikuttui
haavoittuneen nähdessään ja sääli tätä; hän laskeutui hevosensa selästä,
pesi miehen haavat viinillä ja siveli ne voiteella, ja sidottuaan haavat,
lohdutellen, hän nosti miehen hevosensa selkään. Saavuttuaan sitten illalla
majataloon hän luovutti haavoittuneen majatalonpitäjän hoitoon. Ja aamulla
noustuaan hän sanoi: “Pidä huolta tästä miehestä, niin minä maksan sinulle
kaiken.” Ja lahjoitettuaan sairaalle neljä kultarahaa isäntää varten hän
sanoi: “Ole hyvällä mielellä, sillä palaan pian ja vien sinut omaan
kotiini.”
Kerro minulle”, Jeesus sanoi, “kuka näistä kolmesta oli lähimmäinen?”

Oppinut vastasi: “Se, joka osoitti armoa.”

Silloin Jeesus sanoi: “Vastasit oikein; mene siis ja tee samalla tavalla.”

Oppinut poistui hämmentyneenä.

31.

Sitten papit tulivat Jeesuksen luokse, sanoen: “Mestari, onko laillista
maksaa pakkoveroa keisarille?” Jeesus kääntyi Juudasta kohti, kysyen: “Onko
sinulla yhtään rahaa?” Ja otettuaan rahan käteensä Jeesus kääntyi pappien
puoleen, sanoen heille: “Tässä kolikossa on kuva: kertokaa minulle, kenen
kuva se on?”

He vastasivat: “Keisarin.”

“Antakaa siis”, Jeesus sanoi, “keisarille se, mikä hänelle kuuluu ja se,
mikä on Jumalan, antakaa Jumalalle.”

He lähtivät hämmentyneinä.

Ja katso, paikalle tuli sadanpäämies sanoen: “Herra, poikani on sairas;
armahda minua korkean ikäni tähden!”

Jeesus vastasi: “Olkoon Herra Israelin Jumala sinulle armollinen!”

Mies teki lähtöä, mutta Jeesus sanoi: “Odota minua, sillä tulen taloosi
rukoilemaan poikasi äärellä.”

Sadanpäämies vastasi: “Herra, en ole sen arvoinen, että sinä, Jumalan
profeetta, tulisit talooni; minulle riittää sana, jonka puhuit poikani
paranemiseksi; sillä Jumalasi on antanut sinulle vallan kaiken sairauden
yli, kuten Hänen enkelinsä unessa sanoi minulle.”

Jeesus hämmästyi suuresti ja väkijoukkoa kohti kääntyen sanoi: “Katsokaa
tätä muukalaista, sillä hänellä on enemmän uskoa kuin kenelläkään Israelista
löytämälläni.” Ja kenturion puoleen kääntyen hän sanoi: “Mene rauhassa,
sillä Jumala on parantanut poikasi sen suuren uskon tähden, jonka olet
Häneltä saanut.”

Sadanpäämies lähti, ja matkalla hän kohtasi palvelijoitaan, jotka kertoivat
hänelle, kuinka hänen poikansa oli tervehtynyt.

Hän kysyi: “Mihin aikaan kuume lähti hänestä?”

He vastasivat: “Eilen, kuudennellä tunnilla, kuume lähti hänestä.”

Mies tiesi, että Jeesuksen sanoessa: “Armahtakoon Herra Israelin Jumala
sinua” hänen poikansa oli saanut terveytensä. Sen vuoksi mies uskoi
Jumalaamme, ja kotiin saavuttuaan rikkoi palasiksi kaikki omat
jumalankuvansa, sanoen: “On vain Israelin Jumala, tosi ja elävä Jumala.”
Siksi hän sanoi: “Minun leipääni ei syö kukaan, joka ei palvo Israelin
Jumalaa.”

32.

Eräs taitava lainoppinut kutsui Jeesuksen illalliselle viekoitellakseen
häntä. Jeesus saapui opetuslastensa kanssa, ja monet lainopettajat odottivat
talossa petollisin mielin. Sitten opetuslapset istuivat syömään käsiään
pesemättä. Oppineet kutsuivat Jeesuksen ja sanoivat: “Mikseivät oppilaasi
noudata vanhimpiemme traditioita eivätkä pese käsiään ennen kuin syövät
leipää?”

Jeesus vastasi: “Ja minä kysyn teiltä, miksi olette mitätöineet Jumalan
määräyksen traditioitanne noudattaaksenne? Te sanotte köyhien isien
lapsille: “Uhraa ja vanno valoja temppelille.” Ja he vannovat valoja sillä
vähällä, millä heidän pitäisi elättää isiään. Ja jos heidän isänsä tahtovat
ottaa vähän rahaa, pojat huudahtavat: “Tämä raha on pyhitetty Herralle”,
mistä isät kärsivät. Oi te väärät opettajat ja tekopyhät, käyttääkö Jumala
tätä rahaa? Totisesti ei, sillä Jumala ei syö, kuten Hän sanoo palvelijansa
profeetta Daavidin välityksellä: “Söisinkö Minä härkien lihaa ja joisinko
lampaiden verta? Luovuttakaa minulle ylistyksenne lahja ja uhratkaa minulle
lupauksenne; sillä jos olisin nälkäinen, en pyytäisi mitään teiltä, sillä
kaikki asiat ovat käsissäni ja paratiisin yltäkylläisyys on luonani.”
Teeskentelijät! te teette tätä täyttääksenne kukkaronne, ja tätä varten te
kymmenyksinä keräätte minttua ja ruutapensasta. Voi teitä kurjia! sillä
toisille te osoitatte mitä selkeintä tietä, jota ette itse tahdo kulkea.

Te oppineet ja opettajat lastaatte toisten selkiin sietämättömän raskaita
taakkoja, mutta itse olette haluttomia liikauttamaan niitä yhdellä
sormistannekaan.

Totisesti sanon teille, että kaikki paha on tullut maailmaan vanhinten
seuraamisen verukkeella. Kertokaa, kuka toi epäjumalanpalvonnan maailmaan,
jollei vanhinten perinnäistapa? Sillä elipä kerran kuningas, joka rakasti
ylitsevuotavan paljon Baal -nimistä isäänsä. Sen tähden, kun isä kuoli, poika
omaksi lohdutuksekseen teetätti isänsä näköisen kuvapatsaan ja pystytti sen
kaupungin torille. Ja hän asetti määräyksen, että jokainen, joka tulisi
lähemmäksi kuin parikymmentä tuumaa patsaasta, olisi turvassa, eikä kukaan
saisi vahingoittaa häntä mistään syystä. Tästä syystä pahantekijät, jotka
hyötyivät patsaasta, alkoivat uhrata sille ruusuja ja kukkasia, ja lyhyen
ajan sisällä alettiin jo lahjoittaa rahaa ja ruokaa, kunnes patsasta
alettiin kutsua jumalaksi kunnioituksen osoituksena. Tämä tapa muuttui
laiksi, jopa niin, että Baal -jumala levisi koko maailmaan; ja kuinka paljon
Jumala tätä sureekaan profeetta Jesajan välityksellä, sanoen: “Totisesti
tämä kansa palvoo minua turhaan, sillä se on tehnyt tyhjäksi lakini,
palvelijani Mooseksen kautta saamansa, ja noudattaa vanhimpiensa
perinnäistapoja.”

Totisesti sanon teille, että leivän syöminen pesemättömin käsin ei saastuta
ihmistä, sillä häntä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä
tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen.”

Silloin eräs lainopettajista sanoi: “Jos syön sianlihaa tai muuta
epäpuhdasta lihaa, eivätkö ne tahraa omaatuntoani?”

Jeesus vastasi: “Tottelemattomuus ei mene ihmiseen, vaan tulee ihmisen
sisästä, hänen sydämestään; ja sen tähden hän saastuu epäpuhdasta lihaa
syödessään.”

Silloin eräs oppineista sanoi: “Mestari, olet puhunut paljon
epäjumalanpalvontaa vastaan ikäänkuin Israelin kansalla olisi jumalankuvia,
ja täten olet tehnyt vääryyttä meille.”

Jeesus vastasi: “Tiedän hyvin, että tämän päivän Israelissa ei ole puusta
tehtyjä patsaita; mutta lihallisia patsaita täällä on.”

Silloin oppineet vastasivat vihastuneina: “Ja me olemme siis
epäjumalanpalvojia?”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, käsky ei kuulu: “Palvo”, vaan
“Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sielustasi ja kaikella sydämelläsi
ja koko mielelläsi.” Onko tämä totta?” kysyi Jeesus.

“Se on totta”, vastasivat kaikki.

33.

Jeesus jatkoi: “Totisesti kaikki se, mitä ihminen rakastaa, ja minkä vuoksi
hän jättää kaiken muun, on hänen jumalansa. Näin ollen irstailijalla on
prostituoitu epäjumalanaan, herkuttelijalla ja juomarilla on oma lihansa, ja
ahneella hopea ja kulta epäjumalanaan, ja samalla tavoin kullakin
syntisellä.”

Silloin sanoi hänet kutsunut: “Mestari, mikä on synneistä suurin?”

Jeesus vastasi: “Mikä on pahin onnettomuus, joka voi saattaa talon
tärviölle?”

Kaikki olivat vaiti, kunnes Jeesus sitten osoitti sormellaan alaspäin,
sanoen: “Jos perustus antaa myöten, välittömästi talo sortuu raunioiksi,
niin perusteellisesti, että se on rakennettava uudelleen aivan alusta asti:
mutta jos mikä tahansa muu osa hajoaa, se voidaan korjata. Samalla tavoin
sanon teille, että epäjumalanpalvonta on suurin synti, sillä se jättää
ihmisen kokonaan vaille uskoa, ja siitä seuraten myös ilman Jumalaa; niin,
ettei hänellä voi olla lainkaan hengellistä kiintymystä. Mutta kaikki muut
synnit jättävät ihmiselle sentään toivon armon saamisesta: ja siksi sanon
epäjumalanpalvontaa synneistä suurimmaksi.”

Kaikki olivat hämmästyneitä Jeesuksen sanoista, sillä he käsittivät, ettei
niitä vastaan voinut hyökätä millään tavalla.

Silloin Jeesus jatkoi: “Muistakaa, mitä Jumala puhui, ja minkä Mooses ja
Joosua kirjasivat lakiin, niin näette, miten suuri synti se on. Jumala
sanoi, puhuen Israelille: “Sinun ei pidä tehdä itsellesi mitään kuvaa
niistä, jotka ovat taivaassa, eikä niistä, jotka ovat sen alapuolella, eikä
sinun pidä kuvaa tehdä niistä, jotka ovat maan päällä enemmän kuin
niistäkään, jotka ovat maan alla; eikä niistä, jotka ovat veden päällä, eikä
niistä, jotka ovat sen alla. Sillä Minä olen sinun Jumalasi, vahva ja
mustasukkainen; joka kostan tämän synnin isille ja heidän lapsilleen aina
neljänteen sukupolveen saakka.” Muistakaa, miten Joosua ja Leevin heimo
Jumalan käskystä tarttuivat miekkaan, surmaten 120 000 niiden joukosta,
jotka eivät janonneet Jumalan armoa, näiden tehtyä vasikan ja palvottuaan
sitä. Voi Jumalan kauheaa rangaistusta epäjumalanpalvojille!”

34.

Oven ulkopuolella seisoi eräs, jonka käsi oli niin surkastunut, ettei hän
voinut sitä käyttää. Silloin Jeesus, korotettuaan sydämensä Jumalan luo,
sanoi: “Jotta tietäisitte sanani tosiksi, minä käsken, “Jumalan nimessä,
mies, ojenna surkastunut kätesi!”” Tämä ojensi kätensä, ja se oli terve,
kuin mikään ei koskaan olisi sitä vaivannut.

Sitten he alkoivat syödä Jumalan pelon vallassa. Ja vähän syötyään Jeesus
puhui jälleen: “Totisesti sanon teille, että olisi parempi polttaa koko
kaupunki kuin antaa pahan tavan jatkua siellä. Siitä syystä Jumala on
vihainen maan prinsseille ja kuninkaille, joille Hän on antanut miekan
vääryyksien ja paheiden tuhoamiseksi.”

Myöhemmin Jeesus sanoi: “Jos teidät on jonnekin kutsuttu, muistakaa, ettette
istu parhaalle paikalle, ettei isäntä sanoisi teille jonkun paremman
ystävänsä saapuessa: “Nouse ja istu tänne alemmaksi!”, sillä se olisi teille
häpeäksi. Vaan menkää ja istukaa huonoimmalle paikalle niin että se, joka on
teidät kutsunut, tulisi ja sanoisi: “Nouse, ystävä, ja käy tänne ylemmäksi
istumaan!” Sillä silloin saatte suuren kunnian: sillä jokainen, joka ylentää
itsensä, alennetaan, ja se, joka alentaa itsensä, ylennetään.

Totisesti sanon teille, ettei Saatanasta tullut hylkiötä minkään muun synnin
kuin ylpeytensä tähden, aivan kuten profeetta Jesaja moittii häntä, sanoen:
“Kuinka oletkaan langennut taivaasta, oi Lucifer, sinä, joka olit enkelien
kaunistus ja loistit kuin aamurusko: totisesti maahan on langennut sinun
ylpeytesi!”

Totisesti sanon teille, että jos ihminen tajuaisi kurjuutensa, hän täällä
maan päällä aina itkisi ja pitäisi itseään halvimpana, kaikkien muitten
alapuolella. Sillä mistään muusta syystä ei ensimmäinen mies itkenyt
vaimonsa kanssa tauotta sataa vuotta, janoten armoa Jumalalta. Sillä he
tiesivät totisesti, minne olivat joutuneet ylpeytensä tähden.”

Ja näin puhuttuaan Jeesus kiitti; sinä päivänä koko Jerusalen sai kuulla,
miten suuria asioita hän oli puhunut ja millaisen ihmeen tehnyt, niin että
kansa kiitti Jumalaa siunaten Hänen pyhää nimeään.

Mutta lainopettajat ja papit kiihtyivät suurempaan vihaan ymmärrettyään,
että hän puhui vanhinten perinnäistapoja vastaan. Ja faaraon tavoin he
kovettivat sydämensä; minkä vuoksi he hakivat tilaisuutta tappaa hänet, sitä
löytämättä.

35.

Jeesus lähti Jerusalemista ja meni autiomaahan Jordanin toiselle puolen: ja
opetuslapset, jotka istuivat hänen ympärillään, sanoivat hänelle: “Oi
mestari, selitä meille, miten Saatana lankesi ylpeytensä tähden, sillä
olemme oppineet hänen langenneen tottelemattomuudesta ja koska oli
houkutellut ihmistä pahaan.”

Jeesus vastasi: “Luotuaan maan massan Jumala jätti sen 25 000 vuodeksi muuta
tekemättä; Saatana, joka oli eräänlainen pappi ja enkelien johtaja suuren
ymmärryksensä tähden, tiesi Jumalan tulevan ottamaan maan massasta 144 000
profeetan merkillä merkittyä sekä Jumalan lähettilään, jonka sielun Hän oli
luonut 60 000 vuotta ennen mitään muuta. Koska oli loukkaantunut ja
vihainen, Lucifer yllytti enkeleitä, sanoen: “Katsokaa, jonain päivänä
Jumala tulee tahtomaan meidän kunnioittavan tätä maata. Huomatkaa sen tähden,
että me olemme henkeä, eikä (meidän) siksi ole sopivaa niin tehdä.”

Monet hylkäsivät Jumalan tämän vuoksi. Minkä jälkeen Jumala eräänä päivänä,
kaikkien enkelien ollessa koolla, sanoi: “Jokainen Minua Herranaan pitävä
välittömästi tehköön kunniaa tälle maalle.”

Jumalaa rakastavat kumartuivat, mutta Saatana kannattajineen sanoi: “Oi
Herra, me olemme henkeä, eikä siksi ole oikeudenmukaista, että meidän
pitäisi osoittaa tälle savelle kunnioitusta.” Sanottuaan näin Saatana
muuttui kauhean ja pelottavan näköiseksi, ja hänen kannattajansa
kammottaviksi; sillä heidän kapinansa tähden Jumala otti heiltä kauneuden,
jolla oli heidät luomisessa muovannut. Jolloin pyhät enkelit, päänsä
nostaessaan ja nähdessään, miten kauheita hirviöitä Saatanasta
seuralaisineen oli tullut, kätkivät kasvonsa pelosta maahan.

Silloin Saatana sanoi: “Oi Herra, olet epäoikeudenmukaisesti tehnyt minut
kammottavaksi, mutta tyydyn siihen, sillä janoan tehdä tyhjäksi kaiken Sinun
tekemäsi. Ja toiset paholaiset sanoivat: “Älä kutsu Häntä Herraksi, Lucifer,
sillä sinä olet herra.”

Silloin Jumala sanoi Saatanan kannattajille: “Katukaa ja tunnustakaa minut
Jumalaksenne, Luojaksenne.”

He vastasivat: “Me kadumme, että olemme osoittaneet Sinulle mitään
kunnioitusta, sillä et ole oikeudenmukainen; mutta Saatana on
oikeudenmukainen ja viaton, ja hän on herramme.”

Silloin Jumala sanoi: “Lähtekää luotani, oi te kirotut, sillä minulla ei ole
armoa teille.”

Ja lähtiessään Saatana sylkäisi maan massaan, minkä syljen enkeli Gabriel
nosti ylös, mukana vähän maata; niin että sen tähden ihmisellä nyt on napa
vatsassaan.”

36.

Opetuslapset hämmästyivät suuresti enkelien kapinointia.

Silloin Jeesus sanoi: “Totisesti minä sanon teille, että se, joka ei
rukoile, on pahempi kuin Saatana ja saa kärsiä suurempia tuskia. Sillä
Saatanalla ei ennen lankeamistaan ollut yhtään esimerkkiä pelättävänään,
eikä Jumala lähettänyt edes yhtään profeettaa kutsumaan häntä katumukseen:
mutta ihminen – nyt, kun kaikki profeetat ovat tulleet, lukuunottamatta
Jumalan lähettilästä, joka tulee minun jälkeeni, sillä niin Jumala tahtoo,
ja että valmistaisin hänelle tietä – ja ihminen, minä sanon, elää
huolettomana pelkoa vailla, ikäänkuin Jumalaa ei olisi olemassakaan. Aivan
niin kuin tästä puhui profeetta Daavid: “Järjetön on sanonut sydämessään: ei
ole mitään Jumalaa. Siksi he ovat turmeltuneita ja tulevat kauhistuttaviksi,
eikä yksikään heistä hyvää tee.”

Rukoilkaa taukoamatta, oi oppilaani, että voisitte saada. Sillä se, joka
etsii, löytää, ja sille, joka koputtaa, avataan, ja se, joka pyytää, sille
annetaan. Älkääkä rukoillessanne pyrkikö monisanaisuuteen, sillä Jumala
katsoo sydäntä; kuten Hän sanoi Salomon välityksellä: “Oi palvelijani, anna
minulle sydämesi.” Niin totisesti kuin Jumala elää sanon teille, että
teeskentelijät suorittavat paljon rukouksia joka puolella kaupunkia, jotta
ihmiset näkisivät sen ja pitäisivät heitä pyhimyksinä: mutta heidän
sydämensä ovat pahuutta täynnä, eivätkä he siksi tarkoita, mitä pyytävät. On
välttämätöntä, että tarkoitatte, mitä rukoillessanne sanotte, jos tahdotte
Jumalan ottavan rukouksenne vastaan. Kertokaahan minulle: kukapa menisi
puhuttelemaan Rooman kuvernööriä tai Herodesta miettimättä ensin, ketä on
menossa tapaamaan ja mitä aikoo tehdä? Ei varmasti kukaan. Ja jos ihminen
tekee niin toisen ihmisen kanssa puhuakseen, mitä pitäisikään hänen tehdä
voidakseen puhua Jumalan kanssa, voidakseen pyytää anteeksiantoa syntiensä
tähden ja kiittää kaikesta, mitä Jumala on hänelle antanut?

Totisesti sanon teille, että hyvin harvat suorittavat todellisia rukouksia,
ja siksi Saatanalla on valtaa ihmisten yli, sillä Jumala ei halua niitä,
jotka kunnioittavat Häntä pelkillä huulillaan: jotka temppelissä pyytävät
armoa huulillaan, mutta sydämissään huutavat oikeudenmukaisuutta. Kuten Hän
sanoo profeetta Jesajalle: “Vie pois tämä kansa, joka uuvuttaa minut, sillä
he kunnioittavat minua huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat kaukana
luotani.” Totisesti sanon teille, että se, joka menee rukoilemaan ilman
huolellisuutta, pilkkaa Jumalaa.

Entä kuka menisi puhumaan Herodekselle selkä häneen päin, ja puhuisi hänelle
hyvää kuvernööri Pilatuksesta, jota hän kuollakseen inhoaa? Varmaankaan ei
kukaan. Juuri näin tekee silti se, joka menee rukoilemaan
valmistautumattomasti. Hän kääntää selkänsä Jumalalle ja kasvonsa
Saatanalle, ja puhuu tästä hyvää. Sillä hänen sydämessään on vääryys, jota
hän ei ole katunut.

Jos joku teitä vahingoitettuaan sanoisi huulillaan teille: “Anna minulle
anteeksi” ja käsillään löisi teitä, kuinka voisitte antaa hänelle anteeksi?
Juuri saman verran antaa Jumala anteeksi niille, jotka huulillaan sanovat:
“Herra, armahda meitä” ja sydämissään rakastavat vääryyttä ja ajattelevat
uusia syntejä.”

37.

Opetuslapset itkivät Jeesuksen sanojen tähden ja anoivat häntä: “Herra,
opeta meitä rukoilemaan.”

Jeesus vastasi: “Miettikää, mitä tekisitte, jos Rooman kuvernööri ottaisi
teidät kiinni teloitusta varten, ja tehkää sama rukoilemaan mennessänne.
Olkoot sananne tällaiset: “Oi Herra meidän Jumalamme, pyhitetty olkoon Sinun
nimesi, tulkoon Sinun valtakuntasi meissä, tapahtukoon Sinun tahtosi aina,
ja kuten se täytetään taivaissa, täytettäköön se myös maassa; anna meille
jokapäiväinen leipämme, ja anna meille syntimme anteeksi, kuten me anteeksi
annamme niille, jotka rikkovat meitä vastaan, äläkä anna meidän langeta
kiusauksiin, vaan päästä meidät pahasta, sillä Sinä yksin olet Jumalamme,
jolle kuuluu loisto ja kunnia iankaikkisesti.”

38.

Silloin Johannes vastasi: “Mestari, peseytykäämme niin kuin Jumala määräsi
Mooseksen välityksellä.”

Jeesus sanoi: “Luuletteko, että olen tullut hävittämään lain ja profeetat?
Niin totisesti kuin Jumala elää sanon teille, etten ole tullut sitä
rikkomaan, vaan seuraamaan. Sillä jokainen profeetta on noudattanut Jumalan
lakia ja kaikkea, mitä Jumala on muitten profeettojen kautta puhunut. Niin
totta kuin Jumala elää, Hän, jonka edessä sieluni seisoo: yksikään, joka
rikkoo pienintäkään määräystä, ei voi miellyttää Jumalaa, vaan tulee olemaan
kaikkein pienin Jumalan valtakunnassa, sillä hänellä ei ole siellä osaa.
Lisäksi sanon teille, että tavuakaan Jumalan laissa ei voi rikkoa mitä
vakavinta syntiä tekemättä. Toisin sanoen, sanon teille vain, että on
tarpeellista noudattaa sitä, mitä Jumala sanoo profeetta Jesajan
välityksellä, seuraavin sanoin: “Peseydy ja ole puhdas, ja vie ajatuksesi
pois silmistäni.”

Totisesti sanon teille, että valtameren kaikki vesi ei pese puhtaaksi sitä,
joka sydämellään rakastaa pahaa. Ja sanon teille vielä, ettei kukaan suorita
rukousta Jumalaa miellyttävällä tavalla, jollei ole peseytynyt, vaan
raskauttaa sieluaan epäjumalanpalvonnan kaltaisella synnillä.

Uskokaa minua, totisesti, että jos ihminen rukoilisi Jumalaa soveliaalla
tavalla, hän saisi kaiken mitä pyytää. Muistakaa Jumalan palvelijaa
Moosesta, joka rukouksellaan kuritti Egyptiä, avasi Punaisen meren ja
hukutti siihen faaraon armeijoineen. Muistakaa Joosuaa, joka sai auringon
seisahtumaan, Samuelia, joka löi pelolla filistealaisten mittaamattoman
sotajoukon, ja Eliaa, joka sai tulen satamaan taivaasta; Elisa herätti
kuolleen, ja niin monet muut pyhät profeetat, jotka rukouksella saavuttivat
kaiken pyytämänsä. Mutta nuo miehet eivät totisesti tavoitelleet omaa
etuaan, vaan etsivät Jumalaa ja Hänen kunniaansa.”

39.

Silloin Johannes sanoi: “Hyvin olet puhunut, Mestari, mutta jäimme vaille
tietoa, miten ihminen lankesi syntiin ylpeyden tähden.”

Jeesus vastasi: “Kun Jumala oli karkottanut Saatanan ja enkeli Gabriel
puhdistanut maan massan Saatanan syljestä, Jumala loi kaiken, mikä elää,
sekä lentävät että kävelevät ja uivat eläimet, ja Hän koristeli maailman
kaikella, mitä siinä on. Eräänä päivänä Saatana lähestyi paratiisin portteja
ja nähdessään hevosia ruohoa syömässä ilmoitti niille, että jos maa saisi
sielun, se tietäisi ankaraa työtä hevosille; ja siksi olisi niiden edun
mukaista tallata tuo maapala niin, ettei siitä olisi enää mihinkään. Hevoset
ojentautuivat ja kiihdyttivät itsensä rajuun laukkaan maalla, joka kasvoi
liljoja ja ruusuja.
Sen jälkeen Jumala antoi hengen sille epäpuhtaalle osalle maata, jossa
Saatanan sylkäys oli ollut ennenkuin Gabriel otti sen pois; ja Jumala nosti
esiin koiran, joka haukkuen täytti hevoset pelolla ja ajoi ne pakoon. Sitten
Jumala antoi sielun ihmiselle, kaikkien enkelien laulaessa: “Siunattu olkoon
pyhä nimesi, oi Jumala meidän Herramme.”

Ponkaistuaan jaloilleen Aatami näki ilmassa kirjoituksen, joka loisti kuin
aurinko, kuuluen: “On vain yksi Jumala, ja Muhammed on Jumalan lähettiläs.”
Silloin Aatami avasi suunsa ja sanoi: “Minä kiitän Sinua, oi Herra Jumalani,
siitä, että olet suvainnut luoda minut; mutta kerro minulle, rukoilen Sinua,
mitä tarkoittaa näiden sanojen viesti: “Muhammed on Jumalan lähettiläs.”
Onko ennen minua ollut olemassa muita ihmisiä?”

Silloin Jumala sanoi: “Ole tervetullut, oi palvelijani Aatami. Kerron
sinulle, että olet ensimmäinen luomani ihminen. Ja se, jonka olet huomannut
mainitun, on sinun poikasi, joka tulee maailmaan monien vuosien kuluttua ja
tulee olemaan lähettilääni, jota varten olen luonut kaiken; joka tullessaan
antaa maailmalle valon; jonka sielu asetettiin taivaalliseen loistoon 60 000
vuotta ennen kuin olin luonut mitään.”

Aatami anoi Jumalaa: “Herra, anna käsieni kynsiin tämä kirjoitus.” Sitten
Jumala antoi ensimmäiselle ihmiselle tuon kirjoituksen hänen peukaloihinsa;
oikean käden peukalonkynnessä luki: “On vain yksi Jumala” ja vasemman käden
peukalonkynnessä: “Muhammed on Jumalan lähettiläs.” Sitten ensimmäinen mies
suuteli noita sanoja isällisellä hellyydellä, hieroi silmiään ja sanoi:
“Siunattu olkoon päivä, jona sinä tulet maailmaan.”

Nähdessään miehen yksikseen Jumala sanoi: “Ei ole hänen hyvä olla yksin.”
Siksi Hän vaivutti Aatamin uneen ja otti kylkiluun hänen sydämensä läheltä,
täyttäen sen paikan lihalla. Tuosta kylkiluusta Hän teki Eevan ja antoi
tämän Aatamille vaimoksi. Hän asetti nämä kaksi paratiisin valtiaiksi,
joille sanoi: “Katsokaa, annan teille kaikki hedelmät syötäviksi, paitsi
omenat ja viljan”(engl.tekstissä corn, mikä tark. myös maissia; suom.huom.),
joista Hän sanoi: “Varokaa missään tapauksessa syömästä näitä hedelmiä,
sillä silloin tulisitte epäpuhtaiksi, niin etten enää sallisi teidän jäädä
tänne, vaan ajaisin teidät pois ja saisitte kärsiä suuria kurjuuksia.”

40.

Kun Saatana kuuli tästä, hän tuli hulluksi harmista ja suuttumuksesta. Ja
niin hän tuli paratiisin portin lähettyville, missä seisoi vartiossa
kauhistuttava käärme, jolla oli jalat kuin kamelilla ja varpaankynsissä
veitsenterävät, joka suuntaan leikkaavat reunat. Vihollinen sanoi hänelle:
“Salli minun tulla sisään paratiisiin.”

Käärme vastasi: “Kuinka laskisin sinut sisään, kun Jumala on käskenyt minua
ajamaan sinut pois?”

Saatana vastasi: “Näethän, kuinka Jumala on sinua rakastanut asettaessaan
sinut paratiisin ulkopuolelle savenpalasta, joka ihminen on, vartioimaan.
Sen tähden, jos päästät minut paratiisiin, teen sinut niin hirmuiseksi, että
kaikki pakenevat sinua, ja niin saat mielesi mukaan kulkea ja oleilla.”

Silloin käärme sanoi: “Ja miten minä järjestän sinut sisään?”

Saatana sanoi: “Olet kookas; avaa siis suusi, niin tulen vatsaasi, ja sinä
voit sisään mentyäsi jättää minut noiden savimöhkäleiden läheisyyteen, jotka
uusina kulkevat maan päällä.”

Käärme teki niin, ja saattoi Saatanan lähelle Eevaa, sillä tämän mies Aatami
nukkui. Saatana näyttäytyi naiselle kauniin enkelin muodossa ja sanoi
hänelle: “Miksette syö noita omenoita ja viljaa (corn)?”

Eeva vastasi: “Jumalamme on sanonut meille, että niitä syödessämme tulisimme
epäpuhtaiksi, ja silloin Hän ajaisi meidät ulos paratiisista.”

Saatana sanoi: “Hän ei kerro totuutta. Teidän täytyy tietää, että Jumala on
paha ja kateellinen eikä siksi siedä vertaisiaan, vaan pitää kaikkia orjina.
Ja siksi Hän on puhunut teille niin, ettette tulisi Hänen kanssaan
samanarvoisiksi. Mutta jos sinä ja seuralaisesi toimitte ohjeitteni mukaan
ja syötte noita hedelmiä niin kuin kaikkia muitakin, niin ette jää toisille
alamaisiksi, vaan tulette niinkuin Jumala tuntemaan hyvän ja pahan, ja
voitte tehdä, mitä mielitte, koska olette tulleet Jumalan kanssa
samanarvoisiksi.”

Silloin Eeva otti ja söi noita hedelmiä, ja kun hänen miehensä heräsi, hän
kertoi kaiken, mitä Saatana oli puhunut; ja vaimon tarjotessa Aatamikin otti
ja söi. Minkä jälkeen, ruoan laskeutuessa kurkkua alas, hän muisti Jumalan
sanat; ja toivoen voivansa pysäyttää ruoan hän pani kätensä kurkulleen,
missä kaikilla miehillä on merkki.

41.

Silloin kumpikin heistä huomasi olevansa alasti: siksi he häpeissään ottivat
viikunanlehtiä ja verhosivat salaiset ruumiinosansa. Kun keskipäivä oli
kulunut, katso! Jumala ilmestyi heille ja kutsui Aatamia, sanoen: “Aatami,
missä olet?”
Tämä vastasi: “Herra, kätkeydyimme Sinun näkyvistäsi, sillä minä ja vaimoni
olemme alastomia, ja häpesimme siksi tulla eteesi.”

Silloin Jumala sanoi: “Ja kuka on vienyt teiltä viattomuutenne, jollette
sitten ole syöneet hedelmää, jonka vuoksi olette tulleet epäpuhtaiksi ettekä
voi enää asustaa paratiisissa?”

Aatami vastasi: “Oi Herra, minulle antamasi vaimo pyysi minua syömään ja
niin söin siitä.”

Silloin Jumala sanoi naiselle: “Miksi annoit sellaista ruokaa miehellesi?”

Eeva vastasi: “Saatana petti minua, ja niin minä söin.”

“Ja kuinka se hylkiö pääsi sisään tänne?” kysyi Jumala.

Eeva vastasi: “Käärme, joka seisoo pohjoisella portilla, toi hänet
lähelleni.”

Silloin Jumala sanoi Aatamille: “Koska olet kuunnellut vaimoasi ja syönyt
hedelmää, kirottu olkoon maa sinun töissäsi: se tulee kantamaan sinulle
ohdakkeita, ja otsasi hiessä pitää sinun syödä leipäsi. Ja muista, että olet
maata ja maaksi pitää sinun palata.”

Ja Eevalle Hän sanoi: “Ja sinä, joka kuuntelit Saatanaa ja annoit miehellesi
syödä, tulet olemaan miehesi vallan alainen, ja hän tulee orjuuttamaan
sinua, ja sinun pitää suurella vaivalla synnyttää lapsia.”

Ja kutsuttuaan käärmeen Hän kutsui myös enkeli Mikaelin, hänet, jonka
hallussa Jumalan miekka on, ja sanoi: “Karkoita ensiksi paratiisista tämä
ilkeä käärme, ja ulkopuolella katkaise hänen jalkansa: sillä jos hän tahtoo
syödä, laahatkoon vartaloaan maata pitkin.” Myöhemmin Jumala kutsui
Saatanaa, joka tuli nauraen, ja sanoi tälle: “Koska sinä hylkiö olet
petkuttanaut näitä ja aiheuttanut heidän epäpuhtaiksi tulemisensa, Minä
määrään, että kaikki heidän ja heidän lastensa saastaisuus tulee sinun
suuhusi heidän kehoistaan poistuessaan, niin että tulet kylläiseksi
epäpuhtaudesta; mutta heidän lastensa joukossa tulee olemaan vilpittömästi
katuvia ja Minua palvelevia.”

Saatana karjui kammottavasti ja sanoi: “Koska haluat tehdä minut entistä
pahemmaksi, tulen vielä tekemään itseni siksi, mihin vain kykenen!”

Silloin Jumala sanoi: “Katoa, kirottu, läheisyydestäni!”
Ja Saatana lähti; sen jälkeen Jumala sanoi Aatamille ja Eevalle, jotka
molemmat itkivät: “Lähtekää paratiisista ja tehkää katumusta, älkääkä
menettäkö toivoanne, sillä Minä tulen lähettämään poikanne siten, että
siemenenne nostaa Saatanan vallan pois ihmissuvun päältä: sillä
lähettiläälleni, joka on tuleva, Minä tulen antamaan kaiken.”

Jumala kätkeytyi ja enkeli Mikael ajoi heidät paratiisista. Kääntyessään
Aatami näki portin yläpuolella kirjoituksen: “On vain yksi Jumala ja
Muhammed on Jumalan lähettiläs.” Minkä vuoksi hän itkien sanoi: “Suokoon
Jumala, että tulet nopeasti, poikani, pelastamaan meidät kurjuudesta.”

Tällä tavalla Saatana ja Aatami lankesivat syntiin ylpeytensä tähden, toinen
ihmistä halveksiessaan ja toinen halutessaan tehdä itsensä samanarvoiseksi
Jumalan kanssa.”

42.

Tämän keskustelun jälkeen sekä opetuslapset että Jeesus itkivät. Silloin he
näkivät monia, jotka olivat tulleet etsimään Jeesusta, sillä pappien
johtajat olivat neuvotelleet keskenään Jeesuksen vangitsemiseksi puheistaan.
Siksi he lähettivät leviittejä ja lainopettajia kyselemään häneltä näin:
“Kuka sinä olet?”

Jeesus tunnusti totuuden, sanoen: “En ole Messias.”

He sanoivat: “Oletko Elia tai Jeremia tai kukaan muinaisista profeetoista?”

Jeesus vastasi: “En.”

Sitten he kysyivät: “Kuka sinä olet? Sano, että voimme kertoa niille, jotka
lähettivät meidät.”

Silloin Jeesus sanoi: “Olen ääni, joka huutaa läpi Juudean ja kuuluttaa:
“Valmistakaa tie Herran lähettiläälle”, niinkuin Jesajassa on kirjoitettu.”

He sanoivat: “Jollet ole Messias etkä Elia tai kukaan profeetoista, miksi
saarnaat uutta oppia ja teet itsestäsi suuremman numeron kuin Messiaasta
konsanaan?”

Jeesus vastasi: “Ihmeet, joita Jumala tekee käsieni kautta, osoittavat minun
puhuvan sitä, mitä Jumala tahtoo; enkä totisesti tahdo itseäni pidettävän
sinä, mistä te puhutte. Sillä minä en ole arvollinen päästämään sen Jumalan
lähettilään sukannauhaa, jota te kutsutte “Messiaaksi”; hänen, joka luotiin
ennen minua ja joka tulee syntymään minun jälkeeni, ja joka tulee tuomaan
totuuden sanat, niin ettei hänen uskollaan tule olemaan loppua.”

Leviitit ja lainopettajat lähtivät hämmennyksen vallassa kertomaan tästä
kaikesta pappien johtajille, jotka sanoivat: “Hänellä on takanaan Saatana,
joka sanoo hänelle kaiken.”

Jeesus sanoi oppilailleen: “Totisesti sanon teille, että pappien johtajat ja
kansamme vanhimmat etsivät tilaisuutta nousta minua vastaan.”

Silloin Pietari sanoi: “Älä sen tähden mene enää Jerusalemiin.”

Silloin Jeesus sanoi hänelle: “Sinä ymmärtämätön, et tiedä mitä sanot, sillä
minun on välttämättä kärsittävä monia vainoja, koska niin ovat kaikki
profeetat ja Jumalan pyhät kärsineet. Mutta älä pelkää, sillä osa on meidän
puolellamme ja osa on meitä vastaan.”

Ja näin puhuttuaan Jeesus lähti Taaborin vuorelle, minne hänen kanssaan
nousivat Pietari, Jaakob veljensä Johanneksen kanssa sekä hän, joka
kirjoittaa tätä. Siellä hänen ylleen syttyi suuri valo, ja hänen vaatteensa
tulivat lumivalkeiksi ja kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja katso! sinne
tulivat Mooses ja Elia puhumaan Jeesuksen kanssa siitä, mitä kaikkea meidän
kansallemme ja pyhälle kaupungille täytyy tapahtuman.

Pietari puhui sanoen: “Herra, täällä on hyvä olla. Jos tahdot, teemme siis
kolme lehtimajaa, yhden sinulle, yhden Moosekselle ja yhden Elialle.” Ja
hänen puhuessaan heidät peitti valkoinen pilvi, ja he kuulivat äänen
sanovan: “Katso palvelijani, johon olen mielistynyt; kuulkaa häntä.”

Opetuslapset pelästyivät ja kaatuivat maahan kasvoilleen kuin kuolleet.
Jeesus laskeutui ja nosti oppilaansa sanoen: “Älkää pelätkö, sillä Jumala
rakastaa teitä, ja teki tämän, jotta uskoisitte sanoihini.”

43.

Jeesus palasi alas niiden kahdeksan opetuslapsen luo, jotka odottivat häntä.
Ja ne neljä kertoivat niille kahdeksalle kaikesta näkemästään: niin sinä
päivänä heidän sydämistään lähti kaikki epäilys Jeesuksen suhteen,
lukuunottamatta Juudas Iskariotia, joka ei uskonut. Jeesus istuutui vuoren
juurelle, ja he söivät villejä hedelmiä, sillä heillä ei ollut leipää.

Ja Andreas sanoi: “Olet kertonut meille monia asioita Messiaasta; ole siis
kiltti ja kerro meille kaikki selvyydellä.”
Kaikki opetuslapset anoivat häntä samalla tavoin.
Jeesus alkoikin puhua: “Jokainen työskentelee sellaisen päämäärän eteen,
josta saa tyydytystä. Sen vuoksi sanon teille, että Jumala, koska totisesti
on täydellinen, ei tarvitse tyydytystä, sillä Hänessä on tyydytys itsessään.
Näin ollen, halutessaan toimia, Hän loi ennen kaikkea muuta sielun
lähettiläälleen, jota varten Hän päätti luoda kaiken muun, niin että
luomakunta löytäisi ilon ja siunauksen Jumalasta ja Hänen lähettiläänsä
iloitsisi luomakunnasta, jonka Hän oli luonut palvelemaan itseään. Ja miksi
piti olla näin, paitsi että Hän tahtoi täten?

Totisesti sanon teille, että kukin profeetta on tullessaan tuonut vain
yhdelle kansalle Jumalan armon osoituksen. Ja siksi heidän sanansa oli
tarkoitettu vain kansalle, jolle heidät oli lähetetty. Mutta kun Jumalan
lähettiläs tulee, Jumala antaa hänelle kuin kätensä sinetin, niin että hän
tuo pelastuksen ja armon kaikille maailman kansoille, joille hänen oppinsa
tulee. Hän käy voimalla jumalattomien päälle ja tuhoaa epäjumalanpalvonnan
niin, että saattaa Saatanan ymmälleen; sillä näin lupasi Jumala
Aabrahamille: “Katso, sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan
sukukunnat; ja niinkuin sinä rikoit jumalankuvat, oi Aabraham, samoin tulee
siemenesikin tekemään.”

Jaakob vastasi: “Oi mestari, kerro meille, kummasta tämä lupaus annettiin;
sillä juutalaiset sanovat “Iisakista” ja ismaelilaiset “Ismaelista”.”

Jeesus vastasi: “Kenen poika Daavid oli, ja kenen sukua?”

Jaakob vastasi: “Iisakin; sillä Iisak oli Jaakobin isä, ja Jaakob Juudan,
josta Daavid polveutuu.”

Silloin Jeesus sanoi: “Entä Jumalan lähettiläs, sitten kun hän tulee: kenen
sukua tulee hän olemaan?”

Opetuslapset vastasivat: “Daavidin.”

Minkä jälkeen Jeesus sanoi: “Te petätte itseänne; sillä Daavid kutsui häntä
hengessään herraksi, näin sanoen: “Jumala sanoi herralleni: istu oikealla
puolellani, kunnes annan vihollisesi astinlaudaksesi. Jumala lähettää
matkaan sauvasi, joka tulee hallitsemaan vihollistesi keskellä.” Jos Jumalan
lähettiläs, jota te kutsutte Messiaaksi, olisi Daavidin poika, kuinka Daavid
silloin kutsuisi häntä herraksi? Uskokaa minua, sillä totisesti sanon
teille, että lupaus annettiin Ismaelista, eikä Iisakista.”

44.

Silloin opetuslapset sanoivat: “Oi mestari, Mooseksen kirjaan on
kirjoitettu, että Iisakista on lupaus annettu.”

Jeesus vastasi, valittaen: “Niin on kirjoitettu, mutta Mooses ei sitä
kirjoittanut, eikä Joosua, vaan meidän rabbimme, jotka eivät pelkää Jumalaa.
Totisesti sanon teille, että jos tarkkaatte enkeli Gabrielin sanoja,
huomaatte lainopettajiemme ja oppineittemme väärämielisyyden. Sillä enkeli
sanoi: “Aabraham, koko maailma tulee tietämään, kuinka Jumala sinua
rakastaa; mutta kuinka saa maailma tietää sinun rakkaudestasi Jumalaan?
Onhan varmasti tarpeellista, että teet jotain Jumalan rakkauden tähden.”
Aabraham vastasi: “Katso Jumalan palvelijaa, valmiina tekemään kaiken, mitä
Jumala tahtoo.”

Silloin Jumala puhui, sanoen Aabrahamille: “Ota poikasi, esikoisesi Ismael,
ja tule vuorelle uhraamaan hänet.” Kuinka Iisak olisi esikoinen, kun hänen
syntyessään Ismael oli jo seitsenvuotias?

Silloin opetuslapset sanoivat: “Selvästi näkyy oppineittemme petos: kerro
sinä siis meille totuus, sillä sinut tiedämme Jumalan lähettämäksi.”

Silloin Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, että Saatana etsii aina
tilaisuutta tehdä Jumalan laki tyhjäksi; siksi hän seuraajiensa kautta,
teeskentelijöiden ja heidän väärien opetustensa ja pahantekijöiden ja heidän
irstaan elämänsä avulla on tänä päivänä saastuttanut melkein kaiken, niin
että totuus on hädin tuskin löydettävissä. Voi tekopyhiä teeskentelijöitä!
sillä heidän tässä maailmassa saamansa kehut ja kiitokset tulevat helvetissä
muuttumaan loukkauksiksi ja kidutukseksi.

Siksi sanon teille, että Jumalan lähettiläs on loisto, joka tuo ilon melkein
kaikille Jumalan luomille, sillä häntä on siunattu ymmärryksen ja
neuvokkuuden hengellä, viisauden ja mahdin hengellä, pelon ja rakkauden
hengellä, varovaisuuden ja kohtuullisuuden hengellä, hyväntekeväisyyden ja
armon hengellä, hurskauden ja oikeudenmukaisuuden hengellä, lempeyden ja
kärsivällisyyden hengellä, joita hän on saanut Jumalalta kolme kertaa
enemmän kuin kaikki muut luodut yhteensä. Oi sitä siunattua aikaa, jona hän
tulee maailmaan! Uskokaa minua, että olen nähnyt hänet ja osoittanut hänelle
kunnioitusta, niinkuin kaikki profeetat ovat hänet nähneet: sillä hänen
hengestään Jumala antaa heille kaikille profetiuden. Ja kun näin hänet,
sieluni täyttyi lohdulla sanoen: “Oi Muhammed, Jumala olkoon kanssasi, ja
tehköön Hän minut arvolliseksi avaamaan kengännauhasi, sillä silloin olisin
suuri profeetta ja Jumalan pyhä.”

Näin sanottuaan Jeesus kiitti Jumalaa.

45.

Silloin enkeli Gabriel tuli Jeesuksen luo ja puhui tälle niin, että mekin
kuulimme hänen äänensä, joka sanoi: “Nouse ja mene Jerusalemiin!”

Sen mukaisesti Jeesus lähti ja meni Jerusalemiin. Ja sapattina hän meni
temppeliin alkaen opettaa ihmisiä. Silloin ihmiset kerääntyivät juoksujalkaa
temppeliin, joukossaan ylipappi ja muita pappeja, jotka kokoontuivat
Jeesuksen lähelle, sanoen: “Oi mestari, meille on kerrottu sinun puhuvan
pahaa meistä; varo sen tähden, ettei sinulle tapahtuisi jotain pahaa.”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, että puhun pahaa teeskentelijöistä;
jos siis olette teeskentelijöitä, puhun teitä vastaan.”

He vastasivat: “Kuka on teeskentelijä? Sano meille selvästi.”

Jeesus sanoi: “Totisesti sanon teille, että se, joka tekee hyvän työn sen
vuoksi, että ihmiset näkisivät hänet, on teeskentelijä, sillä hänen tekonsa
ei ulotu sydämeen, jota ihmiset eivät voi nähdä, vaan jättää sydämen
epäpuhtaiden ajatusten ja saastaisten halujen valtaan. Tiedättekö, kuka
teeskentelijä on? Se, joka kielellään palvelee Jumalaa, mutta sydämellään
ihmisiä. Voi viheliäistä ihmistä! sillä kuollessaan hän menettää kaikki
ansionsa. Sillä tästä asiasta puhuu profeetta Daavid: “Älkää panko toivoanne
ja luottamustanne ruhtinaisiin älkääkä ihmisen lapsiin, joissa ei ole
pelastusta, sillä kuolemassa heidän ajatuksensa katoavat”: ei; ennen
kuoleman hetkeä he huomaavat jääneensä palkkiota vaille, sillä ihminen,
niinkuin sanoo Jumalan profeetta Job, on “epävakaa, eikä pysy samalla
mielellä.” Jos hän siis tänään ylistää sinua, huomenna hän jo herjaa sinua,
ja jos hän tänään tahtoo palkita sinut, huomenna hän jo mielellään ryöstäisi
sinut. Voi siis tekopyhiä, sillä heidän palkkionsa on tyhjänpäiväinen ja
menee hukkaan. Niin totta kuin Jumala elää ja seison Hänen edessään,
teeskentelijä on varas ja pilkkaa Jumalaa, sillä hän käyttää lakia hyväkseen
hyväksi tekeytyäkseen, ja varastaa kunniaa Jumalalta, jolle yksin kuuluvat
kiitos ja kunnia iankaikkisesti.

Sanon teille vielä, että teeskentelijällä ei ole uskoa, sillä jos hän
uskoisi Jumalan näkevän kaiken ja langettavan pahalle kauhean rangaistuksen,
hän puhdistaisi sydämensä, johon uskon puutteessaan on kerännyt paljon
vääryyttä ja pahaa. Totisesti sanon teille, että teeskentelijä on kuin
hautakammio, joka ulkoapäin on valkoinen, mutta sisältä täynnä matoja ja
lahoamista. Jos siis te, oi papit, palvelette Jumalaa siksi, että Jumala on
luonut teidät ja vaatii teiltä palvelusta, en puhu teitä vastaan, koska
olette Jumalan palvelijoita; mutta jos teette kaiken omaa hyötyänne etsien
ja ostatte ja myytte temppelissä kuin markkinapaikalla, ajattelematta, että
Jumalan temppeli on rukouspaikka eikä tori, josta teette varkaitten luolan:
jos teette kaiken ihmisiä miellyttääksenne ja olette sulkeneet Jumalan
mielestänne, silloin kohotan ääneni teitä vastaan, sillä olette paholaisen
poikia ettekä Aabrahamin, joka lähti isänsä talosta Jumalan rakkauden tähden
ja olisi uhrannut oman poikansakin. Voi teitä, papit ja oppineet, jos
sellaisia olette, sillä Jumala tulee ottamaan pappeuden teiltä!”

46.

Taas Jeesus puhui, sanoen: “Annan teille esimerkin. Eräs talollinen istutti
viinitarhan ja ympäröi sen aidalla, etteivät eläimet tallaisi sitä. Keskelle
hän rakensi viininpuristimen, ja luovutti sitten tarhan viljelijöille. Kun
sitten sadonkorjuun aika oli koittanut, hän lähetti palvelijansa, mutta
heidät nähdessään viljelijät kävivät heidän kimppuunsa kivittäen muutamia,
polttaen toiset ja viillellen loput veitsillä. Ja tämä toistui lukuisia
kertoja. Kertokaa minulle, mitä viinitarhan omistaja mahtaakaan tehdä
viljelijöille?”

Jokainen vastasi: “Julmalla tavalla hävittää hän heidät ja antaa
viinitarhansa toisille viljelijöille.”

Silloin Jeesus sanoi: “Ettekö tiedä, että viinitarha on Israelin huone, ja
viljelijät Juudan ja Jerusalemin asukkaita? Voi teitä, sillä Jumala on
teille vihainen raadeltuanne niin monta Jumalan profeettaa, niin että Ahabin
aikana ei löytynyt ketään Jumalan pyhiä hautaamaan!”

Ja hänen näin puhuttuaan ylipapit olisivat halunneet vangita hänet, mutta
pelkäsivät tavallista kansaa, joka palvoi häntä.

Silloin Jeesus, nähdessään naisen, jonka pää oli syntymästä saakka roikkunut
alaspäin, sanoi: “Nosta pääsi, nainen, Jumalamme nimessä, jotta nämä
tietäisivät minun puhuvan totta, ja koska Hän tahtoo minun kuuluttavan
sitä.”

Sillä hetkellä nainen kohottautui terveenä, Jumalaa ylistäen.

Pappien johtaja korotti äänensä, sanoen: “Tämä mies ei ole Jumalan
lähettämä, sillä hän ei pidä sapattia: tänään hän on parantanut vammaisen.”

Jeesus vastasi: “Kertokaa minulle, eikö puhuminen ole sapattina sallittua,
ja toisten pelastuksen puolesta rukoileminen? Ja kuka teistä, jos aasinne
tai härkänne sapattina putoaisi ojaan, ei vetäisi sitä kuiville? Varmasti ei
kukaan. Ja olenko minä siis rikkonut sapattia vastaan antamalla yhdelle
Israelin tyttärelle terveyden? Tässä tekopyhyys varmasti tunnetaan! Voi,
kuinka monta tänä päivänä on sellaista, jotka pelkäävät oljen pistävän
toveriaan silmään, vaikka tukki on leikkaamaisillaan heidän oman päänsä
irti! Voi, kuinka moni säikkyy muurahaista, muttei edes huomaa elefanttia!”

Ja näin puhuttuaan hän lähti temppelistä. Mutta papit keskenään olivat
pakahtua raivoonsa, kun eivät pystyneet sieppaamaan häntä ja tekemään
hänelle, mitä tahtoivat, niinkuin heidän isänsäkin olivat tehneet Jumalan
pyhiä vastaan.

47.

Profeetan tehtävänsä toisena vuotena Jeesus lähti Jerusalemista alas
Nainiin. Hänen lähestyessään kaupungin porttia sen asukkaat kantoivat juuri
hautakammioon erään äidin ainoaa poikaa, lesken, jonka tähden kaikki
itkivät. Kun Jeesus sitten saapui ja ihmiset ymmärsivät Jumalan profeetan
tulleen, he alkoivat anella häntä herättämään kuolleen, profeetta kun oli;
niin anoivat myös opetuslapset. Silloin Jeesus pelästyi suuresti ja kääntyen
Jumalan puoleen sanoi: “Ota minut pois maailmasta, oi Herra, sillä maailma
on hullu ja kutsuu minua melkein Jumalaksi!”
Ja tämän sanottuaan hän itki.

Silloin tuli enkeli Gabriel sanoen: “Oi Jeesus, älä pelkää, sillä Jumala on
antanut sinulle vallan kaikkien sairauksien yli, niin että kaikki, mitä
Jumalan nimessä lupaat, toteutuu täydellisesti.” Minkä jälkeen Jeesus
huokasi, sanoen: “Sinun tahtosi toteutukoon, Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen.” Näin sanottuaan hän lähestyi kuolleen äitiä ja puhutteli tätä
myötätuntoisesti: “Nainen, älä itke.” Tartuttuaan kuolleen käteen hän sanoi:
“Minä sanon sinulle, nuori mies: Jumalan nimessä nouse parantuneena!”

Silloin poika virkosi, minkä vuoksi kaikki täyttyivät pelolla, sanoen:
“Jumala on nostanut suuren profeetan joukostamme ja vieraillut kansansa
luona.”

48.

Siihen aikaan roomalaisten armeija oli Juudeassa ja maamme heidän valtansa
alla esi-isiemme syntien tähden. Roomalaisten tapana oli kutsua jumalaksi ja
palvoa sitä, joka teki jotain uutta tavallisen kansan hyväksi. Nyt muutamat
Nainissa olevat sotilaat alkoivat moittia ihmisiä sanoen: “Eräs jumalistanne
on vieraillut luonanne, ettekä pidä sitä minään. Jos meidän jumalamme
kävisivät luonamme, antaisimme niille varmasti kaiken, mitä meillä on.
Näettehän, kuinka paljon pelkäämme jumaliamme, annammehan jumalankuvillemme
parhaan osan kaikesta.” Saatana kannusti tällaista puhetta niin, ettei hänen
Nainissa herättämänsä levottomuus jäänyt pieneksi. Mutta Jeesus ei viipynyt
Nainissa, vaan kääntyi Kapernaumia kohti. Nainissa vallitsi sellainen
epäsopu, että jotkut sanoivat: “Hän on Jumalamme, joka vieraili luonamme”,
jotkut taas: “Jumala on näkymätön, niin ettei edes Hänen palvelijansa Mooses
ole nähnyt Häntä; siksi se ei ollut Jumala, vaan Hänen poikansa.” Toiset
sanoivat: “Hän ei ole Jumala eikä Jumalan poika, sillä Jumalalla ei ole
kehoa, jolla siittää; mutta suuri Jumalan profeetta hän on.”

Niin kiihotti Saatana tätä kaikkea, että Jeesuksen profetiuden kolmantena
vuotena suuri onnettomuus alkoi sieltä kehkeytyä kansamme päälle.

Jeesus meni Kapernaumiin; hänet tunnistaessaan kaupunkilaiset keräsivät
kaikki sairaansa ja toivat heidät sen talon kuistin eteen, johon Jeesus oli
majoittunut opetuslapsineen. Kutsuttuaan Jeesusta esiin he anoivat häneltä
terveyttä sairailleen. Jeesus laittoi kätensä heidän kaikkien päälle sanoen:
“Israelin Jumala, pyhän nimesi kautta, suo terveys tälle sairaalle.” Ja
jokainen parantui.

Sapattina Jeesus meni synagogaan, minne juosten kokoontuivat myös kaikki
ihmiset kuullakseen hänen puhuvan.

49.

Lainopettaja luki sinä päivänä ääneen sen Daavidin psalmin, jossa Daavid
sanoo: “Kun on oikea aika, tuomitsen rehellisesti.”
Kun Profeettoja oli luettu, Jeesus nousi, viittoi käsillään hiljaisuutta
pyytäen ja avasi suunsa, puhuen: “Veljet, olette kuulleet isämme, profeetta
Daavidin sanat siitä, miten hän oikean hetken tullen pyrki tuomitsemaan
rehellisesti. Kerron teille totisesti, että monet tuomitsevat, ja
epäonnistuvat tuomioissaan vain siitä syystä, että tuomitsevat sitä, mitä
heidän ei ole sopivaa tuomita, ja sitä, mitä heidän sopii tuomita, he
tuomitsevat ennenkuin aika on. Sen tähden isiemme Jumala huutaa meille
profeettansa Daavidin välityksellä, sanoen: “Tuomitkaa oikeudenmukaisesti,
oi ihmisten pojat.” Kurjia sen vuoksi ovat ne, jotka asettuvat kadunkulmiin
eivätkä tee muuta kuin tuomitsevat ohikulkijoita sanoen: “Tämä on sorea,
tämä ruma, tuo on hyvä, tuo paha.” Voi heitä, sillä he ottavat tuomarin
sauvan Jumalan kädestä, Hänen, joka sanoo: “Minä olen todistaja ja tuomari,
enkä luovuta kunniaani kenellekään.” Totisesti sanon teille, että he
todistavat siitä, mitä eivät ole nähneet eivätkä kunnolla kuulleet, ja
tuomitsevat, vaikkei heitä ole määrätty tuomareiksi. Siksi he ovat maan
päällä kauhistus Jumalan silmien edessä, ja Hän tulee langettamaan heille
kauhean rangaistuksen viimeisenä päivänä. Voi teitä, voi teitä, jotka
puhutte hyvää pahasta ja sanotte pahaa hyväksi, sillä silloin te tuomitsette
pahantekijäksi Jumalan, joka on kaiken hyvän alkuperä, ja annatte
oikeutuksen Saatanalle, josta kaikki paha on lähtöisin. Miettikää
rangaistusta, jonka tulette saamaan, ja miten kauheaa on joutua Jumalan
tuomiolle, joka kohtaa niitä, jotka rahasta tekevät pahan lailliseksi
eivätkä aja orpojen ja leskien asioita. Totisesti sanon teille, että
paholaiset vapisisivat sellaista rangaistusta, niin kauhistuttava tulee se
olemaan. Sinä mies, joka tuomariksi asetetaan, älä ajattele mitään muuta:
älä sukulaisia tai ystäviä, älä kunniaa äläkä rahallista etua, vaan
tavoittele Jumalan pelossa ainoastaan totuutta, jota sinun tulee etsiä mitä
suurimmalla tarkkaavaisuudella, sillä se on pelastava sinut Jumalan
tuomiolla. Mutta varoitan teitä, että armotta tullaan tuomitsemaan se, joka
tuomitsee ilman armoa.”

50.

Kerro minulle, ihminen, joka tuomitset toisen ihmisen, etkö tiedä, että
kaikilla ihmisillä on sama savi alkuperänään? Etkö tiedä, ettei kukaan muu
ole hyvä kuin Jumala yksin? minkä vuoksi jokainen ihminen on valehtelija ja
syntinen. Usko minua, ihminen, että jos tuomitset toisia heidän vikansa
tähden, samasta viasta tullaan sinun oma sydämesi tuomitsemaan. Voi, kuinka
vaarallista onkaan tuomita! Voi, kuinka monet ovat joutuneet perikatoon
väärän tuomionsa tähden! Saatana arvioi ihmisen itseään huonommaksi; siksi
hän kapinoi Jumalaa, luojaansa vastaan: eikä hän kadu, minkä tiedän
puhuttuani hänen kanssaan. Ensimmäiset vanhempamme arvioivat Saatanan sanat
hyviksi, minkä vuoksi he joutuivat karkotetuiksi paratiisista ja vetivät
tuomion jälkeläistensäkin päälle. Niin totisesti kuin Jumala elää ja seison
Hänen edessään, sanon teille, että väärä arvio ja tuomio on kaikkien syntien
isä. Sillä kukaan ei tee syntiä tahtomattaan, eikä kukaan tahdo sellaista,
mistä ei tiedä. Voi sen tähden syntistä, joka arviointikyvyllään arvioi
synnin arvokkaaksi ja hyvyyden arvottomaksi, ja joka tällä perusteella
hylkää hyvyyden ja valitsee synnin. Varmasti hän saa kannettavakseen
sietämättömän rangaistuksen, kun Jumala tulee tuomitsemaan maailman. Voi,
kuinka monet ovat väärän arvionsa vuoksi joutuneet häviölle, ja kuinka monet
ovat olleet lähellä perikatoa! Faarao piti Moosesta ja Israelin kansaa
jumalattomina, Saulin mielestä Daavid olisi ansainnut kuoleman, Ahab
tuomitsi Elian ja Nebukadnessar ne neljä lasta, jotka kieltäytyivät
palvomasta heidän valheellisia jumaliaan. Kaksi vanhinta tuomitsi Susannan
ja kaikki epäjumalia palvovat ruhtinaat tuomitsivat profeettoja. Voi Jumalan
kauheaa rangaistusta! Tuomari tuhoutuu, tuomittu pelastuu. Ja miksi näin, oi
ihminen, jollei siitä syystä, että he harkitsemattomuudessaan tuomitsevat
väärin viattomia? Joosefin veljissä, jotka myivät hänet egyptiläisille, ja
Mooseksen sisaruksissa Aaronissa ja Miriamissa, jotka tuomitsivat veljensä,
nähdään esimerkki siitä, kuinka hyvä melkein häviää väärien arviointien
tähden. Jobin kolme ystävää tuomitsivat hänet, Jumalan viattoman ystävän.
Daavid tuomitsi Mefibosetin ja Uurian. Kyyros tuomitsi Danielin leijonien
ruoaksi; ja monia muita, jotka lähes tuhoutuivat tästä syystä. Siksi sanon
teille: älkää tuomitko, niin teitä ei tuomita.” Jeesuksen päätettyä puheensa
monet kääntyivät heti katumukseen, syntejään valittaen; ja he olisivat
mielihyvin jättäneet kaiken häntä seuratakseen. Mutta Jeesus sanoi: “Jääkää
koteihinne, luopukaa synnistä ja palvelkaa Jumalaa pelolla, niin pelastutte;
sillä en minä ole tullut palveltavaksi, vaan pikemminkin palvelemaan.”

Ja näin sanottuaan hän lähti synagogasta ja kaupungista ja vetäytyi
autiomaahan rukoilemaan, sillä hän suuresti rakasti yksinäisyyttä.

51.

Hänen rukoiltuaan Herraa opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat:
“Oi mestari, haluaisimme tietää kaksi asiaa; ensimmäinen on, kuinka puhuit
Saatanan kanssa, joka siitä huolimatta, kuten sanoit, ei tunne katumusta; ja
toinen on, miten Jumala tulee tuomitsemaan tuomion päivänä.” Jeesus vastasi:
“Totisesti sanon teille, että tietäen Saatanan lankeemuksesta tunsin sääliä
häntä kohtaan; ja säälin ihmiskuntaa, jota hän houkuttelee syntiin. Siksi
paastosin ja rukoilin Jumalaa, joka puhuikin minulle enkelinsä Gabrielin
välityksellä: “Mihin pyrit, oi Jeesus, ja mikä on pyyntösi?” Vastasin:
“Herra, Sinä tiedät, mihin pahaan Saatana on syypää, ja että hänen
viettelystensä vuoksi monet tuhoutuvat; hän on Sinun olentosi, Herra, Sinun
luotujasi; ole siksi, Herra, hänelle armollinen.”

Jumala vastasi: “Jeesus, minä armahdan hänet. Jos vain saat hänet sanomaan:
“Herra Jumalani, olen tehnyt syntiä, armahda minua”, niin armahdan hänet ja
palautan hänet entiseen olotilaansa.”

“Iloitsin suuresti”, sanoi Jeesus, “tämän kuullessani, sillä uskoin saaneeni
aikaan rauhan. Siksi kutsuin Saatanaa, joka tuli, sanoen: “Mitä minun täytyy
tehdä eteesi, oi Jeesus?”

Vastasin: “Sinun täytyy tehdä se itsesi eteen, oi Saatana, sillä en kaipaa
palveluksiasi, vaan olen kutsunut sinua oman etusi tähden.”

Saatana vastasi: “Jollet halua palveluksiani, en minäkään halua sinun; sillä
olen sinua jalompi, etkä ole arvollinen minua palvelemaan – sinä, joka olet
savea, kun minä taas olen henkeä.”

“Jättäkäämme tämä aihe”, sanoin minä, “ja kerro minulle, eikö olisi hyvä,
jos voisit saada entisen kauneutesi ja asemasi takaisin. Tiedät varmasti,
että enkeli Mikaelin täytyy tuomiopäivänä lyödä sinua Jumalan miekalla
satatuhatta kertaa, ja jokainen lyönti tulee koskemaan sinuun kymmenen
helvetin verran.”

Saatana vastasi: “Sinä päivänä tulemme näkemään, kuka kykenee enempään;
varmuudella tulee minun rinnallani olemaan monta enkeliä ja mitä mahtavinta
epäjumalanpalvojaa, jotka kiusaavat Jumalaa, ja Hän tulee tietämään, kuinka
suuren virheen teki karkottaessaan minut pahaisen savipalasen tähden.”

Silloin sanoin: “Oi Saatana, olet heikkomielinen etkä tiedä, mitä sanot.”

Silloin Saatana heilautti päätään pilkallisesti ja sanoi: “No niin,
solmikaamme tämä rauha minun ja Jumalan välillä; ja sano sinä, oi Jeesus,
joka olet tervejärkinen, mitä meidän on tehtävä.”

Minä vastasin: “On vain sanottava kaksi asiaa.”

Saatana vastasi: “Mitkä asiat?”

Minä vastasin: “Nämä: Olen tehnyt syntiä; armahda minua.”

Saatana sanoi: “Solmin mielelläni rauhan, jos Jumala sanoo nämä sanat
minulle.”

“Katoa luotani”, sanoin minä, “oi kirottu, sillä sinä olet kaiken vääryyden
ja synnin alkuperä, mutta Jumala on synnitön ja oikeudenmukainen.”

Saatana lähti kiljuen ja sanoi: “Ei asia ole niin, vaan sinä valehtelet
miellyttääksesi Jumalaa.”

“Ajatelkaa nyt”, sanoi Jeesus oppilailleen, “kuinka hän voisi saada armon.”

He vastasivat: “Ei koskaan, Herra, sillä hän on katumaton. Puhu meille nyt
Jumalan tuomiosta.”

52.

“Jumalan tuomion päivä tulee olemaan niin kauhea, että totisesti sanon
teille! kadotukseen tuomitut valitsisivat mieluummin kymmenen helvettiä kuin
tulisivat kuulemaan, kuinka Jumala vihastuneena puhuu heitä vastaan. Koko
luomakunta tulee todistamaan heitä vastaan. Totisesti sanon teille, etteivät
vain pahantekijät pelkää, vaan myös pyhimykset ja Jumalan valitut, niin
ettei Aabraham luota oikeamielisyyteensä eikä Job viattomuuteensa. Ja mitä
sanonkaan? Myös Jumalan lähettiläs tulee olemaan peloissaan, sillä Jumala
majesteettiuttaan osoittaakseen tulee riistämään häneltä muistin, niin ettei
hän muista Jumalan antaneen hänelle kaikki asiat. Totisesti ja sydämestäni
sanon teille pelkääväni, koska maailma tulee kutsumaan minua Jumalaksi ja
minä joudun tekemään tiliä tästä. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni
seisoo Hänen edessään, minä olen kuolevainen kuten muutkin ihmiset, sillä
vaikka Jumala on asettanut minut Israelin huoneen profeetaksi,
sairaalloisten terveydeksi ja syntisten parannukseksi, olen vain Jumalan
palvelija, ja te saatte toimia todistajina tälle, kuinka puhun niitä pahoja
ihmisiä vastaan, jotka lähdettyäni maailmasta tuhoavat evankeliumini
totuuden Saatanan toimien kautta. Mutta lopun aikojen lähellä minä palaan,
ja mukanani tulevat Eenok ja Elia, ja me todistamme pahoja vastaan, ja
heidän loppunsa tulee olemaan kirottu.”

Näin puhuttuaan Jeesus vuodatti kyyneleitä, kun taas opetuslapset itkivät
ääneen ja korottivat äänensä sanoen: “Anna anteeksi, oi Herra Jumala, ja
armahda viatonta palvelijaasi.” Jeesus vastasi: “Amen, amen.”

53.

“Ennen kuin tuo päivä koittaa”, sanoi Jeesus, “suuri tuho tulee kohtaamaan
maailmaa, sillä tulee niin julma ja armoton sota, että isä surmaa poikansa
ja poika isänsä ihmisten jakautumisen tähden. Siksi kaupungit tulevat
tuhoutumaan ja maa käymään autioksi. Sellaisia ruttoja ilmaantuu, ettei enää
ketään riitä hautaamaan kuolleita, vaan he jäävät petojen ruoaksi. Niille,
jotka jäävät henkiin, Jumala lähettää sellaisen niukkuuden, että leipä käy
kultaa kalliimmaksi, ja ihmiset syövät kaikenlaista epäpuhdasta. Voi
viheliäistä aikaa, jona tuskin kenenkään kuullaan sanovan: “Olen tehnyt
syntiä, ole minulle armollinen, oi Jumala”; vaan karmein äänin he
halventavat Häntä, joka on ikuisesti mahtava ja siunattu. Tämän jälkeen,
tuon hetken lähestyessä, joka päivä viidentoista vuorokauden ajan maan
asukkaille lähetetään kammottava merkki. Ensimmäisenä päivänä aurinko
vaeltaa taivaan poikki ilman valoa, mustana kuin muste, jolla vaatteita
värjätään; ja se valittaa kuin isä kuolevaa poikaansa. Toisena päivänä kuu
muuttuu vereksi, ja veri laskeutuu maan päälle kuin kaste. Kolmantena
päivänä tähtien voidaan nähdä taistelevan keskenään kuin
vihollisarmeijoiden. Neljäntenä päivänä kivet ja kalliot iskeytyvät toisiaan
vasten kuin karvaat viholliset. Viidentenä päivänä kaikki kasvit ja yrtit
itkevät verta. Kuudentena päivänä meren pinta kohoaa noin
seitsemänkymmenenviiden metrin korkeuteen veden hajaantumatta, niin että
vesi seisoo koko päivän kuin seinämä. Seitsemäntenä päivänä vesi taas laskee
alemmas kuin koskaan on nähty. Kahdeksantena päivänä linnut ja maan ja veden
eläimet kerääntyvät tiiviisti yhteen, karjuvat ja kirkuvat. Yhdeksäntenä
päivänä nousee hirveä raemyrsky, joka tappaa niin, että tuskin kymmenesosa
elävistä olennoista selviytyy. Kymmenentenä päivänä tulee sellainen
ukonilma, että kolmasosa vuorista hajoaa ja kärventyy. Yhdentenätoista
päivänä kaikki joet juoksevat vastavirtaan, eikä niissä virtaa vettä, vaan
verta. Kahdentenatoista päivänä kaikki luotu itkee ja valittaa.
Kolmantenatoista päivänä taivas kääritään kokoon kuin kirjakäärö, ja sataa
tulta niin, että kaikki elollinen kuolee. Neljäntenätoista päivänä tulee
niin kauhea maanjäristys, että vuorenhuiput lentävät ilmojen halki kuin
linnut ja maa tulee tasaiseksi. Viidentenätoista päivänä pyhät enkelit
kuolevat ja vain yksin Jumala jää eloon; Hänelle kuuluu loisto ja kunnia.”

Tämän sanottuaan Jeesus iski molemmin käsin kasvoihinsa ja löi sitten
päätään maahan. Ja päänsä kohotettuaan hän sanoi: “Kirottu olkoon jokainen,
joka lisää opetuksiini, että olisin Jumalan poika.” Näiden sanojen tähden
opetuslapset tuupertuivat kuin kuolleina maahan, mistä Jeesus heidät nosti,
sanoen: “Pelätkäämme Jumalaa nyt, ettemme ehkä joutuisi tuona päivänä
pelästymään.”

54.

“Kun nämä ovat tapahtuneet, maailman yllä lepää pimeys neljänkymmenen vuoden
ajan, jolloin elää vain yksin Jumala, jolle kuuluvat kunnia ja loisto
iankaikkisesti. Kun neljäkymmentä vuotta on kulunut, Jumala herättää henkiin
lähettiläänsä, joka nousee uudelleen auringon tavoin, mutta loistaen kuin
tuhat aurinkoa. Hän istuu, muttei puhu, sillä hän on kuin poissa tolaltaan.
Jumala herättää jälleen neljä suosimaansa enkeliä, jotka etsivät Jumalan
lähettilästä ja hänet löydettyään asettuvat hänen neljälle sivulleen
vartioimaan. Seuraavaksi Jumala herättää henkiin kaikki enkelit, jotka
tulevat kuin mehiläiset kiertelemään Hänen lähettiläänsä ympärille.
Seuraavaksi Jumala antaa hengen kaikille profeetoilleen, jotka Aatamia
seuraten menevät suutelemaan Jumalan lähettilään kättä jättäytyen hänen
suojelukseensa. Seuraavaksi Jumala antaa hengen kaikille valituille, jotka
heti huutavat: “Oi Muhammed, muista meitä!” Noiden huutojen tähden
myötätunto herää Jumalan lähettiläässä ja hän miettii, mitä tehdä, heidän
pelastuksestaan huolehtien. Seuraavaksi Jumala antaa hengen kaikille
luoduilleen, ja ne tulevat entiselleen, mutta sen lisäksi kaikella tulee
olemaan kyky puhua. Sitten Jumala herättää henkiin kaikki kadotukseen
tuomitut, joiden noustessa kaikki muut luodut pelkäävät heidän kauheutensa
tähden ja itkevät: “Älä anna armosi jättää meitä, oi Herra Jumalamme.” Tämän
jälkeen Jumala nostattaa Saatanan, jonka nähdessään kaikki ovat kuin
kuolleita pelosta hänen kammottavan muotonsa tähden. Suokoon Jumala”, sanoi
Jeesus, “etten tuona päivänä näkisi tuota hirviötä. Ainoastaan Jumalan
lähettiläs ei säiky sellaisia näkyjä, sillä hän pelkää yksin Jumalaa.

Sitten enkeli, jonka trumpetin ääni oli herättänyt kaikki, puhaltaa siihen
uudelleen ja sanoo: “Tulkaa tuomiolle, oi luodut, sillä Luojanne haluaa
tuomita teidät.” Silloin ilmestyy keskelle taivasta, Jehosafatin laakson
yläpuolelle, kimaltava valtaistuin, jonka päälle tulee valkea pilvi, minkä
jälkeen enkelit kuuluttavat: “Siunattu olet Sinä Jumalamme, joka olet meidät
luonut ja pelastanut meidät Saatanan lankeemukselta.” Silloin Jumalan
lähettiläs kauhistuu, sillä hän ymmärtää, ettei kukaan ole rakastanut
Jumalaa siten kuin olisi pitänyt. Sillä sen, joka tahtoo ostaa
kultakimpaleen, täytyy maksaa kuusikymmentä ropoa; jos hänellä on vain yksi
ropo, ei hän kykene vaihtokauppaan. Mutta jos Jumalan lähettiläskin pelkää,
mitä tekevät jumalattomat, jotka ovat pahuutta täynnä?”

55.

Jumalan lähettiläs tulee kokoamaan kaikki profeetat ja puhumaan heille,
anoen heitä tulemaan kanssaan ja rukoilemaan Jumalaa uskovien puolesta. Ja
jokainen tulee kieltäytymään pelkonsa tähden; enkä minäkään, kautta elävän
Jumalan, menisi sinne tietäen, minkä tiedän. Tämän nähdessään Jumala tulee
muistuttamaan lähettilästään siitä, miten loi kaiken rakkaudesta häneen,
jolloin pelko tulee kaikkoamaan hänestä, ja hän lähestyy valtaistuinta
rakkaudella ja kunnioituksella, enkelien laulaessa: “Siunattu olkoon pyhä
nimesi, oi Jumala, Jumalamme.”

Ja hänen tultuaan valtaistuimen lähelle Jumala avaa mielensä hänelle kuin
ystävä ystävälle pitkän eron jälkeen. Ensin puhuu Jumalan lähettiläs, joka
sanoo: “Minä palvon ja rakastan Sinua, oi Jumalani, ja kiitän Sinua kaikella
sydämelläni ja sielullani siitä, että suvaitsit luoda minut palvelijaksesi
ja loit kaiken rakkaudesta minuun, niin että rakastaisin Sinua luomakunnan
tähden ja luomakunnassa ja yli kaiken luomakunnan; ylistäkööt kaikki luotusi
siis Sinua, oi Jumalani.” Silloin kaikki Jumalan luomat sanovat: “Me
kiitämme Sinua, oi Herra, ja siunaamme pyhää nimeäsi.” Totisesti sanon
teille, että Saatana, demonit ja hylkiöt tulevat silloin itkemään niin, että
kunkin silmistä virtaa enemmän kyyneleitä kuin Jordan -virrassa on vettä.
Silti he eivät tule näkemään Jumalaa.

Ja Jumala tulee puhumaan lähettiläälleen, sanoen: “Olet tervetullut, oi
uskollinen palvelijani; pyydä siis, mitä tahdot ja tulet sen saamaan.”
Jumalan lähettiläs tulee vastaamaan: “Oi Herra, luodessasi minut sanoit,
että halusit rakkaudesta minuun luoda maailman ja paratiisin, enkelit ja
ihmiset, jotta ne voisivat ylistää Sinua minun, palvelijasi kautta.
Sen tähden, Herra Jumala armollinen ja oikeudenmukainen, rukoilen Sinua
muistamaan palvelijallesi antamasi lupauksen.”

Ja Jumala tulee vastaamaan kuin joku, joka pilailee ystävänsä kanssa,
sanoen: “Onko sinulla todistajia tälle (tapahtuneelle), ystäväni Muhammed?”
Tämä vastaa kunnioittavasti: “Kyllä, Herra.” Silloin Jumala vastaa: “Mene ja
kutsu heidät, oi Gabriel.” Enkeli Gabriel tulee kysymään Jumalan
lähettiläältä: “Herra, ketkä ovat todistajasi?” Jumalan lähettiläs vastaa:
“He ovat Aatami, Aabraham, Ismael, Mooses, Daavid ja Jeesus, Marian poika.”

Silloin enkeli lähtee kutsumaan mainittuja todistajia, jotka saapuvat pelon
vallassa. Ja kun kaikki ovat paikalla, Jumala sanoo heille: “Muistatteko
sen, mitä lähettilääni vakuuttaa?” He vastaavat: “Minkä, oi Herra?” Jumala
sanoo: “Että olen luonut kaiken rakkaudesta häneen, jotta koko luomakunta
ylistäisi minua hänen kauttaan.” Kaikki heistä vastaavat: “Läsnä on kolme
meitä parempaa todistajaa, oi Herra.” Ja Jumala vastaa: “Ketkä ovat nämä
kolme todistajaa?” Silloin Mooses vastaa: “Minulle antamasi kirja on
ensimmäinen”, ja Daavid sanoo: “Minulle antamasi kirja on toinen”, ja se,
joka teille nyt puhuu, sanoo: “Herra, koko Saatanan eksyttämä maailma sanoo
minua pojaksesi ja kumppaniksesi, mutta minulle antamasi kirja sanoi
totisesti minun olevan palvelijasi; ja tuo kirja tunnustaa sen, mitä
lähettilääsi vakuuttaa todeksi.” Silloin Jumalan lähettiläs sanoo: “Näin
sanoo kirja, jonka annoit minulle, oi Herra.” Ja hänen näin puhuttuaan
Jumala tulee sanomaan: “Kaiken, mitä nyt on tapahtunut, olen tehnyt, jotta
kaikki tietäisivät, miten paljon rakastan sinua.” Näin puhuttuaan Jumala
antaa lähettiläälleen kirjan, johon on kirjoitettu kaikkien Jumalan
valittujen nimet. Sen tähden kaikki luodut osoittavat Jumalalle kunnioitusta,
sanoen: “Sinulle yksin, oi Jumala, kuuluvat kunnia ja ylistys, koska olet
antanut meidät lähettiläällesi.”

56.

Jumala tulee avaamaan kirjan lähettiläänsä kädessä, ja siitä lukien
lähettiläs tulee kutsumaan kaikki enkelit, profeetat ja valitut, joiden
kaikkien otsassa lukee Jumalan lähettilään merkki. Ja kirjaan on
kirjoitettuna paratiisin loisto.

Sitten he kaikki tulevat kulkemaan Jumalan oikealle puolelle; Häntä
lähimmäksi tulee istuutumaan Hänen lähettiläänsä, tämän lähelle profeetat,
näiden lähelle pyhimykset, ja pyhimysten lähelle siunatut, ja sitten enkeli
tulee jälleen puhaltamaan trumpettiinsa kutsuakseen Saatanan tuomiolle.

57.

Silloin tuo kurja tulee saapumaan, ja kaikki luodut syyttävät häntä
ankarasti solvaten. Sen tähden Jumala tulee kutsumaan enkeli Mikaelin, joka
lyö häntä Jumalan miekalla satatuhatta kertaa. Hän lyö Saatanaa, ja joka
lyönti vastaa kymmentä helvettiä, ja Saatana tulee olemaan ensimmäinen, joka
singotaan syvyyteen. Sitten enkeli kutsuu hänen kannattajiaan, joita samalla
tavalla syytetään ja solvataan. Sen tähden enkeli Mikael tulee Jumalan
käskystä lyömään joitakin sata kertaa, joitakin viisikymmentä, joitakin
kaksikymmentä, joitakin kymmenen ja joitakin viisi kertaa. Ja sitten he
laskeutuvat syvyyteen, sillä Jumala sanoo heille: “Helvetti on teidän
asuinpaikkanne, oi kirotut.”

Sen jälkeen tullaan kutsumaan tuomiolle kaikki epäuskoiset ja hylkiöt, joita
vastaan nousevat ensin kaikki ihmistä alemmat olennot, todistaen Jumalan
edessä näille ihmisille tekemästään palveluksesta ja siitä, kuinka nämä ovat
loukanneet Jumalaa ja Hänen luotujaan. Ja kaikki profeetat tulevat nousemaan
todistajina heitä vastaan; sen tähden Jumala tulee tuomitsemaan heidät
helvetin liekkeihin. Totisesti sanon teille, ettei yksikään turha ajatus tai
sana jää tuona kauhistuttavana päivänä rankaisematta. Totisesti sanon
teille, että jouhipaita tulee loistamaan auringon tavoin, ja jokainen
Jumalan rakkauden tähden kannettu täi tulee muuttumaan helmeksi. Oi,
kolmasti ja neljästi siunattuja ovat köyhät, jotka todellisessa köyhyydessä
sydämistään palvelevat Jumalaa, sillä tässä maailmassa he ovat maisia huolia
vailla ja siksi vapaita monista synneistä. Tuona päivänä heidän ei tarvitse
tehdä tiliä siitä, miten ovat käyttäneet maallista vaurautta, vaan heidät
tullaan palkitsemaan kärsivällisyydestään ja puutteenalaisuudestaan.
Totisesti sanon teille, että jos maailma tämän tietäisi, se valitsisi
jouhipaidan mieluummin kuin purppurakankaan, täit mieluummin kuin kullan, ja
paaston juhlaa mieluummin.

Kun kaikki on tutkittu ja tuomittu, Jumala tulee sanomaan lähettiläälleen:
“Katso, ystäväni, heidän pahuuttaan, kuinka suuri se on ollut, sillä Minä,
heidän Luojansa, luovutin kaikki luomani asiat heidän käyttöönsä, ja
kaikissa asioissa he ovat häväisseet minua. Siksi on mitä
oikeudenmukaisinta, etten armahda heitä.” Jumalan lähettiläs vastaa: “Se on
totta, Herra, ihana Jumalamme; kukaan ystävistäsi ja palvelijoistasi ei
voisi pyytää Sinulta armoa heille; ei, minä Sinun palvelijasi kaikkia muita
ennen pyydän oikeudenmukaisuutta heitä vastaan.”

Ja hänen sanottuaan nämä sanat kaikki enkelit ja profeetat sekä kaikki
Jumalan valitut – ei, miksi sanon valitut – totisesti sanon teille, että
hämähäkit ja kärpäset, kivet ja hiekkakin huutavat jumalattomia vastaan
oikeudenmukaisuutta vaatien.

Silloin Jumala tulee lähettämään kaikkien ihmistä alempien olentojen sielut
takaisin maahan ja jumalattomat helvettiin. Matkalla sinne nämä näkevät
jälleen maan, johon koirat, hevoset ja kaikki muutkin viheliäiset eläimet
palaavat ja joksi ne muuttuvat. Sen tähden he sanovat: “Oi Herra Jumala, anna
meidänkin palata tuohon maahan.” Mutta mitä he pyytävät, sitä ei suoda
heille.”

58.

Jeesuksen puhuessa opetuslapset itkivät katkerasti. Ja Jeesus itki monta
kyyneltä.

Itkettyään Johannes puhui: “Oi mestari, haluaisimme tietää kaksi asiaa.
Ensimmäinen on tämä: kuinka on mahdollista, ettei Jumalan lähettiläs, joka
on täynnä sääliä ja armeliaisuutta, tuona päivänä tunne myötätuntoa noita
kadotukseen tuomittuja kohtaan, vaikka heidät on luotu samasta savesta kuin
hänetkin? Toinen on: kuinka tulisi ymmärtää se seikka, että Mikaelin miekka
on kymmenen helvetin veroinen; onko siis olemassa useampia kuin yksi
helvetti?” Jeesus vastasi: “Ettekö ole kuulleet, mitä profeetta Daavid sanoi
siitä, miten oikeamieliset tulevat nauramaan syntisten tuholle ja
pilkkaamaan näitä sanoen: “Minä näin ihmisen, joka pani toivonsa voimaan ja
vaurauteen, Jumalansa unohtaen.” Totisesti sen tähden sanon teille, että
Aabraham tulee pilkkaamaan isäänsä ja Aatami kaikkia jumalattomia: tämä
johtuu siitä, että valitut tulevat heräämään henkiin niin täydellisinä ja
Jumalaan yhdistyneinä, etteivät heidän mielensä pysty käsittämään
pienintäkään ajatusta Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan; siksi jokainen
heistä vaatii oikeutta tapahtuvaksi, ja ennen kaikkia muita Jumalan
lähettiläs. Niin totta kuin Jumala elää ja seison Hänen edessään, vaikka nyt
itkenkin säälistä ihmiskuntaa kohtaan, tuona päivänä tulen armotta vaatimaan
oikeudenmukaisuutta niitä vastaan, jotka halveksivat sanojani, ja kaikkein
eniten niitä, jotka vääristelevät evankeliumini.”

59.

“Helvetti on yksi, oi opetuslapseni, ja siellä kirotut tulevat kärsimään
rangaistustaan iankaikkisesti. Kuitenkin siinä on seitsemän huonetta tai
aluetta, toinen toistaan syvempiä, ja syvimpään joutuva kärsii kovimman
rangaistuksen. Silti sanani Mikaelin miekasta ovat totta, sillä se, joka
tekee yhden synnin, ansaitsee helvetin, ja se, joka tekee kaksi, ansaitsee
kaksi. Sen tähden jumalattomat saavat yhdessä helvetissä tuta rangaistuksen,
joka tuntuu kymmeneltä helvetiltä, tai sadalta tai tuhannelta; ja
kaikkivaltias Jumala voimassaan ja oikeudenmukaisuudessaan antaa Saatanan
kärsiä kuin tämä olisi sadassa tuhannessa helvetissä, ja kaikkien muiden
kunkin pahojen tekojensa mukaan.”

Silloin Pietari vastasi: “Oi mestari; totisesti Jumalan oikeudenmukaisuus on
suuri, ja tämä keskustelu on tänään saattanut sinut murheelliseksi;
sen tähden pyydämme sinua: lepää, ja huomenna kerro meille, millainen
helvetti on.”

Jeesus vastasi: “Oi Pietari, pyydät minua lepäämään; oi Pietari, et ymmärrä
mitä sanot, sillä muuten et puhuisi näin. Totisesti sanon teille, että lepo
tässä nykyisessä elämässä on myrkkyä hurskaudelle ja tulta, joka syö kaikki
hyvät työt. Oletteko siis unohtaneet kuinka Jumalan profeetta Salomon ja
kaikki muutkin profeetat paheksuivat laiskuutta. Totisesti hän sanoo:
“Kylmää pelätessään laiskurit jättävät maan muokkaamatta, ja siksi he
kesällä joutuvat kerjäämään!” Siksi hän sanoo: “Tee lepäämättä kaikki, mihin
kätesi pystyvät.” Ja mitä sanoikaan Job, Jumalan viattomin ystävä: “Kuten
lintu on luotu lentämään, ihminen on luotu työhön.” Totisesti sanon teille,
että vihaan lepoa enemmän kuin mitään muuta.”

60.

“Helvetti on yksi ja vastakkainen paratiisille, kuten talvi on kesän ja
kylmä kuuman vastakohta. Sen tähden sen, joka tahtoo kuvailla helvetin
kurjuutta, täytyisi ensin nähdä paratiisi Jumalan riemuineen.

Oi paikkaa, jonka Jumalan oikeudenmukaisuus on kironnut jumalattomien
pahuuden tähden, paikkaa, josta Jumalan ystävä Job sanoi: “Siellä ei ole
järjestystä, vain ikuinen pelko!” Ja profeetta Jesaja sanoi jumalattomista:
“Heidän liekkinsä eivät taltu eivätkä matonsa kuole.” Ja isämme Daavid sanoi
itkien: “Heidän päälleen tulee satamaan salamoita, rikkiä ja hirmumyrskyjä.”
Voi kurjia syntisiä, kuinka inhottavilta herkulliset paistit, kalliit
vaatteet, pehmeät sohvat ja suloisten laulujen sointu silloin näyttävätkään
heidän mielissään! Kuinka raastava nälkä, polttavat liekit, korventava hiili
ja julma kidutus sekä katkera itku silloin piinaavatkaan heitä!”

Ja silloin Jeesus murheellisesti valittaen sanoi: “Totisesti olisi parempi
olla koskaan syntymättä kuin kärsiä sellaista piinaa. Sillä ajatellapa vain
ihmisen kärsivän tuskaa kaikissa ruumiinosissaan, kenenkään säälimättä ja
kaikkien pilkkaamana; sanokaahan, eikö tämä olisi suurta kärsimystä?”

Opetuslapset vastasivat: “Kaikkein suurinta.”

Silloin Jeesus sanoi: “Helvettiin verrattuna tämä maailma on iloa ja
nautintoa. Sillä sanon teille totisesti, että jos Jumala asettaisi yhteen
vaakakuppiin kaikkien ihmisten tässä maailmassa kokeman kärsimyksen
tuomiopäivään saakka ja toiseen vaakakuppiin yhden ainoan tunnin helvetin
tuskaa, jumalattomat tulisivat ilman epäilyksen häivääkään valitsemaan
maalliset koettelemukset, sillä ne tulevat toisten ihmisten käsistä, mutta
helvetin piina tulee täysin säälimättömien paholaisten käsistä. Voi miten
säälimätöntä tulta he syytävätkään kurjien syntisten päälle! Voi hyytävää
kylmyyttä, joka ei kuitenkaan viilennä heidän liekkejään! Mikä hampaiden
kiristys, nyyhkytys ja parku! Sillä Jordan -virrassa on vähemmän vettä kuin
joka hetki virtaa kyynelinä heidän silmistään. Ja siellä heidän kielensä
lakkaamatta kiroavat kaikkea luotua, heidän isiään ja äitejään sekä heidän
Luojaansa, joka on ikuisesti siunattu.”

61.

Näin sanottuaan Jeesus peseytyi opetuslapsineen Mooseksen kirjaan kirjatun
Jumalan lain mukaisesti; ja sitten he rukoilivat. Ja nähdessään hänet näin
surullisena he eivät lainkaan tohtineet puhutella häntä koko päivänä, vaan
jokainen oli vaiti ja hänen sanojensa kauhistuttama.

Iltarukouksen jälkeen Jeesus avasi suunsa, sanoen: “Millainen perheenisä
nukkuisi, jos tietäisi varkaan aikovan murtautua taloonsa? Ei varmasti
kukaan; vaan hän valvoisi valmiina lyömään varkaan. Ettekö sitten tiedä,
että Saatana kulkee kuin kiljuva jalopeura etsien, kenet nielaista. Hän
etsii, kenet saisi tekemään syntiä. Totisesti sanon teille, että jos ihminen
toimisi kuin kauppias, tuona päivänä hänellä ei olisi hätää, sillä hän olisi
varustautunut hyvin. Olipa kerran mies, joka antoi naapureilleen rahaa,
jotta nämä voisivat tehdä sillä kauppaa, ja voitto tultaisiin jakamaan
oikeudenmukaisesti. Jotkut tekivät hyviä kauppoja ja kaksinkertaistivat
rahansa. Mutta toiset puhuivat pahaa naapuristaan, jolta olivat rahan
saaneet, ja käyttivät rahan hänen vihamiehensä hyväksi. Kertokaa nyt
minulle, miten tulee käymään, kun naapuri kutsuu velallisensa luokseen?
Varmasti hän tulee palkitsemaan ne, jotka hoitivat asiansa hyvin, kun hänen
toisia kohtaan tuntemansa suuttumus taas tulee purkautumaan moitteina ja
paheksuntana. Ja sitten hän tulee rankaisemaan näitä lain vaatimalla
tavalla. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, tuo
naapuri on Jumala, joka on antanut ihmiselle kaiken, mitä tällä on, itse
elämänkin, niin että jos ihminen hyvin eläisi tässä maailmassa, Jumala saisi
kiitoksensa ja ihminen paratiisin autuuden. Ne, jotka elävät hyvin,
kaksinkertaistavat palkkionsa esimerkkinsä ansiosta, sillä syntiset
kääntyvät katuvina heidän esikuvansa nähdessään; tämän vuoksi hyvin elävät
ihmiset tulevat saamaan suuren palkkion. Mutta pahat syntiset, jotka
synneillään haaskaavat puolet Jumalalta saamastaan, käyttäen elämänsä
Jumalan vihollisen Saatanan palveluksessa, herjaten Jumalaa ja loukaten
toisia, – kertokaa minulle, millainen heidän rangaistuksensa tulee olemaan?”

“Se tulee olemaan mittaamaton”, sanoivat opetuslapset.

62.

Silloin Jeesus sanoi: “Sen, joka tahtoo elää hyvin, tulisi ottaa esimerkkiä
kauppiaasta, joka lukitsee kauppansa ja vartioi sitä öin ja päivin suurella
tarkkaavaisuudella. Ja myydessään ostamiaan tavaroita hän pyrkii tekemään
voittoa; sillä jos hän huomaa häviävänsä kaupassa, hän ei myy, ei edes
omalle veljelleen. Näin teidänkin tulee tehdä; sillä totisesti, sielunne on
kauppias ja kehonne kauppapuoti: mitä kehonne aistiensa avulla ulkoapäin
saa, sitä sielu ostaa ja myy. Rahana on rakkaus. Olkaa siis tarkkana,
ettette rakkaudellanne osta tai myy pienintäkään ajatusta, joka ei tuota
voittoa teille. Vaan olkoot ajatuksenne, puheenne ja työnne kaikki Jumalan
rakkauden tähden; sillä siten löydätte turvan tuona päivänä. Totisesti sanon
teille, että monet peseytyvät ja menevät rukoilemaan, monet paastoavat ja
antavat almuja, monet opiskelevat ja saarnaavat toisille, ja silti heidän
loppunsa tulee olemaan kauhea Jumalan edessä; sillä he puhdistavat kehonsa,
mutteivät sydäntään; he itkevät suullaan, mutteivät sydämellään; he
kieltäytyvät lihasta, mutta täyttävät itsensä synneillä; he antavat toisille
sellaista, mikä heille itselleen ei ole hyvää ja tarpeellista, jotta heitä
pidettäisiin hyvinä; he opiskelevat tietääkseen, kuinka puhua, eivätkä
kuinka toimia; he varoittavat toisia sellaisesta, mitä itse tekevät, jolloin
heidän omat kielensä tuomitsevat heidät. Niin totta kuin Jumala elää,
tällaiset eivät sydämillään tunne Jumalaa; sillä jos he tuntisivat Hänet, he
rakastaisivat Häntä; ja koska ihminen on saanut Jumalalta kaiken, mitä
hänellä on, hänen tulisi myös tehdä kaikkensa Jumalan rakkauden tähden.”

63.

Muutamia päiviä myöhemmin Jeesus lähestyi erästä samarialaisten kaupunkia;
nämä eivät laskeneet häntä sisään kaupunkiinsa eivätkä myyneet leipää hänen
oppilailleen. Sen tähden Jaakob ja Johannes sanoivat: “Mestari,
miellyttäisikö sinua, jos rukoilisimme Jumalaa lähettämään tulen taivaasta
näiden ihmisten päälle?”

Jeesus vastasi: “Ette tiedä, millainen henki teitä ohjaa näin puhuessanne.
Muistakaa, että Jumala päätti tuhota Niiniven, koska ei löytänyt sieltä
yhtäkään jumalaapelkääväistä; joka oli niin paha ja turmeltunut kaupunki,
että vaikka Jumala kutsui profeetta Joonan lähettääkseen hänet sinne, Joona
pakeni Tarsokseen, koska niin pelkäsi ihmisiä Niinivessä; tämän vuoksi
Jumala salli Joonan joutua mereen, kalan nielaisemaksi, ja lopulta kala
oksensi hänet maalle lähellä Niiniveä. Ja hänen saarnatessaan siellä ihmiset
kääntyivät katumukseen, niin että Jumala armahti heitä.

Voi niitä, jotka janoavat kostoa; sillä heidän itsensä päälle se lankeaa,
koska jokaisessa ihmisessä on syytä Jumalan kostolle. Sanokaa nyt minulle,
oletteko te luoneet tämän kaupungin ihmisineen? Voi teitä hulluja, ette
varmastikaan ole. Sillä kaikki ihmiset yhdessäkään eivät pystyisi luomaan
tyhjästä edes yhtä kärpästä, ja tätä tarkoittaa luominen. Jos siunattu
Jumala tämän kaupungin luotuaan nyt ylläpitää sitä, miksi te haluaisitte
tuhota sen? Miksi ette sanoneet: “Miellyttäisikö sinua, mestari, jos
rukoilisimme Herraa Jumalaamme, että nämä ihmiset kääntyisivät katumukseen?”
Totisesti tämä olisi oppilaalleni sopiva teko: rukoilla Jumalaa niiden
puolesta, jotka tekevät pahaa. Niin teki Aabel, kun hänen Jumalan kiroama
veljensä Kain löi häntä. Niin teki Aabraham faaraolle, joka vei hänen
vaimonsa, ja jota Jumalan enkeli ei surmannutkaan, vaan löi häntä
sairaudella. Niin teki Sakaria, kun hänet jumalattoman kuninkaan käskystä
surmattiin temppelissä. Niin tekivät Jeremia, Jesaja, Hesekiel, Daniel ja
Daavid sekä kaikki Jumalan ystävät ja pyhät profeetat. Kertokaahan minulle,
jos raivohulluus iskisi veljeenne ja hän puhuisi pahasti ja löisi lähelleen
tulevia, tappaisitteko hänet tämän vuoksi? Varmasti ette; vaan yrittäisitte
soveliailla lääkkeillä palauttaa hänen terveytensä.”

64.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, syntinen on
mielenhäiriössä toista ihmistä vainotessaan. Kertokaahan minulle, rikkoisiko
joku teistä päänsä saadakseen vihollisensa viittaa repäistyksi? Voiko
sellainen olla järjissään, joka erottautuu Jumalasta, sielunsa päästä,
voidakseen vahingoittaa vihollisensa ruumista?

Kerro minulle, oi ihminen, kuka on vihollisesi? Varmasti se on kehosi, ja
kaikki, jotka ylistävät sinua. Sen tähden, jos olisit tervejärkinen,
suutelisit niiden kättä, jotka pilkkaavat sinua, ja antaisit lahjoja niille,
jotka vainoavat ja lyövät sinua paljon; tämä sen tähden, että mitä enemmän
sinua tässä elämässä vainotaan ja solvataan, sitä vähemmän tuomiopäivänä.
Mutta kerro minulle, ihminen, että jos kerran viattomia pyhimyksiä ja
Jumalan profeettoja on maailmassa häväisty ja vainottu, mitä pitäisikään
sinulle tehdä, oi syntinen? Ja jos he kestivät kaiken kärsivällisyydellä ja
vainoajiensa puolesta rukoillen, mitä pitäisikään sinun tehdä, joka
ansaitset helvetin? Kertokaa minulle, oppilaani, ettekö tiedä, kuinka Shimei
kirosi Jumalan palvelijaa, profeetta Daavidia, ja heitti häntä kivillä? Entä
mitä Daavid sanoi niille, jotka olisivat halunneet tappaa Shimein? “Minkä
vuoksi sinä, Jooab, haluaisit surmata Shimein? Anna hänen vain kirota minua,
sillä se on Jumalan tahto, ja Hän tulee muuttamaan tämän kirouksen
siunaukseksi.” Ja näin tapahtui: sillä Jumala näki Daavidin kärsivällisyyden
ja pelasti hänet oman poikansa Absalomin vainolta.

Totisesti, Jumalan tahtomatta ei lehtikään värähdä. Sen tähden älä vaikeuksia
kohdatessasi ajattele, kuinka paljon olet joutunut kärsimään, äläkä häntä,
joka loukkaa sinua, vaan mieti, kuinka paljon ansaitsisit helvetin
paholaisten käsistä syntiesi tähden.
Te olette tälle kaupungille vihaisia, koska se ei ota meitä vastaan eikä myy
meille leipää. Sanokaa, ovatko nämä ihmiset teidän orjianne? Oletteko
antaneet tämän kaupungin heille? Oletteko antaneet heille heidän viljansa?
Tai autoitteko heitä korjaamaan sen? Varmasti ette; vaan olette vieraita
tässä maassa ja köyhiä miehiä. Mitä kummaa te siis sanottekaan?”

Ne kaksi opetuslasta vastasivat: “Herra, olemme tehneet syntiä; armahtakoon
Jumala meitä.”

Ja Jeesus vastasi: “Niin olkoon.”

65.

Pääsiäinen lähestyi, ja siksi Jeesus oppilaineen meni ylös Jerusalemiin. Ja
hän meni lähteelle, jonka nimi on Probatica. Lähde oli saanut nimensä sen
tähden, että Jumalan enkeli sekoitti sen joka päivä, ja kuka sitten veteen
astuikin sen liikkeiden asetuttua, parantui mistä tahansa vaivasta. Siksi
paljon sairaita odotti altaan äärellä, sen viiden pylväsrivistön alla. Ja
Jeesus näki siellä sairaan, vaikeasti vammaisen miehen, joka oli odottanut
siellä kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Sen tähden Jeesus, jolle Jumala
ilmoitti tämän, sääli sairasta ja sanoi hänelle: “Haluatko parantua?”

Sairas vastasi: “Herra, ei ole ketään, joka auttaisi minut veteen enkelin
sekoitettua sitä, vaan aina käy niin, että joku toinen astuu altaaseen ennen
minua.”

Silloin Jeesus kohotti silmänsä taivasta kohden, sanoen: “Herra Jumalamme,
isiemme Jumala, armahda tätä vammaista miestä.”

Ja näin lausuttuaan Jeesus sanoi: “Jumalan nimessä, veljeni, tule terveeksi;
nouse ja ota vuoteesi.”

Silloin sairas mies nousi Jumalaa ylistäen, otti vuoteensa harteilleen ja
meni kotiinsa yhä ylistäen Jumalaa.

Ne, jotka hänet näkivät, huusivat: “On sapatti eikä sinun saa kantaa
vuodettasi.”

Hän vastasi: “Se, joka paransi minut, sanoi: “Ota vuoteesi ja mene kotiisi.”

He kysyivät häneltä: “Kuka se oli?”

Hän vastasi: “En tiedä hänen nimeään.”

Silloin he sanoivat toisilleen: “Sen täytyy olla Jeesus Nasaretilainen.”
Toiset sanoivat: “Ei, hänhän on Jumalan pyhä, kun taas tämän tehnyt on paha
mies käskiessään rikkomaan sapattia.”

Jeesus meni temppeliin ja hänen lähelleen kerääntyi paljon ihmisiä hänen
sanojaan kuulemaan, minkä tähden kateus jäyti pappeja.

66.

Eräs heistä tuli hänen luokseen sanoen: “Hyvä mestari, opetat hyvin ja
oikeamielisesti; kerro minulle sen tähden, millaisen palkinnon Jumala antaa
meille paratiisissa?”

Jeesus vastasi: “Kutsut minua hyväksi etkä tiedä, että yksin Jumala on hyvä,
kuten sanoi Hänen ystävänsä Job: “Vuorokauden ikäinen lapsikaan ei ole hyvä;
eivät edes enkelit ole viattomia Jumalan läsnäollessa.” Hän sanoi myös:
“Liha vetää syntiä puoleensa ja imee pahuutta kuin pesusieni vettä.””

Silloin pappi joutui hämilleen ja vaikeni. Ja Jeesus sanoi: “Totisesti sanon
sinulle: mikään ei ole vaarallisempaa kuin puhe. Sillä Salomo sanoi: “Elämä
ja kuolema ovat kielen armoilla.”

Ja opetuslastensa puoleen kääntyen hän sanoi: “Varokaa niitä, jotka teitä
siunaavat, sillä he pettävät teitä. Saatana siunasi esivanhempiamme
kielellään, mutta kurja oli hänen sanojensa lopputulos. Samoin siunasivat
Egyptin tietäjät faaraota. Niin teki Goljat filistealaisille. Niin myös
neljäsataa väärää profeettaa siunasi Ahabia; mutta väärää oli heidän
ylistyksensä, sillä ylistetty tuhoutui ylistäjineen. Jumala ei siis syyttä
puhunut profeettansa Jesajan kautta: “Kansani, ne jotka teitä siunaavat,
pettävät teitä.”

Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset; voi teitä, papit ja leeviläiset,
sillä olette turmelleet Herralle uhraamisen niin, että uhraamaan saapuvat
ovat siinä uskossa, että Jumala syö paistia kuin ihminen.

67.

Sillä te sanotte heille: “Tuokaa osa lampaistanne ja häristänne Jumalan
temppeliin, mutta älkää syökö kaikkea, vaan antakaa Jumalalle osa siitä,
minkä Hän on antanut teille”, mutta jätätte kertomatta heille uhraamisen
alkuperästä; että se todistaa, kuinka isämme Aabrahamin poika sai pitää
henkensä, niin, etteivät isämme Aabrahamin usko ja tottelevaisuus koskaan
unohtuisi, eivätkä Jumalan hänelle antamat lupaukset ja siunaukset
unohtuisi. Mutta Jumala sanoo profeetta Hesekielin kautta: “Vie pois uhrisi;
ne kauhistuttavat minua.” Sillä jo lähestyy aika, jolloin toteutuu se, mistä
Jumala puhuu profeetta Hoosean välityksellä: “Tulen kutsumaan ei-valittua
kansaa valituksi.” Ja kuten Hän sanoo profeetta Hesekielin välityksellä:
“Jumala tulee tekemään kansansa kanssa uuden liiton, mutta ei sen liiton
mukaisesti, jonka Hän solmi isienne kanssa ja jota nämä eivät noudattaneet,
ja Hän ottaa pois heidän kivisydämensä ja antaa heille uuden sydämen”: ja
tämä tulee tapahtumaan, koska ette nyt vaella Hänen lakinsa mukaisesti.
Teillä on avain, mutta ette avaa; pikemminkin tukitte tien niiltä, jotka
haluaisivat sitä kulkea.”
Pappi teki lähtöä mennäkseen raportoimaan kaikesta ylipapille, joka odotti
pyhäkön lähellä, mutta Jeesus sanoi: “Odota, sillä vastaan kysymykseesi.”

68.

“Pyydät minua kertomaan, mitä Jumala antaa meille paratiisissa. Totisesti
sanon sinulle, että ne, jotka ajattelevat palkkaansa, eivät rakasta
isäntäänsä. Paimen, jolla on lauma lampaita, valmistautuu suden nähdessään
puolustamaan eläimiään; palkollinen sitä vastoin jättää lampaat ja pakenee
suden lähestyessä. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, jos isiemme Jumala olisi sinun Jumalasi, et olisi ajatellutkaan
sanoa: “Mitä Jumala antaa minulle?” vaan olisit sanonut Hänen profeettansa
Daavidin tavoin: “Mitä voisin antaa Jumalalle kaikesta siitä, mitä Hän on
antanut minulle?”

Kerron teille vertauskuvan, että ymmärtäisitte. Olipa kerran kuningas, joka
löysi tiensivusta rosvojen alastomaksi raastaman ja kuolettavasti
haavoittaman miehen. Kuningas sääli häntä ja käski orjiaan kantamaan hänet
kaupunkiin ja hoitamaan häntä; ja niin he tekivät kaikella huolellisuudella.
Kuninkaassa kehkeytyi suuri rakkaus vahingoittuneeseen mieheen, niin että
hän naitti tälle tyttärensä ja teki tästä perillisensä. Totisesti kuningas
oli mitä armollisin; mutta mies piiskasi orjiaan, halveksi lääkkeitään ja
hoitojaan, kohteli kaltoin vaimoaan, puhui pahaa kuninkaasta ja nostatti
kuninkaan vasallit kapinaan tätä vastaan. Ja jos kuningas pyysi häneltä
jotain palvelusta, hän oli kärkäs sanomaan: “Mitä kuningas antaa minulle
palkaksi?” Kun kuningas kuuli tästä, mitä hän mahtoi tehdä näin
häpeämättömälle miehelle?”

Kaikki vastasivat: “Voi häntä, sillä kuningas riisti häneltä kaiken ja
rankaisi häntä ankarasti.” Silloin Jeesus sanoi: “Oi papit, lainopettajat,
fariseukset, ja sinä ylipappi, joka kuulet ääneni, minä kuulutan teille
sitä, mitä Jumala on sanonut teille profeettansa Jesajan välityksellä: “Olen
ruokkinut orjia ja ylentänyt heidät, mutta he halveksivat minua.”

Tarinan kuningas on Jumalamme, joka löysi Israelin maailmasta täynnä
kurjuuksia ja antoi hänet siksi palvelijoilleen Joosefille, Moosekselle ja
Aaronille, jotka hoitivat häntä. Ja Jumalamme rakasti häntä niin, että Hän
löi Egyptin, hukutti faaraon ja hämmensi satakaksikymmentä kanaanilaisten ja
midianilaisten kuningasta Israelin kansan tähden; Hän antoi hänelle lakinsa
ja teki hänet perijäksi kaikelle sille maalle, missä kansamme asuu.

Mutta miten toimii Israel? Kuinka monta profeettaa hän onkaan surmannut;
kuinka monta profetiaa vääristellyt; kuinka rikkonut Jumalan lakia: kuinka
monet tästä syystä ovatkaan hylänneet Jumalan ja lähteneet epäjumalia
palvomaan, teidän rikkomustenne tähden, oi papit! Ja kuinka elämäntapanne
halventaakaan Jumalaa! Ja nyt kysytte minulta: “Mitä Jumala antaa meille
paratiisissa?” Teidänhän olisi pitänyt kysyä, minkä rangaistuksen Jumala
tulee teille helvetissä antamaan; ja sitten, millä tavalla teidän tulisi
tehdä katumusta, jotta Jumala voisi armahtaa teitä: sillä tämän voin teille
kertoa, ja tätä tarkoitusta varten minut on lähetetty.

69.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, te ette kuule
minulta liehakointeja, vaan totuuden. Minkä vuoksi sanon teille: katukaa ja
kääntykää Jumalan puoleen, kuten isämme tekivät rikottuaan, älkääkä
kovettako sydämiänne.”

Papit joutuivat raivon valtaan tämän puheen tähden, mutta pelosta kansaa
kohtaan he eivät sanoneet sanaakaan.

Ja Jeesus jatkoi, sanoen: “Oi oppineet, oi lainopettajat, oi fariseukset, oi
papit, kertokaa minulle. Te tahdotte hevosia kuin ritarit, mutta ette tahdo
ratsastaa sotaan; te haluatte kauniita vaatteita kuin naiset, mutta ette
halua kehrätä ja hoitaa lapsia; haluatte peltojen hedelmiä, mutta ette tahdo
viljellä maata; haluatte meren kaloja, mutta ette tahdo käydä kalassa;
haluatte kansalaisten kunniaa, mutta ette tahdo kantaa tasavallan taakkaa;
ja pappeina te haluatte mausteita ja parhaita hedelmiä, mutta ette tahdo
palvella Jumalaa totuudessa. Mitä Jumalan siis pitäisi tehdä kanssanne
nähdessään, että haluatte täällä kaiken hyvän ilman mitään pahaa? Totisesti
sanon teille, että Jumala tulee antamaan teille paikan, jossa teillä on
kaikki paha ilman mitään hyvää.”

Ja kun Jeesus oli puhunut tämän, hänen luokseen tuotiin riivattu, joka ei
nähnyt, ei kuullut, eikä pystynyt puhumaan. Silloin Jeesus, heidän uskonsa
nähdessään, nosti katseensa taivasta kohti ja sanoi: “Herra isiemme Jumala,
armahda tätä sairasta miestä ja palauta hänen terveytensä, jotta tämä kansa
tietäisi minut Sinun lähettämäksesi.”

Ja näin sanottuaan Jeesus käski henkeä lähtemään, lausuen: “Herramme Jumalan
nimen voimalla, poistu, paha, tästä miehestä!”

Henki poistui, ja mykkä mies puhui, ja näki silmillään. Sen vuoksi kaikki
pelästyivät, mutta lainopettajat sanoivat: “Demonien ruhtinaan Beelsebubin
voimalla hän ajaa ulos demoneita.”

Silloin Jeesus sanoi: “Jokainen itseään vastaan jakautunut valtakunta tuhoaa
itsensä ja talo sortuu toisen päälle. Jos Saatana ajetaan ulos Saatanan
itsensä voimalla, kuinka hänen valtakuntansa voi säilyä? Ja jos poikanne
ajavat Saatanan ulos sen kirjoituksen avulla, jonka profeetta Salomo heille
antoi, he todistavat minun karkottavan Saatanan Jumalan voimalla. Niin totta
kuin Jumala elää, Pyhän Hengen pilkkaaminen on anteeksiantamatonta sekä
tässä että tulevassa maailmassa; sillä paha ihminen tietää turmeluksensa ja
on siten omasta tahdostaan tuominnut itsensä kadotukseen.”

Näin sanottuaan Jeesus lähti temppelistä. Ja rahvas palvoi häntä, sillä se
toi kaikki löytämänsä sairaat, ja rukoiltuaan Jeesus paransi näistä
jokaisen: sen tähden roomalaiset sotilaat alkoivat tuona päivänä kiihottaa
rahvasta Jerusalemissa sanoen, että Jeesus oli Israelin Jumala, joka oli
tullut vierailemaan kansansa luona; ja tämä oli Saatanan työtä.

70.

Pääsiäisen jälkeen Jeesus lähti Jerusalemista ja kulki Kesarea Filippin
alueelle. Silloin enkeli Gabriel kertoi hänelle rahvaan parissa alkaneesta
hajaannuksesta ja hän kysyi oppilailtaan: “Mitä ihmiset puhuvat minusta?”

He vastasivat: “Jotkut sanovat, että olet Elia, jotkut Jeremia, ja toiset
pitävät sinua yhtenä vanhoista profeetoista.”

Jeesus vastasi: “Entä te; mikä te sanotte minun olevan?”

Pietari vastasi: “Sinä olet Kristus, Jumalan poika.”

Silloin Jeesus tuli vihaiseksi ja nuhteli häntä sanoen: “Häivy luotani,
sillä olet paholainen ja haluat loukata minua!”
Ja hän varoitti niitä yhtätoista, sanoen: “Voi teitä, jos näin uskotte,
sillä Jumala on langettanut suuren kirouksen niiden päälle, jotka näin
uskovat.”

Ja hän olisi halunnut karkoittaa Pietarin luotaan; mutta ne yksitoista
vetosivat tämän puolesta. Eikä Jeesus karkoittanut tätä, mutta varoitti
toistamiseen: “Varo enää koskaan sanomasta sellaisia sanoja, sillä Jumala
tuomitsisi sinut kadotukseen!”

Pietari itki ja sanoi: “Herra, olen puhunut typerästi; pyydä Jumalaa
antamaan minulle anteeksi.”

Silloin Jeesus sanoi: “Jos Jumala ei tahtonut näyttäytyä palvelijalleen
Moosekselle eikä suuresti rakastamalleen Elialle eikä kenellekään
profeetoista, luuletteko, että Hän näyttäisi itsensä tälle uskottomalle
sukupolvelle? Ettekö tiedä, kuinka Jumala loi kaiken tyhjästä yhdellä
ainoalla sanallaan, ja että kaikki ihmiset ovat saaneet alkunsa
savenpalasesta? Kuinka Jumala siis voisi olla ihmisen kaltainen? Voi heitä,
jotka sallivat Saatanan eksyttää itsensä!”

Näin sanottuaan Jeesus rukoili Pietarin puolesta tämän itsensä ja niiden
yhdentoista itkiessä ja sanoessa: “Niin olkoon, niin olkoon, oi siunattu
Herra Jumalamme.”

Sen jälkeen Jeesus lähti mennäkseen Galileaan, jotta rahvaan parissa leviävä
väärä uskomus hänestä tukahtuisi.

71.

Jeesuksen tultua omaan maahansa levisi yli koko Galilean tieto profeetta
Jeesuksen saapumisesta Nasaretiin. Sen tähden ihmiset ponnistelivat
tuodakseen kaikki sairaat hänen luokseen anoen häntä koskettamaan näitä
käsillään. Ja niin sankka oli väenpaljous, ettei sen läpi enää päässyt, ja
eräs halvaantunut rikas mies antoikin kantaa itsensä sen talon katolle,
jossa Jeesus oli, ja pyydettyään avaamaan kattoa antoi laskea itsensä
lakanoiden varassa Jeesuksen eteen. Hetken ajan Jeesus seisoi kuin epäröiden
ja sanoi sitten: “Älä pelkää, veli, sillä syntisi on annettu anteeksi.”

Kaikki tyrmistyivät tämän kuullessaan ja sanoivat: “Ja kuka on tämä, joka
antaa syntejäkin anteeksi?”

Silloin Jeesus sanoi: “Niin totta kuin Jumala elää, minä en pysty antamaan
syntejä anteeksi, vaan Jumala yksin. Mutta Jumalan palvelijana voin rukoilla
Häntä toisten puolesta: niin rukoilin myös tämän sairaan puolesta ja olen
varma, että Jumala kuuli rukoukseni. Sen tähden, että tietäisitte totuuden,
sanon tälle sairaalle miehelle: “Isiemme Jumalan, Aabrahamin ja hänen
poikiensa Jumalan nimessä, nouse tervehtyneenä!” Ja Jeesuksen näin lausuttua
mies nousi terveenä, Jumalaa ylistäen.

Silloin kansa anoi Jeesusta rukoilemaan Jumalaa ulkona odottavien sairaiden
puolesta. Siksi Jeesus meni ulos heidän luokseen ja sanoi kohotetuin käsin:
“Kansojen Jumala, elävä Jumala, tosi Jumala, pyhä Jumala, joka ei koskaan
kuole; armahda heitä!” Kaikki vastasivat: “Amen.” Ja Jeesus ojensi kätensä
sairaiden päälle, jolloin kaikki saivat terveytensä.

He ylistivät Jumalaa, sanoen: “Jumala on vieraillut luonamme profeettansa
kautta, ja suuren profeetan Hän onkin meille lähettänyt.”

72.

Yöllä Jeesus puhui salaisesti oppilaittensa kanssa: “Totisesti sanon teille,
että Saatana tahtoo hajottaa teidät kuin viljan; mutta olen rukoillut
Jumalaa puolestanne, eikä muiden teistä käy huonosti kuin sen, joka asettaa
ansoja minulle.” Tämän hän sanoi Juudaksesta, silä enkeli Gabriel oli
kertonut hänelle, kuinka Juudas avusti pappeja selostamalla näille kaikki
Jeesuksen opetukset.

Se, joka tätä kirjoittaa, lähestyi Jeesusta itkien ja kysyi: “Oi mestari,
kuka se on, joka pettää sinut?”

Jeesus vastasi: “Oi Barnabas, sinun ei ole vielä aika tietää hänestä, mutta
pian tulee paha paljastamaan itsensä, sillä minä olen jättävä maailman.”

Silloin apostolit itkivät ja sanoivat: “Oi mestari, milloin lähdet luotamme?
Meidän olisi parempi kuolla kuin jäädä ilman sinua!”

Jeesus vastasi: “Älkää huolehtiko älkääkä pelätkö: sillä en minä ole teitä
luonut, vaan Jumala, joka teidät loi, tulee myös huolehtimaan teistä. Minä
sen sijaan olen tullut maailmaan valmistaakseni tietä Jumalan lähettiläälle,
joka tulee tuomaan maailmalle pelastuksen. Mutta varokaa, ettette joutuisi
petkutetuiksi, sillä monia vääriä profeettoja tulee ilmaantumaan ja
käyttämään sanojani ja vääristelemään evankeliumiani.”

Silloin Andreas sanoi: “Mestari, kerro meille jokin merkki, josta voimme
tuntea hänet.”

Jeesus vastasi: “Hän ei tule teidän aikananne, vaan joitakin vuosia teidän
jälkeenne, jolloin evankeliumini on jo tehty tyhjäksi niin, että jäljellä on
tuskin kolmekymmentä uskollista. Silloin Jumala tulee säälimään maailmaa ja
lähettämään lähettiläänsä, jonka pään päällä on valkoinen pilvi, ja siitä
tulee eräs Jumalan valittu tunnistamaan hänet ja ilmoittamaan hänet
maailmalle. Hän käy suurella voimalla jumalattomien päälle ja hävittää
epäjumalanpalveluksen maan päältä. Ja minä iloitsen siitä, että hänen
kauttaan Jumalamme tulee tunnetuksi ja ylistetyksi, ja minut tunnustetaan
oikeamieliseksi; ja hän tulee kostamaan niille, jotka väittävät minun olevan
enemmän kuin ihminen. Totisesti sanon teille, että kuu tulee vartioimaan
hänen untaan poikaiässä, ja aikuistuttuaan hän tulee ottamaan sen käsiinsä.
Varokoon maailma torjumasta häntä siitä syystä, että hän surmaa
epäjumalanpalvojia, sillä Jumalan palvelija Mooses surmasi paljon enemmän;
samoin Joosua, joka ei säästänyt polttamiaan kaupunkeja, vaan tappoi
lapsetkin; sillä vanhaa haavaa voidellaan tulella.

Hän tuo tullessaan totuuden, joka on selkeämpi kuin kenenkään profeetoista,
ja nuhtelee niitä, jotka käyttävät maailmaa väärin. Isiemme kaupungin tornit
tulevat onnittelemaan toisiaan ilosta; ja totisesti, sitten kun epäjumalien
palvonnan nähdään sortuvan maahan ja minut tunnustetaan ihmiseksi
kaltaisteni joukossa, silloin sanon Jumalan lähettilään saapuneen.

73.

Totisesti sanon teille, että Saatana tulee koettelemaan, oletteko Jumalan
ystäviä – sillä kukaan ei hävitä omia kaupunkejaan – ja jos hän saisi teissä
tahtonsa läpi, saisitte paistatella nautinnoissa: mutta koska hän tietää
teidät vihamiehikseen, tulee hän tekemään kaikenlaista väkivaltaa päänne
menoksi. Mutta älkää pelätkö, sillä hän tulee uhittelemaan kuin liekaan
pantu koira, koska Jumala kuulee rukoukseni.”

Johannes vastasi: “Oi mestari, ei yksin meidän, vaan myös heidän tähtensä
jotka tulevat uskomaan evankeliumin, kerro meille, miten tuo vanha
viekoittelija vaanii ihmistä.”

Jeesus vastasi: “Tuo paha viekoittelee neljällä tavalla. Ensinnäkin hän
viekoittelee itse, ajatuksin. Toiseksi hän viekoittelee kätyreittensä
sanojen ja tekojen kautta. Kolmanneksi hän eksyttää väärän opin avulla;
neljänneksi hän huiputtaa väärillä ilmestyksillä. Kuinka varovainen tulee
siis ihmisen olla, etenkin siksi, että Saatanalla on puolellaan ihmisen
liha, joka rakastaa syntiä kuin kuumeinen vettä. Totisesti sanon teille,
että jos ihminen pelkää Jumalaa, hän voittaa kaiken, kuten sanoo profeetta
Daavid: “Jumala asettaa enkelinsä vartioimaan teitä ja askeleitanne, ettei
paholainen saisi teitä kompastumaan. Tuhat sortuu teistä vasemmalla ja tuhat
oikealla, eivätkä ne pääse lähellenne.”

Lisäksi Jumala suuressa rakkaudessaan lupasi meille samaisen Daavidin suulla
kaitselmuksensa, sanoen: “Minä annan teille ymmärrystä, joka opastaa teitä;
ja missä kuljettekin, Minun silmäni lepää teidän päällänne.”

Mitä siis sanoisin teille? Jumala on puhunut Jesajan kautta: “Voisiko äiti
unohtaa lapsen kohdussaan? Mutta minä sanon teille, että vaikka hän
unohtaisi, Minä en unohtaisi teitä.”

“Kertokaa siis minulle, kuka pelkäisi Saatanaa, kun enkelit vartioivat häntä
ja elävä Jumala suojelee häntä? Kuitenkin on tarpeen, kuten Salomo sanoo,
että “sinä poikani, joka olet oppinut pelkäämään Jumalaa, varusta sielusi
kiusauksia vastaan.” Totisesti sanon teille, että ihmisen tulisi toimia kuin
pankkiirin, joka tarkastaa jokaisen rahan aitouden, tutkiskellessaan
ajatuksiaan, ettei rikkoisi Jumalaa, Luojaansa vastaan.

74.

On ollut ja on edelleen ihmisiä, jotka eivät pidä ajatusta syntinä; he
erehtyvät mitä pahimmin. Kertokaahan, kuinka Saatana lankesi syntiin? On
selvää, että hän rikkoi ajatellessaan olevansa ihmistä arvokkaampi. Salomo
rikkoi ajatellessaan kutsua juhliin kaikki Jumalan olennot, jolloin eräs
kala ojensi häntä syömällä kaiken, mitä hän oli valmistanut. Isämme Daavid
ei siis suotta sanonut, että “itsensä ylentäminen johdattaa ihmisen
kyynelten laaksoon”. Ja minkä tähden Jumala itkee profeettansa Jesajan
kautta, sanoen: “Vie pahat ajatuksesi pois silmistäni”? Ja miksi Salomo
sanoo: “Vartioi sydäntäsi kaikella taidollasi.” Niin totta kuin Jumala elää
ja sieluni seisoo Hänen edessään, kaikki nämä on puhuttu pahoja ajatuksia
vastaan, joissa synti tehdään, sillä ajattelematta ei ole mahdollista
rikkoa. Sanokaahan minulle, eikö maanviljelijä istuttaessaan panekin
viinintaimet syvälle maahan? Aivan varmasti. Niin tekee myös Saatana, joka
syntiä istuttaessaan ei jätä sitä silmän tai korvan tasolle, vaan pyrkii
sydämeen saakka, joka on Jumalan asuinpaikka. Kuten Jumala puhui
palvelijansa Mooseksen kautta: “Minä asun heissä, jotta he vaeltaisivat
lakini mukaisesti.”

Kertokaa nyt minulle; jos kuningas Herodes asettaisi teidät huolehtimaan
talosta, jossa haluaisi asua, antaisitteko hänen vihamiehensä Pilatuksen
tulla sisään tai tuoda sinne tavaroitaan? Varmasti ette. Kuinka paljon
vähemmän saisittekaan laskea Saatanan sisään sydämiinne tai tuoda sinne
ajatuksiaan; onhan Jumalamme asettanut teidät sydäntenne, Hänen
asuinpaikkansa, vartijoiksi. Huomatkaa siksi, että pankkiiri tarkastelee
rahoja tutkien, onko keisarin kuva oikeanlainen, onko hopea hyvää vai
epäaitoa ja onko kolikko oikean painoinen: ja hän kääntelee niitä pitkään
käsissään. Voi hullu maailma, kuinka tarkka oletkaan puuhissasi, jopa niin,
että viimeisenä päivänä moitit ja syytät Jumalan palvelijoita
huolettomuudesta ja välinpitämättömyydestä, sillä epäilemättä sinun
palvelijasi ovat tarkkaavaisempia kuin Jumalan palvelijat. Sanokaahan, kuka
tarkkailee ajatusta kuin pankkiiri hopearahaa? Varmasti ei kukaan.”

75.

Silloin Jaakob sanoi: “Oi mestari, miten ajatuksia tutkiskellaan kuin
kolikoita?”

Jeesus vastasi: “Hyvänlaatuinen hopea ajatuksissa on hurskaus, sillä kaikki
jumalattomat ajatukset tulevat paholaiselta. Oikeanlainen kuva taas on
pyhien ja profeettojen esimerkki, jota meidän tulee seurata; ja ajatuksen
paino on Jumalan rakkaus, jonka vuoksi kaikki tulisi tehdä. Vihollinen taas
pyrkii tuomaan sinne pahoja ajatuksia lähimmäisistänne, maailmallisia
ajatuksia lihaanne turmelemaan ja maallisen rakkauden ajatuksia syövyttämään
rakkauttanne Jumalaan.”

Bartolomeus vastasi: “Oi mestari, mitä meidän tulisi tehdä ajatellaksemme
vain vähän, ettemme lankeaisi kiusaukseen?”

Jeesus vastasi: “Kaksi asiaa on tarpeellisia teille. Ensimmäinen on, että
työskentelette paljon, ja toinen on, että puhutte vain vähän: sillä
toimettomuus on kuin jätevesiallas, johon kaikenlaisia epäpuhtaita ajatuksia
kerääntyy, ja liika puhe on kuin sieni, joka imee vääryyttä ja pahaa. Siksi
on tärkeää, että pidätte ruumiinne työn touhussa, mutta myös sielunne
rukoukseen uppoutuneena. Sillä sen ei lainkaan tarvitse heretä rukoilemasta.

Annan teille esimerkin: olipa kerran mies, joka maksoi huonoa palkkaa, niin
ettei kukaan hänet tunteva halunnut työskennellä hänen pelloillaan. Silloin
hän väärämielisen miehen tavoin sanoi itsekseen: “Menenpä torille etsimään
vetelehtijöitä, joilla ei ole mitään tekemistä, ja jotka siksi tulevat
viljelemään viiniköynnöksiäni.” Mies lähti talostaan ja löysi monta
muukalaista, jotka seisoskelivat toimettomina ja ilman rahaa. Hän puhui
heidän kanssaan ja johdatti heidät viinitarhaansa. Mutta sinne ei
todellakaan lähtenyt kukaan hänet tunteva, jolla oli mitään työtä käsilleen.

Tuo huonosti maksava mies on Saatana; sillä hän työllistää, ja ihminen
ansaitsee hänen palveluksessaan ikuiset liekit. Hän lähtee pois paratiisista
apulaisia etsimään. Totisesti hän palkkaa töihinsä kaikki toimettomat
vetelehtijät, keitä he sitten ovatkaan, mutta aivan erityisesti sellaiset,
jotka eivät häntä tunne. Pahan torjumiseksi ei riitä, että tuntee sen, vaan
hyvän puolesta ponnisteleminen on tarpeen sen voittamiseksi.

76.

Kerron teille esimerkin. Olipa kerran mies, jolla oli kolme viinitarhaa, ja
hän luovutti ne kolmelle viljelijälle. Koska ensimmäinen näistä ei osannut
kasvattaa viiniä, tarha tuotti pelkkiä lehtiä. Toinen opetti kolmannelle,
kuinka viiniä viljellään, ja tämä kuunteli mitä tarkkaavaisimmin; ja hän
hoiti tarhaansa ohjeiden mukaan, niin, että se tuotti paljon. Mutta häntä
opettanut jätti oman tarhansa hoitamatta ja kulutti aikansa suunpieksäntään.
Kun tuli aika maksaa vuokra tarhojen omistajalle, ensimmäinen mies sanoi:
“Herra, en tiennyt, kuinka viiniä viljellään: siksi en ole tänä vuonna
saanut satoa.”

Herra vastasi: “Sinä hölmö, asutko yksin maailmassa, kun et ole kysynyt
neuvoa toiselta viljelijältä, joka hyvin tuntee maanviljelyn? Taatusti
joudut maksamaan vuokrasi.”
Ja näin sanottuaan hän määräsi miehen pakkotyöhön, kunnes tämä kykenisi
maksamaan velkansa; mutta hän alkoi sääliä miestä tämän yksinkertaisuuden
tähden ja vapautti tämän, sanoen: “Mene, sillä en enää tahdo sinua tarhaani
viljelemään; sinulle riittäköön, että annan velkasi anteeksi.”

Toinen viljelijöistä saapui, ja hänelle isäntä sanoi: “Tervetuloa,
viljelijäni! Missä ovat minulle tuomasi hedelmät? Sinulle vuokraamani tarha
on varmasti tuottanut runsaan sadon, sillä tunnet viininviljelyn hyvin.”

Mies vastasi: “Oi herra, viinitarhasi on rappiolla, sillä en ole karsinut
puita enkä muokannut maata; tarha ei ole tuottanut enkä voi maksaa
vuokraani.”

Silloin isäntä kutsui kolmannen miehen ja sanoi ihmetellen: “Sinä kerroit,
että tämä mies, jolle vuokrasin toisen tarhani, opetti sinulle
täydellisesti, kuinka hoitaa viinejäsi. Miten siis on mahdollista, että
hänelle luovuttamani tarha ei ole kantanut satoa, vaikka maa on kaikissa
samanlaista?”

Kolmas viljelijä vastasi: “Herra, viiniä ei viljellä puhumalla, vaan sen,
joka tahtoo korjata satoa, täytyy hiellään kastella paita päivässä. Ja
kuinka tarhasi voisi tuottaa satoa, jos viljelijäsi haaskaa kaiken aikansa
lörpöttelyyn? Varmaa on, että jos hän olisi noudattanut omia neuvojaan, nyt
hän kykenisi maksamaan vuokransa viideksi vuodeksi eteenpäin, sillä minäkin,
joka en osaa puhua yhtä hyvin, olen pystynyt maksamaan kahden vuoden
vuokran.”

Isäntä oli vihainen ja sanoi viljelijälle pilkallisesti: “Olet siis tehnyt
hyvää työtä jättäessäsi puut karsimatta ja maan tasoittamatta, ja maksankin
sinulle runsaan palkkion!” Ja kutsuttuaan palvelijansa hän antoi piiskata
miestä armottomasti. Ja hän laittoi miehen tyrmään, julman palvelijan
vartioitavaksi, joka hakkasi miestä päivittäin, eikä laskenut häntä
vapaaksi ystävien hartaista pyynnöistä huolimatta.

77.

Totisesti sanon teille, että tuomiopäivänä monet sanovat Jumalalle: “Herra,
olemme saarnanneet ja opettaneet lakiasi.” Kivetkin tulevat syyttämään heitä
huutaen: “Muille saarnatessanne omat kielenne tuomitsivat teidät, te
pahantekijät.”

Niin totta kuin Jumala elää”, sanoi Jeesus, “se joka tietää totuuden, mutta
elää sen vastaisesti, tulee saamaan niin ankaran rangaistuksen, että
Saatanakin melkein säälii häntä. Kertokaa nyt minulle, onko Jumala antanut
meille lain vain tietääksemme, vai noudattaaksemme sitä? Totisesti sanon
teille, että kaiken tiedon tarkoituksena on viisaus, joka toimii kaiken
tietonsa mukaan.

Kertokaa minulle: jos joku pöydässä istuessaan silmillään katselisi
herkkuja, mutta käsillään valitsisi ja söisi epäpuhtaita ruokia, eikö hän
olisi hullu?”

“Aivan varmasti”, sanoivat opetuslapset.

Jeesus vastasi: “Voi sinua, ihminen, järjettömistä järjettömin, joka
ymmärrykselläsi tunnet taivaan, mutta kätesi valitsevat maan; joka
ymmärrykselläsi tunnet Jumalan, mutta rakkaudellasi tavoittelet maailmaa;
ymmärrykselläsi tiedät paratiisin riemut, mutta toimillasi valitset helvetin
kurjuuden. Urhea sotilas, joka jättää miekkansa ja kantaa tyhjän tupen
taisteluun! Ettekö siis tiedä, että öinen kulkija kaipaa valoa, ei vain
valosta iloitakseen, vaan nähdäkseen tien ja löytääkseen reitin majataloon?
Voi kurjaa maailmaa, tuhatkertaisesti halveksittua ja kauhistuttavaa! sillä
Jumalamme on aina tahtonut profeettojensa välityksellä ilmoittaa sille tien
maahansa ja lepoonsa: mutta sinä väärämielinen et ainoastaan kieltäydy
kulkemasta, vaan myös halveksit valoa! Osuva on sananlasku kamelista, joka
ei mielellään juo kirkkaasta vedestä, koska ei tahdo nähdä omaa rumaa
turpaansa. Samanlainen on jumalaton ja pahantekijä, sillä hän vihaa valoa,
joka paljastaa hänen väärät tekonsa. Mutta se, joka löytää viisauden eikä
käytä sitä hyvin, vaan tekee vieläkin huonommin ja käyttää sitä pahoihin
tarkoituksiin, on kuin lahjan saaja, joka samaisella lahjalla surmaa sen
antajan.

78.

Totisesti sanon teille, että Jumala ei tuntenut myötätuntoa Saatanan
langetessa, mutta sääli Aatamia tämän rikkoessa. Ja riittäköön tämä
tietääksenne, kuinka onneton on sen kohtalo, joka tietää hyvän, mutta tekee
pahaa.”

Silloin Andreas sanoi: “Oi mestari, on siis hyvä jättää opiskelu vähemmälle,
ettei kokisi sellaista kohtaloa.”

Jeesus vastasi: “Jos maailma olisi hyvä ilman aurinkoa, ihminen ilman silmiä
ja sielu vailla ymmärrystä, silloin olisi myös hyvä olla tietämätön.
Totisesti sanon teille, ettei leipä ole yhtä tärkeää ajalliselle elämälle
kuin oppiminen ikuiselle elämälle. Ettekö tiedä, että opiskelu on Jumalan
määräys? Sillä Hän sanoo: “Kysykää vanhimmiltanne, että he opettaisivat
teitä.” Ja laista Jumala sanoo: “Pidä käskyni silmiesi edessä ja pohdiskele
niitä istuessasi, kävellessäsi ja aina kaikkialla.” Nyt siis tiedätte, onko
parempi olla oppimatta. Voi, onneton on se, joka halveksii viisautta, sillä
hän totisesti kadottaa iankaikkisen elämän.”

Jaakob vastasi: “Oi mestari, tiedämme, ettei Job oppinut keneltäkään
mestarilta, eikä myöskään Aabraham; silti heistä tuli pyhiä ja profeettoja.”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, että sulhasen talonväki ei tarvitse
hääkutsua, sillä he asuvat paikassa, jossa häät pidetään; vain muualla
asuvat täytyy kutsua. Ettekö siis tiedä, että Jumalan profeetat asuvat Hänen
autuutensa ja armonsa talossa, ja Jumalan laki ilmenee ja toteutuu heissä:
kuten isämme Daavid sanoo: “Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään; siksi
hänen polkuaan ei kaiveta ylös.” Totisesti sanon teille, että luodessaan
ihmisen Jumala ei ainoastaan tehnyt hänestä oikeamielistä, vaan laittoi myös
hänen sydämeensä valon osoittamaan hänelle, että on soveliasta palvella
Jumalaa. Sen tähden, vaikka tämä valo syntien vuoksi himmenisi, se ei
kuitenkaan sammu. Sillä jokaisella kansalla on halu palvella Jumalaa, vaikka
he olisivatkin kadottaneet Jumalan ja palvoisivat vääriä, valehtelevia
jumalia. Tämän vuoksi ihmisen on tarpeen saada oppia profeetoilta, sillä
näillä on kirkkaana valo, jolla opettaa tietä paratiisiin, maahamme; ja tie
on Jumalan palveleminen hyvin – aivan niinkuin silmänsä menettänyt tarvitsee
apua ja opastusta.”

79.

Jaakob vastasi: “Kuinka kuolleet profeetat opettaisivat meitä; ja kuka
opettaa sitä, jolla ei ole tietoa profeetoista?”

Jeesus vastasi: “Heidän oppinsa on kirjoitettu muistiin ihmisten
opiskeltavaksi, sillä kirjoitus on teille profeettana. Totisesti, totisesti
sanon teille, että se, joka halveksii profetiaa, ei halveksi vain
profeettaa, vaan Häntä, joka on profeetan lähettänyt. Mutta niistä, jotka
eivät tunne yhtään profeettaa, kuten on monen kansakunnan laita, kerron
teille, että jos noilla seuduilla joku elää, niinkuin hänen sydämensä
osoittaa, eikä tee toisille sitä, mitä ei haluaisi itselleen tehtävän, ja
tehden lähimmäiselleen sen, mitä toivoisi itselleen tehtävän, häntä ei
Jumalan armo tule hylkäämään. Sen tähden Jumala tulee viimeistään
kuolinhetkellä osoittamaan ja antamaan hänelle lakinsa ja armonsa. Ehkäpä
luulette, että Jumala on antanut lakinsa rakkaudesta siihen? Taatusti näin
ei ole asia, vaan Jumala on antanut lain, jotta ihminen voisi tehdä hyvää
rakkaudesta Jumalaan. Jos Jumala siis löytää ihmisen, joka rakkaudesta
Häneen tekee hyvää, halveksisiko Jumala tätä? Varmuudella ei, vaan
pikemminkin rakastaa tätä enemmän kuin niitä, joille laki on annettu. Annan
teille esimerkin: Olipa kerran mies, jolla oli paljon omaisuutta; ja hänen
alueellaan oli autiomaata, joka kasvoi vain rikkaruohoja. Eräänä päivänä
kävellessään tuon aution maan halki hän löysi rikkaruohojen keskeltä kasvin,
joka kantoi makeita hedelmiä. Silloin mies sanoi: “Kuinka tämä kasvi voi
täällä kantaa näin herkullista hedelmää? En todellakaan tahdo, että se
muiden mukana leikattaisiin ja poltettaisiin.” Ja kutsuttuaan palvelijansa
hän antoi kaivaa sen ylös ja istuttaa omaan puutarhaansa. Aivan samoin,
sanon teille, tulee Jumalamme säästämään liekeiltä ne, jotka tekevät hyvää,
missä tahansa he asuvatkin.

80.

Sanokaahan, missä Job asui, jollei Uusissa epäjumalanpalvojien keskellä? Ja
mitä kirjoittaakaan Mooses vedenpaisumuksen ajasta? Kertokaa minulle. Hän
sanoo: “Totisesti Nooa löysi armon Jumalan silmissä.” Isällämme Aabrahamilla
oli uskoton isä, joka veisti ja palvoi vääriä jumalia. Loot asui maan
pahimpien ihmisten keskuudessa. Lapsena ollessaan Daniel joutui yhdessä
Hananjan, Asarjan ja Miisaelin kanssa Nebukadnessarin vangeiksi; silloin he
olivat vain kaksivuotiaita, ja joutuivat kasvamaan epäjumaliin uskovan
palvelusväen hoidossa. Niin totta kuin Jumala elää, samoin kuin tuli polttaa
kuivan aineen ja nielaisee sen oliivipuuta, sypressiä ja palmua
erottelematta, niin myös Jumala armahtaa jokaisen oikeamielisen, tekemättä
eroa juutalaisen, skyyttalaisen, kreikkalaisen tai ismailiitin välillä.
Mutta älköön sydämesi tyytykö tähän, oi Jaakob, sillä siellä, minne Jumala
on lähettänyt profeetan, on välttämätöntä luopua omasta päättelystä ja
arvostelusta ja seurata profeettaa sanomatta: “Miksi hän näin sanoo?” ja
“Miksi hän kieltää tämän ja käskee noin?” Vaan on sanottava: “Näin Jumala
tahtoo. Näin Jumala käskee.” Mitä Jumala sanoikaan Moosekselle, kun Israel
halveksi tätä? “He eivät ole halveksineet sinua, vaan Minua.”

Totisesti sanon teille, että ihmisen pitäisi käyttää koko elinaikansa
oppimiseen, ei puhe- tai lukutaidon, vaan sen, kuinka hyvää tehdään.
Sanokaahan, onko Herodeksella sellaista palvelijaa, joka ei yrittäisi oppia
miellyttämään isäntäänsä palvelemalla tätä kaikella huolellisuudella? Voi
maailmaa, joka ponnistelee palvellakseen ihmisruumista, joka on savea ja
kuonaa, muttei opiskele, vaan peräti unohtaa Jumalan palvelemisen, Hänen,
joka on luonut kaiken ja on ikuisesti siunattu.

81.

Sanokaahan, olisiko ollut papeille suureksi synniksi, jos he Jumalan liiton
arkkia kantaessaan olisivat päästäneet sen putoamaan maahan?”

Opetuslapset vapisivat kauhusta tämän kuullessaan, sillä he tiesivät Jumalan
lyöneen Ussan tämän erehdyksessä kosketettua arkkia. Ja he sanoivat:
“Sellainen synti olisi mitä vakavin.”

Jeesus vastasi: “Niin totta kuin Jumala elää, Hänen sanansa unohtaminen on
suurempi synti, koska sanallaan Hän on luonut kaiken ja sillä Hän tarjoaa
teille iankaikkista elämää.”

Näin puhuttuaan Jeesus rukoili ja sen jälkeen sanoi: “Huomenna meidän täytyy
mennä Samariaan, sillä niin on Jumalan pyhä enkeli minulle sanonut.”

Varhain eräänä aamuna Jeesus lähestyi kaivoa, jonka Jaakob oli tehnyt ja
antanut pojalleen Joosefille. Matkasta väsyneenä Jeesus lähetti oppilaansa
kaupunkiin ostamaan ruokaa ja meni itse istumaan kaivon kivelle. Ja katso,
samarialainen nainen tulee nostaakseen kaivosta vettä.

Jeesus sanoi naiselle: “Anna minulle juotavaa.” Nainen vastasi: “Etkö sinä,
heprealainen mies, häpeä pyytää juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?”

Jeesus vastasi: “Oi nainen, jos tietäisit, kuka se on, joka pyytää sinulta
juotavaa, olisit ehkä itse pyytänyt häneltä juotavaa. ”

Nainen vastasi: “Kuinka sinä voisit antaa minulle juotavaa; eihän sinulla
ole astiaa, jolla nostaa vettä, eikä köyttä, ja kaivo on syvä?”

Jeesus vastasi: “Oi nainen, se, joka juo tästä kaivosta, tulee myöhemmin
taas janoiseksi, mutta se, joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan
janoa; vaan hän antaa janoisille juotavaa niin, että nämä saavat
iankaikkisen elämän.”

Silloin nainen sanoi: “Oi Herra, anna minulle tätä vettäsi.”

Jeesus vastasi: “Mene kutsumaan miestäsi, niin annan sitä teille
molemmille.”

Nainen sanoi: “Minulla ei ole aviomiestä.”

Jeesus vastasi: “Totta ovat sanasi, sillä sinulla on ollut viisi aviomiestä,
ja se, joka sinulla nyt on, ei ole miehesi.”

Nainen hämmentyi tämän kuullessaan ja sanoi: “Herra, nyt ymmärrän sinun
olevan profeetta; rukoilen siis sinua kertomaan minulle: heprealaiset
rukoilevat Siionin vuorella, Salomon Jerusalemiin rakentamassa temppelissä,
ja sanovat, että vain siellä eikä missään muualla voi ihminen löytää Jumalan
armon ja autuuden. Meidän kansamme taas palvoo näillä vuorilla ja sanoo,
että ainoastaan Samarian vuorilla pitäisi Jumalaa palvella. Ketkä siis ovat
tosi palvojia?”

82.

Silloin Jeesus huokasi ja itki, sanoen: “Voi sinua, Juudea, sillä toitotat:
“Herran temppeli, Herran temppeli” ja elät aivan kuin Jumalaa ei olisi
olemassakaan, täydellisesti maailman nautinnoille ja hyödylle omistautuen;
sillä tuomiopäivänä tämä nainen tulee tuomitsemaan sinut helvettiin; sillä
tämä nainen etsii tietoa, kuinka löytää armo Jumalan edessä.”

Ja naista kohti kääntyen hän sanoi: “Oi nainen, te samarialaiset palvotte
sitä, mitä ette tunne, mutta me heprealaiset palvomme tuntemaamme. Totisesti
sanon sinulle, että Jumala on henki ja totuus, ja hengessä ja totuudessa
Häntä tulee palvoa. Sillä Jumalan lupaus annettiin Jerusalemissa, Salomon
temppelissä, eikä missään muualla. Mutta usko minua, tulee aika, jolloin
Jumala antaa armonsa toisessa kaupungissa, ja sen jälkeen on kaikkialla
mahdollista palvoa Häntä totuudessa. Ja Jumala armossaan hyväksyy kaikkialla
suoritetut todelliset rukoukset.”

Nainen vastasi: “Me odotamme Messiasta; tultuaan hän opettaa meitä.”

Jeesus vastasi: “Tiedätkö sinä, nainen, että Messiaan on tultava?”

Hän vastasi: “Kyllä, herra.”

Jeesus iloitsi ja sanoi: “Minun nähdäkseni sinä, nainen, olet uskollinen:
tiedä siis, että Messiaan uskossa tulevat pelastumaan kaikki Jumalan
valitut; siksi sinun on tarpeen tietää Messiaan tulosta.”

Nainen sanoi: “Oi herra, kenties sinä olet Messias.”

Jeesus vastasi: “Minut on todellakin lähetetty profeetaksi ja pelastukseksi
Israelille; mutta minun jälkeeni tulee saapumaan Messias, jonka Jumala
lähettää koko maailmalle, ja jonka vuoksi Hän on luonut maailman. Ja silloin
Jumalaa tullaan palvomaan, ja Hänen armostaan nauttimaan kaikkialla
maailmassa, jopa niin, että riemujuhlaa, jota nyt vietetään sadan vuoden
välein, tullaan Messiaan ansiosta viettämään vuosittain kaikkialla.”

Silloin nainen jätti vesiruukkunsa ja juoksi kaupunkiin ilmoittamaan
kaikesta, mitä oli Jeesukselta kuullut.

83.

Naisen puhuessa Jeesuksen kanssa tämän opetuslapset tulivat ja ihmettelivät,
kuinka hän siten keskusteli jonkun naisen kanssa. Silti kukaan ei sanonut
hänelle: “Miksi sinä tällä tavalla puhut samarialaisen naisen kanssa?”

Naisen lähdettyä he sanoivat: “Mestari, tule syömään.”

Jeesus vastasi: “Minun täytyy syödä muuta ruokaa.”

Silloin opetuslapset puhuivat keskenään: “Ehkä joku matkamies on puhunut
Jeesuksen kanssa ja mennyt etsimään tälle syötävää.”
Ja he kysyivät siltä, joka tätä kirjoittaa: “Oi Barnabas, onko täällä käynyt
ketään, joka voisi tuoda ruokaa mestarille?”

Tätä kirjoittava vastasi: “Ei täällä ole ollut muita kuin näkemänne nainen,
joka tuli tämän tyhjän ruukun kanssa ottaakseen siihen vettä.” Silloin
opetuslapset joutuivat ihmetyksen valtaan, odottaen Jeesuksen sanojen
avautumista. Silloin Jeesus sanoi: “Ette tiedä, että todellista ravintoa on
Jumalan tahdon noudattaminen; sillä ei leipä ylläpidä ihmistä ja anna
hänelle elämää, vaan Jumalan sana, Jumalan tahdosta. Ja tästä syystä eivät
pyhät enkelit syö, vaan elävät Jumalan tahdon ravitsemina. Ja siten me,
Mooses ja Elia ja eräs toinen, olemme olleet syömättä neljäkymmentä päivää.”

Ja kohottaen silmänsä Jeesus sanoi: “Kuinka kaukana on sadonkorjuu?”

Opetuslapset vastasivat: “Kolmen kuukauden kuluttua.”

Jeesus sanoi: “Katsokaa nyt, kuinka vuori on viljasta valkoisenaan;
totisesti sanon teille, että tänään on suuri sato korjattavana.” Ja Jeesus
osoitti häntä katsomaan saapunutta väenpaljoutta. Sillä nainen oli
kaupunkiin tultuaan saattanut sen kokonaan liikekannalle, sanoen: “Oi
ihmiset, tulkaa katsomaan Jumalan Israelille lähettämää uutta profeettaa”,
ja oli kertonut heille kaiken Jeesukselta kuulemansa. Tullessaan Jeesuksen
luo he pyysivät häntä asumaan luonaan; ja hän asettui kaupunkiin kahdeksi
päiväksi parantaen kaikki sairaat ja opettaen Jumalan valtakunnasta.

Silloin kaupunkilaiset sanoivat naiselle: “Me uskomme hänen sanoihinsa ja
ihmeisiinsä vielä enemmän kuin siihen, mitä sinä sanot; sillä hän on
totisesti Jumalan pyhä ja profeetta, lähetetty niiden pelastukseksi, jotka
uskovat häneen.”

Keskiyön rukouksen jälkeen opetuslapset kerääntyivät Jeesuksen lähelle, ja
hän sanoi heille: “Tämä yö tulee Messiaan, Jumalan lähettilään aikana
olemaan jokavuotinen riemujuhla – joka näinä päivinä tulee sadan vuoden
välein. Sen tähden en tahdo meidän nukkuvan, vaan rukoilevan; kumartakaamme
päämme sata kertaa kunnioituksesta Jumalaan, mahtavaan ja armolliseen, joka
on ikuisesti siunattu, ja sanokaamme aina kumartaessamme: “Tunnustan yksin
Sinut, Jumalamme, jolla ei ole alkua eikä loppua; joka armossasi annoit
kaikille asioille alkunsa, ja oikeudenmukaisuudessasi tulet antamaan niille
lopun; tunnustan, ettei ihmisten joukossa ole sinun kaltaisuuttasi, sillä
loputtomassa hyvyydessäsi et ole liikkeen etkä minkään sattumanvaraisuuden
alainen. Armahda meitä, sillä olet meidät luonut, ja olemme Sinun kätesi
töitä.”

84.

Rukoiltuaan Jeesus sanoi: “Kiittäkäämme Jumalaa, sillä Hän on tänä yönä
suonut meille suuren armon, sillä Hän on antanut kääntyä takaisinpäin ajan
ja sen, mikä tänä yönä on tapahtuva, niin että olemme juuri rukoilleet
yhdessä Jumalan lähettilään kanssa. Ja olen kuullut hänen äänensä.”

Opetuslapset iloitsivat suuresti tämän kuullessaan ja sanoivat: “Mestari,
opeta meille tänä yönä joitain määräyksiä.”

Silloin Jeesus sanoi: “Oletteko koskaan nähneet kuonaa ja balsamia
sekoitettavan?”

He vastasivat: “Emme, herra, sillä kukaan ei ole tarpeeksi hullu niin
tehdäkseen.”

“Nyt kerron teille, että maailmassa on vielä tätäkin suurempia hulluja”,
sanoi Jeesus, “sillä he sekoittavat Jumalan palvelukseensa maailman
palvelemista. Jopa niin, että monet moitteettomasti elävätkin ovat joutuneet
Saatanan petkuttamiksi ja rukoillessaan antaneet ajatuksiinsa sekoittua
maallisia huolia ja asioita, jolloin he ovat olleet kauhistus Jumalan
silmissä. Kertokaahan, kun peseydytte rukousta varten, oletteko tarkkoja,
ettei mikään epäpuhdas kosketa teitä? Kyllä varmasti. Mutta mitä teette
rukoillessanne? Silloin pesette Jumalan armon avulla sielujanne puhtaiksi
synnistä. Haluaisitteko siis rukoillessanne puhua maallisista asioista?
Varokaa niin tekemästä, sillä jokainen maailmallinen sana muuttuu paholaisen
lannaksi puhujan sielua tahraamaan.”

Opetuslapset vapisivat, sillä hän puhui hengen kiivaudella, ja sanoivat: “Oi
mestari, mitä meidän pitäisi tehdä, jos rukoillessamme joku toveri tulee
puhumaan kanssamme?”

Jeesus vastasi: “Antakaa hänen odottaa ja suorittakaa rukouksenne loppuun.”

Bartolomeus sanoi: “Mutta entä jos hän loukkaantuu ja menee tiehensä
huomatessaan, ettemme aio puhua hänen kanssaan?”

Jeesus vastasi: “Jos hän loukkaantuu, niin uskokaa minua: hän ei ole
ystävänne eikä uskova, vaan pikemminkin uskoton ja Saatanan kumppani.
Kertokaahan; jos menisitte jutellaksenne Herodeksen tallipojan kanssa ja
löytäisitte tämän juuri puhumasta isännälleen, loukkaantuisitteko
joutuessanne odottamaan? Ette varmastikaan; vaan teitä ilahduttaisi nähdä
ystävänne kuninkaan suosiossa. Pitääkö tämä paikkansa?” kysyi Jeesus.

Opetuslapset vastasivat: “Mitä varmimmin.”

Silloin Jeesus sanoi: “Totisesti sanon teille, että rukoillessaan kaikki
puhuvat Jumalan kanssa. Olisiko siis oikein keskeyttää puhe Jumalan kanssa
ihmisen kanssa puhuakseen? Olisiko ystävältänne oikein loukkaantua siitä,
että kunnioitatte Jumalaa enemmän kuin häntä? Uskokaa minua, että jos hän
suuttuu joutuessaan odottamaan, hän on paholaiselle hyvä alamainen. Sillä
sitä Saatana toivoo: että Jumala unohdettaisiin ihmisen vuoksi. Niin totta
kuin Jumala elää, jokaista hyvää työtä tehdessään pitäisi jumalaapelkäävän
ihmisen sanoutua irti maailmallisista pyrkimyksistä, ettei hänen hyvä
tekonsa turmeltuisi.

85.

Kun joku tekee tai puhuu pahaa ja toinen estää ja ojentaa häntä, tekeekö
jälkimmäinen hyvin?” kysyi Jeesus.

Opetuslapset vastasivat: “Hän tekee hyvin, sillä palvelee näin Jumalaa, joka
aina tahtoo estää pahaa aivan kuin aurinko aina tahtoo karkoittaa pimeyden.”

Jeesus sanoi: “Ja minä kerron teille, että jos joku sitä vastoin estää
toista tekemästä tai puhumasta hyvää, ilman että syynä olisi jokin vielä
parempi työ, silloin hän on paholaisen asialla; ei, vaan hänestä tulee
peräti paholaisen kumppani. Sillä paholainen ei pyri mihinkään muuhun kuin
tukahduttamaan kaiken hyvän.

Mutta mitä nyt sanoisin teille? Sanon pyhän profeetta Salomon, Jumalan
ystävän sanoin: “Tuhannesta, jotka tunnette, vain yksi on ystävänne.””

Silloin Matteus sanoi: “Siinä tapauksessa emme voi rakastaa ketään.”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, ettei teidän ole luvallista vihata
mitään muuta kuin syntiä; jopa niin, ettette saa Saatanaakaan vihata Jumalan
luotuna, vaan Jumalan vihollisena. Tiedättekö miksi? Kerron teille: koska
hän on Jumalan luomistyö, ja kaikki Jumalan luoma on hyvää ja täydellistä.
Ja se, joka vihaa luotua, vihaa myös Luojaa. Mutta ystävä on yksittäinen
asia, jollaista ei ole helppo löytää, mutta helppo kadottaa. Sillä ystävä ei
suvaitse ristiriitaa sellaista kohtaan, jota suuresti rakastaa. Varokaa
valitsemasta ystäväksenne sellaista, joka ei rakasta niitä, joita itse
rakastatte. Tiedättekö, mitä ystävyys tarkoittaa? Ystävä ei ole mitään muuta
kuin sielun lääkäri. Ja niin vaikeaa kuin onkin löytää hyvää lääkäriä, joka
tuntee sairaudet ja ymmärtää määrätä niihin oikeat lääkkeet, yhtä harvassa
ovat ystävät, jotka tuntevat viat ja ymmärtävät, kuinka hyvään johdatetaan.
Mutta tässä piilee ansa, sillä on monia, joiden ystävät teeskentelevät,
etteivät huomaa ystävänsä virheitä; nämä puolustelevat ystäviään ja keksivät
heille maallisia tekosyitä; ja mikä pahinta, jotkut kutsuvat ja auttavat
ystäviään väärille teille, ja heidän loppunsa tulee olemaan heidän
aiheuttamansa vahingon mukainen. Varokaa ottamasta sellaisia ystäviksenne,
sillä totisesti he ovat sielun vihollisia ja murhaajia.

86.

Olkoon ystäväsi sellainen, että yhtä paljon kuin hän tahtoo opastaa sinua,
hän tahtoo myös itse tulla opastetuksi; ja niin paljon kuin hän haluaa sinun
luopuvan kaikesta muusta Jumalan rakkauden tähden, hän myös ilahtuisi
silloin, jos hylkäisit hänet Jumalan palvelemisen tähden.

Mutta kertokaahan: jollei ihminen tiedä, kuinka Jumalaa rakastetaan, miten
hän osaisi rakastaa itseään; ja kuinka hän osaisi rakastaa toisia, jollei
osaa rakastaa itseään? Varmasti se on mahdotonta. Sen tähden, ystävää
valitessanne (sillä äärimmäisen köyhä on se ihminen, jolla ei ole yhtään
ystävää) älkää ottako ensinnä huomioon hänen syntyperäänsä, hänen hienoa
perhettään, hänen hienoa kotiaan, hänen hienoja vaatteitaan, hänen hienoa
persoonallisuuttaan ja hänen hienoja sanojaan, sillä tulisit helposti
huiputetuksi. Etsi hänestä sen sijaan Jumalan pelkoa ja maallisten asioiden
halveksuntaa, etsi rakkautta hyviin töihin ja ennen kaikkea oman lihan
halveksuntaa, niin löydät helposti todellisen ystävän: joka pelkää Jumalaa
enemmän kuin mitään muuta ja halveksii maallista turhuutta; joka on aina
hyvien töiden touhussa ja vihaa ruumistaan kuin julmaa vihollista. Älä
kuitenkaan rakasta ystävääsi siten, että rakkautesi pysähtyisi ja
keskittyisi häneen, sillä siinä tapauksessa sinusta tulisi
epäjumalanpalvoja. Rakasta häntä sen sijaan Jumalalta saamanasi lahjana,
sillä silloin Jumala siunaa häntä suurella suosiolla. Totisesti sanon
teille, että se, joka on saanut hyvän ystävän, on löytänyt yhden paratiisin
riemuista; ei, vaan pikemminkin paratiisin avaimen.”

Taddeus vastasi: “Entäpä jos ihmisellä on ystävä, joka ei ole sellainen kuin
sanoit, oi mestari? Mitä hänen pitäisi tehdä? Hylätäkö ystävänsä?”

Jeesus vastasi: “Hänen tulee tehdä kuin merenkulkijan, joka purjehtii
laivalla niin kauan kuin huomaa sen tuottavaksi ja käyttökelpoiseksi, mutta
havaitessaan sen tappiolliseksi hylkää sen. Toimi samoin ystäväsi kanssa,
joka on itseäsi pahempi: niissä asioissa, joissa hän on sinulle vaaraksi,
eroa hänestä, jollet tahdo joutua eroon Jumalan armosta.”

87.

Voi maailmaa viettelysten tähden. Niiden on tultava, sillä koko maailma
rypee synnissä. Mutta voi silti häntä, jonka kautta viettelykset saapuvat,
sillä ihmiselle olisi parempi saada myllynkivi kaulaansa ja upota meren
syvyyksiin kuin loukata lähimmäistään. Jos silmäsi viettelee sinua, revi se
pois, sillä parempi on mennä yksisilmäisenä paratiisiin kuin molempine
silmineen helvettiin. Jos kätesi tai jalkasi viettelevät sinua, tee samaten;
sillä on parempi, että menet yksikätisenä tai -jalkaisena taivaan
valtakuntaan kuin kaikkine raajoinesi helvettiin.”

Simon, Pietariksi kutsuttu, sanoi: “Herra, millä tavalla minun on tämä
tehtävä? Onhan selvää, että lyhyen ajan sisällä tulisin menettämään kaikki
jäseneni.”

Jeesus vastasi: “Oi Pietari, lakkaa kantamasta huolta ruumiistasi, niin
välittömästi löydät totuuden. Sillä silmäsi on auttajasi, jalkasi on
apulaisesi ja kätesi huolehtivat asioistasi. Jos joku niistä houkuttelee
sinua syntiin, hylkää se, sillä parempi on mennä paratiisiin tietämättömänä,
vähän saavuttaneena ja köyhänä kuin helvettiin viisaana, paljon
saavuttaneena ja rikkaana. Heitä pois luotasi kaikki, mikä voi haitata sinun
Jumalan palvelemistasi, niinkuin pyyhkäiset pois sen, mikä peittää
silmiäsi.”

Näin sanottuaan Jeesus kutsui Pietarin luokseen ja puhui tälle: “Jos veljesi
rikkoo sinua vastaan, mene ja ojenna häntä. Jos hän parantaa tapansa,
iloitse, sillä olet voittanut ja pelastanut veljesi; mutta jollei hän tee
parannusta, kutsu kaksi todistajaa mukaasi ja neuvo häntä toistamiseen; ja
jollei hän kuuntele, mene ja kerro asia seurakunnalle; ja jollei hän
vieläkään tee parannusta, pidä häntä uskottomana, äläkä enää oleskele saman
katon alla, äläkä syö samassa pöydässä hänen kanssaan, äläkä puhu hänelle;
jopa niin, että jos tiedät, minne hän kävellessään on laskenut jalkansa,
sinun ei pidä laskea jalkaasi samaan paikkaan.

88.

Mutta varo pitämästä itseäsi häntä parempana; vaan puhu itsellesi sanoen:
“Pietari, Pietari, jos Jumala ei armossaan auttaisi sinua, olisit pahempi
kuin hän.””

Pietari kysyi: “Kuinka minun tulee ojentaa häntä?”

Jeesus vastasi: “Tavalla, jolla haluaisit itseäsi ojennettavan. Ja siten
kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, kohtele toisia. Usko minua, Pietari,
sillä totisesti sanon sinulle, että aina neuvoessasi veljeäsi lempeästi ja
armollisesti tulet itse saamaan Jumalan armon; ja sanasi tulevat kantamaan
hedelmää; mutta jos teet sen kiivaasti, niin Jumalan oikeudenmukaisuus tulee
sinut kiivaasti tuomitsemaan, eivätkä sanasi tuota hedelmää. Kerro minulle,
Pietari: pesevätkö köyhät saviastioitaan kivillä ja rautavasaroilla?
Varmasti eivät, vaan lämpimällä vedellä. Rauta särkee astiat, puu palaa
tulessa; mutta ihminen ohjataan parannukseen lempeydellä. Sen tähden, jos
aiot ojentaa veljeäsi, sinun täytyy ensin sanoa itsellesi: “Jollei Jumala
auta minua, teen kenties huomenna pahempaa kuin mikään hänen tänään
tekemänsä.””

Pietari kysyi: “Kuinka monta kertaa minun täytyy antaa veljelleni anteeksi,
oi mestari?”

Jeesus vastasi: “Yhtä monta kertaa kuin itse haluaisit saada häneltä
anteeksi.”

Pietari sanoi: “Seitsemän kertaa päivässä?”

Jeesus vastasi: “Ei vain seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
joka päivä; sillä se, joka antaa anteeksi, tulee saamaan anteeksi, ja se,
joka tuomitsee, tullaan tuomitsemaan.”

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: “Voi ruhtinaita! sillä he joutuvat
helvettiin.”

Jeesus paheksui häntä, sanoen: “Olet tullut hölmöksi, Barnabas, kun puhut
näin. Totisesti sanon sinulle, ettei kylpy ole niin tärkeä ruumiille,
kuolaimet hevoselle ja ruorinkampi laivalle kuin hallitsija on valtiolle. Ja
mistä syystä mahtoi Jumala antaa Mooseksen, Joosuan, Daavidin ja Salomon ja
niin monta muuta, jonka jakoivat oikeutta? Sellaisille on Jumala antanut
miekan vääryyksien hävittämiseksi.”

Silloin sanoi se, joka tätä kirjoittaa: “Kuinka oikeutta siis pitäisi jakaa,
tuomiten vai armahtaen?”

Jeesus vastasi: “Kaikki eivät ole tuomareita: sillä vain tuomareille kuuluu
toisten tuomitseminen, oi Barnabas. Ja tuomarin pitäisi tuomita syylliset
niin kuin isä määrää poikansa mädäntyneen jäsenen poistettavaksi, ettei koko
keho mädäntyisi.”

89.

Pietari sanoi: “Kauanko minun täytyy odottaa, että veljeni katuisi?”

Jeesus vastasi: “Niin kauan kuin haluaisit itseäsi odotettavan.”

Pietari vastasi: “Kaikki eivät pysty tätä ymmärtämään; puhu siis
yksinkertaisemmin meille.”

Jeesus vastasi: “Odota veljeäsi yhtä kauan kuin Jumala odottaa häntä.”

Pietari sanoi: “Eivät he ymmärrä tätäkään.”

Jeesus vastasi: “Odota häntä niin kauan kuin hänellä on aikaa katua.”

Silloin Pietari ja toiset tulivat surullisiksi, sillä he eivät ymmärtäneet
merkitystä. Siksi Jeesus vastasi: “Jos olisitte terveet ymmärrykseltänne ja
tietäisitte itsenne syntisiksi, ette koskaan ajattelisi kieltää sydäntenne
armoa syntisiltä. Ja selitän teille yksinkertaisesti, että syntistä on
odotettava, jotta hän voisi katua, niin kauan kuin hänessä henki kulkee.
Sillä niin kauan odottaa mahtava ja armollinen Jumalamme häntä. Jumala ei
sano: “Sillä hetkellä, kun syntinen paastoaa, antaa almuja, rukoilee ja
suorittaa pyhiinvaelluksen, tulen antamaan hänelle anteeksi.” Sillä monet
ovat suorittaneet kaikki näistä ja ovat silti ikuisesti kirottuja. Sen
sijaan Hän sanoo: “Sillä hetkellä, kun syntinen valittaa syntejään, Minä
puolestani lakkaan muistamasta hänen pahoja tekojaan.” Ymmärrättekö?” sanoi
Jeesus.

Opetuslapset sanoivat: “Ymmärrämme osan ja osaa emme.”

Jeesus kysyi: “Mitä osaa ette ymmärrä?”

He vastasivat: “Että monet, jotka rukoilevat ja paastoavat, ovat
kadotettuja.”

Silloin Jeesus sanoi: “Totisesti, teeskentelijät ja pakanat rukoilevat
enemmän, antavat almuja ja paastoavat enemmän kuin Jumalan ystävät. Mutta
koska heillä ei ole uskoa, he eivät pysty katumaan Jumalan rakkauden tähden,
ja siksi he ovat kirottuja.”

Silloin Johannes sanoi: “Opeta meille uskoa Jumalan rakkauden tähden.”

Jeesus vastasi: “Meidän on aika rukoilla aamunkoiton rukous.” Ja he
nousivat, ja peseydyttyään rukoilivat Jumalaamme, joka on ikuisesti
siunattu.

90.

Rukouksen jälkeen opetuslapset kerääntyivät jälleen Jeesuksen ympärille, ja
hän avasi suunsa sanoen: “Tule lähelle, Johannes, sillä tänään kerron teille
kaiken siitä, mistä kysyit. Usko on sinetti, jolla Jumala sinetöi
valittunsa: saman sinetin Hän antoi lähettiläälleen, jonka käsistä jokainen
valittu on saanut uskon. Sillä niinkuin Jumala on yksi, niin myös usko on
yksi. Sen tähden Jumala, joka ennen kaikkea muuta loi lähettiläänsä, antoi
tälle ensimmäiseksi uskon, joka on kuin kuvajainen Jumalasta ja kaikesta
Hänen tekemästään ja sanomastaan. Ja siksi uskova näkee kaiken uskollaan
paremmin kuin kukaan silmillään; sillä silmät voivat erehtyä; ei – ne
erehtyvät melkein aina; mutta usko ei koskaan erehdy, sillä sen perustana on
Jumala ja Hänen sanansa. Uskokaa minua, että uskollaan pelastuvat kaikki
Jumalan valitut. Ja varmaa on, ettei kukaan ilman uskoa voi miellyttää
Jumalaa. Sen tähden Saatana ei pyrikään tekemään tyhjiksi paastoja,
rukouksia, almuja ja pyhiinvaelluksia, vaan pikemminkin yllyttää uskottomia
niihin, sillä hän nauttii nähdessään ihmisen tekevän palkatonta työtä. Mutta
uskon turmelemiseksi hän näkee mitä suurinta vaivaa, ja siksi uskoa tulee
tarkasti vartioida, ja varmin tapa on luopua kysymyksestä “miksi”, sillä
“miksi” karkoitti ihmiset paratiisista ja muutti Saatanan mitä kauneimmasta
enkelistä karmeaksi paholaiseksi.”

Silloin Johannes kysyi: “Kuinka voisimme lakata kysymästä “miksi”; onhan se
kaiken tiedon portti?”

Jeesus vastasi: “Ei, vaan “miksi” on helvetin portti.”

Johannes oli vaiti, ja Jeesus jatkoi: “Jos tiedät Jumalan sanoneen jotain,
totta tosiaan, mikä olet sinä ihminen sanomaan: “Oi Jumala, minkä vuoksi
olet tehnyt näin?” Sanooko saviastia tekijälleen: “Miksi teit minut
vesiruukuksi etkä balsamipulloksi?” Totisesti sanon teille, että kaikkia
kiusauksia vastaan on hyvä hakea vahvistusta näistä sanoista: “Sen on Jumala
säätänyt”; “Jumala tahtoo niin”; sillä niin tehdessänne tulette elämään
turvassa.”

91.

Siihen aikaan Juudeassa vallitsi suuri rauhattomuus Jeesuksen tähden; sillä
roomalaiset sotilaat hämmensivät juutalaisten mieliä Saatanan vaikutuksesta,
puhuen, että Jeesus oli heidän keskuuteensa vierailulle saapunut jumala.
Tästä nousi niin suuri levottomuus, että lähes neljässäkymmenessä päivässä
koko Juudea oli tarttunut aseisiin, jopa niin, että poika nousi isäänsä
vastaan ja veli veljeä vastaan, koska toiset sanoivat Jeesusta maailmaan
tulleeksi Jumalaksi; toiset sanoivat: “Ei, vaan hän on Jumalan poika”; ja
jotkut sanoivat: “Ei, sillä Jumala ei ole ihmisen kaltainen eikä sen tähden
siitä poikia; vaan Jeesus Nasaretilainen on Jumalan profeetta.”

Ja tämä tapahtui Jeesuksen tekemien ihmeiden tähden.

Ihmisten vaientamiseksi oli tarpeen, että ylipappi ratsasti juhlakulkueessa
papillisiin kaapuihinsa pukeutuneena ja Jumalan pyhä nimi, teta gramaton
(sic), otsallaan. Ja samoin ratsastivat kuvernööri Pilatus ja Herodes.

Sen tähden Mispassa kokoontui kolme armeijaa, joista jokaisessa
kaksisataatuhatta miekkamiestä. Herodes puhui heille, mutta he eivät
rauhoittuneet. Sitten puhuivat kuvernööri ja ylipappi, sanoen: “Veljet, tämä
sota on syttynyt Saatanan toimesta, sillä Jeesus on elossa ja hänen
puoleensa meidän on käännyttävä pyytämään todistusta itsestään, ja hänen
sanoihinsa meidän on uskottava.”

Tämä tyynnytti heistä jokaisen; ja aseensa laskettuaan he kaikki syleilivät
toisiaan sanoen: “Veli, anna minulle anteeksi!”

Sinä päivänä kaikki tosiaankin päättivät sydämissään uskoa Jeesusta sen
mukaan, mitä tämä tulisi sanomaan. Ja kuvernööri ja ylipappi lupasivat
suuren palkkion sille, joka tulisi ilmoittamaan, mistä Jeesuksen voisi
löytää.

92.

Siihen aikaan menimme Jeesuksen kanssa Siinain vuorelle pyhän enkelin sanan
johdosta. Ja siellä Jeesus opetuslapsineen vietti ne neljäkymmentä päivää.
Niiden päätyttyä Jeesus lähestyi Jordan-virtaa matkalla Jerusalemia kohti.
Ja eräs niistä, jotka pitivät Jeesusta Jumalana, näki tämän siellä.
Sen tähden hän riensi kaupunkiin huutaen koko ajan mitä suurimman ilon
vallassa: “Jumalamme tulee!” ja hälyytti koko kaupungin sanoen: “Jumala
saapuu, oi Jerusalem; valmistaudu ottamaan hänet vastaan!” Ja hän vakuutti
nähneensä Jeesuksen Jordanin lähellä.

Kaikki, pienet ja suuret, lähtivät kaupungista Jeesuksen nähdäkseen, niin,
että kaupunki jäi tyhjilleen, sillä naiset kantoivat lapsiaan käsivarsillaan
ja unohtivat jopa ottaa ruokaa mukaansa.

Tämän huomattuaan kuvernööri ja ylipappi nousivat ratsaille ja lähettivät
sanansaattajan Herodeksen luo, joka samoin lähti matkaan Jeesusta etsimään,
jotta ihmisten levottomuus saataisiin tyynnytetyksi. Kaksi päivää he etsivät
häntä Jordanin läheisestä erämaasta ja kolmantena, lähellä keskipäivän
hetkeä, he löysivät hänet opetuslapsineen puhdistautumassa rukousta varten
Mooseksen kirjan mukaisesti.

Jeesus ihmetteli suuresti nähdessään koko maiseman peittävän väkijoukon ja
sanoi opetuslapsilleen: “Kaiketi Saatana on levittänyt levottomuutta
Juudeassa. Miellyttäköön Jumalaa ottaa Saatanalta pois se valta, joka tällä
on syntisiin.”

Hänen näin sanottuaan väkijoukko lähestyi, ja Jeesuksen tunnistaessaan
ihmiset alkoivat huutaa: “Ole tervetullut, oi Jumalamme!” ja osoittivat
hänelle kunnioitusta kuin Jumalalle ikään. Silloin Jeesus päästi ankaran
valituksen ja sanoi: “Kaikotkaa edestäni, te hullut, sillä pelkään maan
aukenevan ja nielaisevan teidät ja minut hirveiden sanojenne tähden!”
Jolloin ihmiset kauhistuivat ja alkoivat itkeä.

93.

Jeesus kohotti kätensä hiljaisuuden merkiksi ja sanoi: “Oi israelilaiset,
totisesti olette erehtyneet suuresti kutsuessanne minua, ihmistä,
Jumalaksenne. Ja pelkään Jumalan tästä hyvästä ankarasti rankaisevan pyhää
kaupunkia luovuttamalla sen muukalaisten käsiin. Voi tuhannesti kirottua
Saatanaa, joka on yllyttänyt teidät tähän!”

Näin sanottuaan Jeesus löi molemmin käsin kasvoihinsa, mikä nostatti
sellaisen nyyhkytysten kuoron, ettei kukaan kuullut, mitä hän puhui. Siksi
hän nosti jälleen kätensä hiljaisuutta pyytäen, ja ihmisten lopetettua
itkunsa puhui vielä: “Minä todistan taivaan edessä ja kutsun kaiken maassa
asuvan todistamaan, että kaikki, mitä olette sanoneet, on minulle vierasta;
sillä olen ihminen, kuolevaisesta naisesta syntynyt, Jumalan tuomiovallan
alainen, ja elän ja kärsin syömisen, nukkumisen, kylmyyden ja kuumuuden
alaisena kuten muutkin ihmiset. Sen tähden, kun Jumala tulee tuomitsemaan,
minun sanani tulevat miekan lailla lävistämään jokaisen, joka uskoo minun
olevan muuta kuin ihminen.”

Näin puhuttuaan Jeesus näki suuren joukon ratsuväkeä ja ymmärsi kuvernöörin
olevan tulossa Herodeksen ja ylipapin kanssa.

Silloin Jeesus sanoi: “Kenties hekin ovat tulleet hulluiksi.”

Kun kuvernööri oli saapunut Herodeksen ja ylipapin kanssa, kaikki
laskeutuivat ratsailta, ja Jeesuksen ympärille muodostui piiri niin, että
sotilaat hädin tuskin pystyivät pitämään loitolla väkijoukon, joka halusi
kuulla, mitä Jeesus puhui papin kanssa.

Jeesus lähestyi ylipappia kunnioittavasti, mutta tämä halusi kumartaa ja
palvoa Jeesusta, jolloin Jeesus parahti: “Varo tekemästä noin, oi elävän
Jumalan pappi! Älä tee syntiä Jumalaamme vastaan!”

Pappi vastasi: “Juudea on nyt niin kiihdyksissä sinun merkkiesi ja
opetuksesi tähden, että se huutaa sinun olevan Jumala: sen tähden, ihmisten
ahdistamana, olen tullut tänne Rooman kuvernöörin ja Herodeksen kanssa. Me
rukoilemme sydämistämme, että suostuisit poistamaan vuoksesi nousseen
levottomuuden. Sillä toiset sanovat sinua Jumalaksi, toiset Jumalan pojaksi,
ja jotkut profeetaksi.”

Jeesus vastasi: “Entä sinä, Jumalan ylipappi, mikset ole hillinnyt tätä
levottomuutta? Oletko kenties sinäkin menettänyt järkesi? Ovatko profetiat
Jumalan lain ohella niin tyystin joutuneet unohduksiin, oi viheliäinen,
Saatanan petkuttama Juudea!”

94.

Näin sanottuaan Jeesus jatkoi: “Minä tunnustan taivaan edessä, ja kutsun
todistajiksi kaiken maan päällä, että minulle on vierasta se, mitä ihmiset
ovat minusta sanoneet, nimittäin se, että olisin enemmän kuin ihminen. Sillä
olen ihminen, naisesta syntynyt, Jumalan tuomiovallan alainen, ja elän
täällä muiden ihmisten tavoin, samojen koettelemusten alaisena. Niin totta
kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, olette tehneet suuren
synnin, oi papit, sanoessanne mitä olette sanoneet. Suokoon Jumala, ettei
pyhän kaupungin ylle tulisi suurta kostoa tämän synnin tähden.”

Silloin pappi sanoi: “Antakoon Jumala meille anteeksi, ja rukoile sinä
puolestamme.”

Silloin sanoivat kuvernööri ja Herodes: “Herra, on mahdotonta, että ihminen
voisi tehdä, mitä sinä teet: siksi emme ymmärrä, mitä sanot.”

Jeesus vastasi: “Se on totta, mitä sanotte, sillä Jumala tekee ihmisessä
hyvää, kuten Saatana tekee hänessä pahaa. Sillä ihminen on kuin kauppahuone,
jonne sisään lasketulla on lupa työskennellä ja myydä siellä. Mutta kertokaa
minulle, oi kuvernööri, ja sinä, oi kuningas; te puhutte näin, koska ette
tunne lakiamme: sillä jos luette Jumalamme liiton ja testamentin, niin
huomaatte, että Mooses muutti veden vereksi, tomun kirpuiksi, kasteen
myrskyksi ja valon pimeydeksi sauvallaan. Hän toi Egyptiin sammakot ja
hiiret, jotka peittivät koko maan; hän löi esikoiset ja avasi meren, johon
hukutti faaraon. Minä en ole tehnyt yhtäkään näistä asioista. Ja silti
kaikki myöntävät Mooseksen olevan nyt kuollut mies. Joosua sai auringon
pysähtymään ja avasi Jordan -virran, mitä minä en myöskään ole tehnyt. Ja
kaikki myöntävät Joosuan olevan nyt kuollut mies. Elia sai tulen
laskeutumaan taivaasta ja toi sateen, mitä minä en ole tehnyt. Ja Elian
kaikki tunnustavat ihmiseksi. Ja samoin ovat monet muut profeetat, pyhät ja
Jumalan ystävät tehneet Jumalan voimalla asioita, joita niiden mieli ei voi
käsittää, jotka eivät tunne meidän kaikkivaltiasta ja armollista Jumalaamme,
joka on ikuisesti siunattu.”

95.

Silloin kuvernööri ja pappi ja kuningas anoivat Jeesusta nousemaan korkealle
paikalle ja puhumaan kansalle, jotta se rauhoittuisi. Niin Jeesus nousi
yhdelle niistä kahdestatoista kivestä, jotka Joosua oli määrännyt
kahdentoista heimon nostamaan Jordan -virrasta silloin, kun koko Israel oli
ylittänyt sen kuivin jaloin; ja hän sanoi kovalla äänellä: “Nouskoon
pappimme korkealle paikalle, mistä käsin hän voi vahvistaa sanani.” Niin
pappi meni sinne ylös; ja Jeesus sanoi hänelle selkeällä äänellä, jotta
kaikki kuulisivat: “Elävän Jumalan liittoon ja testamenttiin on kirjoitettu,
että Jumalallamme ei ole alkua, eikä Hänellä tule koskaan olemaan loppua.”

Pappi vastasi: “Juuri siten niihin on kirjoitettu.”

Jeesus sanoi: “Niihin on kirjoitettu, että Jumalamme on yksin sanallaan
luonut kaikki asiat.”

“Juuri niin se on”, sanoi pappi.

Jeesus sanoi: “Niihin on kirjoitettu, että Jumala on näkymätön ja
ihmismieleltä kätketty, onhan Hän ruumiiton, jakamaton ja muuttumaton.”

“Niin on, totisesti”, sanoi pappi.

Jeesus sanoi: “Niihin on kirjoitettu, ettei taivasten taivaskaan voi
sisältää Häntä, sillä Hän on ääretön.”

“Niin sanoi profeetta Salomo”, vastasi pappi, “oi Jeesus.”

Jeesus sanoi: “On kirjoitettu, ettei Jumala tarvitse mitään, sillä Hän ei
syö, nuku, eikä kärsi mistään vajavaisuudesta.”

“Niin on asia”, pappi sanoi.

Jeesus sanoi: “On kirjoitettu, että Jumalamme on kaikkialla, eikä ole mitään
muuta jumalaa kuin Hän, joka hajottaa ja kokoaa ja tekee kaiken, mikä
miellyttää häntä.”

“Niin on kirjoitettu”, vastasi pappi.

Silloin Jeesus kohotti kätensä ja sanoi: “Herra Jumalamme, tämä on uskoni,
jonka kanssa tulen saapumaan tuomiollesi, todisteeksi kaikkia niitä vastaan,
jotka uskovat toisin.” Ja ihmisiä kohti kääntyen hän sanoi: “Katukaa, sillä
kaikesta, minkä pappi on todistanut lukevan Mooseksen kirjassa, Jumalan
liitossa ikuisiksi ajoiksi, teidän on mahdollista käsittää syntinne; sillä
minä olen näkyväinen ihminen ja maan päällä kävelevä savihiukkanen,
kuolevainen kuten muutkin ihmiset. Minulla on ollut alku ja tulen kohtaamaan
loppuni, enkä pysty alkutekijöistään luomaan edes kärpästä.”

Sen tähden ihmiset kohottivat itkien äänensä ja sanoivat: “Olemme tehneet
syntiä Sinua vastaan, Herra Jumalamme; armahda meitä.” Ja he kaikki anoivat
Jeesusta rukoilemaan pyhän kaupungin turvallisuuden puolesta, ettei
Jumalamme vihassaan luovuttaisi sitä kansojen alas tallattavaksi. Silloin
Jeesus rukoili kohotetuin käsin pyhän kaupungin ja Jumalan kansan puolesta
kaikkien sanoessa itkien: “Niin olkoon”, “Amen.”

96.

Rukouksen päätyttyä pappi sanoi kovalla äänellä: “Odota, Jeesus, sillä
meidän on saatava tietää, kuka olet, jotta kansakuntamme rauhoittuisi.”

Jeesus vastasi: “Olen Jeesus, Marian poika, Daavidin siemenestä; kuolevainen
ja jumalaapelkäävä mies, joka tahtoo Jumalan kunniaa ja loistoa
ylistettävän.”

Pappi vastasi: “Mooseksen kirjaan on kirjoitettu, että Jumalan täytyy
lähettää meille Messias, joka tulee ilmoittamaan meille Jumalan tahdon ja
tuomaan maailmalle Hänen armonsa. Sen tähden rukoilen sinua kertomaan meille
totuuden, oletko meidän odottamamme Jumalan Messias?”

Jeesus vastasi: “On totta, että Jumala on luvannut niin, mutta minä en
todellakaan ole hän, sillä hänet on luotu ennen minua ja hän tulee maailmaan
minun jälkeeni.”

Pappi vastasi: “Sanasi ja merkkisi ovat joka tapauksessa saaneet meidät
uskomaan sinun olevan profeetta ja Jumalan pyhä, minkä tähden rukoilen sinua
koko Juudean ja Israelin nimissä, että Jumalan rakkauden tähden kertoisit
meille, millä tavalla Messias tulee saapumaan.”

Jeesus vastasi: “Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, minä en ole se Messias, jota kaikki maan heimot odottavat, kuten
Jumala lupasi isällemme Aabrahamille, sanoen: “Sinun siemenessäsi tulevat
kaikki maan heimot siunatuiksi.” Mutta Jumalan otettua minut pois maailmasta
tulee Saatana jälleen nostattamaan tämän kirotun kapinahengen uskottelemalla
pahoille, että minä olen Jumala ja Jumalan poika, jolloin sanani ja
opetukseni tulevat turmeltumaan niin, että jäljelle jää tuskin kolmekymmentä
uskollista: tämän jälkeen Jumala tulee armahtamaan maailmaa ja lähettämään
lähettiläänsä, jota varten Hän on luonut kaikki asiat; Hän tulee saapumaan
etelästä voimalla ja tuhoamaan kaikki epäjumalat palvojineen; hän tulee
poistamaan Saatanan vallan ihmisten yltä. Hän tuo mukanaan Jumalan armon
niiden pelastukseksi, jotka uskovat häneen, ja siunattu on se, joka uskoo
hänen sanoihinsa.

97.

Vaikka en ole kyllin arvokas edes hänen sukannauhaansa avaamaan, olen saanut
Jumalalta suosion ja armon nähdä hänet.”

Silloin pappi vastasi yhdessä kuvernöörin ja kuninkaan kanssa, sanoen: “Älä
huolehdi, Jeesus, Jumalan pyhä, sillä meidän aikanamme tämä kapinahenki ei
enää tule nousemaan, sillä kirjoitamme Rooman korkea-arvoiselle senaatille,
että keisarillisella säädöksellä on kiellettävä ketään kutsumasta sinua
Jumalaksi tai Jumalan pojaksi.”

Jeesus vastasi: “Sananne eivät huojenna minua, sillä pimeys tulee lankeamaan
sieltä, mistä odotatte valoa; vaan lohtuni on tulevassa Jumalan
lähettiläässä, joka tulee tuhoamaan kaikki väärät käsitykset minusta, ja
hänen uskonsa tulee leviämään ja valtaamaan koko maailman, sillä niin on
Jumala luvannut isällemme Aabrahamille. Ja minua lohduttaa, ettei hänen
uskolleen tule loppua, vaan Jumala säilyttää sen koskemattomana.”

Pappi vastasi: “Tuleeko muita profeettoja Jumalan lähettilään jälkeen?”

Jeesus vastasi: “Hänen jälkeensä ei tule tosia, Jumalan lähettämiä
profeettoja, mutta vääriä profeettoja kyllä, mistä olen murheellinen. Sillä
Saatana nostattaa heitä Jumalan oikeudenmukaisen tuomion luvalla, ja he
piileskelevät minun evankeliumini valepuvun alla.”

Herodes vastasi : “Kuinka voi olla Jumalan oikeudenmukaisen päätöksen
mukaista, että sellaisia jumalattomia ihmisiä tulee nousemaan?”

Jeesus vastasi: “On oikeudenmukaista, että se, joka ei usko totuuteen omaksi
pelastuksekseen, uskoo valheeseen omaksi vahingokseen. Sen tähden sanon
teille, että maailma on aina halveksinut todellisia profeettoja ja
rakastanut vääriä, kuten nähtiin Miikan ja Jeremian aikana. Sillä kaikki
rakastavat kaltaisiaan.”

Silloin pappi kysyi: “Miksi Messiasta kutsutaan, ja mikä merkki paljastaa
hänen saapumisensa?”

Jeesus vastasi: “Messiaan nimi on ihailtava, sillä Jumala itse antoi sen
hänelle luotuaan hänen sielunsa ja asetettuaan sen taivaalliseen loistoon.
Jumala sanoi: “Odota, Muhammed; sillä sinun vuoksesi haluan luoda
paratiisin, maailman ja olentojen paljouden, joiden joukossa tulet olemaan
lahja, niin että ne, jotka sinua siunaavat, tulevat saamaan siunauksen, ja
ne, jotka sinua kiroavat, tulevat olemaan kirottuja. Kun lähetän sinut
maailmaan, lähetän sinut pelastukseni lähettiläänä, ja sanasi tulevat
olemaan tosia, niin, että taivas ja maa tulevat häviämään, mutta sinun
uskosi ei häviä.” Muhammed on hänen siunattu nimensä.”

Silloin väkijoukko korotti äänensä sanoen: “Oi Jumala, lähetä meille
lähettilääsi: Oi Muhammed, tule pian maailman pelastuksen tähden!”

98.

Näin sanottuaan väenpaljous lähti, ja myös pappi, kuvernööri ja Herodes
lähtivät, kaikki kiivaasti väitellen Jeesuksesta ja hänen opistaan.
Sen tähden pappi anoi kuvernööriä kirjoittamaan asiasta Rooman senaatille,
minkä kuvernööri tekikin, jolloin senaatti sääli Israelia ja määräsi, että
kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettäisiin Jeesus Nasaretilaisen,
juutalaisten profeetan, Jumalaksi tai Jumalan pojaksi kutsuminen. Ja tämä
määräys lähetettiin temppeliin kuparille kaiverrettuna.

Suurimman osan väkijoukosta poistuttua jäljelle jäi viitisentuhatta miestä,
joiden lisäksi naisia ja lapsia; he olivat matkan uuvuttamia ja olleet kaksi
päivää ilman leipää, sillä halussaan nähdä Jeesus he olivat unohtaneet ottaa
evästä mukaansa ja joutuivat nyt syömään raakoja yrttejä – minkä vuoksi he
eivät jaksaneet lähteä muitten mukana.

Tämän käsitettyään Jeesus sääli heitä ja sanoi Filippukselle: “Mistä
löytäisimme heille leipää, etteivät he nääntyisi nälkään?”

Filippus vastasi: “Herra, kaksisataa kultarahaakaan ei riittäisi ostamaan
niin paljon leipää, että jokainen saisi maistaa edes palasen.” Andreas
sanoi: “Täällä on lapsi, jolla on viisi palaa leipää ja kaksi kalaa, mutta
miten siitä riittäisi näin monille?”

Jeesus vastasi: “Käskekää ihmisten istua alas.”
Ja he istuutuivat neljän- ja viidenkymmenen rykelmissä. Sitten Jeesus sanoi:
“Jumalan nimessä!” Ja hän otti leivän, rukoili Jumalaa ja mursi leivän, ja
antoi siitä opetuslapsilleen, jotka jakoivat siitä väkijoukolle; ja samoin
he tekivät kalojen kanssa. Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi. Silloin
Jeesus sanoi: “Kerätkää se, mitä on jäänyt yli.” Niin opetuslapset keräsivät
tähteet, joita tuli kaksitoista korillista. Silloin kaikki nostivat kädet
silmilleen sanoen: “Olenko hereillä vai uneksinko?” Ja kaikki jäivät
aloilleen tunniksi, kuin poissa tolaltaan suuren ihmeen vuoksi.

Myöhemmin Jeesus Jumalaa kiitettyään lähetti väkijoukon matkaan, mutta
seitsemänkymmentäkaksi miestä ei halunnut jättää häntä; havaitessaan heidän
uskonsa Jeesus valitsi heidät oppilaikseen.

99.

Vetäydyttyään autiomaan tyhjään osaan Tiirossa, Jordanin lähellä, Jeesus
kutsui kokoon ne seitsemänkymmentäkaksi niiden kahdentoista kera, ja istuen
itse kivelle kehotti heitä istuutumaan lähelleen. Ja hän avasi suunsa
huokauksella ja puhui: “Tänä päivänä olemme nähneet suuren synnin Juudeassa
ja Israelissa, sellaisen, että sydämeni vieläkin vapisee rinnassani Jumalan
pelon tähden. Totisesti sanon teille, että Jumala on mustasukkainen
kunniastaan ja rakastaa Israelia kuin rakastaja. Te tiedätte, että jos
nuorukainen rakastaa neitoa, mutta tämä ei rakasta häntä vaan jotakuta
toista, nuorukainen suuttuu ja lyö kilpailijansa. Sanon teille, että juuri
niin tekee Jumalakin: sillä milloin Israel vain on rakastanut jotakin, jonka
tähden se on unohtanut Jumalan, silloin Jumala on hävittänyt tuon asian.
Onko täällä maan päällä mitään Jumalalle rakkaampaa kuin pappeus ja pyhä
temppeli? Siitä huolimatta, kun ihmiset profeetta Jeremian aikana unohtivat
Jumalan ja ylpeilivät vain temppelillä, jonka kaltaista ei ollut koko
maailmassa, Jumala nostatti vihansa Babylonin kuninkaassa Nebukadnessarissa,
jonka antoi armeijoineen vallata pyhän kaupungin ja polttaa sen pyhine
temppeleineen niin, että pyhät esineet, joita Jumalan profeetat olivat
pelänneet koskettaa, tallautuivat pahojen ja uskottomien miesten jalkojen
alle.

Aabraham rakasti poikaansa Ismaelia vähän enemmän kuin olisi pitänyt, minkä
vuoksi Jumala käski häntä uhraamaan Ismaelin, jotta tuo paha rakkaus kuolisi
hänen sydämestään – minkä Aabraham olisi tehnytkin, jos veitsi vain olisi
leikannut.

Daavid rakasti poikaansa Absalomia kiihkeästi, minkä tähden Jumala antoi
tapahtua, että poika kapinoi isäänsä vastaan; ja hän jäi hiuksistaan kiinni
puuhun ja Jooab surmasi hänet. Voi Jumalan pelottavaa tuomiota, sillä
Absalom rakasti hiuksiaan ylenpalttisesti, ja niistä tulikin hänen
hirttoköytensä!

Viaton Job oli vaarassa rakastaa liian paljon seitsemää poikaansa ja kolmea
tytärtään, jolloin Jumala antoi hänet Saatanan käsiin, joka ei ainoastaan
riistänyt hänen lapsiaan ja rikkauksiaan yhdessä päivässä, vaan lisäksi löi
häntä ankaralla sairaudella niin, että seuraavat seitsemän vuotta hänen
lihastaan pursuili matoja.

Isämme Jaakob rakasti Joosefia tämän veljiä enemmän, jolloin Jumala antoi
pojan joutua myydyksi, ja salli veljesten petkuttaa isäänsä, niin että tämä
uskoi Joosefin joutuneen petojen suuhun ja vietti kymmenen vuotta surun
vallassa.

100.

Niin totta kuin Jumala elää, veljet, pelkään Jumalan suuttuvan minulle.
Siksi teidän on kuljettava läpi Juudean ja Israelin saarnaamassa totuutta
Israelin kahdelletoista heimolle, että ne säästyisivät petkutukselta.”

Opetuslapset vastasivat peloissaan ja itkien: “Me teemme, mitä tahansa
pyydätkin meiltä.”

Silloin Jeesus sanoi: “Rukoilkaamme ja paastotkaamme kolmen päivän ajan:
tästä illasta lukien aina ensimmäisen tähden näkyessä, jolloin Jumalaa
rukoillaan, rukoilkaamme me kolme kertaa, kolmasti pyytäen Hänen armoaan:
sillä Israelin synti on kolme kertaa vakavampi kuin muitten synnit.”

“Niin olkoon”, sanoivat opetuslapset.

Kolmen päivän kuluttua, neljännen päivän aamuna Jeesus kutsui kaikki
opetuslapset ja apostolit koolle ja sanoi heille: “Riittäköön, että luokseni
jäävät Barnabas ja Johannes: kulkekaa te muut halki koko Samarian, Juudean
ja Israelin katumusta saarnaten: sillä kirves on laitettu puun juurelle sen
kaatamista varten. Ja rukoilkaa sairaitten puolesta, sillä Jumala on antanut
minulle vallan kaikenlaisen sairauden yli.”

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: “Oi mestari, jos oppilailtasi kysytään
siitä, millä tavalla katumusta tulee tehdä, mitä heidän pitäisi vastata?”

Jeesus vastasi: “Jos joku kadottaa kukkaronsa, kääntääkö hän vain silmänsä
taaksepäin sitä etsimään? Vai kätensä sitä ottamaan? Vai kielensä
kyselemään? Ei totisesti, vaan hän kääntää koko kehonsa ja käyttää kaikkia
sielunvoimiaan sen löytääkseen. Onko tämä totta?”

Se, joka kirjoittaa, vastasi: “Se on totta, mitä varmimmin.”

101.

Silloin Jeesus sanoi: “Katumus on pahan elämän kääntämistä ympäri: sillä
jokainen aisti on käännettävä sen vastakohdaksi, mitä se syntiä tehdessään
toimitti. Nautinnon tilalle on tultava suremisen, naurun tilalle itkun,
juhlinnan tilalle paastoamisen, nukkumisen tilalle yöllisten rukousten,
levon tilalle toimeliaisuuden, halun tilalle siveyden, jutunkerronnan
tilalle rukoilemisen ja ahneuden ja saituuden tilalle almujen antamisen.”

Se, joka kirjoittaa, vastasi: “Mutta jos heiltä kysytään, millä tavalla
tulisi surra, miten itkeä, miten paastota, miten olla toimelias, miten pysyä
siveänä, millä tavalla rukoilla ja antaa almuja; mitä heidän pitäisi
vastata? Ja kuinka katumusta voi harjoittaa, jollei tiedä, kuinka kadutaan?”

Jeesus vastasi: “Olet kysynyt taitavasti, oi Barnabas, ja haluan vastata
täydellisesti, jos Jumala suo. Sillä tänään puhun teille katumuksen
harjoittamisesta yleensä, ja sen, minkä sanon yhdelle, tarkoitan kaikille.

Tietäkää, että katumus enemmän kuin mikään muu on tehtävä puhtaasti
rakkaudesta Jumalaan; muuten on turhaa katua. Esitän teille vertauskuvan.

Jos perustukset poistetaan, rakennus romahtaa, eikö niin?”

“Niin se on”, vastasivat opetuslapset.

Jeesus jatkoi: “Pelastuksemme perustus on Jumala, jota ilman pelastusta ei
ole. Kun ihminen on tehnyt syntiä, hän on menettänyt pelastuksensa
perustuksen; on siis välttämätöntä aloittaa perustuksesta.

Kertokaa minulle, jos orjanne olisivat loukanneet teitä ja tietäisitte,
ettei heitä kaduta se, mitä ovat tehneet, vaan he surevat ainoastaan
palkkionsa menetystä, antaisitteko heille anteeksi? Varmasti ette. Sanon
teille, että aivan samoin Jumala toimii niiden kanssa, joka katuvat sitä,
että ovat menettäneet paratiisin. Kaiken hyvän vihollinen Saatana katuu
suuresti menetettyään paratiisin ja ansaittuaan helvetin. Mutta hän ei tule
koskaan löytämään armoa, ja tiedättekö miksi? Sillä hän ei rakasta Jumalaa;
ei, hän vihaa Luojaansa.”

102.

Totisesti sanon teille, että kaikki eläimet luontonsa mukaan surevat
menettäessään sen, mitä rakastavat ja haluavat. Mutta tosissaan katuvalla
syntisellä on oltava kova halu rangaista itsessään sitä, mikä on toiminut
Luojaansa vastaan: niin, ettei hän rukoillessaan tohdi pyytää Jumalalta
paratiisia tai helvetiltä pelastumista, vaan heittäytyy maahan Jumalan
edessä ja rukoilee hämmentynein mielin: “Katso syyllistä, oi Herra, joka on
ilman mitään syytä loukannut Sinua, vaikka on velvollinen palvelemaan Sinua.
Sen tähden hän nyt pyytää tekemälleen rangaistusta Sinun kädestäsi
vihollisesi Saatanan käden sijasta, etteivät jumalattomat pääsisi
iloitsemaan Sinun luotujesi kustannuksella. Kurita ja rankaise niinkuin
Sinua miellyttää, oi Herra, sillä et milloinkaan anna minulle niin paljon
kärsimystä kuin pahuudessani ansaitsisin.”

Tällä tavoin katumukseen paneutuva syntinen tulee saamaan osakseen Jumalan
armoa suhteessa oikeudenmukaisuuden janoonsa.

Totisesti, syntisen nauru on kauheaa pyhäinhäväistystä; sillä isämme Daavid
on oikein kutsunut tätä maailmaa murheen laaksoksi.

Olipa kerran kuningas, joka adoptoi erään orjistaan pojakseen ja teki tästä
kaiken omaisuutensa hallitsijan. Tapahtui, että erään pahan miehen petoksen
tähden tuo onneton joutui kuninkaan epäsuosioon ja kärsimään suurta
onnettomuutta, ei vain olemuksessaan, vaan myös tullessaan halveksituksi ja
joutuessaan menettämään kaiken, mitä päivittäin työllään ansaitsi.
Luuletteko sellaisen miehen nauraneen enää koskaan?”

“Emme varmasti”, vastasivat opetuslapset, “sillä jos kuningas olisi saanut
tietää siitä, hän olisi antanut surmata miehen, olisihan tämä nauranut
kuninkaan epäsuosiolle. Sitä vastoin hän luultavasti itki päivin ja öin.”

Silloin Jeesus sanoi itkien: “Voi maailmaa, sillä se tulee varmuudella
saamaan ikuisen rangaistuksen. Voi viheliäistä ihmiskuntaa, sillä Jumala on
valinnut sinut pojakseen ja lahjoittanut sinulle paratiisin, jolloin sinä
kurja puolestasi jouduit Saatanan toimien kautta Jumalan epäsuosioon,
paratiisista pois heitetyksi ja tuomituksi epäpuhtaaseen maailmaan, missä
raadat ja taistelet kaikesta, ja missä menetät kaiken tekemäsi hyvän
jatkuvasti syntiä tekemällä. Ja maailma vain yksinkertaisesti nauraa, ja
mikä pahinta, kaikkein suurin syntinen nauraa muita enemmän. Sen tähden tulee
olemaan, niin kuin sanoitte: Jumala tulee langettamaan ikuisen kuoleman
rangaistuksen syntiselle, joka nauraa synneilleen sen sijaan, että itkisi
niitä.

103.

Syntisen itkun pitäisi olla kuin isän, joka itkee kuolemaa tekevän poikansa
äärellä. Voi järjetöntä ihmistä, joka itkee ruumista, josta sielu on
poistunut, muttei itke sielua, joka synnin tähden on joutunut eroon Jumalan
armosta!

Kertokaa minulle, mitä tekisi laivansa myrskyssä menettänyt merenkulkija,
jos hän voisi itkullaan saada kaiken menettämänsä takaisin? Varmasti hän
itkisi katkerasti. Mutta sanon teille totisesti, että ihminen tekee syntiä
aina, kun itkee jotain muuta asiaa kuin syntejään. Sillä jokainen
onnettomuus, joka ihmistä kohtaa, tulee Jumalalta hänen pelastuksekseen,
niin että hänen pitäisi iloita siitä. Mutta synti tulee Saatanalta ihmisen
turmioksi, ja sitä hän ei sure. Varmasti huomaatte tästä, että ihminen etsii
tappiota eikä voittoa.”

Bartolomeus sanoi: “Herra, mitä pitäisi sellaisen tehdä, joka ei pysty
itkemään, sillä hänen sydämensä ei osaa itkeä?” Jeesus vastasi: “Eivät
kaikki ne itke, jotka kyyneleitä vuodattavat, oi Bartolomeus. Niin totta
kuin Jumala elää, on ihmisiä, joiden silmistä ei koskaan ole valunut
kyyneltäkään, ja silti he ovat itkeneet enemmän kuin tuhat sellaista, joiden
kyyneleet virtaavat. Syntisen itku on maallisen kiintymyksen
loppuunpolttamista surun ankaruudella. Sillä auringonpaistekin suojelee
pilaantumiselta sen, joka on laitettu päällimmäiseksi, ja samalla tavalla
tuo kuluttava polte suojelee sielua synniltä. Jos Jumala antaisi
todelliselle katuvalle kokonaisen valtameren kyyneleitä, tämä haluaisi vielä
paljon enemmän: ja niin tämä halu nielaisee itseensä tuon pienen kyyneleen,
jonka hän mielellään vuodattaisi, kuten hehkuva tulipesä polttaa
vesipisaran. Mutta ne, jotka helposti purskahtavat itkuun, ovat kuin
hevosia, jotka juoksevat sitä lujemmin, mitä kevyemmin ne on lastattu.

104.

Totisesti on ihmisiä, joilla on sekä sisäinen kiintymys että ulkoiset
kyyneleet. Mutta se, joka on tällainen, on (kuin) Jeremia.”

Silloin Johannes kysyi: “Oi mestari, kuinka ihminen rikkoo itkiessään muista
syistä kuin syntiensä tähden?”

Jeesus vastasi: “Jos Herodes antaisi viittansa säilytettäväksesi ja
myöhemmin hakisi sen pois luotasi, olisiko sinulla syytä itkeä?”

“Ei”, sanoi Johannes. Silloin Jeesus sanoi: “Vielä vähemmän on ihmisellä
syytä itkeä jotakin menettämäänsä tai jotakin, mitä häneltä puuttuu; sillä
kaikki tulee Jumalan kädestä. Eikö Jumalalla siis olisi oikeutta mielensä
mukaan ottaa pois omia esineitään, oi järjetön ihminen? Sillä omaa sinulla
on vain synti; ja sitä sinun pitäisi itkeä, eikä mitään muuta.”

Matteus sanoi: “Oi mestari, olet todistanut koko Juudean edessä, ettei
Jumala ole ihmisen kaltainen, ja silti nyt sanoit ihmisen saavan Jumalan
kädestä; sen mukaan, jos Jumalalla on kädet, Hän on tässä asiassa ihmisen
kaltainen.”

Jeesus vastasi: “Erehdyt, oi Matteus, monien muiden tavoin, jotka eivät ole
ymmärtäneet näiden sanojen merkitystä. Sillä ihmisen ei pidä tarkata sanojen
ulkoista muotoa, vaan merkitystä; sillä ihmisen puhe on kuin tulkkina meidän
ja Jumalan välillä. Ettekö siis tiedä, että Jumalan tahtoessa puhua
isillemme Siinain vuorella nämä huusivat: “Puhu sinä meille, oi Mooses,
äläkä anna Jumalan puhua meille, ettemme kuolisi”? Ja mitä muuta sanoi
Jumala profeetta Jesajan välityksellä, kuin että yhtä kaukana kuin taivas
maasta ovat Jumalan tiet ihmisten teistä ja Jumalan ajatukset ihmisten
ajatuksista?

105.

Jumala on niin suunnaton, että pelkään kuvailla Häntä. Siksi minun täytyy
kertoa teille jotain. Kerron siis, että taivaita on yhdeksän, ja ne ovat
yhtä kaukana toisistaan kuin ensimmäinen taivas maasta, joiden välinen
etäisyys on viidensadan vuoden matka. Kerron teille myös, että maa on kuin
neulan kärki ensimmäiseen taivaaseen verrattuna, joka vuorostaan on kuin
neulan kärki seuraavan taivaan rinnalla, ja samassa suhteessa kaikki taivaat
ovat seuraavaansa vähäisempiä. Mutta maan ja kaikkien taivaiden yhteinen
koko on vain neulankärjen, ei, vaan hiekanjyvän kaltainen paratiisiin
verrattuna. Onko tämä suuruus mittaamatonta?”

Opetuslapset vastasivat: “Kyllä, varmasti.”

Jeesus sanoi: “Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään,
maailmankaikkeus on Jumalan edessä pieni kuin hiekanjyvänen, sillä Jumala on
niin moninkertaisesti suurempi sitä, kuin hiekanjyviä tarvittaisiin kaikki
taivaat ja paratiisin täyttämään, ja vielä enemmän. Miettikääpä nyt, onko
Jumalalla mitään yhteistä ihmisen kanssa, joka on maan pinnalla seisova
savenpalanen. Olkaa siis tarkkoina, että ymmärrätte merkityksen ettekä
paljaita sanoja, jos haluatte saada ikuisen elämän.”

Opetuslapset vastasivat: “Jumala yksin voi tuntea itsensä, ja totisesti on
niin kuin profeetta Jesaja sanoi: “Hän on ihmisaistien tavoittamattomissa.””

Jeesus vastasi: “Niin se on; paratiisissa me sen sijaan tulemme tuntemaan
Jumalan, niin kuin täällä voi tuntea meren yhdestä suolaisesta vesipisarasta.

Palatakseni aiheeseeni kerron teille, että ihmisen tulee itkeä vain synnin
tähden, sillä syntiä tehdessään hän hylkää Luojansa. Mutta kuinka voisi
itkeä sellainen, joka juhlii ja hurjastelee? Sellainen itkee yhtä helposti
kuin jää leimuaa tulta! Teidän täytyy vaihtaa juhlimiset paastoihin, jos
haluatte saavuttaa aistienne herruuden, sillä juuri siten Jumalalla on
herruus.”

Taddeus sanoi: “Jumalalla on siis aistit, joita hallita.”

Jeesus vastasi: “Palaa takaisin sanoihin: “Jumalalla on sitä-ja -tätä”,
“Jumala on sellainen-ja-tällainen”. Sanokaahan, onko ihmisellä aistit?”

“On”, opetuslapset vastasivat.

Jeesus vastasi: “Onko ihmistä, joka olisi elossa, muttei aistisi mitään?”

“Ei ole”, oppilaat vastasivat.

“Te petätte itseänne”, Jeesus sanoi, “sillä sokea, kuuro, mykkä ja silvottu
– missä hänen aistinsa on? Entä ihmisen lojuessa pyörtyneenä?”

Opetuslapset olivat ymmällään; ja Jeesus sanoi: “On kolme asiaa, joista
ihminen rakentuu: sielu, aistit ja liha, joista jokainen on muista
erillinen. Jumalamme loi sielun ja ruumiin, niin kuin olette kuulleet, mutta
vielä ette ole kuulleet, kuinka Hän loi aistit. Sen tähden huomenna, jos
Jumala suo, kerron teille kaiken.”

Ja näin sanottuaan Jeesus kiitti Jumalaa ja rukoili kansamme pelastuksen
puolesta kaikkien meidän sanoessa: “Amen.”

106.

Aamurukouksen päätettyään Jeesus istuutui palmupuun juurelle ja sinne
opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen. Silloin Jeesus sanoi: “Niin
totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, monet ovat väärässä
elämämme suhteen. Sillä sielu ja aistit liittyvät toisiinsa niin tiiviisti,
että useimmat ihmiset pitävät sielua ja aisteja yhtenä ja samana asiana, ja
jakavat sen toimintojensa mukaisesti eivätkä olemuksen, nimittäen sitä
tunteelliseksi, lihalliseksi ja älylliseksi sieluksi. Mutta totisesti sanon
teille, että sielu on yksi, joka ajattelee ja elää. Voi järjettömiä; mistä
he löytävät älyllisen sielun ilman elämää? Eivät mistään. Mutta elämää ilman
aisteja voidaan kyllä löytää, kuten tajuttomaksi menneessä ihmisessä, jonka
aistit ovat sulkeutuneet.”

Taddeus vastasi: “Oi mestari, kun aistit sulkeutuvat, ihminen on eloton.”

Jeesus vastasi: “Tämä ei ole totta, sillä ihminen menettää henkensä sielun
poistuessa; sillä sielu ei enää palaa ruumiiseen kuin ihmeen kautta. Mutta
aistit voivat sulkeutua pelosta tai suuresta surusta, jota sielu tuntee.
Sillä Jumala on luonut aistit nautintoa varten ja vain niistä se elää, aivan
kuin ruumis elää ruoasta ja sielu tiedosta ja rakkaudesta. Mutta aistit
kapinoivat sielua vastaan, sillä ovat loukkaantuneita menetettyään synnin
vuoksi paratiisin nautinnon. Sen tähden hänen, joka ei tahdo elää lihan iloja
varten, on mitä tärkeintä ravita aistejaan hengellisellä ilolla.
Ymmärrättekö? Totisesti sanon teille, että aistit luotuaan Jumala tuomitsi
ne helvettiin ja sietämättömään lumeen ja jäähän, sillä ne sanoivat olevansa
Jumala; mutta Hänen riistettyään niiltä ravintonsa ja otettuaan niiltä ruoan
ne tunnustivat olevansa Jumalan orja ja Hänen kättensä työtä. Sanokaahan,
kuinka aistit toimivat jumalattomassa? Totisesti ne ovat kuin Jumala
hänelle; sillä hän seuraa ja tottelee aistejaan järjen ja Jumalan lain
hyläten. Siksi hänestä tulee kammottava, eikä hän tee mitään hyvää.

107.

Sen tähden ensimmäinen asia, joka seuraa synnin vuoksi tunnettua surua, on
paastoaminen. Sillä se, joka huomaa tietyn ruoan tekevän hänet sairaaksi,
katuu syömistään kuolemaa peläten eikä syö enää samaa, ettei tulisi jälleen
sairaaksi. Niin pitäisi syntisenkin tehdä. Surkoon hän tekojaan, milloin
huomaa nautintojen ajaneen hänet syntiin Jumalaansa vastaan, kun on
seurannut aistejaan maailman tarjoamiin iloihin; surkoon tekojaan, sillä ne
erottavat hänet Jumalasta ja elämästään ja tuottavat hänelle ikuisen
kuoleman helvetissä. Mutta koska ihmisen on eläessään kuitenkin käytettävä
maailman hyviä asioita, paastoaminen on hänelle tarpeellista. Aloittakoon
siis aistiensa kuolettamisen ja tunnustakoon Jumalan herrakseen. Ja
huomatessaan aistien kammoavan paastoa muistuttakoon hän niitä helvetin
olosuhteista, missä ei ole mitään nautintoa, vaan pohjatonta murhetta;
muistuttakoon niitä paratiisin nautinnoista, jotka ovat niin suuret, että
hiukkanen niitä on suurempi kaikkia maailman nautintoja. Sillä niin ne
saadaan helposti vaikenemaan; sillä on parempi tyytyä vähään paljon
ansaitakseen, kuin olla tyytymätön vähään ja menettää kaikki ja hukkua
kärsimykseen.

Pystyäksenne paastoamaan hyvin teidän on muistettava rikasta juhlijaa. Sillä
halutessaan juhlia ja herkutella joka päivä täällä maan päällä hän menetti
ikuisiksi ajoiksi kaiken eikä saanut vesipisaraakaan: kun taas Lasarus, joka
maan päällä tyytyi muruihin, saa elää paratiisin nautinnoissa ikuisesti.

Mutta katumusta harjoittava varokoon, sillä Saatana tahtoo mitätöidä kaikki
hyvät työt aivan erityisesti katuvalta ihmiseltä, sillä tämä kapinoi
Saatanaa vastaan ja on muuttunut hänen uskollisesta alamaisestaan
niskoittelevaksi viholliseksi. Siksi Saatana pyrkii sairauden varjolla
kokonaan estämään hänen paastoamisensa, ja jollei tämä toimi, hän
houkuttelee ihmistä paastoamaan niin äärimmäisellä tavalla, että tämä
sairastuu ja jälkeenpäin elää jälleen herkullisesti. Ja jollei Saatana
onnistu tässä, hän yrittää saada ihmisen paastossaan vain kieltäytymään
ruumiin ravinnosta, niin että tämä olisi kuin hän itse, joka ei koskaan syö,
mutta tekee aina syntiä.

Niin totta kuin Jumala elää, on kauhistuttavaa kieltää ruumiilta ravinto
mutta täyttää sielu ylpeydellä, halveksia niitä, jotka eivät paastoa ja
pitää itseään heitä parempana. Sanokaahan, kerskaileeko sairas
ruokavaliolla, jonka lääkäri on hänelle määrännyt, ja kutsuu järjettömiksi
niitä, joita ei ole määrätty erikoisruokavaliolle? Varmasti ei. Sen sijaan
hän suree sairauttaan, jonka vuoksi dieetti on määrätty. Samoin sanon
teille, ettei katuvan pidä ylpeillä paastollaan ja halveksia niitä, jotka
eivät paastoa, vaan murehtia syntejään, joiden vuoksi paastoaa. Katuvan
paastoajan ei myöskään pidä hankkia herkkuruokia, vaan tyytyä
yksinkertaiseen ravintoon. Annetaanko purevalle koiralle ja potkivalle
hevoselle herkkupaloja? Ei todellakaan, vaan päinvastoin. Ja tämä riittäköön
teille paastoamisesta.

108.

Kuulkaa siis, mitä kerron teille tarkkaavaisuudesta. Sillä kuten nukkumista
on kahdenlaista, nimittäin ruumiin ja sielun, teidän täytyy varoa myös,
ettette salli sielunne nukkua ruumiin ollessa valveilla. Sillä se olisi mitä
vakavin virhe. Kertokaa minulle vertauskuvasta: eräs mies loukkasi
kävellessään jalkansa kiveen, ja välttääkseen lyömästä jalkaansa uudelleen
hän löi kiveä päällään – millainen mahtaa tämä mies olla?”

“Viheliäinen”, vastasivat opetuslapset, “sillä sellainen mies on
raivohullu.”

Silloin Jeesus sanoi: “Hyvin olette vastanneet, sillä totisesti sanon
teille, että se, joka valvoo ruumiillaan, mutta antaa sielunsa nukkua, on
hullu. Koska hengellinen sairaus on vakavampaa kuin ruumiillinen, sitä on
myös vaikeampi parantaa. Ylpeilisikö tuollainen kurja siis kyvystään olla
nukkumatta ruumiillaan, joka on elämän jalka, käsittämättä sitä
viheliäisyyttään, että hänen sielunsa nukkuu; ja sielu on elämän pää? Sielun
unta on Jumalan ja Hänen pelottavan tuomionsa unohtaminen. Valvova ja
tarkkaavainen sielu sen sijaan havaitsee Jumalan kaikessa ja kaikkialla ja
ylistää Hänen majesteettiuttaan kaikessa, kaiken avulla ja ylitse kaiken,
tietäen aina, joka hetkellä vastaanottavansa Jumalan armoa ja suosiota. Ja
pelosta Hänen majesteettiutensa tähden tuo valvova sielu alati kuulee
korvissaan enkelin äänen: “Luodut, saapukaa tuomiolle, sillä Luojanne haluaa
tuomita teidät.” Sillä se on totuttanut itsensä jatkuvaan valmiuteen Jumalan
palveluksessa. Sanokaahan, kumpaa mieluummin haluaisitte: katsella tähden
vai auringon valossa?”

Andreas vastasi: “Auringon valossa, sillä tähden valossa emme näe lähimpiä
vuoriakaan, mutta auringon valossa voimme nähdä pienimmätkin hiekanjyvät.
Siksi pelkäämme kävellä tähden valossa, mutta auringonvalossa kuljemme
turvallisin mielin.”

109.

Jeesus vastasi: “Aivan samoin kerron teille, että teidän pitäisi katsella
sielullanne Jumalamme oikeudenmukaisuuden auringossa eikä kerskailla ruumiin
tarkkaavaisuudella. On totisinta totta, että ruumiin unta on vältettävä niin
paljon kuin mahdollista, mutta tyystin siitä ei voi luopua. Ruoka kuormittaa
kehon ja aistit, työ mielen. Välttäköön siis hän, joka tahtoo nukkua vain
vähän, myös liikaa työtä ja liiallista ravintoa.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, on sallittua
nukkua hieman joka yönä, mutta Jumalan ja Hänen kauhistavan tuomionsa
unohtaminen ei ole koskaan sallittua: ja sielun nukkuminen on sellaista
unohdusta.”

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: “Oi mestari, kuinka voisimme aina pitää
Jumalan mielessämme? Se tuntuu meistä mahdottomalta.”

Huoaten Jeesus sanoi: “Tämä on ihmisen suurin onnettomuus, oi Barnabas.
Sillä ihminen ei täällä maan päällä voi aina muistaa Luojaansa,
lukuunottamatta niitä, jotka ovat pyhiä ja muistavat Jumalaa aina, sillä
heillä on itsessään Jumalan armon loiste, niin etteivät he voi unohtaa
Häntä. Mutta sanokaahan, oletteko nähneet louhitun kiven muokkaajia, jotka
jatkuvan harjoituksen tuloksena ovat oppineet lyömään siten, että vaikka
puhelevat toistensa kanssa he eivät rautaisella työkalullaan koskaan lyö
käsiinsä? Tehkää te samoin. Janotkaa pyhyyttä, jos tahdotte kokonaan päästä
unohtavaisuuden kurjuudesta. Totisesti vesi kaivertaa kovimmankin kiven, kun
pienet pisarat toinen toisensa jälkeen putoavat sille.

Tiedättekö, miksi ette ole vielä voittaneet tätä vajavaisuutta? Koska ette
ole huomanneet sen olevan synti. Sanon teille siis, että on virhe sulkea
silmänsä ja kääntää selkänsä ruhtinaalle, jolta saa lahjan. Saman virheen
tekee se, joka unohtaa Jumalan, sillä ihminen saa Häneltä jatkuvasti lahjoja
ja armoa.

110.

Kertokaahan, antaako Jumalamme teille runsauttaan kaikkina aikoina? Kyllä,
varmasti; sillä Hän antaa teille jatkuvasti hengityksen, josta elätte.
Totisesti, totisesti sanon teille, että joka kerta kehonne hengittäessä
ilmaa sisäänsä kielenne tulisi sanoa: “Kiitos Jumalalle!””

Johannes sanoi: “Mitä sanot, on aivan totta, oi mestari; opeta siis meitä
saavuttamaan tämä siunattu olotila.”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, ettei sitä voi saavuttaa
ihmisvoimin, vaan ainoastaan Jumalan, Herramme armosta. On totta, että
ihmisen on janottava tuota hyvää, jotta Jumala voisi suoda sen hänelle.
Sanokaahan, ottaisitteko pöydässä istuessanne sitä ruokaa, jota ette
haluaisi edes vilkaista? Ette varmasti. Samaten sanon teille, ettei teille
anneta sitä, mitä ette tahtomalla tahdo. Jos janoatte pyhyyttä, Jumala kyllä
pystyy tekemään teistä sellaisia nopeammin kuin silmänräpäyksessä, mutta
jotta ihminen olisi tietoinen lahjasta ja sen antajasta, Jumala haluaa
meidän ensin odottavan ja pyytävän.

Oletteko nähneet niitä, jotka harjoittelevat maaliin ampumista? Varmasti he
ampuvat monta kertaa harhaan. Kuitenkaan he eivät koskaan halua ampua
harhaan, vaan toivovat aina osuvansa maaliin. Tehkää samoin te, jotka
haluatte aina muistaa Jumalaa, ja surkaa unohtaessanne; sillä Jumala tulee
antamaan teille armoa, jolla saavutatte kaiken mainitsemani.

Paasto ja hengellinen tarkkaavaisuus liittyvät toisiinsa niin, että heti
tarkkaavaisuuden herpaantuessa paastokin katkeaa. Sillä syntiä tehdessään
ihminen rikkoo sielunsa paaston ja unohtaa Jumalan. Niin se on, että sielun
paasto ja tarkkaavaisuus ovat tarpeellisia meille ja kaikille ihmisille,
sillä kenenkään ei ole sallittua tehdä syntiä. Mutta ruumiin paasto ja
tarkkaavaisuus eivät aina ole kaikille mahdollisia, sillä on sairaita ja
vanhoja, raskaana olevia ja imettäviä naisia, ruokavaliolle määrättyjä,
lapsia ja muita heikkoja. Jokaisen tulisi valita itselleen sopiva tapa
paastota samoin kuin sopivat vaatteet valitaan. Sillä samoin kuin lapsen
vaatteet eivät käy aikuiselle miehelle, yhden tarkkaavaisuus ja paastoaminen
ei sovellu toiselle.

111.

Mutta olkaa varuillanne, sillä Saatana tulee käyttämään kaiken voimansa
saadakseen aikaan, että valvotte yöllä valppaina, mutta nukutte silloin, kun
teidän Jumalan käskystä pitäisi rukoilla ja kuulla Hänen sanaansa.

Sanokaahan, miellyttäisikö teitä, jos ystävänne söisi lihan ja antaisi
teille luut?”

Pietari vastasi: “Ei, mestari, sillä sellaista ei pitäisi nimittää ystäväksi
vaan pilkkaajaksi.”

Jeesus vastasi huoaten: “Sanoit taitavasti totuuden, oi Pietari, sillä
totisesti jokainen, joka ruumiillaan valvoo enemmän kuin on tarpeellista, ja
nukkuu tai torkahtelee silloin, kun hänen pitäisi rukoilla tai kuunnella
Jumalan sanoja, pilkkaa Jumalaa, Luojaansa ja syyllistyy siihen syntiin. Sen
lisäksi hän on myös ryöväri, sillä anastaa ajan, joka kuuluu Jumalalle, ja
käyttää sen miten ja milloin lystää.

Eräs mies antoi vihollistensa juoda parhaan viinin sammiosta niin kauan kuin
sen kirkasta osaa riitti, mutta kun tultiin pohjasakkoihin, mies antoi
niistä herransa juotavaksi. Mitä luulisitte isännän tälle miehelle tekevän,
kun hän saa tietää kaikesta ja mies seisoo hänen edessään? Varmasti hän
tulee piiskaamaan ja surmaamaan tämän oikeutetun suuttumuksen vallassa,
maailman lakien mukaisesti. Entä mitä tulee Jumala tekemään ihmiselle, joka
käyttää parhaan osan ajastaan työssä ja kaupankäynnissä ja huonoimman
rukouksessa ja lain opiskelussa? Voi maailmaa, sillä sen sydän kuormitetaan
tällä ja vieläkin suuremmalla synnillä! Näin ollen, kun sanoin teille, että
nauru on muutettava itkuksi, juhlat paastoiksi ja uni valvomiseksi,
sisällytin kolmeen seikkaan kaiken nyt kuulemanne – että täällä maan päällä
ihmisen tulisi itkeä jatkuvasti, itkeä sydämestään, sillä Jumala, Luojamme,
on suuttunut; että teidän tulisi paastota aistien herruuden saavuttaaksenne
ja olla tarkkaavaiset syntiä välttääksenne; ja että ruumiin itkeminen,
paastoaminen ja valvominen tulee sovittaa itse kunkin olemuksen ja olotilan
mukaisiksi.”

112.

Näin puhuttuaan Jeesus sanoi: “Teidän on etsittävä pellon hedelmistä jotain
henkemme pitimiksi, sillä emme ole kahdeksaan päivään syöneet leipää.
Sen tähden rukoilen Jumalaa ja odotan teitä Barnabaan kanssa.”

Niin kaikki oppilaat ja apostolit jakaantuivat neljän ja kuuden ryhmiin ja
menivät matkoihinsa Jeesuksen sanan mukaisesti. Jeesuksen luo jäi se, joka
kirjoittaa; silloin Jeesus sanoi itkien: “Oi Barnabas, nyt minun on
paljastettava sinulle suuria salaisuuksia, jotka saat paljastaa maailmalle
minun lähdettyäni siitä.”

Se, joka kirjoittaa, vastasi itkien: “Jätä itkeminen minulle, oi mestari, ja
muille ihmisille, koska me olemme syntisiä. Mutta sinun, joka olet pyhä ja
Jumalan profeetta, ei sovi itkeä niin paljon.”

Jeesus vastasi: “Usko minua, Barnabas, että en pysty itkemään niin paljon
kuin minun pitäisi. Sillä elleivät ihmiset olisi kutsuneet minua Jumalaksi,
olisin nähnyt Jumalan täällä niin kuin Hänet näkee paratiisissa, ja olisin
ollut turvassa tuomiopäivän pelolta. Mutta Jumala tietää viattomuuteni,
sillä en koskaan ole elätellyt ajatusta, että olisin enemmän kuin vähäinen
orja. Ei, kerron sinulle, että jollei minua olisi kutsuttu Jumalaksi, minut
tultaisiin kantamaan paratiisiin maailmasta lähtiessäni, mutta näin ollen
joudun odottamaan sinne pääsyäni tuomiopäivään asti. Nyt näet, onko minulla
syytä itkeä. Tiedä, oi Barnabas, että tästä syystä joudun kokemaan suurta
vainoa, ja eräs opetuslapsistani tulee myymään minut kolmestakymmenestä
hopearahasta. Mutta tiedän varmuudella, että minut kavaltava tullaan
surmaamaan minun nimelläni, sillä Jumala ottaa minut ylös maan pinnalta ja
muuttaa petturin ulkonäön siten, että kaikki uskovat häntä minuksi; niin tai
näin, hänen kuoltuaan pahan kuoleman minä joudun kantamaan tuota häpeää
kauan maailmassa. Mutta kun Muhammed, Jumalan pyhä lähettiläs saapuu, tuo
häpeä pyyhitään pois. Ja tämän Jumala tekee siksi, että olen tunnustanut
totuuden Messiaasta; joka suo minulle tämän palkkion, että minun tiedetään
elävän ja säästyneen tuolta häpeälliseltä kuolemalta.”

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: “Oi mestari, kerro minulle, kuka tuo
kurja on, sillä haluaisin tukehduttaa hänet kuoliaaksi.”

“Ole vaiti”, vastasi Jeesus, “sillä näin Jumala tahtoo, eikä hän voi tehdä
toisin; mutta pidä huoli, että kun äitini kaiken tuon tapahtuessa joutuu
surun valtaan, kerrot hänelle totuuden, että hän saisi lohdun.”

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: “Teen kaiken tämän, oi mestari, jos
Jumala suo.”

113.

Palatessaan opetuslapset toivat männynkäpyjä, ja Jumalan tahdosta he
löysivät hyvän määrän taateleita. Niin he keskipäivän rukouksen jälkeen
söivät Jeesuksen kanssa. Apostolit ja oppilaat näkivät sen, joka kirjoittaa,
murheellisen muodon, ja pelästyivät, että Jeesuksen olisi pian määrä lähteä
maailmasta. Silloin Jeesus lohdutti heitä sanoen: “Älkää pelätkö, sillä
vielä ei ole koittanut minun aikani jättää teidät. Viivyn luonanne vielä
jonkin aikaa. Siksi minun on opetettava teitä nyt, että voisitte mennä,
kuten olen sanonut, halki koko Israelin katumusta saarnaamaan, jotta Jumala
antaisi Israelin synnin anteeksi. Varokoon jokainen sen tähden laiskuutta, ja
vielä enemmän ne, jotka katumusta harjoittavat; sillä kaikki puut, jotka
eivät kanna hyviä hedelmiä, tullaan kaatamaan ja heittämään tuleen.

Olipa kerran mies, joka omisti viinitarhan, jonka keskellä oli puutarha,
jossa kasvoi viikunapuu; kun omistaja ei kolmeen vuoteen nähnyt siinä yhtään
viikunaa kaikkien muiden puiden kantaessa hedelmää, hän sanoi
viininkasvattajalleen: “Kaada tämä huono puu, sillä se köyhdyttää maata.”

Viljelijä vastasi: “Oi ei, herrani, sillä se on niin kaunis puu.”

“Ole vaiti”, sanoi omistaja, “sillä en piittaa hyödyttömästä kauneudesta.
Sinun pitäisi tietää, että palmu ja balsami ovat jalompia kuin viikuna. Olin
antanut istuttaa taloni pihaan palmun ja balsamin taimet, jotka ympäröin
kalleilla muureilla, mutta kun ne eivät kantaneet hedelmää vaan lehtiä,
jotka kasaantuivat ja sotkivat maan talon edessä, käskin poistaa molemmat.
Kuinka siis armahtaisin kaukaista viikunapuuta, joka kuormittaa puutarhaani
ja viinitarhaani, missä kaikki muut puut tuottavat hedelmiä? En todellakaan
siedä sitä enää.”

Viininkasvattaja sanoi: “Herra, maaperä on liian rikas. Odota sen vuoksi
vielä yksi vuosi, niin harvennan tainta ja vähennän maan rikkautta
sekoittamalla siihen köyhää, kivistä maata, ja niin puu alkaa tuottaa
hedelmiä.”

Omistaja vastasi: “Mene nyt ja tee niin; sillä minä odotan, ja viikunapuun
on kannettava hedelmää.” Ymmärrättekö te tämän vertauskuvan?” Opetuslapset
vastasivat: “Emme, herra; selitä siis se meille.”

114.

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon teille, että omistaja on Jumala ja
viljelijä on laki. Jumalalla oli paratiisissa palmu ja balsami; sillä
Saatana on palmu ja ensimmäinen ihminen balsami. Heidät Hän heitti ulos,
koska he eivät kantaneet hyvien töiden hedelmää, vaan puhuivat jumalattomia
sanoja, jotka koituivat monien enkelten ja ihmisten tuhoksi. Nyt Jumalalla
on ihminen maailmassa kaikkien muitten olentojensa keskellä, jotka kaikki
palvelevat Jumalaa Hänen säädöstensä mukaan; mutta jos ihminen ei kanna
hedelmää, Jumala kaataa hänet ja toimittaa helvettiin, sillä Hän ei
armahtanut enkeliä ja ensimmäistä ihmistäkään, vaan tuomitsi enkelin
ikuiseen ja ihmisen pitkäaikaiseen rangaistukseen. Silloin Jumalan laki
sanoo, että ihmisellä on liian paljon hyvää tässä elämässään, ja että on
tarpeen, että tämä kärsii koettelemuksia ja menettää maallisen hyvänsä,
jotta alkaisi tehdä hyviä töitä. Sen tähden Jumalamme odottaa ihmisen
katuvan. Totisesti sanon teille, että Jumalamme on tuominnut ihmisen
työntekoon, kuten sanoi Jumalan ystävä ja profeetta Job: “Kuin lintu on
luotu lentämään ja kala uimaan, ihminen on luotu työhön.”

Niin sanoi myös isämme Daavid, Jumalan profeetta: “Kättemme työn hedelmiä
syödessämme olemme siunatut ja meidän on hyvä.”

Tehköön siis jokainen työtä laatunsa mukaan. Kertokaa minulle: jos isämme
Daavid ja hänen poikansa Salomokin tekivät työtä käsillään, mitä tulisi
syntisen tehdä?”

Johannes sanoi: “Mestari, työnteko on soveliasta, mutta se kuuluu köyhille.”

Jeesus vastasi: “Kyllä, sillä he eivät voi muuta. Mutta ettekö tiedä, että
ollakseen hyvä ihmisen on oltava vapaa välttämättömyydestä? Aurinko ja
planeetat ovat mahtavia Jumalan käskystä eivätkä voi muuta, ja siksi ne
eivät ansaitse kiitosta ja palkkaa. Kertokaahan: kun Jumala antoi käskyn
työskennellä, sanoiko hän: “Köyhän ihmisen on elettävä kasvojensa hiestä”?
Ja sanoiko Job: “Kuten lintu on luotu lentämään, köyhä ihminen on luotu
työhön”? Ei, vaan Jumala sanoi ihmiselle: “Kasvosi hiessä pitää sinun
leipäsi syömän” ja Job sanoi: “Ihminen on luotu työhön.” Sen tähden vain se,
joka ei ole ihminen, on vapaa tästä määräyksestä. Totisesti kaikki on
kallista vain siitä syystä, että on paljon toimetonta väkeä: jos kaikki nämä
työskentelisivät, jotkut muokaten maata ja toiset kalastaen, maailmassa
vallitsisi mitä suurin yltäkylläisyys. Ja kaiken tämän puuttumisesta on
kauheana tuomion päivänä tehtävä tiliä.

115.

Vastatkoon ihminen: mitä hän on tuonut tähän maailmaan sellaista, jonka
ansiosta saisi elää toimettomuudessa? Taatusti hän on syntynyt alastomana ja
kykenemättömänä mihinkään. Tästä syystä hän on kaiken löytämänsä käyttäjä ja
kuluttaja, mutta ei omistaja. Ja hänen on tuona kammottavana päivänä tehtävä
siitä tiliä. Ihmisten tulisi suuresti pelätä inhottavia himoja, jotka
tekevät heistä raakojen eläinten kaltaisia; sillä vihollinen on oman talosi
väkeä, etkä voi paeta sitä minnekään, minne se ei seuraisi sinua. Voi,
kuinka monet ovatkaan joutuneet himonsa tähden perikatoon! Himon vuoksi tuli
vedenpaisumus, niin että maailma tuhoutui ennen kuin Jumala antoi armonsa,
ja vain Nooa pelastui kahdeksankymmenenkolmen ihmisen kanssa.

Himon tähden Jumala hävitti kolme paheellista kaupunkia, joista pääsi
pakenemaan vain Loot kahden lapsensa kanssa.

Himon vuoksi Benjaminin heimo hävisi melkein kokonaan. Ja sanon teille, että
jos kertoisin, kuinka moni on himon tähden tuhoutunut, viisi päivää ei
riittäisi siihen.”

Jaakob vastasi: “Oi mestari, mitä himo tarkoittaa?”

Jeesus vastasi: “Himo on rakkauden hillitsemätön intohimo, jota järki ei
ohjaa eikä hallitse, ja joka siksi murtaa ihmisen älyn ja tunteiden
raja-aidat, niin ettei ihminen enää tunne itseään vaan rakastaa sellaista,
mitä hänen pitäisi vihata. Uskokaa minua, että rakastaessaan jotain asiaa
sen omistajan rakkaudella, eikä jonakin Jumalalta lahjaksi saatuna, ihminen
harjoittaa haureutta; sillä hän on yhdistänyt luotuun olentoon sielunsa,
jonka tulisi elää yhteydessä Jumalansa kanssa. Siksi valittaa Jumala
profeettansa Jesajan suulla, sanoen: “Olet harjoittanut haureutta monien
rakastajien kanssa: palaa kuitenkin luokseni, niin otan sinut vastaan.”

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, jollei ihmisen
sydämessä olisi sisäistä himoa, hän ei sortuisi ulkonaiseen; sillä jos juuri
poistetaan, puu kuolee nopeasti.

Olkoon mies tyytyväinen Luojaltaan saamaansa vaimoon ja unohtakoon kaikki
muut naiset.”

Andreas vastasi: “Kuinka mies voisi unohtaa naiset, jos elää kaupungissa
niin monien ympäröimänä?”

Jeesus vastasi: “Oi Andreas, varmaa on, että kaupunki aiheuttaa vahinkoa
asukkailleen, sillä se on kuin epäpuhtautta ja pahuutta imevä sieni.

116.

Miehen on kaupungissa elettävä kuin sotilaan linnoituksessa, jota viholliset
piirittävät, hyökkäyksiä torjuen ja kaupunkilaisten petosta varoen. Juuri
siten, sanon minä, tulee hänen karkottaa kaikki ulkoa tulevat synnin
houkutukset ja varoa aisteja, sillä ne rakastavat epäpuhtaita asioita
suuresti. Mutta kuinka hän puolustaisi itseään, jollei hallitse silmiään,
jotka ovat kaikkien lihallisten syntien lähde? Niin totta kuin Jumala elää
ja sieluni seisoo Hänen edessään, silmätön voi luottaa tulevansa saamaan
vain kolmannen asteen rangaistuksen, kun taas silmät omaava on saava
seitsemännen asteen sellaisen.

Elian aikana tapahtui, että Elia näki erään hyvin elävän sokean miehen
itkevän ja kysyi tältä: “Miksi itket, oi veli?”
Sokea vastasi: “Itken, koska en voi nähdä profeetta Eliaa, Jumalan pyhää.”

Elia moitti häntä sanoen: “Lakkaa itkemästä, sillä itkiessäsi teet syntiä.”

Sokea vastasi: “Kerro minulle, onko synti nähdä Jumalan pyhä profeetta, joka
herättää kuolleita ja saa tulen satamaan taivaasta?”

Elia vastasi: “Et puhu totta, sillä Elia ei pysty tekemään mitään noista,
jotka mainitsit, sillä hän on ihminen niin kuin sinäkin. Sillä kaikki
maailman ihmiset eivät voi saada yhtä kärpästä lentämään.”

Sokea mies sanoi: “Puhut näin, mies, sillä Elia on varmasti moittinut sinua
jostakin synnistäsi ja siksi vihaat häntä.”

Elia vastasi: “Suokoon Jumala, että sanasi olisivat totta; sillä, oi veli,
jos vihaisin Eliaa, rakastaisin Jumalaa, ja mitä enemmän vihaisin Eliaa,
sitä enemmän rakastaisin Jumalaa.”

Silloin sokea mies vihastui suuresti ja sanoi: “Niin totta kuin Jumala elää,
sinä olet jumalaton! Voiko Jumalaa rakastaa, jos vihaa Hänen profeettojaan?
Häivy heti paikalla, sillä en tahdo kuunnella sinua yhtään enempää!”

Elia vastasi: “Veli, saatat nyt älylläsi nähdä, kuinka pahasta on ruumiin
näkökyky. Sillä haluat nähdä Elian, vaikka vihaat häntä sielullasi.”

Sokea vastasi: “Nyt tiehesi siitä! Sillä olet paholainen, joka haluaa minun
rikkovan Jumalan pyhää vastaan.”

Silloin Elia huokasi ja sanoi kyynelsilmin: “Totta puhut, oi veljeni, sillä
lihani, jonka niin haluat nähdä, erottaa sinut Jumalasta.”

Sokea vastasi: “En minä sinua tahdo nähdä; ei, jos minulla olisi silmät,
sulkisin ne välttyäkseni sinun näkemiseltäsi.”
Silloin Elia sanoi: “Tiedä, veli, että minä olen Elia.”

Sokea vastasi: “Et puhu totta.”

Silloin Elian opetuslapset sanoivat: “Veli, hän todella on Jumalan profeetta
Elia.”

“Jos hän on profeetta”, sanoi sokea mies, “kertokoon, mitä sukua olen ja
kuinka olen tullut sokeaksi.”

117.

Elia vastasi: “Olet Leevin heimoa; ja kerran, ollessasi astumaisillasi
Jumalan temppeliin, katsoit irstaalla tavalla erästä naista, ja koska olit
pyhäkön lähellä, Jumala otti sinulta näkösi.”

Silloin sokea alkoi itkeä ja sanoi: “Anna minulle anteeksi, oi Jumalan pyhä
profeetta, että olen rikkonut puhuessani kanssasi; sillä jos olisin nähnyt
sinut, en olisi rikkonut.”

Elia vastasi: “Antakoon Jumalamme sinulle anteeksi, oi veli, sillä tiedän
sinun lausuneen totuuden itseäni koskien; onhan niin, että mitä enemmän
vihaan itseäni, sitä enemmän Jumalaa rakastan – ja jos olisit voinut nähdä
minut, olisit tyydyttänyt halusi, mikä ei miellytä Jumalaa. Sillä ei Elia,
vaan Jumala on Luojasi; tästä syystä olen paholainen, mitä sinuun tulee”,
sanoi Elia itkien, “sillä käännän sinut poispäin Luojastasi. Itke siis,
veli, sillä sinulta puuttuu valo, jossa voisit erottaa toden valheesta,
sillä jos sinulla olisi tuo valo, et olisi halveksinut oppiani. Sen tähden
sanon sinulle, että monet haluavat nähdä minut ja tulevat kaukaa minua
katsomaan, mutta halveksivat sanojani. Siksi heidän pelastuksensa kannalta
olisi parempi, jollei heillä olisi silmiä, sillä kaikki, jotka iloitsevat
luodusta olennosta, kuka tämä sitten onkin, eivätkä etsi iloa Jumalasta,
ovat pystyttäneet epäjumalan sydämiinsä ja hylänneet Jumalan.””

Sitten Jeesus sanoi huoaten: “Ymmärsittekö kaiken, mitä Elia sanoi?”

Opetuslapset vastasivat: “Totisesti ymmärsimme, ja olemme järkyttyneitä
tiedosta, että maan päällä on vain muutamia, jotka eivät palvo epäjumalia.”

118.

Silloin Jeesus sanoi: “Totta puhutte, sillä pitäessään minua Jumalana Israel
toi julki sydämissään vaalimansa halun epäjumaliin; monet heistä ovat
halveksineet oppiani ja sanovat, että jumaluuteni tunnustamalla voisin tehdä
itsestäni koko Juudean herran, ja että olen hullu halutessani elää autioilla
paikoilla köyhyydessä enkä hienostuneesti ruhtinaitten keskuudessa. Voi
onnetonta ihmistä, joka arvostaa valoa, jonka kärpäset ja muurahaisetkin
jakavat, mutta halveksii sitä valoa, joka yhdistää enkeleitä, profeettoja ja
Jumalan pyhiä ystäviä!

Oi Andreas, jos silmiä ei vartioida, sanon sinulle, että on mahdotonta olla
vajoamatta suin päin himoon. Sen tähden profeetta Jeremia sanoi kiivaasti
nyyhkyttäen: “Silmäni on varas, joka ryöstää sieluni.” Siksi isämme Daavid
rukoili Jumalaa, Herraamme mitä suurimmalla kaipauksella, että tämä
kääntäisi hänen silmänsä poispäin, ettei hän voisi nähdä turhuutta. Sillä
totisesti kaikki, millä on loppu, on turhaa. Kertokaahan: jos jollakulla
olisi kaksi kolikkoa leipään, tuhlaisiko hän ne savua ostaakseen? Varmasti
ei, sillä savu vahingoittaa silmiä eikä ravitse kehoa. Samoin toimikoon
ihminen: silmiensä ulkoisella näkökyvyllä ja mielensä sisäisellä näkökyvyllä
hänen tulisi pyrkiä Jumalan, Luojansa ja Hänen tahtonsa ja mielihyvänsä
tuntemiseen, eikä tehdä mistään luodusta olennosta päämäärää, jonka vuoksi
kadottaisi Luojansa.

119.

Totisesti aina, kun ihminen katsoo jotakin ja unohtaa Jumalan, joka on
tehnyt sen ihmiselle, hän tekee syntiä. Sillä jos ystäväsi antaisi sinulle
jotain muistoksi itsestään, mutta myisit sen ja unohtaisit ystäväsi, olisit
loukannut häntä vastaan. Juuri niin tekee ihminen: sillä katsoessaan luotua
olentoa muistamatta sen Luojaa, joka rakkaudesta ihmiseen on sen tehnyt, hän
rikkoo Jumalaa, Luojaansa vastaan kiittämättömyydellään.

Hän, joka katsoo naisia ja unohtaa Jumalan, joka loi heidät miesten hyväksi,
rakastaa ja haluaa jotakuta naista. Ja tämä hänen himonsa murtautuu esiin
sellaisena, että hän rakastaa kaikkea kuin rakastettua; ja tästä puhkeaa
synti, jota on häpeällistä edes muistella. Jos ihminen sen sijaan kahlitsee
silmänsä, hän pääsee aistiensa herraksi, joka ei himoitse sellaista, mitä
hänelle ei näytetä. Näin liha saatetaan hengelle alamaiseksi. Sillä niin kuin
laiva ei voi liikkua ilman tuulta, niin ei liha tee syntiä ilman aistejaan.

Järki jo itsessään osoittaa, kuinka tarpeellista katuvan on vaihtaa
jutunkerronta rukouksiksi, vaikkei se samalla olisi myös Jumalan määräys.
Sillä jokainen tarpeeton sana on synti, ja Jumala pyyhkii pois syntejämme
rukousten tähden. Rukous on sielun asianajaja; rukous on sielun lääke;
rukous on sydämen puolustaja; rukous on uskon ase; rukous on aistien
ohjakset; rukous on lihan suola, joka varjelee sitä synnissä
pilaantumiselta. Sanon teille, että rukous on elämämme kädet, joilla
rukoileva ihminen puolustaa itseään tuomiopäivänä: sillä täällä maan päällä
hän pitää sielunsa puhtaana synnistä ja varjelee sydäntään pahojen halujen
kosketukselta; hän loukkaa Saatanaa pitämällä aistinsa Jumalan lain
rajoissa, ja hänen lihansa vaeltaa oikeamielisyydessä, saaden Jumalalta
kaiken, mitä pyytää.

Niin totta kuin Jumala elää ja olemme Hänen edessään, ihminen, joka ei
rukoile, ei voi olla hyvien töiden ihminen yhtään enempää kuin mykkä mies
selvittää asiaansa sokealle; kuin avanne parantua ilman voidetta; kuin mies
puolustautua liikkumatta tai hyökätä toisen kimppuun aseettomana; kuin purje
ilman peräsintä, tai kuin säilöä kuollutta lihaa ilman suolaa. Sillä
totisesti, kädetön ei voi ottaa vastaan. Jos ihmiselle olisi mahdollista
muuttaa kuonaa kullaksi ja savea sokeriksi, mitä hän tekisi?”

Jeesuksen vaietessa opetuslapset vastasivat: “Kukaan ei tekisi mitään muuta
kuin valmistaisi kultaa ja sokeria.”

Silloin Jeesus sanoi: “Miksei ihminen sitten vaihda tyhjänpäiväistä
tarinointia rukouksiin? Onko Jumala antanut hänelle ajan, jotta hän voisi
käyttää sen Jumalan loukkaamiseen? Sillä millainen ruhtinas luovuttaisi
jonkin kaupunkinsa alamaiselleen, jotta tämä voisi sotia häntä vastaan? Niin
totta kuin Jumala elää, jos ihminen tietäisi, millä tavalla turha puhuminen
vaikuttaa sieluun, hän purisi hampaillaan kielensä poikki mieluummin kuin
rupattelisi. Voi viheliäistä maailmaa! Sillä tänä päivänä ihmiset eivät
kokoonnu yhteen rukoillakseen, vaan temppelin sisäänkäynneissä ja itse
temppelissäkin uhrataan turhaa puhetta Saatanalle; ja vielä pahempaa –
sellaista, mistä en voi puhua häpeämättä.

120.

Turhan puhumisen hedelmä on, että se heikentää älyä siten, ettei äly ole
valmis vastaanottamaan totuutta; niin kuin kevyttä puuvillahöytälettä
kuljettamaan tottunut hevonen ei pysty vetämään raskasta kivikuormaa.

Mutta vielä pahempi on ihminen, joka kuluttaa aikansa leikinlaskuun. Jos
häntä haluttaa rukoilla, Saatana täyttää hänen mielensä kujeilla, niin että
itkun sijaan, jolla hänen pitäisi anoa Jumalan armoa ja anteeksiantoa
synneilleen, hän naurullaan herättää Jumalassa vain vihaa; ja Jumala
rankaisee häntä ja heittää hänet luotaan.

Voi sen tähden niitä, jotka pilailevat ja puhuvat tyhjänpäiväisiä! Mutta jos
Jumalalle ovat kauhistus ne, jotka lörpöttelevät ja laskevat leikkiä, mitä
Hän ajatteleekaan niistä, jotka napisevat ja puhuvat pahaa lähimmäisestään,
ja millaiseen ahdinkoon tulevatkaan joutumaan ne, joille synnin tekeminen on
kuin ensisijaisen tärkeä toimi? Voi epäpuhdasta maailmaa; en käsitä, kuinka
ankarasti Jumala tulee sinua rankaisemaan! Sen, joka tahtoo tehdä katumusta,
täytyy, sanon minä, luopua sanoistaan kuin ne olisivat kullan arvoisia.”

Opetuslapset vastasivat: “Kuka nyt ostaisi jonkun sanoja kullan hinnalla? Ei
taatusti kukaan. Ja kuinka hän voisi tehdä katumusta? Aivan varmasti hän
kävisi ahneeksi!”

Jeesus vastasi: “Teidän sydämenne ovat niin painavat, etten pysty niitä
nostamaan. Minun täytyy siis selittää teille joka ainoan sanan merkitys.
Mutta kiittäkää Jumalaa, joka on suonut teille suosion tietää Hänen
salaisuutensa. En tarkoita, että katuvan pitäisi myydä puhettaan, vaan
tarkoitan, että hänen tulisi puhuessaan ajatella viskovansa kultaa. Sillä
niin toimiessaan hän totisesti puhuu vain, kun on tarpeellista, aivan
niin kuin kultaakin käytetään vain tarpeellisiin asioihin. Ja aivan niin kuin
kukaan ei haaskaa kultaa asiaan, joka vahingoittaa hänen ruumistaan, älköön
kukaan myöskään puhuko asioita, jotka vahingoittavat sielua.

121.

Jos kuvernööri on pidättänyt miehen, jota kuulustelee notaarin kirjoittaessa
muistiin, kertokaa minulle, miten tuo mies puhuu?”

Opetuslapset vastasivat: “Hän puhuu peloissaan ja asiasta, ettei asettaisi
itseään epäilyksenalaiseksi, ja varoo sanomasta mitään sellaista, mikä ei
miellyttäisi kuvernööriä, vaan yrittää sanoa jotain, mikä auttaisi häntä
pääsemään vapaaksi.”

Jeesus vastasi: “Näin pitäisi katuvankin tehdä, ettei menettäisi sieluaan.
Sillä Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle kaksi enkeliä kirjureiksi,
joista toinen merkitsee muistiin hyvän ja toinen pahan, jota ihminen tekee.
Jotta ihminen saisi armon osakseen, mitatkoon puheensa tarkemmin kuin kulta
mitataan.

122.

Ahneuden ja saituuden täytyy vaihtua almujen antamiseen. Totisesti sanon
teille, että niin kuin luotinuoran päässä on keskus, ahneen tien päässä on
helvetti, sillä ahne ei voi paratiisissa omistaa mitään hyvää. Tiedättekö
miksi? Minä kerron teille. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo
Hänen edessään, vaikka ahneen kieli olisi vaiti, hänen tekonsa sanovat: “Ei
ole muuta Jumalaa kuin minä.” Sillä hän haluaa käyttää kaiken omistamansa
niin kuin itse mielii, ajattelematta alkuperäänsä tai loppuaan; että syntyi
alastomana ja kuollessaan jättää kaiken.

Sanokaa minulle: jos Herodes antaisi hoidettavaksenne viinitarhan, mutta
käyttäytyisitte mielellänne tarhan omistajan tavoin, ettekä lähettäisi
yhtään hedelmää Herodekselle, vaan ajaisitte pois hänen lähettiläänsä näiden
tullessa kyselemään hänen hedelmiään, sanokaahan, olisitteko tehneet
itsestänne tuon tarhan valtiaita? Kyllä varmasti. Sanon teille nyt, että
juuri siten ahne ja saita ihminen tekee itsestään jumalan kaiken sen
vaurauden ylle, jonka Jumala on hänelle antanut.

Ahneus on aistien janoa, aistien, jotka synnin kautta, nautinnossa elämällä
ovat kadottaneet Jumalan, eivätkä kykene iloitsemaan Jumalasta, joka on
kätkössä niiltä; aistit siis ympäröivät itsensä maallisilla asioilla, joita
arvostavat ja pitävät hyvinä, ja vahvistuvat sitä enemmän, mitä kauemmas
näkevät Jumalan kaikkoavan luotaan.

Syntisen katumus tulee siis Jumalalta, joka antaa ihmiselle armon katua.
Kuten isämme Daavid sanoi: “Tämä muutos tulee Jumalan oikeasta kädestä.”

Minun on kerrottava teille, millainen ihminen on laatuaan, jotta
tietäisitte, kuinka katumusta pitäisi tehdä. Ja antakaamme tänään
kiitoksemme Hänelle, joka on suonut meille armon ilmoittaa Hänen tahtonsa
minun sanani välityksellä.”

Ja hän kohotti kätensä ja rukoili, sanoen: “Herra Jumala kaikkivaltias ja
armollinen, joka armossasi olet meidät luonut, antanut meille,
palvelijoillesi, ihmisen arvon tosi lähettilääsi uskon kautta; me kiitämme
Sinua kaikista lahjoistasi ja haluamme palvoa yksin Sinua kaikki elämämme
päivät, syntejämme valittaen, rukoillen ja almuja antaen, paastoten ja
sanaasi opiskellen, neuvoen niitä, jotka eivät tunne tahtoasi; kärsien
maailman toimesta Sinun rakkautesi tähden ja luopuen elämistämme kuolemaan
saakka Sinua palvellaksemme. Oi Herra, säästä meidät Saatanalta, lihalta ja
maailmalta, kuten varjelit valittujasi rakkautesi tähden, rakkaudesta
lähettilääseesi, jota varten loit meidät, ja kaikkien pyhien ja profeettojen
rakkauden tähden.”

Opetuslapset vastasivat: “Niin olkoon”, “Niin olkoon, Herra”, “Niin olkoon,
oi armollinen Jumalamme”.

123.

Aikaisin perjantaiaamuna, rukouksen jälkeen, Jeesus kokosi opetuslapsensa ja
sanoi heille: “Istukaamme alas; sillä juuri tällaisena päivänä Jumala loi
ihmisen maan savesta; sen tähden tulen nyt kertomaan teille, mikä ihminen
oikein on, jos Jumala suo.”

Kun kaikki olivat istuutuneet, Jeesus puhui jälleen: “Osoittaakseen
olennoilleen hyvyyttään, armoaan ja kaikkivaltiuttaan meidän Jumalamme
anteliaisuudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan teki yhdistelmän neljästä
toisilleen vastakkaisesta aineesta ja yhdisti ne yhtä tarkoitusta varten,
joka on ihminen – ja nämä ovat maa, ilma, vesi ja tuli – niin, että jokainen
niistä voisi hillitä vastakohtaansa. Ja hän teki näistä neljästä aineesta
astian, joka on ihmisruumis, lihaa, luuta, ydintä ja nahkaa, hermoineen,
verisuonineen ja kaikkine sisäelimineen; tähän Jumala laittoi sielun ja
aistit, kuin tämän elämän kahdeksi kädeksi: antaen aisteille asuinpaikaksi
kaikki kehon osat, sillä ne levittäytyivät niihin kuin öljy. Ja sielun
asuinpaikaksi Hän antoi sydämen, missä sen aisteihin yhdistyneenä tuli
hallita koko elämää.

Näin ihmisen luotuaan Jumala asetti häneen valon nimeltään järki, jonka oli
tarkoitus yhdistää liha, aistit ja sielu yhtä tehtävää, Jumalan palvelemista
varten.

Hänen asetettuaan työnsä paratiisiin Saatanan toiminta vietteli järjen
erilleen aisteista, jolloin liha menetti leponsa, aistit nautintonsa, joissa
olivat eläneet, ja sielu kauneutensa.

Ihmisen jouduttua moiseen ahdinkoon aistit, jotka eivät löydä lepoa työssä
vaan etsivät nautintoa, järjen talutusnuorasta päästyään alkoivat seurata
valoa, jonka silmät sille näyttävät; ja kun silmät eivät pysty näkemään
muuta kuin turhuutta, aistit alkavat pettää itseään ja valita maallisia
asioita, jolloin tekevät syntiä.

Siksi on tarpeellista, että ihmisen järki Jumalan armosta valistetaan
uudelleen erottamaan hyvä pahasta ja tunnistamaan todellinen ilo, jolloin
syntinen kääntyy katumukseen. Sen tähden sanon teille totisesti, että jollei
Herramme Jumala valista ihmisen sydäntä, tämän järkeilyt ovat hyödyttömiä.”

Johannes vastasi: “Mitä varten ihmiset sitten puhuvat?”

Jeesus vastasi: “Ihmisestä ihmisenä ei ole hyötyä toisen käännyttämisessä
katumukseen; mutta välineenä, jota Jumala käyttää, hän käännyttää toisen
ihmisen; ja koska Jumala toimii ihmisissä salatulla tavalla heidän
pelastuksekseen, ihmisen tulisi kuunnella jokaista, sillä heidän joukossaan
saattaa olla se, jonka kautta Jumala puhuu meille.”

Jaakob vastasi: “Oi mestari, mitä meidän pitäisi tehdä, jos luoksemme
kenties tuleekin väärä profeetta ja valehteleva opettaja, joka on
neuvovinaan meitä?”

124.

Jeesus vastasi vertauskuvalla: “Eräs mies menee kalastamaan verkolla ja saa
siihen paljon kalaa, mutta huonot hän heittää pois.

Eräs mies menee kylvämään, mutta vain hyvälle maalle putoavat siemenet
itävät.

Niin tulee teidänkin tehdä, kuunnella kaikkia, mutta vastaanottaa vain
totuus, sillä ainoastaan totuus kantaa hedelmää iankaikkiseen elämään
saakka.”

Andreas vastasi: “Mistä totuuden sitten erottaa?”

Jeesus vastasi: “Ottakaa totena vastaan kaikki Mooseksen kirjan mukainen;
sillä Jumala on yksi ja totuus on yksi; tästä seuraa, että oppi on yksi ja
sen merkitys on yksi; ja sen tähden usko on yksi. Totisesti sanon teille,
että jollei totuutta olisi poistettu Mooseksen kirjasta, Jumala ei olisi
antanut isällemme Daavidille toista. Ja jollei Daavidin kirjaa olisi
pilattu, Jumala ei olisi toimittanut minulle evankeliumia; sillä Herra
Jumalamme on muuttumaton ja on puhunut kaikille ihmisille vain yhtä sanomaa.
Sen tähden, kun Jumalan lähettiläs saapuu, hän tulee puhdistamaan minun
kirjastani kaiken, millä jumalattomat ovat sen tahranneet.”

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: “Oi mestari, mitä ihmisen tulee tehdä,
kun lain huomataan tahriintuneen ja väärä profeetta puhuu?”

Jeesus vastasi: “Kysymyksesi on suuri, oi Barnabas: sanon sinulle, että
tuollaisena aikana vain harvat pelastuvat, sillä ihmiset eivät enää tiedosta
määränpäätään, joka on Jumala. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo
Hänen edessään, kaikki opit, jotka kääntävät ihmisen pois määränpäästään
Jumalasta, ovat mitä pahimpia oppeja. Siksi on kolme asiaa, joita teidän
tulee opeissa tarkastella, nimittäin: rakkaus Jumalaan, myötätunto
lähimmäistä kohtaan ja viha teitä itseänne kohtaan, sillä te itse olette
loukanneet ja loukkaatte Jumalaa joka päivä. Välttäkää siis kaikkia oppeja,
jotka ovat näiden kolmen seikan vastaisia, sillä ne ovat mitä
vahingollisimpia.

125.

Palaan nyt ahneuteen: ja kerron teille, että aistien janotessa tai
itsepintaisesti tarrautuessa johonkin asiaan järjen on sanottava: “Tällä
asialla tulee olemaan loppunsa.” Varmaa on, että jos se tulee katoamaan, on
hulluutta rakastaa sitä. Siksi ihmisen on rakastettava sitä, millä ei tule
olemaan loppua.
Kääntyköön ahneus siis almujen antamiseksi; jakakoon ihminen oikeamielisesti
siitä, mitä on vääryydellä ansainnut.

“Ja varmistakoon, ettei hänen vasen kätensä tiedä, mitä oikea käsi antaa.”
Sillä teeskentelijät haluavat almuja antaessaan tulla maailman näkemiksi ja
ylistämiksi. Mutta totisesti heidän (toimintansa) on turhaa, sillä ihminen
saa palkkansa siltä, jonka eteen työskentelee. Jos ihminen siis haluaa saada
jotain Jumalalta, Jumalaa hänen on palveltava.

Ja kun annatte almuja, ajatelkaa antavanne Jumalalle kaikki, mitä jaatte
Jumalan rakkauden tähden. Sen tähden älkää olko hitaita antamaan, ja jakakaa
parhaasta, mitä teillä on, Jumalan rakkauden tähden.

Sanokaahan, haluatteko saada Jumalalta jotain, mikä on huonoa? Varmasti
ette, te maan tomu ja tuhka! Kuinka teissä siis olisi uskoa, jos annatte
jotain huonoa Jumalan rakkauden tähden?

Olisi parempi olla antamatta mitään kuin antaa jotain huonoa; jos ette anna
mitään, teillä on maailman edessä jokin syy siihen; mutta antaessanne jotain
arvotonta ja pitäessänne parhaan itsellänne, mitä tekosyytä voitte tarjota?

Ja tässä on kaikki, mitä minulla on teille katumuksesta sanottavana.”

Barnabas vastasi: “Kuinka kauan katumuksen on kestettävä?”

Jeesus vastasi: “Niin kauan kuin ihminen on synnin tilassa, hänen pitäisi
jatkuvasti katua ja tehdä katumusharjoituksia. Ja koska ihminen aina
eläessään tekee syntiä, hänen tulee aina tehdä katumusta; jollette sitten
halua pitää kengistänne parempaa huolta kuin sielustanne, sillä aina, kun
kenkänne hajoavat, te paikkaatte ne.”

126.

Kutsuttuaan koolle opetuslapsensa Jeesus lähetti heidät pareittain Israelin
halki, sanoen: “Menkää ja saarnatkaa, niin kuin olette kuulleet.”

Silloin he kumartuivat ja hän pani kätensä heidän päälleen sanoen: “Jumalan
nimessä, antakaa sairaille terveys, ajakaa demonit ulos ja valistakaa
Israelia minun suhteeni kertoen heille sama, mitä sanoin ylipapin edessä.”

He lähtivät matkaan, kaikki lukuun ottamatta sitä, joka kirjoittaa, Jaakobia
ja Johannesta; ja he kulkivat koko Juudean halki saarnaten katumusta,
niin kuin Jeesus oli heille opettanut, parantaen kaikenlaisen sairauden, niin
että Israelissa vahvistettiin Jeesuksen sanat siitä, että Jumala on yksi ja
Jeesus Jumalan profeetta, kun ihmiset näkivät niin monien tekevän saman,
mitä Jeesus oli tehnyt sairaita parantaessaan.

Mutta paholaisen pojat keksivät toisen keinon vainota Jeesusta, ja heitä
olivat papit ja lainopettajat. Ja he alkoivat sanoa, että Jeesus havitteli
Israelin kuninkuutta. Mutta he pelkäsivät kansaa ja juonittelivat siksi
salassa Jeesusta vastaan.

Kuljettuaan Juudean läpi opetuslapset palasivat Jeesuksen luo, joka otti
heidät vastaan kuin isä poikansa, sanoen: “Kertokaa minulle: kuinka Herra
Jumalamme on työskennellyt? Totisesti olen nähnyt Saatanan lankeavan
jalkojenne alle ja teidän tallaavan häntä kuin viininviljelijä tallaa
rypäleitä!”

Opetuslapset vastasivat: “Oi mestari, olemme parantaneet lukemattomia
sairaita ja ajaneet ulos monia demoneita, jotka piinasivat ihmisiä.”

Jeesus sanoi: “Antakoon Jumala teille anteeksi, veljet, sillä teitte syntiä
sanoessanne: “Me olemme parantaneet”, sillä Jumala on tehnyt sen kaiken.”

Silloin he sanoivat: “Puhuimme typerästi; opeta siis meille, kuinka puhua.”

Jeesus vastasi: “Kaikista hyvistä töistä kertoessanne sanokaa: “Jumala on
tehnyt” ja kaikesta pahasta kertoessanne sanokaa: “Minä olen rikkonut.”

“Niin tulemme tekemään”, sanoivat opetuslapset hänelle.

Silloin Jeesus sanoi: “Mitä Israel sanoo nyt nähtyään Jumalan tekevän niin
monien miesten käsien kautta saman, minkä Hän teki minun käsieni
välityksellä?”

Opetuslapset vastasivat: “He sanovat, että on vain yksi Jumala ja sinä olet
Jumalan profeetta.”

Iloisena muodoltaan Jeesus vastasi: “Siunattu olkoon Jumalan pyhä nimi,
Hänen, joka ei ole halveksinut minun, palvelijansa toivomusta!” Ja hänen
näin sanottuaan he vetäytyivät lepäämään.

127.

Jeesus lähti autiomaasta ja meni Jerusalemiin; silloin kaikki ihmiset
juoksivat temppeliin katsomaan häntä. Psalmien lukemisen jälkeen Jeesus
sitten nousi korokkeelle, josta lainopettajat tapasivat puhua, ja
viittilöityaan kädellään hiljaisuutta hän sanoi: “Siunattu olkoon Jumalan
pyhä nimi, oi veljet, Hänen, joka on luonut meidät maan savesta eikä
liekehtivästä hengestä. Sillä syntiä tehtyämme me löydämme armon Jumalan
edessä, mitä Saatana ei koskaan tule löytämään, sillä hän on ylpeytensä
tähden parantumaton sanoessaan, että on aina ylhäinen, koska hänet on tehty
liekehtivästä hengestä.

Oletteko kuulleet, veljet, mitä isämme Daavid sanoi Jumalastamme, että Hän
muistaa meidän olevan tomua ja että henkemme lähdettyä meistä se ei enää
palaa takaisin, minkä vuoksi Hän on armahtanut meitä? Siunattuja ovat ne,
jotka tuntevat nämä sanat, sillä he eivät riko Herraansa vastaan ikuisesti,
vaan aina rikottuaan katuvat, eikä synti asetu asumaan heihin. Voi niitä,
jotka ylentävät itsensä, sillä heidät tullaan nöyryyttämään ja alentamaan
palaviksi hiiliksi helvetissä. Kertokaa minulle, veljet, mikä on syynä
itserakkauteen? Onko täällä maan päällä kenties jotain hyvää? Ei varmasti
ole, kuten sanoo Jumalan profeetta Salomo: “Kaikki auringon alla on
turhuutta.” Mutta jos maallinen hyvä ei anna meille aihetta itsemme
ylentämiseen sydämissämme, vielä vähemmän oma elämämme antaa aihetta siihen;
sillä monet kurjuudet kuormittavat sitä, koska kaikki ihmistä alemmat
olennot taistelevat meitä vastaan. Voi, kuinka monia onkaan kesän polttava
kuumuus surmannut; kuinka monia ovat talven pakkanen ja kylmyys lyöneet;
kuinka monet ovat kuolleet salamoihin ja rakeisiin; kuinka monia ovat merten
raivoavat tuulet hukuttaneet; kuinka monet ovat menehtyneet kulkutauteihin,
nälänhätään tai villipetojen raatelemina, käärmeiden puremina tai
tukehtuneet ruokaansa! Voi onnetonta ihmistä, joka ylentää itsensä, vaikka
niin moni asia painaa häntä alaspäin ja kaikki olennot vaanivat häntä
kaikkialla! Mutta mitä sanoisin lihasta ja aisteista, jotka janoavat vain
vääryyttä; maailmasta, joka tarjoaa pelkkää syntiä; pahoista, jotka Saatanaa
palvellen vainoavat kaikkia niitä, jotka haluavat elää Jumalan lain
mukaisesti? Varmaa on, veljet, että jos ihminen voisi silmillään nähdä ja
käsittää ikuisuuden, hän ei rikkoisi, kuten sanoo isämme Daavid.

Itsensä ylentäminen sydämessään ei ole mitään muuta kuin Jumalan armon ja
säälin lukitsemista ulkopuolelle, niin ettei Hän armahda. Sillä isämme
Daavid sanoo, että Jumala muistaa meidän olevan vain tomua ja että henkemme
poistuu palaamatta enää takaisin. Hän, joka ylentää itsensä, kiistää
olevansa tomua, eikä sen tähden ymmärrä tarvitsevuuttaan eikä pyydä apua, ja
näin toimiessaan hän suututtaa Jumalan, auttajansa. Niin totta kuin Jumala
elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, Jumala armahtaisi Saatanaa, jos tämä
tajuaisi oman kurjuutensa ja etsisi Luojansa armoa, Hänen, joka on ikuisesti
siunattu.

128.

Sen mukaan, veljet, minä ihminen, maan päällä kävelevä tomu ja tuhka, sanon
teille: tehkää katumusta ja tietäkää syntinne. Minä sanon, veljet, että
Saatana roomalaisten sotilaitten avulla petkutti teitä ja kutsuitte minua
Jumalaksi. Varokaa sen tähden uskomasta heitä, sillä heidän yllään on Jumalan
kirous, koska he palvelevat vääriä ja valheellisia jumalia; kuten isämme
Daavidkin kutsui heidän päälleen kirousta sanoen: “Kansojen jumalat ovat
hopeaa ja kultaa, heidän omien kättensä työtä; niillä on silmät, eivätkä
näe, korvat, eivätkä kuule, nenät, eivätkä haista, suut, eivätkä syö,
kielet, eivätkä puhu, kädet, eivätkä kosketa, ja jalat, eivätkä kulje.”
Siksi isämme Daavid sanoi elävää Jumalaamme rukoillen: “Tulkoot niitten
kaltaisiksi he, jotka tekivät ne ja luottavat niihin.”

Voi ennenkuulumatonta ylpeyttä tämän ihmisen, joka Jumalan maasta luomana
unohtaa tilansa ja mielii tehdä Jumalasta oman mielensä kaltaisen! Tällä
tavoin hän äänettömästi pilkkaa Jumalaa, kuin sanoen: “Ei Jumalaa kannata
palvella.” Sillä tätä heidän tekonsa osoittavat. Tällaisiksi pyrki Saatana
teidät alentamaan, oi veljet, saadessaan teidät luulemaan minua Jumalaksi;
sillä minä, joka en pysty luomaan kärpästäkään, ja joka olen katoava ja
kuolevainen, en pysty antamaan teille mitään, mitä tarvitsette, vaan olen
itse moninaisessa tarpeessa.
Kuinka minä siis voisin auttaa teitä kaikessa, niin kuin Jumalan sopii tehdä?

Pilkkaisimmeko siis me, joilla on Jumalanamme suuri, maailmankaikkeuden
sanallaan luonut Jumala, ei-juutalaisia ja heidän jumaliaan?

Kaksi miestä tuli ylös tänne temppeliin rukoilemaan: toinen oli fariseus ja
toinen publikaani. Fariseus lähestyi pyhäkköä ja rukoili kohotetuin kasvoin:
“Kiitän sinua, oi Herra Jumalani, etten ole kuin toiset, syntiset, joka
tekevät kaikenlaista pahaa, ja erityisesti kuin tämä publikaani, sillä
paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta omistamastani.”

Publikaani pysytteli kaukana, kumarsi maahan saakka, ja rintaansa lyöden
sanoi pää painuksissa: “Herra, en ole kyllin arvokas katsomaan taivasta enkä
pyhäkköäsi, sillä olen tehnyt paljon syntiä; ole minulle armollinen!”

Totisesti sanon teille, että publikaani lähti temppelistä paremmassa tilassa
kuin fariseus, sillä Jumalamme puhdisti hänet syyllisyydestä, antaen kaikki
hänen syntinsä anteeksi. Mutta fariseus lähti huonommassa asemassa kuin
publikaani, sillä Jumala torjui hänet ja kammoksui hänen tekojaan.

129.

Kerskuuko kenties kirves hakattuaan maahan metsän, jonka paikalle mies on
laittanut puutarhan? Varmasti ei, sillä mies on tehnyt kaiken; niin, myös
kirveen omin käsin.

Entä sinä, ihminen, ylpeiletkö itsestäsi jotain hyvää tehtyäsi; onhan
Jumalamme luonut sinut savesta ja tekee sinussa kaiken hyvän, mitä tapahtuu?

Ja miksi halveksit lähimmäistäsi? Etkö tiedä, että jollei Jumala olisi
varjellut sinua Saatanalta, olisit Saatanaa pahempi?

Etkö siis tiedä, että yksi ainoa synti muutti ihanimman enkelin
vastenmielisimmäksi demoniksi? Ja että kaikkein täydellisin maailmaan tullut
ihminen, joka oli Aatami, muuttui yhden synnin tähden viheliäiseksi
olennoksi, kaiken tuntemamme kärsimyksen alaiseksi, yhdessä kaiken
jälkikasvunsa kanssa? Mikä erityissäädös sinulla sitten on, jonka johdosta
saisit elää mielesi mukaan, ilman pelkoa? Voi sinua, savi; koska olet
korottanut itsesi Jumalan, Luojasi yläpuolelle, sinut tullaan nöyryyttämään
Saatanan jalkojen alle, ja hän odottaa sinua.”

Tämän sanottuaan Jeesus rukoili kohottaen kätensä Herraa kohti, ja ihmiset
sanoivat: “Niin olkoon! Niin olkoon!” Rukoiltuaan hän laskeutui korokkeelta.
Silloin hänen luokseen tuotiin paljon sairaita, jotka hän paransi ja lähti
temppelistä. Sen jälkeen Simon, Jeesuksen parantama spitaalinen, kutsui
hänet syömään.

Jeesusta vihaavat papit ja lainopettajat ilmoittivat roomalaisille
sotilaille, mitä hän oli puhunut heidän jumaliaan vastaan. Sillä totisesti
he etsivät keinoa tappaa hänet, mutta eivät keksineet sellaista, sillä
pelkäsivät kansaa.

Simonin taloon saavuttuaan Jeesus istui alas pöytään. Ja hänen syödessään
nainen nimeltä Maria, synnintekijäksi tunnettu, tuli taloon ja heittäytyi
maahan Jeesuksen jalkoihin; ja hän pesi ne kyynelillään, siveli ne
kallisarvoisella voiteella ja pyyhki ne hiuksillaan.

Simon ja kaikki muut ruokailijat olivat pöyristyneitä ja sanoivat
sydämissään: “Jos tämä mies olisi profeetta, hän tietäisi, kuka ja millainen
laatuaan on tämä nainen, eikä antaisi tämän koskettaa itseään.”

Silloin Jeesus sanoi: “Simon, minulla on asiaa sinulle.”

Simon vastasi: “Puhu, mestari, sillä janoan sanojasi.”

130.

Jeesus sanoi: “Eräällä miehellä oli kaksi velallista. Toinen oli hänelle
velkaa viisikymmentä rahaa ja toinen viisisataa. Mutta kun kummallakaan ei
ollut varaa maksaa, velkoja antoi myötätunnosta molempien velat anteeksi.
Kumpi heistä mahtoi enemmän rakastaa velkojaansa?”

Simon vastasi: “Se, joka sai suuremman velan anteeksi.”

Jeesus sanoi: “Olet vastannut hyvin; siksi sanon sinulle, että katso tätä
naista ja itseäsi; sillä te molemmat olitte velkaa Jumalalle, toinen kehon
spitaalista ja toinen sielun spitaalista, jota synti on.

Herra Jumalamme on rukousteni tähden säälinyt teitä ja tahtonut parantaa
sinun kehosi ja hänen sielunsa. Sen tähden sinä rakastat minua vähän, sillä
saamasi lahja on vähäinen. Niin ollen et suudellut minua etkä voidellut
päätäni, kun saavuin taloosi. Mutta katso tätä naista! Sisään tultuaan hän
suoraa päätä asettui jalkojeni juureen, ja ne hän on pessyt kyynelillään ja
voidellut kallisarvoisella voiteella. Sen tähden sanon teille totisesti, että
monet synnit on annettu hänelle anteeksi, sillä hän on rakastanut paljon.”
Ja naisen puoleen kääntyen hän sanoi: “Mene rauhassa, sillä Jumala on suonut
syntisi anteeksi; mutta katso, ettet enää syntiä tee. Sinun uskosi on sinut
pelastanut.”

131.

Yörukouksen jälkeen opetuslapset lähestyivät Jeesusta sanoen: “Oi mestari,
mitä meidän on tehtävä, että välttyisimme ylpeydeltä?”

Jeesus vastasi: “Oletteko nähneet ketään köyhää, joka on kutsuttu syömään
ruhtinaan taloon?”

Johannes vastasi: “Minä olen syönyt Herodeksen talossa. Ennen kuin tunsin
sinut, kävin kalassa ja myin saaliini Herodeksen perheeseen. Eräänä päivänä,
kun hänellä oli juhlat, hän pyysi minua jäämään ruokailemaan, sillä olin
tuonut sinne hienon kalan.”

Jeesus sanoi: “Kuinka saatoit syödä vääräuskoisten kanssa? Jumala sinua
armahtakoon, oi Johannes! Mutta kerro minulle nyt, kuinka käyttäydyit
pöydässä? Pyritkö arvokkaimmalle paikalle? Pyysitkö kaikkein hienointa
ruokaa? Puhuitko, kun sinulta ei kysytty? Piditkö itseäsi muita pöydässä
istuvia parempana?”

Johannes vastasi: “Niin totta kuin Jumala elää, en uskaltanut kohottaa
katsettani ajatellessani itseäni, köyhää kalastajaa huonoissa vaatteissa
kuninkaan ylimysten keskellä. Kun kuningas sitten antoi minulle pienen
lihanpalan, luulin maailman laskeutuneen pääni päälle sen suosion
suuruudesta, jota kuningas oli minulle osoittanut. Ja sanon totisesti, että
jos kuningas olisi meidän lakiamme noudattavia, olisin mielelläni palvellut
häntä kaikki elämäni päivät.”

Jeesus huudahti: “Vaikene, Johannes, sillä pelkään Jumalan syöksevän sinut
syvyyteen kuin Abiramin ylpeytesi tähden!”

Opetuslapset vapisivat pelosta Jeesuksen sanojen tähden; ja hän sanoi
uudelleen: “Pelätkäämme Jumalaa, ettei Hän heitä meitä syvyyteen ylpeytemme
tähden.

Oi veljet, kuulitteko Johannekselta, miten ruhtinaan talossa toimitaan? Voi
ihmisiä, jotka tulevat maailmaan, sillä ylpeydessä elettyään he kuolevat
häväistyinä ja vajoavat hajaannukseen.

Sillä tämä maailma on talo, jossa Jumala kestitsee ihmisiä, ja siinä ovat
syöneet kaikki Jumalan pyhät ja profeetat. Ja totisesti sanon teille, että
kaikki, mitä ihminen vastaanottaa, tulee Jumalalta. Sen tähden ihmisen
pitäisi käyttäytyä mitä nöyrimmin, tietoisena omasta alhaisuudestaan ja
Jumalan suuruudesta, ja sen anteliaisuuden suuruudesta, jolla Hän ravitsee
meitä. Siksi ihmisen ei ole luvallista sanoa: “Voi, miksi näin tapahtuu ja
näin puhutaan maailmassa?” vaan pitäköön itseään arvottomana, niin kuin asia
onkin, seisomaan maailmassa Jumalan pöydän ääressä. Niin totta kuin Jumala
elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, mitään niin pientä ei ihminen tässä
maailmassa saa Jumalan kädestä, ettei hänen tarvitsisi vastalahjaksi viettää
koko loppuelämäänsä Jumalan rakkauden tähden.

Niin totta kuin Jumala elää, et sinä tehnyt syntiä Herodeksen kanssa
syödessäsi, oi Johannes, sillä oli Jumalan tahto, että teit niin, jotta
voisit opettaa meitä ja kaikkia, jotka Jumalaa pelkäävät. Toimikaa niin”,
sanoi Jeesus opetuslapsilleen, “että voisitte elää maailmassa kuten Johannes
Herodeksen talossa syödessään tämän kanssa, sillä niin te totisesti voitte
olla vapaita kaikesta ylpeydestä.”

132.

Kun Jeesus käveli Galileanmeren rannalla, hänet ympäröi suuri väkijoukko,
jolloin hän astui pieneen veneeseen, joka lojui vähän matkan päässä, ja
ankkuroi sen lähelle maata, jotta hänen äänensä voitaisiin kuulla. Silloin
kaikki kerääntyivät meren äärelle ja istuutuivat hänen sanaansa odottamaan.
Hän avasi suunsa ja puhui: “Katso, kylväjä lähti kylvämään, ja osa hänen
kylvämistään siemenistä putosi tielle ja ihmiset tallasivat ja linnut söivät
niitä; osa putosi kivikkoon, missä ne itivät, mutta kuivuivat sitten
auringossa kosteuden puutteeseen; osa putosi pensasaitaan, missä ohdakkeet
syrjäyttivät ne; ja osa putosi hyvälle maalle, missä kantoivat hedelmää jopa
30-, 60- ja satakertaisesti.”

Jälleen Jeesus puhui: “Katso; perheenisä kylvi pelloilleen hyvää siementä,
mutta hänen palvelusväkensä nukkuessa hänen vihamiehensä tuli kylvämään
lustetta hyvien siementen päälle. Viljan sitten kasvaessa sen joukossa
voitiin havaita suuri määrä lustetta. Palvelijat tulivat isäntänsä luo ja
sanoivat: “Oi herra, etkö kylvänyt hyvää siementä pellollesi? Miksi sen
joukossa sitten on niin paljon lustetta?” Isäntä vastasi: “Hyvää siementä
kylvin, mutta miesten nukkuessa vihollinen tuli ja kylvi lustetta viljan
sekaan.”

Palvelijat sanoivat: “Haluatko meidän menevän ja kiskovan lusteen viljan
joukosta?”

Isäntä vastasi: “Älkää tehkö niin, sillä samalla tulisitte nyhtäneeksi
viljaa, vaan odottakaa sadonkorjuuaikaa. Silloin saatte mennä kiskomaan
lusteen viljan seasta ja heittää sen tuleen, mutta viljan saatte korjata
aittaani.”

Jälleen Jeesus puhui: “Paljon miehiä lähti viikunoita myymään. Mutta heidän
saavuttuaan torille katso; ihmiset eivät etsineet hyviä taateleita, vaan
kauniita lehtiä. Siksi miehet eivät saaneet viikunoitaan myydyksi. Tämän
huomatessaan eräs paha kaupunkilainen ajatteli: “Voisin totisesti rikastua.”
Ja hän kutsui kahta poikaansa ja sanoi: “Menkää keräämään paljon lehtiä ja
huonoja viikunoita.” Ja nämä he myivät painostaan kultaa, sillä lehdet
miellyttivät ihmisiä kovin. Mutta viikunoita syötyään he sairastuivat
vaikeasti.”

Jälleen Jeesus puhui: “Eräällä kaupunkilaisella on kaivo, josta hänen kaikki
naapurinsa ottavat vettä puhdistautuakseen, mutta tämä kaupunkilainen antaa
omien vaatteittensa käydä likaisiksi.”

Ja Jeesus puhui jälleen: “Kaksi miestä lähti myymään omenoita. Toinen päätti
myydä omenankuoria painostaan kultaa, eikä välittänyt, mitä hedelmälihalle
tapahtui. Toinen halusi antaa omenansa pois leipäpalasta matkaansa varten.
Mutta ihmiset ostivat omenankuoria kullan hinnalla, välittämättä hänestä,
joka oli valmis lahjoittamaan heille; ei, he jopa halveksivat häntä.”

Ja näin Jeesus tuona päivänä puhui ihmisille vertauskuvin. Lähetettyään
heidät luotaan hän lähti opetuslapsineen Nainiin, missä hän oli herättänyt
henkiin lesken pojan; äitinsä kanssa tämä otti hänet taloonsa ja palveli
häntä.

133.

Opetuslapset lähestyivät Jeesusta ja kysyivät häneltä: “Oi mestari, kerro
meille, mitä ne vertauskuvat tarkoittavat, joita puhuit ihmisille.”

Jeesus vastasi: “Rukouksen aika on lähellä; iltarukouksen jälkeen kerron
teille vertauskuvien merkityksen.”

Rukouksen päätyttyä opetuslapset tulivat Jeesuksen ympärille ja hän sanoi
heille: “Mies, joka kylvää siementä tielle, kivikkoon, ohdakkeisiin ja
hyvälle maalle, on se, joka opettaa Jumalan sanaa, joka lankeaa suuren
ihmisjoukon päälle.

Se putoaa tielle merimiesten ja kauppiaitten korviin saapuessaan, sillä
pitkien matkojensa tähden ja joutuessaan tekemisiin monenlaisten kansojen
kanssa he unohtavat Jumalan sanan Saatanan toimesta. Siemen putoaa
kivikkoon, kun sana tulee hovimiesten korviin, sillä Jumalan sana ei juurru
heihin, jotka joutuvat palvelemaan ruhtinasta suurella tarkkaavaisuudella.
Vaikka he muistaisivatkin jotain siitä, se katoaa heidän mielistään heti
jonkin vaikeuden kohdatessa: näin ollen, koska he eivät palvele Jumalaa, he
eivät voi odottaa apua Jumalalta.

Siemen putoaa ohdakkeisiin sanan tullessa niiden korviin, jotka rakastavat
omaa elämäänsä. Vaikka Jumalan sana itäisikin heissä, lihan himot
noustessaan tukahduttavat sen, sillä lihalliset nautinnot saavat ihmisen
hylkäämään Jumalan sanan. Hyvään maahan siemen taas putoaa silloin, kun
Jumalan sana tulee Häntä pelkäävän korviin, ja silloin se tuottaa ikuisen
elämän hedelmiä. Totisesti sanon teille, että aina ihmisen pelätessä Jumalaa
Hänen sanansa kantaa hedelmää ihmisessä.

Tuosta perheenisästä kerron teille totisesti, että hän on Jumala, Herramme;
kaikkien asioitten isä, sillä Hän on luonut kaiken. Mutta Hän ei ole isä
luonnollisella tavalla, sillä Hän on liikkumaton, ja ilman liikettä on
mahdotonta siittää. Hän on siis Jumalamme, joka omistaa tämän maailman; ja
pelto, johon hän kylvää, on ihmiskunta, ja siemen on Jumalan sana. Kun
opettajat ovat maailmallisten ajatusten vallassa, huolimattomia ja
välinpitämättömiä Jumalan sanaa opettaessaan, Saatana kylvää ihmissydämiin
erehdystä, josta versovat lukemattomien väärien oppien lahkot.

Pyhät ja profeetat itkevät: “Oi Herra, etkö antanut ihmisille hyvää oppia?
Miksi sitten on niin paljon erehdystä?”

Jumala vastaa: “Olen antanut ihmisille hyvän opin, mutta ihmisten
omistautuessa turhuudelle Saatana on kylvänyt virheitä Minun lakini
mitätöidäkseen.”

Pyhät sanovat: “Oi Herra, me poistamme virheet tuhoamalla ihmiset.”

Jumala vastaa: “Älkää tehkö sitä, sillä uskovat ovat niin tiiviisti
sidoksissa epäuskoviin sukulaisiinsa, että he tuhoutuisivat näiden mukana.
Odottakaa sen sijaan tuomiota, sillä silloin enkelini tulevat kokoamaan
epäuskovat ja heittämään heidät helvettiin Saatanan kanssa, kun taas hyvät
uskovat tulevat pääsemään valtakuntaani.” Varmuudella monet uskottomat isät
siittävät uskovia poikia, joiden vuoksi Jumala odottaa maailman katumusta.

134.

Hyvien viikunoitten kauppaajat ovat tosi opettajia, jotka saarnaavat hyvää
oppia, mutta valheista nautintonsa ammentava maailma haluaa opettajilta
hienojen sanojen ja imartelun koristelehtiä. Tämän nähdessään Saatana
liittoutuu lihan ja aistien kanssa ja tuottaa paljon lehtiä; niitä on
maallisten asioitten runsaus, joihin hän synnin verhoaa. Niitä syödessään
ihminen sairastuu ja on valmis ikuiseen kuolemaan.

Kaupunkilainen, joka antaa vedestään toisille, jotta nämä pesisivät likansa
pois, mutta antaa omien vaatteittensa käydä saastaisiksi, on opettaja, joka
saarnaa katumusta toisille ja itse vielä elää synnissä.

Voi viheliäistä ihmistä, sillä eivät enkelit, vaan hänen oma kielensä
kirjoittaa ilmaan hänelle kuuluvan rangaistuksen!

Jos jollakulla olisi elefantin kieli ja muu keho pieni kuin muurahaisen,
eikä tämä olisi hirviömäistä? Kyllä varmasti. Nyt sanon teille, totisesti,
että hirviömäisempi on se, joka toisille saarnaa katumusta, muttei itse kadu
omia syntejään.

Omenoita myyvistä miehistä toinen on sellainen, joka saarnaa Jumalan
rakkauden tähden eikä siksi imartele ketään, vaan opettaa totuudessa, köyhän
miehen elantoon tyytyen. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, sellaista miestä ei maailma ota vastaan, vaan pikemminkin
halveksii häntä. Mutta se, joka myy omenan kuoria painostaan kultaa ja
heittää sisustan pois, on hän, joka saarnaa ihmisiä miellyttääkseen: ja
maailmaa imarrellessaan hän saattaa tuhoon sielun, joka seuraa hänen
imarteluaan. Voi! Kuinka monet ovatkaan tästä syystä eksyneet!”

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: “Kuinka Jumalan sanaa tulisi kuunnella;
ja kuinka tunnemme sen, joka saarnaa Jumalan rakkauden tähden?”

Jeesus vastasi: “Jos saarnaaja puhuu hyvää oppia, häntä tulee kuunnella
aivan kuin jos Jumala puhuisi; sillä Jumala puhuu hänen suunsa kautta. Mutta
sitä, joka ei paheksu syntejä, vaan kunnioittaa ihmisten persoonia ja
imartelee tiettyjä henkilöitä, tulee välttää kuin kauheaa käärmettä, sillä
totisesti hän myrkyttää ihmiskorvan.

Ymmärrättekö? Totisesti sanon teille, että niin kuin haavoittunut ei
tarvitse hienoja siteitä haavojensa suojaksi, vaan paremminkin hyvää
voidetta, samoin syntinen tarvitsee kunnollisia moitteita hienojen sanojen
sijasta, jotta lakkaisi tekemästä syntiä.”

135.

Silloin Pietari sanoi: “Oi mestari, kerro meille, kuinka kadotettuja tullaan
piinaamaan ja kuinka kauan he joutuvat olemaan helvetissä, jotta ihmiset
välttäisivät syntiä.”

Jeesus vastasi: “Oi Pietari, olet esittänyt suuren kysymyksen; jos Jumala
suo, vastaan silti sinulle. Tietäkää siis, että helvetti on yksi, mutta
siinä on seitsemän päällekkäistä keskusta. Tästä johtuen, aivan kuten syntiä
on seitsemää laatua, sillä Saatana on suunnitellut ne helvetin seitsemäksi
portiksi; samoin siellä on myös seitsemää rangaistusta.

Ylpeäsydämisimmät tullaan syöksemään alimpaan kerrokseen, ja he joutuvat
matkallaan alas kulkemaan kaikkien muiden kerrosten halki ja kärsimään
niille ominaiset tuskat. Ja samoin kuin he täällä koettavat olla Jumalaa
korkeampia halutessaan toimia oman päänsä mukaan ja kieltäytyessään
tunnustamasta ketään yläpuolelleen, siellä Saatana paholaisineen polkee
heidät jalkoihinsa ja tallaa heitä kuin rypäleitä, joista viini tehdään, ja
paholaiset ivaavat ja pilkkaavat heitä lakkaamatta.

Kateelliset, joita heidän lähimmäisensä hyvä onni hiertää ja epäonni
ilahduttaa, joutuvat alas kuudenteen piiriin, ja siellä heitä tulevat
raastamaan lukuisten helvetin käärmeiden myrkkyhampaat.

Ja kateellisesta tulee tuntumaan, että kaikki helvetissä iloitsevat hänen
kärsimyksestään ja surevat, ettei hän joutunut alas seitsemänteen piiriin.
Sillä vaikka kadotetut ovat kykenemättömiä minkäänlaiseen iloon, Jumalan
oikeudenmukaisuus tulee aiheuttamaan, että tuosta kurjasta vaikuttaa siltä;
aivan niin kuin unessa voi kokea halveksuntaa ja torjuntaa jonkun taholta ja
kärsiä siitä, samanlainen näky annetaan kurjalle kadehtijalle. Ja siellä,
missä ei ole lainkaan iloa, hänestä vaikuttaa, että kaikki iloitsevat hänen
onnettomuudestaan ja pahoittelevat, ettei hän joudu kärsimään vielä
pahempaa.

Ahneet joutuvat alas viidenteen kerrokseen, missä he saavat kärsiä
äärimmäistä köyhyyttä, kuten tuo eräs rikas herkkusuu. Ja vielä suuremmaksi
kidutukseksi demonit tulevat tarjoamaan heille, mitä he janoavat, ja kun he
ottavat sen käsiinsä, toiset demonit riistävät sen väkivalloin ja sanoen:
“Muista, ettet halunnut antaa Jumalan rakkauden tähden; nyt ei Jumalakaan
halua sinun saavan.”

Voi onnetonta ihmistä! Hän löytää itsensä tilasta, jossa muistaa menneen
yltäkylläisyyden ja näkee senhetkisen puutteen-alaisuuden; ja hän käsittää,
että niillä hyödykkeillä, joita hän enää ei voi saada, hän olisi pystynyt
hankkimaan ikuisen autuuden!

Neljänteen kerrokseen joutuvat hekumalliset, jotka vääristivät Jumalalta
saamansa tien, ja siellä he tulevat olemaan kuin paholaisen polttavassa
ulosteessa kiehuvaa viljaa. Heitä syleilevät helvetin kammottavat käärmeet.
Ja prostituoitujen kanssa syntiä tehneet joutuvat suorittamaan samoja
epäpuhtaita tekoja yhdessä helvetin raivotarten kanssa; nämä ovat
naisenkaltaisia demoneja, joiden hiuksina ovat käärmeet, joiden silmät ovat
liekehtivää rikkiä, joiden suu on myrkyllinen, joiden kieli on liimaa,
joiden vartalo on väkäisten koukkujen ympäröimä, kuin sellaisten, joilla
varomattomia kaloja pyydystetään – joiden jalat ovat kuin aarnikotkan,
kynnet kuin partaveitset, ja joiden sukupuolielimet ovat tulta. Heidän
kanssaan saavat himokkaat nauttia vuoteistaan helvetin hiilloksessa.

Kolmanteen piiriin tulevat joutumaan laiskat, jotka eivät eläessään halua
tehdä työtä. Siellä on kaupunkeja ja suunnattomia palatseja, jotka täytyy
purkaa heti, kun ne on saatu valmiiksi, sillä yksikään kivi ei ole tullut
oikealle paikalleen. Ja nämä valtavat kivet sälytetään laiskurin harteille,
eikä hänellä tule olemaan käsiä vapaina kehoaan viilentämään tai taakkaa
keventämään, kun hän kulkee kantamuksineen, sillä hänen kätensä ovat
laiskuuden veltostuttamat ja jalkoja kahlehtivat helvetin käärmeet.

Ja mikä vielä pahempaa, takana tulevat demonit tyrkkivät häntä ja saavat
hänet useasti kaatumaan maahan painon alla; eikä kukaan auta häntä nostamaan
taakkaansa, ei, vaan siihen lisätään vielä kaksin verroin, vaikka se oli jo
sellaisenaan liian raskas kantaa.

Toiseen kerrokseen joutuvat ahmatit. Siellä heillä on oleva puute ruokanaan,
niin äärimmäinen, ettei syötäväksi ole kuin eläviä skorpioneja ja käärmeitä,
jotka aiheuttavat sellaista tuskaa, että olisi parempi olla koskaan
syntymättä kuin syödä sellaisia sisäänsä. Demonit tulevat tarjoamaan heille
herkullisilta näyttäviä ruokia, mutta heidän käsissään ja jaloissaan on
tuliset kahleet, jotka estävät heitä kurkottamasta ruoan nähdessään. Ja mikä
pahempaa, nuo heidän syömänsä skorpionit repivät heidän vatsansa halussaan
päästä ulos nopeasti ja raatelevat ahmattien salaiset ruumiinosat. Ja
epäpuhtaina ja iljettävinä ulostuttuaan ne tulevat taas uudelleen syödyiksi.

Vihaiset joutuvat ensimmäiseen piiriin, missä kaikki paholaiset ja
ensimmäisen piirin läpi alempiin kerroksiin vaeltavat kadotetut loukkaavat
heitä. Ne halveksivat ja lyövät heitä, pakottavat heidät makaamaan tielle,
jota kaikki kulkevat, ja asettavat jalkansa heidän kurkuilleen. Mutta he
eivät pysty puolustautumaan, sillä heidän kätensä ja jalkansa ovat sidotut.
Ja mikä pahinta, he eivät pysty purkamaan vihaansa toisia loukkaamalla,
sillä heidän kielensä on kiinnitetty koukkuun, samanlaiseen kuin mitä
kalakauppiaat käyttävät.

Tässä kirotussa paikassa on yleinen rangaistus, joka on sama kaikille
kerroksille, kuin erilaisten viljalajien sekoitus leivän tekemiseksi. Sillä
tuli, jää, ukkosmyrskyt, salamointi, rikki, kuumuus, kylmyys, tuuli, raivo
sekä kauhu yhdistyvät Jumalan oikeudenmukaisuuden ansiosta niin, ettei
kylmyys viilennä kuumuutta eikä tuli lämmitä jäätä, vaan kaikki piinaavat
kurjaa syntistä.

136.

Tässä kirotussa paikassa saavat uskottomat asua ikuisesti; niin että jos
maailma olisi täynnä hirssinjyviä, ja yksi lintu veisi yhden jyvän pois
kerran sadassa vuodessa yrittäen tyhjentää maailman – ja jos sen
tyhjennyttyä uskottomien olisi mahdollista päästä paratiisiin, he
odottaisivat ilahtuneina. Mutta heillä ei ole toivoa, sillä heidän
kärsimyksellään ei voi olla loppua, koska he eivät tahtoneet panna loppua
synneilleen Jumalan rakkauden tähden.

Mutta uskovilla on lohtu, sillä heidän kärsimyksellään tulee olemaan loppu.”

Opetuslapset pelästyivät tämän kuullessaan ja sanoivat: “Uskovien täytyy
siis mennä helvettiin?”

Jeesus vastasi: “Kaikkien, ketä he sitten ovatkin, on mentävä helvettiin. On
totta, että pyhät ja Jumalan profeetat menevät sinne katsomaan, eivät mitään
rangaistusta kärsimään; ja oikeamieliset tulevat kärsimään vain pelkoa. Ja
mitä sanoisin? Kerron teille, että sinne tulee saapumaan Jumalan
lähettiläskin Jumalan oikeudenmukaisuutta katsomaan. Silloin helvetti tulee
vapisemaan hänen läsnäolostaan. Ja koska hän on lihallinen ihminen, kaikki
rangaistustaan kärsivät lihalliset ihmiset saavat levätä piinastaan sen
hetken ajan, jonka hän viettää helvettiä katsellen. Mutta hän viipyy siellä
vain yhden silmänräpäyksen.

Ja tämän Jumala tekee, jotta kaikki olennot tietäisivät hyötyneensä Jumalan
lähettiläästä.

Kun hän saapuu helvettiin, kaikki paholaiset kirkuvat ja yrittävät piiloutua
palavaan hiillokseen, sanoen toisilleen: “Paetkaa, paetkaa, sillä
vihollisemme Muhammed tulee!” Tämän kuullessaan Saatana iskee itseään
molemmin käsin kasvoihin ja sanoo huutaen: “Sinä olet sittenkin minua
jalompi, ja se on epäoikeudenmukaista!”

Uskovista, joita on seitsemässäkymmenessäkahdessa eri luokassa, nuo kahteen
viimeiseen luokkaan kuuluvat, joilla on ollut usko, muttei hyviä töitä –
ensimmäiseen ne, jotka olivat pahoillaan hyvästä, ja toiseen ne, jotka
iloitsivat pahasta – saavat asua helvetissä seitsemänkymmentä tuhatta
vuotta.

Noiden vuosien kuluttua enkeli Gabriel tulee saapumaan helvettiin ja
kuulemaan heidän sanovan: “Oi Muhammed, missä ovat meille antamasi
lupaukset, joissa sanoit, etteivät ne, joilla on sinun uskosi, joudu olemaan
helvetissä ikuisesti?”

Sitten enkeli Gabriel palaa paratiisiin ja lähestyen kunnioittavasti Jumalan
lähettilästä kertoo tälle kuulemastaan.

Tämä puhuu Jumalalle sanoen: “Herra Jumalani, muista minulle, palvelijallesi
antamasi lupaus niitä koskien, jotka tunnustivat uskoani, ettei heidän
tarvitse olla helvetissä ikuisesti.”

Jumala vastaa: “Pyydä mitä tahdot, oi ystäväni, sillä annan sinulle kaiken,
mitä anot.”

137.

Silloin Jumalan lähettiläs sanoo: “Oi Herra, on uskovia, jotka ovat
viettäneet helvetissä seitsemänkymmentä tuhatta vuotta. Missä on armosi, oi
Herra? Rukoilen sinua, Herra, vapauttamaan heidät noista katkerista
rangaistuksista.”

Ja Jumala tulee määräämään neljää lempienkeliään menemään helvettiin ja
ottamaan ulos kaikki, joilla on Hänen lähettiläänsä usko, ja johdattamaan
heidät paratiisiin. Ja tämän ne tekevät.

Ja sellainen on hyöty Jumalan lähettilään uskosta, että vaikka häneen
uskoneilla ei olisi lainkaan hyviä töitä, vaan ovat vain kuolleet hänen
uskossaan, he pääsevät paratiisiin sen rangaistuksen jälkeen, josta olen
puhunut.”

138.

Aikaisin aamulla kaikki kaupungin asukkaat naiset ja lapset mukanaan tulivat
sen talon luo, jossa Jeesus oli opetuslapsineen, ja anoivat häntä sanoen:
“Herra, sääli meitä, sillä tänä vuonna madot ovat syöneet kaiken viljan,
emmekä koko vuonna saa maastamme yhtään leipää.”

Jeesus vastasi: “Voi teidän pelkoanne! Ettekö tiedä, että Jumalan palvelija
Elia ei niinä kolmena vuonna, jotka Ahabin vaino kesti, nähnyt leipää, vaan
ravitsi itseään vain yrteillä ja villeillä hedelmillä? Isämme Daavid,
Jumalan profeetta, söi kaksi vuotta vain villejä hedelmiä ja yrttejä, kun
Saul vainosi häntä, niin ettei hän syönyt leipää kuin kahdesti.”

Ihmiset vastasivat: “Herra, he olivatkin Jumalan profeettoja, joita
hengellinen ilo ravitsee, ja siksi he kestivät; mutta kuinka nämä pienet
jaksaisivat?” Ja he osoittivat lastensa paljoutta. Silloin Jeesus sääli
heidän kurjuuttaan ja sanoi: “Kauanko sadonkorjuuaikaan on?” He vastasivat:
“Kaksikymmentä päivää.”

Jeesus sanoi: “Muistakaa, että näinä kahtenakymmenenä päivänä omistaudumme
paastolle ja rukoukselle; sillä Jumala tulee olemaan teille armollinen.
Totisesti sanon teille, että Jumala on aiheuttanut tämän kuivuuden siksi,
että täältä sai alkunsa ihmisten hulluus ja Israelin synti sen kutsuessa
minua Jumalaksi tai Jumalan pojaksi.”

Heidän paastottuaan yhdeksäntoista päivää, kahdennenkymmenennen päivän
aamuna he katsoivat peltoja, ja kypsä vilja peitti kukkulat. He juoksivat
Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaiken. Sen kuultuaan hän kiitti Jumalaa
ja sanoi: “Menkää, veljet, kokoamaan Jumalalta saamanne vilja.” Ja he
korjasivat niin paljon viljaa, etteivät tienneet, minne olisivat sen
varastoineet; ja tästä koitui vaurautta Israelille.

Kaupunkilaiset neuvottelivat Jeesuksen julistamisesta kuninkaakseen;
saadessaan tietää tämän hän pakeni heidän luotaan. Minkä jälkeen
opetuslapset harhailivat viisitoista päivää häntä etsien.

139.

Jeesuksen löysivät hän, joka kirjoittaa, sekä Jaakob ja Johannes. Ja he
sanoivat itkien: “Oi mestari, miksi pakenit luotamme? Me olemme etsineet
sinua murheellisina; niin, kaikki opetuslapset etsivät sinua itkien.” Jeesus
vastasi: “Pakenin, koska tiesin, että paholaisten armeija valmistelee
minulle sitä, minkä pian saatte nähdä. Sillä ylipapit ja kansan vanhimmat
tulevat nousemaan minua vastaan ja kiristämään roomalaiselta kuvernööriltä
vallan surmata minut, koska pelkäävät minun tavoittelevan Israelin
kuninkuutta. Tämän lisäksi eräs opetuslapsistani tulee kavaltamaan minut,
kuten Joosef myytiin Egyptiin. Mutta oikeudenmukainen Jumala tulee
valmistamaan hänelle tuhon, niin kuin profeetta Daavid sanoo: “Hän saa
lankeamaan kuoppaan sen, joka asettaa ansan lähimmäiselleen.” Sillä Jumala
pelastaa minut heidän käsistään ja ottaa minut pois maailmasta.”

Ne kolme oppilasta pelkäsivät, mutta Jeesus lohdutti heitä sanoen: “Älkää
pelätkö, sillä kukaan teistä ei ole pettävä minua.” Tämän johdosta he
huojentuivat hieman.

Seuraavana päivänä sinne saapui kaksittain kolmekymmentäkuusi Jeesuksen
opetuslapsista; ja hän odotti toisia Damaskoksessa. Ja he kaikki surivat
tietäessään, että Jeesuksen oli pian poistuttava maailmasta. Sen tähden hän
avasi suunsa ja sanoi: “Totisesti onneton on se, joka kulkee tietämättä,
minne on menossa; mutta vielä onnettomampi on hän, joka osaisi ja tietäisi,
kuinka hyvään majataloon pääsee, mutta silti haluaa viipyä sateessa,
liejuisella tiellä ja ryövärien ahdistamana. Kertokaa minulle, veljet, onko
tämä maailma meidän kotimaamme? Varmasti ei, sillä ensimmäinen ihminen
heitettiin maailmaan kuin maanpakoon; ja siellä hän kärsii rangaistusta
erehdyksestään. Onko sellaista maanpakoon tuomittua, joka ei nykyisestä
köyhyydestään halajaisi takaisin omaan rikkaaseen maahansa? Totisesti järki
vastustaa sitä, mutta kokemus osoittaa sen paikkansapitäväksi, sillä
maailmaa rakastavat eivät tahdo ajatella kuolemaa; ei, kun siitä puhuu
heille, he eivät halua kuunnella.

140.

“Uskokaa minua, oi ihmiset: tulin maailmaan sellaisella etuoikeudella
varustettuna, jollaista kenelläkään ihmisellä ei ole, eikä tule olemaan edes
Jumalan lähettiläällä; sillä Jumalamme ei luonut ihmistä asettaakseen tämän
maailmaan, vaan paratiisiin.

Varmaa on, että se, jolla ei ole roomalaisilta mitään odotettavana, koska
nämä edustavat hänelle vierasta lakia, ei ole halukas jättämään omaa maataan
ja kaikkea omistamaansa ja muuttamaan Roomaan, aikomatta koskaan palata. Ja
vielä vähemmän hän tahtoisi sitä, jos tietäisi loukanneensa keisaria. Juuri
niin sanon teille, totisesti, ja Jumalan profeetta Salomo itkee kanssani:
“Oi kuolema, kuinka katkeraa onkaan rikkaudessaan lekottelevien muistaa
sinua!” En puhu tätä siksi, että joudun pian kuolemaan – sillä olen varma,
että saan elää lähes maailmanloppuun saakka – vaan puhun näin, että
oppisitte kuolemaan.

Niin totta kuin Jumala elää, kaikki, mikä tehdään huonosti edes kerran,
osoittaa, että harjoitus on tarpeen minkä tahansa hyvin suorittamiseksi.

Oletteko katselleet sotilaita, kuinka he rauhan aikana harjoittelevat
keskenään aivan kuin olisivat sodassa? Ja kuinka voisi ihminen kuolla hyvän
kuoleman, jollei ole oppinut, kuinka kuolla hyvin?

“Kallisarvoinen on pyhien kuolema Herran silmissä”, sanoi profeetta Daavid.
Tiedättekö miksi? Kerron teille: niin kuin kaikki harvinainen on arvokasta,
samoin myös niiden kuolema, jotka tekevät sen hyvin, on harvinainen ja siksi
kallisarvoinen Jumalan, Luojamme edessä.

Kun ihminen aloittaa jotain, hän ei ainoastaan pyri saattamaan sitä
päätökseen, vaan taatusti myös näkee vaivaa, että hänen suunnitelmansa
toteutuisivat hyvin.

Voi viheliäistä ihmistä, joka arvostaa vaatteitaan enemmän kuin itseään;
sillä leikatessaan vaatetta hän mittaa sen ensin huolellisesti; ja kun tämä
on tehty, hän ompelee sen huolellisesti. Mutta elämäänsä – joka tulee
päättymään, sillä kuoleman voi välttää vain olemalla koskaan syntymättä –
miksei ihminen mittaa elämäänsä kuolemalla?

Oletteko katselleet rakentajia, kuinka he valmistavat perustuksen jokaiselle
muuraamalleen kivelle ja mittaavat, onko se suora, ettei seinä sorru maahan?
Voi kurjaa ihmistä! Hänen elämänsä rakennus tulee sortumaan suurella
tuholla, sillä hän ei katso sen perustusta, kuolemaa!

141.

Kertokaahan: kun ihminen syntyy, millainen hän on? Alaston. Ja kun hänet
lasketaan hautaansa, mitä hän on saavuttanut? Köyhän pellavavaatteen, johon
hänet on kiedottu; ja se on hänen maailmalta saamansa palkkio.

Jos siis työtapojen on oltava suhteessa työn alkuun ja loppuun, jotta se
voitaisiin saattaa hyvään lopputulokseen, millaisen lopun tulee saamaan
maallista rikkautta janoava ihminen? Hän tulee kohtaamaan, kuten Jumalan
profeetta Daavid sanoo: “Syntinen tulee kuolemaan mitä pahimman kuoleman.”

Jos kangasta ompeleva ihminen pujottaisi langan sijasta tukkeja neulaansa,
miten hänen työnsä kävisi? Taatusti hänen vaivansa olisi turhaa ja naapurit
halveksisivat häntä. Ihminen ei ymmärrä tekevänsä näin jatkuvasti maallista
vaurautta kerätessään. Sillä kuolema on neula, johon maallisen hyvän tukkeja
ei voi pujottaa. Siitä huolimatta hän hulluudessaan jatkuvasti yrittää
turhaan onnistua tässä pyrkimyksessään.

Ja se, joka ei usko tätä minun huuliltani, katsokoon hautoja, sillä sieltä
hän löytää totuuden. Se, joka haluaa tulla muita viisaammaksi, tutkailkoon
haudan kirjaa, sillä sieltä hän löytää todellisen opin pelastuksekseen.
Sillä nähtyään, että ihmisliha on varattu matojen ruoaksi, hän osaa varoa
maailmaa, lihaa ja aisteja.

Kertokaa minulle: jos olisi sellainen tie, jonka keskellä voi kulkea
turvallisesti, mutta sivuilla saattaa murskata päänsä; mitä sanoisitte, jos
näkisitte ihmisten tappelevan ja kilpailevan siitä, kuka pääsee lähimmäksi
reunaa ja tappaa itsensä? Kuinka suuri olisikaan ihmetyksenne! Varmasti
sanoisitte: “He ovat joko hulluja ja raivopäitä, tai sitten epätoivoisia.””

“Juuri niin on asia”, sanoivat opetuslapset.

Silloin Jeesus sanoi itkien: “Juuri sellaisia totisesti ovat myös ne, jotka
maailmaa rakastavat. Sillä jos he seuraisivat järkeään, jolla on keskeinen
paikka ihmisessä, he noudattaisivat Jumalan lakia ja pelastuisivat ikuiselta
rangaistukselta. Mutta koska he tottelevat lihaansa ja maailmaa, he tulevat
raivokkaiksi ja oman itsensä julmiksi vihollisiksi, kilpaillen toinen
toisensa kanssa röyhkeässä ja hekumallisessa elämisessä.”

142.

Kun Juudas, kavaltaja, huomasi Jeesuksen paenneen, hän menetti toivonsa
maallisen vallan ja voiman saavuttamisesta; sillä hän oli kantanut Jeesuksen
kukkaroa, jossa pidettiin kaikkea, mikä annettiin Jumalan rakkauden tähden.
Hän toivoi Jeesuksen pääsevän Israelin kuninkaaksi, jolloin hänestä
itsestään tulisi mahtava mies. Mutta nyt, toivonsa menettäneenä, hän sanoi
sisimmässään: “Jos tämä mies olisi profeetta, hän tietäisi minun varastavan
rahojaan, ja hän menettäisi kärsivällisyytensä ja erottaisi minut
palveluksestaan tietäen, etten usko häneen. Ja jos hän olisi viisas, hän ei
pakenisi kunniaa, jonka Jumala haluaa hänelle suoda. Siksi on parempi, että
teen järjestelyjä ylipapin ja lainopettajien ja fariseusten kanssa ja
suunnittelen, kuinka luovuttaa hänet heidän käsiinsä, sillä niin tulen
minäkin saamaan tästä jotakin hyvää.” Näin päätettyään hän ilmoitti
lainopettajille ja fariseuksille, mitä Nainissa oli tapahtunut. Ja he
neuvottelivat ylipapin kanssa, sanoen: “Mitä teemme, jos tästä miehestä
tulee kuningas? Totisesti meidän tulee käymään huonosti, sillä hän haluaa
uudistaa Jumalan palvonnan muinaisen tavan mukaiseksi, koska ei voi hyväksyä
traditioitamme. Kuinka meidän kävisi sellaisen miehen vallan alla?
Varmaankin joutuisimme tuhoon lapsinemme; sillä jos menetämme virkamme,
joudumme kerjäämään leipämme.

Kiitos Jumalalle, että meillä nyt on kuningas ja kuvernööri, jotka eivät
tunne lakiamme eivätkä siitä piittaa, kuten mekään emme välitä heidän
vastaavastaan. Ja sen vuoksi voimme tehdä, mitä tahdomme; sillä vaikka
tekisimme syntiäkin, Jumalamme on niin armollinen, että Hän tyyntyy uhreilla
ja paastolla. Mutta jos tämä mies tulee kuninkaaksi, hän ei tyynny ennenkuin
näkee Jumalaa palvottavan sen mukaan, mitä Mooses kirjoitti; ja mikä vielä
pahempaa, hän sanoo, ettei Messias tule Daavidin siemenestä (kuten eräs
hänen oppilaistaan on meille kertonut), vaan väittää tämän tulevan Ismaelin
siemenestä, ja että lupaus annettiin Ismaelista, eikä Iisakista.

Mitä siis seuraisi tällaisen miehen henkiinjättämisestä? Varmasti
ismailiitit pääsisivät roomalaisten suosioon, ja nämä antaisivat maamme
heidän haltuunsa; ja niin Israel joutuisi orjuuteen, niin kuin ennen.”
Ehdotuksen kuultuaan ylipappi vastasi, että hänen pitäisi neuvotella
Herodeksen ja kuvernöörin kanssa, “koska ihmiset pitävät hänestä niin,
ettemme pysty tekemään mitään ilman armeijaa; ja suokoon Jumala, että
pystymme sotilaitten avulla suorittamaan tämän asian.”

Näin neuvoteltuaan he keksivät juonen, että vangitsisivat hänet yöllä, jos
kuvernööri ja Herodes vain suostuisivat siihen.

143.

Jumalan tahdosta kaikki opetuslapset saapuivat sitten Damaskokseen. Ja tuona
päivänä kavaltaja Juudas teeskenteli surreensa Jeesuksen poissaoloa kaikkia
muita enemmän. Silloin Jeesus sanoi: “Varokoon jokainen sitä, joka ilman
sopivaa syytä ja hetkeä ponnistelee todistellakseen rakkauttaan.” Ja Jumala
otti pois ymmärryksemme, ettemme käsittäisi, miksi hän sanoi näin.

Opetuslasten saavuttua Jeesus sanoi: “Palatkaamme Galileaan, sillä Jumalan
enkeli on sanonut minulle, että sinne minun täytyy mennä.” Ja erään sapatin
aamuna hän saapui Nasaretiin. Kun kaupunkilaiset olivat tunnistaneet
Jeesuksen, kaikki halusivat nähdä hänet. Silloin eräs publikaani nimeltään
Sakkeus, joka oli pienikokoinen eikä kyennyt näkemään Jeesusta
ihmispaljouden takaa, kiipesi sykomoripuun latvaan ja odotti siellä
Jeesuksen kulkevan ohi matkallaan synagogaan. Tuohon paikkaan tultuaan
Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: “Tule alas, Sakkeus, sillä tänään aion
asua talossasi.”

Mies laskeutui ja otti hänet iloissaan vastaan, upeat juhlat järjestäen.

Fariseukset nurisivat ja sanoivat Jeesuksen oppilaille: “Miksi
mestarinne on mennyt syömään publikaanien ja syntisten kanssa?”

Jeesus vastasi: “Mistä syystä lääkäri tulee taloon? Vastatkaa minulle, niin
kerron teille, miksi olen tullut tänne.”

He vastasivat: “Sairaita parantamaan.”

“Oikein vastasitte”, sanoi Jeesus, “sillä eivät terveet, vaan sairaat
tarvitsevat lääkitystä.”

144.

“Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, Jumala
lähettää maailmaan profeettojaan ja palvelijoitaan, jotta syntiset voisivat
katua; ei Hän heitä oikeamielisille lähetä, sillä näiden ei tarvitse katua,
kuten puhdaskaan ei ole kylvyn tarpeessa. Mutta totisesti sanon teille, että
jos olisitte todellisia fariseuksia, iloitsisitte siitä, että menen
syntisten luo heidän pelastuksekseen. Kertokaahan, tiedättekö alkuperänne,
ja minkä tähden maailmaan alkoi tulla fariseuksia? Totisesti kerron teille,
sillä huomaan, ettette tiedä. Kuulkaa siis sanojani.

Jumalan ystävä Eenok, joka kulki Jumalan kera totuudessa maailmasta
piittaamatta, vietiin paratiisiin, ja siellä hän tulee asumaan tuomiopäivään
saakka (sillä maailman lähestyessä loppuaan hän tulee palaamaan Elian ja
erään kolmannen kanssa). Ja tämän kuullessaan ihmiset alkoivat paratiisin
kaipuussaan etsiä Jumalaa, Luojaansa. Sillä tarkasti ottaen “fariseus”
merkitsee “etsii Jumalaa” kaanaan kielellä, sillä sieltä sai tämä sana
alkunsa pilkkanimenä hyville ihmisille, koska kanaanilaiset palvoivat
epäjumalia, mikä on ihmiskäsien palvomista.

Ja aina nähdessään sellaisen kansastamme, joka oli eristäytynyt maailmasta
Jumalaa palvellakseen, he pilkaten huusivat: “Fariseus!” mikä tarkoittaa:
“Hän etsii Jumalaa”; kuin sanoakseen: “Voi sinua typerystä, jolla ei ole
jumalankuvia, vaan palvot tuulta; ajattele siis kohtaloasi ja liity
palvomaan jumaliamme.”

Totisesti sanon teille”, sanoi Jeesus, “kaikki pyhimykset ja Jumalan
profeetat ovat olleet fariseuksia, eivät nimellisesti niin kuin te, vaan
teoissaan. Sillä kaikissa toimissaan he etsivät Jumalaa, Luojaansa, ja
Jumalan rakkauden tähden he lähtivät kaupungeista ja omaisuutensa luota,
myyden kaiken ja lahjoittaen köyhille Jumalan rakkauden tähden.

145.

Niin totta kuin Jumala elää, Hänen ystävänsä ja profeettansa Elian aikana
kahdellatoista vuorella asui seitsemäntoista tuhatta fariseusta; ja niin
suuressa joukossakaan ei ollut ainuttakaan turmeltunutta, vaan kaikki olivat
Jumalan valittuja. Mutta nyt, kun Israelissa on enemmän kuin satatuhatta
fariseusta, suokoon Jumala, että tuhannen joukossa olisi edes yksi valittu!”

Fariseukset vastasivat pahastuneina: “Me olemme siis kaikki kadotukseen
tuomittuja, ja uskontoamme pidät turmeltuneena!”

Jeesus vastasi: “En pidä turmeltuneena, vaan hyväksyn tosi fariseusten
uskonnon, ja sen puolesta olen valmis kuolemaan. Mutta katsotaanpa, oletteko
fariseuksia. Oppilaansa Elisan pyynnöstä Jumalan ystävä Elia kirjoitti
pienen kirjan, johon laittoi kaiken inhimillisen viisauden Jumalan, Herramme
lain ohella.”

Fariseukset hämmentyivät Elian kirjan nimen kuullessaan, sillä tiesivät,
ettei kukaan traditioiden tähden noudattanut sellaista oppia. Siksi he
halusivat lähteä jonkin tekemättömän työn varjolla.

Silloin Jeesus sanoi: “Jos olisitte fariseuksia, jättäisitte kaikki muut
työt voidaksenne kuunnella tätä; sillä fariseus etsii ainoastaan Jumalaa.”
Hämillisinä he jäivät kuuntelemaan Jeesusta, joka jatkoi: “Elia, Jumalan
palvelija (sillä niin alkaa tuo pieni kirja) kirjoittaa tämän kaikille
niille, jotka haluavat vaeltaa Jumalan, Luojansa keralla. Jotka haluavat
tietää paljon, pelkäävät Jumalaa vain vähän (sic), sillä se, joka pelkää
Jumalaa, tyytyy tietämään vain sen, minkä Jumala tahtoo.

Ne, jotka etsivät kauniita sanoja, eivät etsi Jumalaa, joka ei tee muuta
kuin moittii syntejämme.

Ne, jotka haluavat etsiä Jumalaa, sulkekoot talojensa ovet ja ikkunat, sillä
mestari ei tahdo itseään löydettävän kotinsa ulkopuolelta, missä häntä ei
rakasteta. Vartioikaa siis aistejanne ja vartioikaa sydämiänne, sillä
Jumalaa ei löydetä ulkopuoleltamme, maailmasta, missä häntä vihataan.

Joka haluaa tehdä hyviä töitä, keskittyköön itseensä, sillä ei kannata
voittaa koko maailmaakaan, jos samalla menettää oman sielunsa.

Ne, jotka haluavat opettaa toisia, eläkööt paremmin kuin toiset, sillä
mitään ei voi oppia sellaiselta, joka tietää oppilastaan vähemmän. Kuinka
syntinen voisi korjata elämänsä, kun kuulee jonkun itseään pahemman
opettavan itseään?

He, jotka etsivät Jumalaa, paetkoot ihmisten keskustelua, sillä yksin
Siinain vuorella ollessaan Mooses löysi Jumalan ja puhui Hänen kanssaan kuin
ystävä puhuu ystävän kanssa.

He, jotka etsivät Jumalaa, tulkoot vain kerran kolmessakymmenessä päivässä
maailman ihmisten keskuuteen; sillä yhdessä päivässä voi Jumalaa etsivä
suorittaa kahden vuoden työn.

Katselkoon hän kävellessään vain omia jalkojaan.
Puhukoon hän vain sen, mikä on tarpeellista.
Ruokaillessaan nouskoon hän pöydästä vielä nälkäisenä; ajatelkoon joka
päivä, ettei elä seuraavaan päivään saakka; laskien aikansa hengenvedoissa.
Riittäköön heille yksi eläimen nahasta tehty vaate.
Nukkukoon maanpalanen paljaalla maalla; riittäköön joka yölle kaksi tuntia
unta.
Älköön hän vihatko ketään muuta kuin itseään, tuomitko ketään muuta kuin
itseään.
Seisköön hän rukouksessa sellaisen pelon vallassa kuin olisi tulevalla
tuomiolla.
Tehkää tämä Jumalaa palvellaksenne, sen lain mukaan, jonka Jumala on teille
Mooseksen välityksellä antanut, sillä siten löydätte Jumalan niin, että aina
ja kaikkialla tunnette olevanne Jumalassa ja Jumala teissä.”

Tämä on Elian pieni kirja, oi fariseukset, minkä tähden sanon teille
jälleen, että jos olisitte tosi fariseuksia, olisitte iloinneet tänne
tulostani, koska Jumala armahtaa syntisiä.”

146.

Silloin Sakkeus sanoi: “Herra, katso: annan nelinkertaisesti kaiken, mitä
olen koronkiskonnalla ansainnut, Jumalan rakkauden tähden.”

Jeesus sanoi: “Tänään on pelastus saapunut tähän taloon. Totisesti,
totisesti monet publikaanit, prostituoidut ja syntiset tulevat pääsemään
Jumalan valtakuntaan, ja ne, jotka pitävät itseään oikeamielisinä, tulevat
joutumaan ikuisiin liekkeihin.”

Tämän kuullessaan fariseukset lähtivät suuttuneina. Silloin Jeesus sanoi
katumukseen kääntyneille ja opetuslapsilleen: “Eräällä isällä oli kaksi
poikaa, joista nuorempi sanoi: “Isä, anna minulle perintöosani”; ja sen
hänen isänsä hänelle antoi. Ja osuutensa saatuaan poika lähti ja meni
kaukaiseen maahan, missä hän tuhlasi omaisuutensa prostituoitujen kanssa
ylellisyydessä eläen. Myöhemmin tuota maata koetteli ankara nälänhätä, ja
kurja nuorukainen pestautui eräälle, joka pani hänet sikoja paimentamaan. Ja
sikoja ruokkiessaan hän tyydytti nälkänsä niiden kanssa tammenterhoja
syöden. Mutta järkiinsä tullessaan hän sanoi: “Voi, kuinka monet minun isäni
talossa elävätkään yltäkylläisyydessä, ja minä olen täällä kuolemaisillani
nälkään! Sen tähden nousen, lähden isäni luokse ja sanon hänelle: Isä,
syntini sinua vastaan ulottuu taivaaseen asti; kohtele minua niin kuin
kohtelisit jotakuta palvelijaasi.”

Poloinen meni; ja sattui niin, että hänen isänsä näki hänen tulonsa jo
kaukaa ja liikuttui myötätuntoon häntä kohtaan. Niin hän meni poikaa vastaan
ja tämän kohdattuaan syleili ja suuteli tätä.

Poika kumarsi syvään ja sanoi: “Isä, syntini sinua vastaan ulottuu
taivaaseen asti, joten kohtele minua kuin jotakuta palvelijoistasi, sillä en
ole sen arvoinen, että minua kutsuttaisiin pojaksesi.”

Isä vastasi: “Poika, älä sano noin, sillä olet poikani, enkä salli sinun
olla palvelijan asemassa.” Ja hän kutsui palvelijoitaan, sanoen: “Tuokaa
tänne uusia viittoja, pukekaa poikani ja antakaa hänelle uudet housut;
laittakaa sormus hänen sormeensa ja teurastakaa heti paikalla syöttövasikka,
niin juhlimme. Sillä tämä poikani oli kuollut ja on nyt herännyt henkiin;
hän oli kadoksissa ja on nyt löytynyt.”

147.

Juhlien ollessa meneillään vanhempi poika tuli kotiin ja ihmetteli
kuullessaan sisältä ilonpitoa; hän kutsui yhden palvelijoista ja kysyi, mitä
talossa niin juhlittiin. Palvelija vastasi: “Veljesi on palannut ja isäsi
käski teurastaa syöttövasikan, ja nyt he viettävät juhlia.” Vanhempi poika
suuttui kovasti tämän kuullessaan eikä halunnut mennä sisään. Siksi hänen
isänsä tuli ulos hänen luokseen ja sanoi hänelle: “Poika, veljesi on
saapunut; tule sinäkin siis iloitsemaan hänen kanssaan.”

Poika vastasi loukkaantuneena: “Olen aina palvellut sinua hyvin, muttet ole
kertaakaan antanut minulle lammasta syödäkseni ystävieni kanssa. Mutta tätä
arvotonta varten, joka lähti luotasi ja haaskasi koko perintöosansa
prostituoitujen kanssa, sinä teurastat syöttövasikan.”
Isä vastasi: “Poikani, sinä olet aina luonani ja kaikki, mikä on minun, on
myös sinun, mutta tämä poikani oli kuollut ja elää jälleen, oli kadoksissa
ja nyt löytynyt; sen tähden meidän on riemuittava.”

Vanhempi poika sanoi entistä vihaisempana: “Mene sinä juhlimaan, mutta minä
en syö samassa pöydässä huorintekijöitten kanssa.” Ja hän lähti isänsä luota
ilman penniäkään.

Niin totta kuin Jumala elää”, sanoi Jeesus, “samalla tavalla Hänen enkelinsä
riemuitsevat yhdestä katuvasta syntisestä.”

Ja heidän syötyään Jeesus lähti, sillä hän halusi mennä Juudeaan. Silloin
opetuslapset sanoivat: “Älä mene Juudeaan, sillä tiedämme fariseusten
puhuneen ylipapin kanssa sinua vastaan.”

Jeesus vastasi: “Tiesin sen ennen kuin he tekivätkään sitä, mutta en pelkää,
sillä he eivät voi tehdä mitään vastoin Jumalan tahtoa. Tehkööt siis kaiken,
mitä tahtovat; sillä en pelkää heitä, vaan Jumalaa.

148.

Kertokaa minulle: tämän päivän fariseukset – ovatko he todellisia
fariseuksia? Ovatko he Jumalan palvelijoita? Varmasti eivät. Niin, ja sanon
teille totisesti, ettei maan päällä ole mitään pahempaa kuin tämä, että
ihminen verhoutuu uskonnon viittaan ja ammattiin väärämielisyytensä
peittääkseen. Kerron teille esimerkin vanhan ajan fariseuksista, että
tuntisitte nykyiset. Elian lähdön jälkeen fariseusten pyhä seurakunta
hajaantui epäjumalanpalvojien suuren vainon tähden. Sillä yhdessä vuodessa
Elian aikana surmattiin enemmän kuin kymmenentuhatta profeettaa, jotka
olivat tosi fariseuksia.

Kaksi fariseusta lähti asumaan vuorille; ja he elivät erillään viidentoista
vuoden ajan mitään toisistaan tietämättä, vaikka heitä erotti vain yhden
tunnin välimatka. Tästä näette, olivatko he uteliaita ja tiedonhaluisia!
Silloin noilla vuorilla koitti kuivuus, ja molemmat lähtivät tahoiltaan
veden etsintään, jolloin kohtasivat toisensa. Heistä vanhempi (sillä tapana
oli, että vanhin puhui kaikkia muita ennen, ja nuoremman puhumista
vanhempaansa ennen pidettiin suurena syntinä)- vanhempi siis sanoi: “Missä
asut, veli?”

Toinen vastasi asumustaan sormella osoittaen: “Tässä minä asun”, sillä he
olivat hänen asumuksensa lähistöllä.

Vanhempi sanoi: “Kuinka kauan, veljeni, olet asunut täällä?”

Nuorempi vastasi: “Viisitoista vuotta.”

Vanhempi sanoi: “Kaiketi saavuit silloin, kun Ahab surmasi Jumalan
palvelijoita?”

“Juuri silloin”, vastasi nuorempi.

Vanhempi sanoi: “Oi veli, tiedätkö, kuka nyt on Israelin kuninkaana?”

Nuorempi vastasi: “Jumala se on, joka on Israelin kuningas, sillä
epäjumalanpalvojat eivät ole kuninkaita, vaan vainolaisia Israelille.”

“Se on totta”, sanoi vanhempi, “mutta tarkoitin kysyä, kuka nyt vainoaa
Israelia?”

Nuorempi vastasi: “Israelin synnit ne vainoavat Israelia, sillä jolleivat he
olisi rikkoneet, Jumala ei olisi nostanut vääräuskoisia ruhtinaita Israelia
vastaan.”

Silloin vanhempi sanoi: “Kuka on se vääräuskoinen ruhtinas, jonka Jumala on
lähettänyt rankaisemaan Israelia?”

Nuorempi vastasi: “Kuinka voisin tietää; enhän viiteentoista vuoteen ole
nähnyt muita ihmisiä kuin sinut, enkä osaa lukea, eikä minulle siksi
lähetetä kirjeitäkään?”

Vanhempi sanoi: “Mutta kuinka uusi lampaannahkasi onkaan! Kuka on antanut
sen sinulle, jollet ole ketään ihmistä nähnyt?”

149.

Nuorempi vastasi: “Hän, joka huolsi Israelin kansan vaatteet
neljänkymmenenvuoden ajan erämaassa, on säilyttänyt nahkani tällaisena
niin kuin näet.”

Silloin vanhempi ymmärsi nuoremman olevan häntä täydellisemmän, sillä hän
itse oli joka vuosi ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Sen tähden hän toisen
seurasta hyötyäkseen sanoi: “Veli, et osaa lukea, mutta minä osaan, ja
minulla on talossani Daavidin psalmit. Tule siis, niin annan sinulle joka
päivä jotain luettavaksi ja selitän sinulle, mitä Daavid sanoo.”

Nuorempi vastasi: “Mennään vain.”

Vanhempi sanoi: “Oi veli, en ole kahteen päivään juonut vettä; menkäämme
siis etsimään vähän vettä.”

Nuorempi vastasi: “Oi veli, minä en ole juonut vettä kahteen kuukauteen.
Menkäämme siis katsomaan, mitä Jumala sanoo profeettansa Daavidin kautta;
Herra pystyy hankkimaan meille vettä.”

Niin he palasivat vanhemman asumukselle, jonka oven luota he löysivät
kirkkaan lähteen. Vanhempi sanoi: “Oi veli, olet Jumalan pyhä; sinun
vuoksesi Hän on antanut tämän lähteen meille.”

Nuorempi vastasi: “Oi veli, sanot tämän nöyryydestä; mutta varmaa on, että
jos Jumala olisi tehnyt tämän minun vuokseni, Hän olisi antanut lähteen
puhjeta minun asumukseni läheisyyteen, jotta en lähtisi sieltä. Sillä
tunnustan tehneeni syntiä sinua vastaan. Sillä sanoessasi, ettet kahteen
päivään ollut juonut vettä sitä etsiessäsi – ja minä olin ollut juomatta
kaksi kuukautta – silloin tunsin sisälläni haltioitumista, ikään kuin olisin
parempi sinua.”

Siihen vanhempi sanoi: “Oi veli, kerroit totuuden etkä siksi tehnyt syntiä.”

Nuorempi sanoi: “Oi veli, olet unohtanut, mitä isämme Elia sanoi: että
Jumalaa etsivä saa tuomita vain itsensä. Taatusti hän ei kirjoittanut sitä
vain tietääksemme sen, vaan toimiaksemme sen mukaisesti.”

Kumppaninsa oikeamielisyden käsittäen vanhempi sanoi: “Se on totta; ja
Jumalamme on antanut sinulle anteeksi.” Ja näin sanottuaan hän otti Psalmit
ja luki, mitä isämme Daavid sanoo: “Asetan vartion kielelleni, ettei se
taivu vääryyteen ja puolustele syntiäni tekosyillä.” Tässä kohtaa vanhempi
mies piti saarnan kielestä, ja sitten nuorempi lähti. Sen jälkeen kului
viisitoista vuotta ennen kuin he taas tapasivat, sillä nuorempi vaihtoi
asuinpaikkaa. Löydettyään tämän jälleen vanhempi sanoi: “Oi veli, mikset
palannut majalleni?”

Nuorempi vastasi: “Koska en ole vielä oppinut sitä, mitä minulle sanoit.”

Silloin vanhempi sanoi: “Miten se on mahdollista; onhan kulunut viisitoista
vuotta?”

Nuorempi vastasi: “Mitä sanoihin tulee, ne opin tunnissa enkä unohtanut
niitä koskaan; mutta en ole vielä noudattanut niitä. Mitä varten siis oppia
liian paljon ja olla noudattamatta? Jumalamme ei toivo hyvyyttä älyltämme
vaan sydämiltämme. Eikä Hän tuomiopäivänä kysy meiltä, mitä olemme oppineet,
vaan mitä olemme tehneet.”

150.

Vanhempi vastasi: “Oi veli, älä sano niin, sillä halveksit tietoa, jota
Jumalamme tahtoo arvostettavan.”

Nuorempi vastasi: “Kuinka nyt asettaisin sanani syntiin lankeamatta; sillä
sanasi on totta, ja niin myös minun sanani. Sanon siis, että heidän, jotka
tuntevat lakiin kirjatut Jumalan käskyt, tulisi noudattaa niitä, ennen kuin
oppivat enemmän. Ja kaiken, mitä ihminen oppii, noudattakoon, eikä vain
tietäköön.”

Vanhempi sanoi: “Oi veli, kerro minulle kenen kanssa olet puhunut, niin että
tiedät, ettet ole oppinut sitä, mitä sinulle opetin?”

Nuorempi vastasi: “Oi veli, minä puhun itseni kanssa. Joka päivä asetan
itseni Jumalan tuomion eteen tiliä tehdäkseni. Ja tunnen aina sisimmässäni
sen, joka puolustelee vikojani.”

Vanhempi sanoi: “Mitä vikoja on sinussa, joka olet täydellinen?”

Nuorempi vastasi: “Oi veli, älä sano niin, sillä seison kahden suuren vian
välissä: toinen on, etten tiedä olevani syntisistä suurin, ja toinen, etten
muita ihmisiä enemmän janoa katumusta vikani tähden.”

Vanhempi vastasi: “Kuinka voisit tuntea itsesi suurimmaksi syntiseksi, jos
olet ihmisistä kaikkein täydellisin?”

Nuorempi vastasi: “Ensimmäinen asia, jonka opin mestariltani fariseuksen
tien valittuani, oli tämä: että minun tulisi ajatella toisten hyvyyttä ja
omaa pahuuttani, sillä niin tehdessäni huomaisin olevani suurin syntisistä.”

Vanhempi sanoi: “Oi veli, kenen hyvyyttä tai vikoja ajattelet näillä
vuorilla, missä ei ole lainkaan ihmisiä?”

Nuorempi vastasi: “Minun pitäisi pohdiskella auringon ja planeettojen
tottelevaisuutta, sillä ne palvelevat Luojaansa paremmin kuin minä. Mutta
sen sijaan soimaan niitä joko siksi, etteivät ne valaise niin kuin tahdon,
tai niitten kuumuus on liian suuri, tai koska sataa liikaa tai liian vähän.”

Tämän kuullessaan vanhempi sanoi: “Veli, mistä olet saanut tämän opin, sillä
olen nyt yhdeksänkymmentävuotias, joista seitsemänkymmentäviisi olen ollut
fariseuksena?”

Nuorempi vastasi: “Oi veli, sanot tämän nöyryydestä, sillä olet Jumalan
pyhä. Silti vastaan sinulle, että Jumala, Luojamme ei katso aikaa, vaan
sydäntä: sen tähden Daavid viisitoistavuotiaana, kuutta veljeään nuorempana,
valittiin Israelin kuninkaaksi ja hänestä tuli Herra Jumalamme profeetta.”

151.

“Tämä mies oli todellinen fariseus”, sanoi Jeesus oppilailleen, “ja suokoon
Jumala, että voimme tuomiopäivänä olla hänen ystäviään.”

Jeesus nousi laivaan ja opetuslapset murehtivat, koska olivat unohtaneet
tuoda leipää mukanaan. Jeesus moitti heitä sanoen: “Varokaa nykyisten
fariseusten hapatusta, sillä vähänkin hapatusta riittää pilaamaan suuren
määrän ruokaa.”

Silloin opetuslapset sanoivat toisilleen: “Mitä hapatusta meillä voisi olla,
jollemme omista yhtään leipää?”

Jeesus vastasi: “Voi teitä vähäuskoisia, oletteko siis unohtaneet, mitä
Jumala teki Nainissa, missä ei ollut merkkiäkään viljasta? Ja kuinka monet
söivät ja tulivat kylläisiksi viidestä leipäpalasta ja kahdesta kalasta?
Fariseusten hapatus on sitä, että usko Jumalaan puuttuu ja ihminen ajattelee
itseään, ja tämä on turmellut aikamme fariseusten lisäksi myös Israelin.
Sillä tavallinen kansa, joka ei osaa lukea, tekee, mitä näkee fariseusten
tekevän, sillä pitää heitä pyhinä.

Tiedättekö, mikä todellinen fariseus on? Hän on ihmisluonnon öljy. Sillä
niin kuin öljy kelluu kaiken muun nesteen päällä, samoin sijoittuu tosi
fariseusten hyvyys kaiken muun inhimillisen hyvyyden huipulle. Hän on elävä
kirja, jonka Jumala antaa maailmalle; sillä kaikki hänen sanomansa ja
tekemänsä on Jumalan lain mukaista. Tosi fariseus on suola, joka ei salli
synnin turmella ihmisen lihaa; sillä kaikki, jotka näkevät hänet, heräävät
katumukseen. Hän on pyhiinvaeltajan tietä valaiseva valo, sillä kaikki,
jotka ajattelevat hänen köyhyyttään ja katumustaan, ymmärtävät, ettei meidän
tässä maailmassa pidä sulkea sydämiämme.

Mutta se, joka eltaannuttaa öljyn, turmelee kirjan, pilaa suolan ja
sammuttaa valon – se on väärä fariseus. Varokaa siis tuhon välttääksenne
toimimasta nykyisten fariseusten tavoin.”

152.

Jeesuksen saavuttua Jerusalemiin ja astuttua eräänä sapattina temppeliin
sotilaat lähestyivät koetellakseen häntä ja saadakseen hänet mukaansa,
sanoen: “Mestari, onko laillista sotia?”

Jeesus vastasi: “Uskomme kertoo meille, että elämämme maan päällä on
jatkuvaa taistelua.”

Sotilaat sanoivat: “Haluaisitko siis käännyttää meidät uskoosi ja
haluaisitko meidän hylkäävän monet jumalamme (sillä yksin Roomassa on
kaksikymmentäkahdeksan tuhatta näkyvää jumalaa) ja seuraavan sinun
Jumalaasi, joka on vain yksi, ja koska Häntä ei voi nähdä, ei tiedetä
myöskään, missä Hän on, ja ehkäpä Hän onkin olematon.”

Jeesus vastasi: “Jos olisin luonut teidät niin kuin Jumala on teidät luonut,
silloin yrittäisin käännyttää teidät.”

He vastasivat: “Kuinka sinun Jumalasi olisi meidät luonut; eihän edes
tiedetä, missä Hän on? Näytä meille Jumalasi, niin käännymme juutalaisiksi.”

Silloin Jeesus sanoi: “Jos teillä olisi silmät Hänen näkemisekseen,
näyttäisin Hänet teille, mutta koska olette sokeita, en pysty Häntä teille
näyttämään.”

Sotilaat vastasivat: “Tämän kansan sinulle osoittama kunnioitus on takuulla
vienyt järkesi. Sillä jokaisella meistä on kaksi silmää päässämme, ja sinä
sanot meitä sokeiksi.”

Jeesus vastasi: “Lihalliset silmät pystyvät näkemään vain karkeita ja
ulkoisia asioita: te kykenette siksi näkemään vain puiset, hopeiset ja
kultaiset jumalanne, jotka eivät voi tehdä mitään. Mutta meillä
juudalaisilla on hengelliset silmät, joita ovat pelko ja usko Jumalaamme
kohtaan, ja sen tähden voimme nähdä Jumalamme kaikkialla.”

Sotilaat vastasivat: “Varo, miten puhut, sillä jos kaadat halveksuntaasi
jumaltemme niskaan, luovutamme sinut Herodeksen käsiin ja hän kostaa
kaikkivoipien jumaliemme puolesta.”

Jeesus vastasi: “Jos ne ovat kaikkivoipia niin kuin sanotte, suokaa minulle
anteeksi, sillä aion palvella niitä.”

Sotilaat riemastuivat tämän kuullessaan ja alkoivat ylistää jumaliaan.
Silloin Jeesus sanoi: “Tässä ei nyt kaivata sanoja vaan tekoja; laittakaa
jumalanne luomaan yksi kärpänen, niin alan palvoa niitä.”

Sotilaat kauhistuivat tämän kuullessaan eivätkä tienneet, mitä sanoa, minkä
tähden Jeesus jatkoi: “Varmuudella, jos ne eivät kykene luomaan tyhjästä
kärpästäkään, en aio niiden vuoksi hyljätä sitä Jumalaa, joka on luonut
kaiken yhdellä sanalla; jonka pelkkä nimi pelästyttää armeijat.”

Sotilaat vastasivat: “Me haluaisimme nähdä tämän; sillä aiomme nyt ottaa
sinut kiinni”, ja he olivat aikeissa ojentaa kätensä Jeesusta kohti. Silloin
Jeesus sanoi: “Adonai Sabaoth!” jolloin sotilaat suoraa päätä kierivät ulos
temppelistä niin kuin puiset tynnyrit, kun niitä pestään ennen viinillä
täyttämistä; niin että välillä heidän päänsä, välillä jalkansa osuivat
maahan, ja kaikki tämä tapahtui kenenkään heihin koskematta.

Ja he kauhistuivat niin ja pakenivat sellaista vauhtia, ettei heitä enää
koskaan nähty Juudeassa.

153.

Papit ja fariseukset supisivat keskenään sanoen: “Hänessä on Baalin ja
Astarothin viisaus, joten Saatanan voimalla hän on tämän tehnyt.”

Jeesus avasi suunsa ja sanoi: “Jumalamme kieltää meitä varastamasta
lähimmäisemme omaa. Mutta tätä määräystä on rikottu ja väärinkäytetty niin,
että maailma on täyttynyt synnistä, vieläpä sellaisesta synnistä, jota ei
koskaan anneta anteeksi niin kuin muita syntejä; sillä suremalla ja
pahantekemisestä luopumalla, paastoamalla ja rukoilemalla ja almuja
antamalla voi ihminen hakea ja saada anteeksiantoa kaikille muille
synneilleen mahtavalta ja armolliselta Jumalaltamme. Mutta tämä synti on
sellainen, ettei sitä voi koskaan saada anteeksi ennen kuin vääryydellä
anastettu on palautettu.

Eräs lainopettaja sanoi: “Oi mestari, kuinka varastaminen olisi voinut
täytää koko maailman synnillä? Jumalan armosta ryöväreitä ei varmaankaan ole
kuin muutamia, ja heti heidän näyttäytyessään sotilaat hirttävät heidät.”

Jeesus vastasi: “Joka ei tunne tavaroita, ei tunne myöskään varkaita. Ei,
sanon teille totisesti, että monet varastavat tietämättään ja siksi heidän
syntinsä on suurempi kuin muiden, sillä sairautta, jota ei tunneta, ei
myöskään paranneta.”

Silloin fariseukset lähestyivät Jeesusta sanoen: “Oi mestari, koska sinä
ainoana Israelissa tunnet totuuden, opeta meitä.”

Jeesus vastasi: “En sano yksin Israelissa tietäväni totuuden, sillä sana
“yksin” sopii ainoastaan Jumalaan, ei muihin. Sillä Hän on totuus, joka
yksin tietää totuuden. Sen tähden, jos niin sanoisin, olisin suurempi
ryöväri, sillä varastaisin Jumalan kunniaa. Ja jos sanoisin yksin tuntevani
Jumalan, olisin vajonnut kaikkia muita suurempaan tietämättömyyteen. Teitte
siis vakavan synnin sanoessanne, että minä yksin tiedän totuuden. Ja kerron
teille, että jos sanoitte sen viekoitellaksenne minua, syntinne on vieläkin
suurempi.”

Nähdessään kaikkien vaikenevan Jeesus puhui jälleen: “Vaikka en tunnekaan
totuutta ainoana Israelissa, olen ainoa, joka puhuu; kuulkaa siis minua,
koska olette kysyneet.

Kaikki luotu kuuluu Luojalle, niin ettei kukaan voi väittää mitään omakseen.
Täten sielu, aistit, liha, aika, tavarat ja kunnia ovat kaikki Jumalan
omaisuutta niin, että jos ihminen hankkii niitä Jumalan tahdon vastaisella
tavalla, hänestä tulee varas. Ja vastaavasti, jos hän kuluttaa niitä Jumalan
tahdon vastaisella tavalla, hänestä myöskin tulee varas. Sen tähden sanon
teille: niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, kun
suunnittelette aikaanne sanoen: “Huomenna teen niin; Huomenna sanon näin; Ja
menen siihen paikkaan” lisäämättä: “Jos Jumala suo”, silloin olette
varkaita. Ja vielä suurempia varkaita olette, kun käytätte parhaan osan
ajastanne itsenne miellyttämiseen Jumalan miellyttämisen sijasta, ja
vietätte huonoimman ajan Jumalan palveluksessa; silloin te totisesti olette
varkaita.

Kuka vain tekeekin syntiä, oli hän sitten millainen (syntinen) hyvänsä, on
ryöväri; sillä hän varastaa aikaa ja sielun ja oman elämänsä, joiden pitäisi
palvella Jumalaa, ja antaa ne Hänen viholliselleen Saatanalle.

154.

Kun ihmisen, jolla on kunnia, omaisuutta ja elämä – kun hänen omaisuuttaan
varastetaan, varas tullaan hirttämään, ja jos hänen henkensä viedään,
murhaaja tullaan hirttämään. Ja tämä on oikeudenmukaista, sillä Jumala on
määrännyt niin. Mutta kun lähimmäisen kunnia viedään, miksei varasta
ristiinnaulita? Onko omaisuus kenties parempaa kuin kunnia? Onko Jumala
kenties määrännyt, että tavarat tai hengen vievää täytyy rangaista, mutta
kunnian vievän on saatava pitää vapautensa? Varmasti ei; sillä napinansa
tähden isämme eivät päässeet luvattuun maahan, vaan vasta heidän lapsensa.
Ja tämän synnin vuoksi käärmeet surmasivat seitsemänkymmentä tuhatta
kansastamme.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, kunnian viejä
ansaitsee suuremman rangaistuksen kuin se, joka riistää omaisuuden tai
hengen. Ja supattelijaa kuunteleva on yhtä syyllinen, sillä toinen päästää
Saatanan kielelleen ja toinen korviinsa.”

Fariseukset raivostuivat kuullessaan tämän, sillä eivät pystyneet
tuomitsemaan hänen sanojaan.

Silloin Jeesusta lähestyi eräs tohtori, joka sanoi hänelle: “Hyvä mestari,
kerro minulle, miksei Jumala suonut isillemme viljaa ja hedelmiä? Tietäen,
että heidän täytyisi langeta, varmasti Hän olisi voinut sallia heille
viljan, tai sitten estää heitä näkemästä sitä.”

Jeesus vastasi: “Mies, sinä kutsut minua hyväksi, mutta erehdyt, sillä yksin
Jumala on hyvä. Ja vielä enemmän erehdyt kysyessäsi, miksei Jumala ole
toiminut sinun aivoitustesi mukaisesti. Silti vastaan sinulle tuohon
kaikkeen. Kerron siis sinulle, ettei Jumala toimiessaan mukauta itseään
meihin, eikä luodun siksi ole luvallista etsiä omaa tapaansa ja
mukavuuttaan, vaan paremminkin Jumalan, Luojansa kunniaa, jotta luotu voisi
turvautua Luojaansa eikä Luoja luotuun. Niin totta kuin Jumala elää ja
sieluni seisoo Hänen edessään, jos Jumala olisi lahjoittanut ihmiselle
kaiken, tämä ei olisi tiennyt olevansa Jumalan palvelija, vaan olisi pitänyt
itseään paratiisin herrana. Sen tähden Luoja, joka on ikuisesti siunattu,
kielsi ihmiseltä ruoan, jotta tämä pysyisi alamaisena Hänelle.

Ja totisesti sanon teille, että se, jonka silmien valo on kirkas, näkee
kaiken kirkkaasti ja näkee valoa jopa pimeydestä; mutta sokea ei tee niin.
Sen tähden sanon teille, että jollei ihminen olisi langennut syntiin, en minä
ettekä te olisi tulleet tuntemaan Jumalan armoa ja oikeamielisyyttä. Ja jos
Jumala olisi luonut ihmisen kykenemättömäksi syntiin, tämä olisi ollut
tuossa asiassa Jumalan vertainen; siksi siunattu Jumala loi ihmisen hyväksi
ja oikeamieliseksi, mutta vapaaksi tekemään mitä mielii oman elämänsä,
pelastuksen ja kadotuksen suhteen.”

Tohtori ällistyi tämän kuullessaan ja poistui hämmentyneenä.

155.

Silloin ylipappi kutsui salaisesti kaksi vanhempaa pappia ja lähetti heidät
Jeesuksen luo. Tämä oli lähtenyt temppelistä ja istui Salomon pylväikössä
keskipäivänrukousta odottaen. Ja lähellään hänellä oli opetuslapset ja suuri
joukko ihmisiä.

Papit tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: “Mestari, miksi ihminen söi viljaa
ja hedelmää? Tahtoiko Jumala hänen syövän vai ei?” Ja tämän he sanoivat
koetellakseen häntä; sillä jos hän vastaisi: “Jumala tahtoi niin”, he
vastaisivat: “Miksi Hän sitten kielsi sen?” ja jos hän vastaisi: “Jumala ei
tahtonut sitä”, he sanoisivat: “Silloin ihminen on Jumalaa voimakkaampi
toimiessaan Hänen tahtonsa vastaisesti.”

Jeesus vastasi: “Kysymyksenne on kuin vuoren yli kulkeva tie, jonka oikealla
ja vaemmalla puolella on jyrkänne: mutta minä kuljen keskellä.”

Papit hämmentyivät tämän kuullessaan, sillä he käsittivät hänen tuntevan
heidän sydämensä.
Jeesus sanoi: “Jokainen ihminen tarvitsevuutensa tähden työskentelee aina
oman hyötynsä vuoksi. Mutta Jumala, joka ei tarvitse mitään, toimii mielensä
mukaan. Siksi Hän ihmistä luodessaan teki tästä vapaan, jotta tämä tietäisi,
ettei Jumala tarvitse häntä; verbi gratia, kuten tekee kuningas, joka
rikkauttaan osoittaakseen ja orjiensa rakkauden kasvattamiseksi lahjoittaa
heille vapautensa.

Jumala siis loi ihmisen vapaaksi, jotta tämä rakastaisi Luojaansa vielä
paljon enemmän ja tuntisi Hänen anteliaisuutensa. Sillä vaikka Jumala on
kaikkivaltias, koska ei tarvitse ihmistä, vaan on luonut tämän
kaikkivaltiudellaan, Hän anteliaisuudessaan jätti tämän vapaaksi niin, että
tämä voisi vastustaa pahaa ja tehdä hyvää. Sillä vaikka Jumala olisi voinut
estää synnin, Hän ei tahtonut toimia anteliaisuutensa vastaisesti (koska
Jumalassa ei ole ristiriitaa), jotta toteutettuaan anteliaisuuttaan ja
kaikkivaltiuttaan ihmisessä Hän ei vastustaisi syntiä ihmisessä, sanon minä
– jotta Jumalan armo ja oikeamielisyys voisivat toteutua ihmisessä. Ja
todisteeksi siitä, että puhun totta, kerron teille ylipapin lähettäneen
teidät minua viekoittelemaan, ja tämä on hänen pappeutensa hedelmä.”

Vanhukset lähtivät ja kertoivat kaiken ylipapille,joka sanoi: “Tällä
miehellä on takanaan paholainen, joka kertoo hänelle kaiken; sillä hän
tavoittelee Israelin kuninkuutta; mutta Jumala pitää siitä asiasta huolen.”

156.

Keskipäivän rukouksen suoritettuaan ja temppelistä poistuessaan Jeesus löysi
erään, joka oli ollut sokea äitinsä kohdusta saakka. Opetuslapset kysyivät
häneltä, sanoen: “Mestari, kuka on tehnyt syntiä tässä miehessä, hänen
isänsä vai äitinsä, niin että hän syntyi sokeana?”

Jeesus vastasi: “Ei hänen isänsä eikä äitinsä tehnyt hänessä syntiä, vaan
Jumala loi hänet sellaiseksi evankeliumia todistamaan.” Ja kutsuttuaan
sokeaa nousemaan luokseen hän sylki maahan, teki savea ja laittoi sitä
sokean silmille sanoen tälle: “Mene Siloamin altaalle ja pese itsesi!”

Sokea meni ja peseydyttyään näki valon; ja hänen kotiin palatessaan monet
sanoivat: “Jos tämä mies olisi sokea, sanoisin varmuudella, että se on hän,
joka tapasi istua temppelin kauniin portin luona.” Toiset sanoivat: “Se on
hän, mutta kuinka hän on saanut valon?” Ja he puhuttelivat häntä sanoen:
“Oletko sinä se sokea mies, jolla oli tapana istua temppelin kauniin portin
luona?”

Hän vastasi: “Minä se olen – minkätähden?”

He sanoivat: “Kuinka olet nyt saanut näkösi?”

Hän vastasi: “Eräs mies teki savea maahan sylkemällä, ja sitä hän laittoi
silmieni päälle ja sanoi minulle: “Mene ja pese itsesi Siloamin altaalla.”
Menin peseytymään, ja nyt voin nähdä: siunattu olkoon Israelin Jumala!”

Kun sokeana syntynyt mies oli jälleen tullut temppelin kauniin portin luo,
koko Jerusalem oli kuohuksissa tapahtuneesta. Sen tähden hänet tuotiin
pappien johtajan luokse, joka neuvotteli pappien ja fariseusten kanssa
Jeesuksen pään menoksi.

Ylipappi kysyi häneltä: “Mies, synnyitkö sokeana?”

“Kyllä”, hän vastasi.

“Ylistä siis Jumalaa”, sanoi ylipappi, “ja kerro meille, kuka profeetoista
on unessa ilmestynyt sinulle ja antanut sinulle valon. Oliko se isämme
Aabraham vai Jumalan palvelija Mooses, vai joku toinen profeetta? Sillä
ketkään muut eivät voisi tehdä sellaista tekoa.”

Sokeana syntynyt mies vastasi: “Ei Aabraham eikä Mooses, eikä kukaan muukaan
profeetta ole unessa tullut minua parantamaan, vaan temppelin portilla
istuessani eräs mies pyysi minua luokseen, ja tehtyään maasta savea
syljellään laittoi sitä silmilleni ja lähetti minut Siloamin altaalle
peseytymään; niin menin ja peseydyin, ja palasin silmieni valon saaneena.”

Ylipappi tiedusteli häneltä tuon miehen nimeä.

Sokeana syntynyt mies vastasi: “Hän ei sanonut nimeään minulle, mutta eräs,
joka näki hänet, kutsui minua ja sanoi: “Mene ja peseydy niin kuin hän
käskee, sillä hän on Jeesus Nasaretilainen, profeetta ja Israelin Jumalan
pyhä.””

Silloin ylipappi sanoi: “Paransiko hän kenties tänään sinut; ja tänäänhän on
sapatti?”

Sokea mies vastasi: “Tänään hän minut paransi.”

Ylipappi sanoi: “Katsokaa nyt kuinka syntinen tuo ihminen on; hänhän ei pidä
sapattia!”

157.

Sokea mies vastasi: “Sitä en tiedä, onko hän syntinen vai ei, mutta tiedän
sen sijaan, että vaikka olin sokea, hän antoi minulle valon.”

Fariseukset eivät uskoneet tätä; niin he sanoivat ylipapille: “Antakaamme
etsiä hänen isänsä ja äitinsä, sillä he kertovat meille totuuden.” He
lähettivät etsimään sokean miehen vanhempia, ja näiden saavuttua ylipapin
eteen he kuulustelivat näitä sanoen: “Onko tämä mies teidän poikanne?”

He vastasivat: “Hän on varmasti poikamme.”

Silloin ylipappi sanoi: “Hän sanoo syntyneensä sokeana ja nyt saaneensa
näön; kuinka on tämän asian laita?”

Sokean isä ja äiti vastasivat: “Totisesti hän syntyi sokeana, mutta kuinka
hän on saanut valon, sitä emme tiedä; hänhän on aikuinen, joten kysykää
häneltä, niin kuulette totuuden.”

Niin heidän annettiin lähteä, ja ylipappi sanoi jälleen sokeana syntyneelle:
“Kunnioita Jumalaa ja kerro totuus.”

(Sokean isä ja äiti pelkäsivät puhua sen määräyksen tähden, joka oli tullut
Rooman senaatilta, jonka mukaan kukaan ei saisi kiistellä Jeesuksesta,
juutalaisten profeetasta, kuolemanrangaistuksen uhalla; tällaisen määräyksen
oli kuvernööri hankkinut – ja sen tähden vanhemmat sanoivat: “Hänhän on
aikuinen, kysykää häneltä.”

Ja ylipappi sanoi sokeana syntyneelle: “Kunnioita Jumalaa ja puhu totta,
sillä me tunnemme tämän miehen, jonka sanot parantaneen sinut, ja tiedämme
hänen olevan syntinen.”

Sokeana syntynyt mies vastasi: “Onko hän syntinen, siitä en tiedä; mutta
tämän tiedän, että en nähnyt, ja hän on antanut minulle valon. Aivan
varmasti maailman luomisesta tähän hetkeen ei koskaan vielä ole annettu
kenellekään sokeana syntyneelle näköä; eikä Jumala kuulisi syntisiä.”

Fariseukset sanoivat: “Entä mitä hän teki antaessaan näkösi?”

Silloin sokeana syntynyt hämmästyi heidän epäuskoaan ja sanoi: “Olenhan
kertonut teille; miksi kysytte jälleen? Haluaisitteko tekin hänen
oppilaikseen?”

Silloin ylipappi herjasi häntä sanoen: “Sinä kokonaan synnissä syntynyt,
opettaisitko sinä meitä? Häivy ja mene itse tuon miehen oppilaaksi! Sillä me
olemme Mooseksen oppilaita, ja tiedämme Jumalan puhuneen Mooseksen kanssa,
mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on peräisin.” Ja he heittivät
hänet ulos synagogasta ja temppelistä, kieltäen häntä rukoilemasta Israelin
puhtaitten joukossa.

158.

Sokeana syntynyt mies meni etsimään Jeesusta, joka lohdutti häntä sanoen:
“Et ole koskaan ollut niin siunattu kuin nyt, sillä sinua on siunannut
Jumalamme, joka puhui Daavidin, isämme ja profeettamme kautta tämän maailman
ystäviä vastaan, sanoen: “He kiroavat ja Minä siunaan”, ja profeetta Miikan
kautta hän sanoi: “Minä kiroan teidän siunauksenne.” Sillä maa ei ole niin
vastakkainen ilmalle, vesi tulelle, valo pimeydelle, kylmyys kuumuudelle tai
rakkaus vihalle, kuin Jumalan tahto on vastakkainen maailman tahdolle.”

Sen tähden opetuslapset kysyivät häneltä, sanoen: “Herra, suuria ovat sanasi;
kerro siis meille niiden merkitys, sillä emme vielä pysty ymmärtämään.”

Jeesus vastasi: “Kun tulette tuntemaan maailman, saatte tietää minun
puhuneen totta, ja niin tulette tietämään totuuden jokaisessa profeetassa.

Tietäkää siis, että yhteen ainoaan (maailma-)nimeen sisältyy kolme erilaista
maailmaa; yksi koostuu taivaista ja maasta, jossa on vesi, ilma ja tuli ja
kaikki ihmistä alemmat olennot. Tämä maailma toteuttaa kaikessa Jumalan
tahtoa, kuten sanoo Jumalan profeetta Daavid: “Jumala on antanut niille
määräyksen, jota ne eivät riko.”

Toinen koostuu kaikista ihmisistä, niin kuin jonkun ihmisen talouskin
tarkoittaa hänen perhettään eikä talonsa seiniä. Tämäkin maailma rakastaa
Jumalaa, sillä kaikkien luonto kaipaa Häntä, koska tämä on luontaista,
vaikka he tekevätkin virheitä Jumalaa etsiessään. Ja tiedättekö, miksi
kaikki kaipaavat Jumalaa? Koska jokainen ikävöi pohjatonta hyvyyttä, jossa
ei ole mitään pahaa, ja sitä on Jumala yksin. Sen tähden armollinen Jumala on
lähettänyt profeettansa maailman pelastukseksi.

Kolmas maailma on ihmisten langennut tila, jossa he tekevät syntiä, ja joka
on tehnyt itsestään Jumalan, maailman Luojan, vastaisen lain. Tämä tekee
ihmisistä demonien, Jumalan vihollisten kaltaisia. Ja tätä maailmaa Jumala
vihaa niin katkerasti, että jos profeetat olisivat sitä rakastaneet, mitä
luulette? – Hän olisi ottanut heiltä pois heidän profetiutensa. Ja miten sen
sanoisin? Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään: kun
Jumalan lähettiläs saapuu maailmaan, jos hänessä heräisi rakkaus tähän
pahaan maailmaan, varmuudella Jumala ottaisi häneltä pois kaiken, mitä
hänelle antoi jo hänet luodessaan, ja tekisi hänestä hylkiön: niin suuresti
Jumala on vastakkainen tälle maailmalle.”

159.

Opetuslapset vastasivat: “Oi mestari, tavattoman suuria ovat sanasi; armahda
siis meitä, sillä emme niitä ymmärrä.”

Jeesus sanoi: “Ajatteletteko kenties, että Jumala on luonut lähettiläänsä
kilpailijaksi, joka mielisi tehdä itsensä samanarvoiseksi Jumalan kanssa?
Varmasti ei, vaan mieluummin Hänen hyväksi palvelijakseen, joka ei tahdo
sellaista, mitä hänen Herransa ei tahdo. Te ette pysty ymmärtämään tätä,
koska ette tiedä, millainen asia synti on. Kuulkaa sen tähden sanojani.
Totisesti, totisesti sanon teille, että synti ei voi herätä ihmisessä kuin
ristiriitana Jumalaa vastaan, sillä syntiä on vain se, mitä Jumala ei tahdo:
siinä määrin, että kaikki, mitä Jumala tahtoo, on täysin vierasta synnille.
Sen mukaan, jos ylipapit, papit ja fariseukset vainoaisivat minua siksi,
että Israelin kansa on kutsunut minua Jumalaksi, heidän tekonsa miellyttäisi
Jumalaa ja Hän palkitsisi heidät; mutta koska he vainoavat minua
päinvastaisesta syystä, eli eivät halua minun kertovan totuutta siitä,
kuinka ovat traditioillaan pilanneet Mooseksen ja Daavidin, Jumalan ystävien
ja profeettojen kirjat, ja sen tähden vihaavat minua ja haluavat kuolemaani –
siksi he kauhistuttavat Jumalaa.

Kertokaa minulle: Mooses surmasi ihmisiä ja Ahab samoin – onko tämä
molemmissa tapauksissa murha? Varmasti ei; sillä Mooses surmasi ihmisiä
hävittääkseen epäjumalanpalvonnan ja suojellakseen todellisen Jumalan
palvontaa, kun taas Ahab tappoi hävittääkseen tosi Jumalan palvonnan ja
säilyttääkseen epäjumalanpalvonnan. Sen tähden Mooseksen suorittamat tapot
tulkittiin uhraamisiksi, kun Ahabin teot taas tulkittiin
pyhäinhäväistyksiksi: niin, että kaksi samaa työtä tuotti nämä vastakkaiset
vaikutukset.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, jos Saatana
olisi puhunut enkeleille nähdäkseen, kuinka nämä rakastavat Jumalaa, hän ei
olisi joutunut Jumalan hylkäämäksi, mutta koska hän pyrki kääntämään heidät
poispäin Jumalasta, siksi hänestä tuli hylkiö.”

Silloin vastasi se, joka kirjoittaa: “Kuinka sitten pitäisi ymmärtää se,
mitä profeetta Miika sanoo koskien valhetta, jonka Jumala määräsi
puhuttavaksi väärien profeettojen suulla, kuten Israelin kuningasten kirjaan
on kirjoitettu?”

Jeesus vastasi: “Oi Barnabas, lausu lyhyesti kaikki se, mitä tapahtui, että
voisimme nähdä totuuden selkeästi.”

160.

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: “Kuvatessaan Israelin kuninkaitten ja
tyrannien historiaa profeetta Daniel kirjoittaa: “Israelin kuningas
liittoutui Juudan kuninkaan kanssa taistellakseen Belialin poikia (so.
kadotettuja) vastaan, jotka olivat ammonilaisia. Niin Juudan kuningas
Joosafat ja Israelin kuningas Ahab istuivat molemmat Samarian
valtaistuimella, kun heidän edessään seisoi neljäsataa väärää profeettaa,
jotka sanoivat Israelin kuninkaalle: “Nouse ammonilaisia vastaan, sillä
Jumala antaa heidät sinun käsiisi, ja tulet hajottamaan Ammonin.”

Silloin Joosafat sanoi: “Onko täällä yhtään isiemme Jumalan profeettaa?”

Ahab vastasi: “Vain yksi, mutta hän on paha, sillä ennustaa aina pahaa
minulle, ja pidän häntä vankilassa.” Ja tämän hän sanoi, nimittäin: “vain
yksi”, koska yhtä monta kuin oli löydetty, oli surmattu Ahabin määräyksestä,
niin että profeetat olivat paenneet asumattomille vuorenhuipuille, niin kuin
olet sanonut, oi mestari.

Silloin Joosafat sanoi: “Lähettäkää hakemaan häntä, ja kuulkaamme, mitä hän
sanoo.”

Ahab määräsi Miikan haettavaksi paikalle ja tämä tuli kahleet nilkoissaan,
hämmentynein kasvoin kuin ihminen, joka elää elämän ja kuoleman rajalla.
Ahab kysyi häneltä, sanoen: “Puhu, Miika, Jumalan nimeen. Nousemmeko
ammonilaisia vastaan? Antaako Jumala heidän kaupunkinsa käsiimme?”

Miika vastasi: “Nouskaa, nouskaa, sillä voitokkaasti tulette nousemaan, ja
vielä voitokkaammin tulemaan alas!”

Silloin väärät profeetat ylistivät Miikaa todelliseksi Jumalan profeetaksi
ja rikkoivat kahleet hänen jaloistaan. Joosafat, joka pelkäsi Jumalaa eikä
ollut koskaan koukistanut polviaan epäjumalien edessä, kysyi Miikalta
sanoen: “Isiemme Jumalan rakkauden tähden, puhu totta, sillä olet nähnyt
tämän sodan seuraukset.”

Miika vastasi: “Oi Joosafat, pelkään kasvojasi, ja siksi kerron nähneeni
Israelin kansan kuin lampaat ilman paimenta.”

Silloin Ahab sanoi Joosafatille hymyillen: “Kerroinhan sinulle tämän
miekkosen ennustavan vain pahaa, muttet uskonut.”

Sitten he molemmat kysyivät: “Mistä tiedät tämän, oi Miika?”

Miika vastasi: “Näin enkelien neuvoston kokoontuvan Jumalan luona ja kuulin
Jumalan sanovan näin: “Kuka huiputtaisi Ahabia, että tämä nousisi sotaan
Ammonia vastaan ja häviäisi?” Jolloin yksi sanoi yhtä ja toinen toista.
Silloin tuli eräs enkeli ja sanoi: “Herra, minä taistelen Ahabia vastaan, ja
menen hänen valehtelevien profeettojensa luo ja laitan valheen heidän
suuhunsa, ja niin hän tulee nousemaan ja joutumaan surmatuksi.” Tämän
kuullessaan Jumala sanoi: “Mene nyt ja tee niin, sillä tulet voittamaan.”

Silloin väärät profeetat raivostuivat ja heidän johtajansa sivalsi Miikaa
poskelle sanoen: “Sinä Jumalan hylkäämä, milloin totuuden enkeli lähti
meistä ja tuli sinuun? Kerro meille, milloin luoksemme tuli se enkeli, joka
toi valheen?”

Miika vastasi: “Tulet tietämään, kun kuninkaasi pettäneenä pakenet talosta
toiseen surmaajiesi pelossa.”

Raivon vallassa Ahab sanoi: “Sitokaa Miika ja laittakaa hänen kaulaansa ne
kahleet, jotka olivat hänen jaloissaan, ja pitäkää häntä kauraleivällä ja
vedellä paluuseeni asti, sillä vielä en tiedä, millaisen kuoleman määräisin
hänelle.”

He nousivat sotaan, ja kaikki tapahtui Miikan sanan mukaan. Sillä
ammonilaisten kuningas sanoi palvelijoilleen: “Pitäkää huoli, ettette
taistele Juudan kuningasta ettekä Israelin prinssejä vastaan, mutta tappakaa
Israelin kuningas Ahab, minun viholliseni.””

Silloin Jeesus sanoi: “Pysähdy tähän, Barnabas, sillä se riittää
tarkoitustamme varten.”

161.

“Kuulitteko kaiken?” Jeesus kysyi.

Opetuslapset vastasivat: “Kyllä, herra.”

Silloin Jeesus sanoi: “Valehteleminen on totisesti synti, mutta murha vielä
suurempi sellainen, sillä valehtelu on puhuvaa koskeva synti, mutta murha
koskee tekijänsä lisäksi Jumalalle rakkainta asiaa maan päällä, ihmistä,
jonka murha tuhoaa. Ja valhe voidaan oikaista puhumalla päinvastaista, mutta
murhaan ei ole parannusta, sillä kuolleelle ei voi enää antaa elämää.
Kertokaa siis, tekikö Jumalan palvelija Mooses syntiä surmatessaan kaikki
ne, jotka surmasi?”

Opetuslapset vastasivat: “Jumala armahtakoon; Moosesko olisi tehnyt syntiä
totellessaan Jumalaa, joka käski häntä!”

Jeesus sanoi: “Ja minä sanon: Jumala armahtakoon sitä, joka sanoo tuon
enkelin tehneen syntiä huiputtaessaan Ahabin vääriä profeettoja valheellaan;
sillä niin kuin Jumala otti ihmisten tappamisen uhraamisena vastaan, samoin
Hän otti tuon valheen ylistyksenä vastaan. Totisesti, totisesti sanon
teille, että niin kuin erehtyy se lapsi, joka teetättää itselleen
jättiläiselle sopivat kengät, samoin erehtyy se, joka tahtoo alistaa Jumalan
laille niin kuin itse on lain alainen. Sen tähden, kun alatte uskoa, että vain
se on syntiä, mitä Jumala ei tahdo, silloin te löydätte totuuden, kuten olen
teille kertonut. Koska Jumala ei ole jaollinen eikä muuttuvainen, Hän ei
myöskään voi sekä tahtoa että olla tahtomatta jotain asiaa; sillä silloin
Hän olisi ristiriidassa itsensä kanssa ja tuskissaan, eikä ikuisesti
siunattu.”

Filippus kysyi: “Mutta kuinka tulisi ymmärtää profeetta Amoksen sanat:
“Kaupungissa ei ole sellaista pahaa, mitä Jumala ei olisi tehnyt?”

Jeesus vastasi: “Tästä nyt näet, Filippus, kuinka vaarallista on tyytyä
kirjaimeen, kuten tekevät fariseukset, jotka itseään varten ovat keksineet
“Jumalan ennaltamääräämisopin valittuja koskien”, niin että tulevat itse
asiassa sanoneeksi Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi, petolliseksi,
valehtelevaksi ja tuomiota vihaavaksi (mitkä kaikki tulevat lankeamaan
heidän päälleen).

Minä sanon, että Jumalan profeetta Amos puhuu pahasta, jota maailma kutsuu
pahaksi: sillä jos hän olisi käyttänyt oikeamielisten kieltä, maailma ei
olisi häntä ymmärtänyt. Sillä kaikki koettelemukset ovat hyvästä, koska ne
puhdistavat jo tekemämme pahan tai estävät meitä tekemästä pahaa tai saavat
ihmisen ymmärtämään tämän elämän luonteen, jotta rakastaisimme ja
ikävöisimme iankaikkista elämää. Jos profeetta Amos olisi sanonut:
“Kaupungissa ei ole mitään hyvää, mitä Jumala ei olisi tehnyt”, hän olisi
antanut kärsiville syyn epätoivoon, sillä nämä näkivät omat
koettelemuksensa, mutta syntisten elävän vauraudessa. Ja mikä vielä
pahempaa, monet, jotka olisivat uskoneet Saatanalla olevan valta ihmisten
yli, olisivat pelänneet Saatanaa ja tehneet hänelle palvelusta
koettelemuksilta välttyäkseen. Amos siis teki roomalaisen tulkin tavoin,
joka ei valitse sanojaan kuin ylipapin edessä puhuva, vaan ajattelee
sellaisen juutalaisen tahtoa ja asiaa, joka ei osaa puhua heprean kieltä.

162.

Jos Amos olisi sanonut: “Kaupungissa ei ole mitään hyvää, mitä Jumala ei
olisi tehnyt” – niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, hän olisi tehnyt vakavan virheen, sillä maailma ei pidä hyvänä
mitään muuta kuin vääryyksiä ja syntejä, joita turhuuden tiellä tehdään.
Silloin ihmiset olisivat toimineet vielä kohtuuttomammin, uskoen, ettei ole
mitään syntiä tai vääryyttä, “jota Jumala ei olisi tehnyt”, minkä
kuullessaan koko maa vavahtaa. Ja heti Jeesuksen näin sanottua tuli kova
maanjäristys, niin, että kaikki kaatuivat kuin kuolleina. Jeesus nosti
heidät ylös, sanoen: “Nyt näette, olenko kertonut teille totuuden.
Riittäköön siis teille tämä, että kun Amos sanoi: “Jumala on tehnyt pahan
kaupungissa”, hän puhui maailman kanssa, ja tarkoitti koettelemuksia, joita
vain syntiset kutsuvat pahaksi.

Menkäämme nyt ennaltamääräämisoppiin, josta janoatte tietoa, ja josta puhun
teille lähellä Jordania, sen toisella rannalla, huomenna, jos Jumala suo.”

163.

Jeesus meni opetuslapsineen Jordanin takana olevaan erämaahan, ja
keskipäivän rukouksen suoritettuaan hän istuutui palmupuun lähelle, ja tuon
palmun varjoon istuutuivat hänen oppilaansa.

Silloin Jeesus sanoi: “Ennaltamäärääminen on niin salattua, oi veljet, että
sanon teille totisesti sen olevan selkeässä tiedossa vain yhdelle miehelle.
Hän on se, jota kansakunnat etsivät; jolle Jumalan salaisuudet ovat niin
selviä, että siunattuja tulevat olemaan ne, jotka kuuntelevat hänen
sanojaan, kun hän tulee maailmaan, sillä Jumala tulee varjostamaan heitä
armollaan aivan niin kuin tämä palmu varjostaa meitä. Niin, aivan kuin tämä
puu suojelee meitä auringon polttavalta kuumuudelta, niin tulee Jumalan armo
suojelemaan tuohon mieheen uskovia Saatanalta.”

Opetuslapset vastasivat: “Oi mestari, kuka on tuo mies, josta puhut, joka
tulee saapumaan maailmaan?”

Jeesus vastasi sydämestään iloiten: “Hän on Muhammed, Jumalan lähettiläs, ja
kun hän tulee maailmaan, aivan kuin sade saa maan kantamaan hedelmää pitkän
kuivuuden jälkeen, niin hänestä tulee ihmisten keskuudessa hyvien tekojen
lähde sen ylitsevuotavan armon kautta, jonka hän tuo mukanaan. Sillä hän on
valkea pilvi täynnä Jumalan armoa, jota Jumala pirskottaa uskovien päälle
kuin sadetta.

164.

Kerron teille nyt sen vähän, minkä Jumala on sallinut minun
ennaltamääräämisestä tietää. Fariseukset sanovat kaiken olevan niin
ennaltamäärättyä, ettei valitusta voi tulla kadotettua eikä kadotetusta
valittua millään keinolla; ja että Jumala on ennalta määrännyt hyvät työt
siksi tieksi, jota valitut kulkevat pelastukseen, ja vastaavasti määrännyt
synnin tieksi, jota väärintekijät kulkevat kadotukseen. Kirottu olkoon
kieli, joka on sanonut näin, ja käsi, joka kirjoitti näin, sillä tämä usko
on Saatanasta. Tästä voi tietää, mitä nykyiset fariseukset ovat miehiään,
sillä he ovat Saatanan uskollisia palvelijoita.

Mitä muuta voi ennaltamäärääminen merkitä kuin absoluuttista tahtoa saattaa
päätökseen asia, jota varten tarvittavat keinot ovat käsillä? Sillä
lopputulosta ei voi määrätä ilman välineitä. Kuinka sellainen voisi
suunnitella taloa, jolta puuttuvat sekä kivet että rahavarat, ja jolla ei
ole tarpeeksi maata edes jalkaansa laskea? Ei mitenkään. Yhtään sen enempää
ei ennaltamääräämisoppi, joka poistaa ihmiseltä vapaan tahdon, jonka Jumala
on tälle anteliaisuuttaan lahjoittanut – yhtään sen enempää ei
ennaltamäärääminen ole Jumalan laki, sanon minä. Taatusti se ei olisi
ennaltamääräämistä, vaan kauhistusta, jota olisimme todistamassa.

Mooseksen kirja todistaa, että ihminen on vapaa, sillä antaessaan
Moosekselle lain Siinain vuorella Jumalamme puhui näin: “Minun määräykseni
ei ole taivaassa, niin että sinulla olisi tekosyy sanoa: Kuka voisi mennä
hakemaan Jumalan määräyksen meille; ja kuka antaisi meille voimaa noudattaa
sitä? Se ei myöskään ole meren takana, niin että voisit samaan tapaan
esittää verukkeita. Sen sijaan määräykseni on lähellä sydäntäsi, niin että
voit lukea ja noudattaa sitä aina halutessasi.”

Kertokaahan, jos kuningas Herodes käskisi vanhaa miestä nuortumaan ja
sairasta parantumaan, ja kun nämä eivät tekisi työtä käskettyä, hän
teloituttaisi heidät – olisiko tämä oikeudenmukaista?”

Opetuslapset vastasivat: “Jos Herodes antaisi sellaisen määräyksen, hän
olisi mitä epäoikeudenmukaisin ja moraalittomin.”

Silloin Jeesus sanoi huoaten: “Nämä ovat ihmisten traditioitten hedelmiä, oi
veljet; sillä sanoessaan, että Jumala on ennalta määrännyt eräät
kadotetuiksi niin, etteivät nämä voi tulla valituiksi, he häpäisevät Jumalaa
ja herjaavat Häntä moraalittomaksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Sillä Hän
käskee syntistä luopumaan synnistä ja katumaan rikkoessaan, kun
ennaltamääräämisoppi taas riistää syntiseltä voiman luopua synnistä ja
kieltää häneltä katumisen totaalisesti.

165.

Kuulkaa, mitä Jumala sanoo profeetta Joelin suulla: “Niin totta kuin elän,
sanoo Jumalasi, en tahdo syntisen kuolemaa, vaan hänen kääntymistään
katumukseen.” Määräisikö Jumala siis ennalta sellaista, mitä ei tahdo?
Miettikää siis, mitä Jumala sanoo, ja mitä aikamme fariseukset sanovat.

Lisäksi, Jumala sanoo profeetta Jesajan suulla: “Olen kutsunut, etkä
kuunnellut minua.” Ja kuinka paljon Jumala onkaan kutsunut; kuulkaa mitä Hän
sanoo saman profeetan kautta: “Koko päivän olen ojentanut käsiäni kansaa
kohti, joka ei usko, vaan vastustaa minua.” Ja sanoessaan, etteivät
kadotetut voi tulla valituiksi, mitä muuta fariseuksemme silloin sanovat
kuin että Jumala ivaa ihmisiä aivan kuin Hän ivaisi sokeaa, jonka pitäisi
osoittaa Hänelle jotain valkoista, tai kuuroa, jonka pitäisi puhua Hänen
korvaansa? Ja valittujen eksymistä koskien ajatelkaa, mitä Jumala sanoi
profeetta Hesekielin välityksellä: “Niin totta kuin elän, sanoo Jumala, jos
oikeamielinen hylkää oikeamielisyytensä ja alkaa tehdä kauheuksia, hän
joutuu tuhoon enkä enää muistele hänen oikeamielisyyttään, sillä siihen
luottaessaan hän menettää sen edessäni, eikä se tule häntä pelastamaan.”

Ja mitä kadotettujen kutsumiseen tulee, mitä muuta Jumala sanoo profeetta
Hoosean kautta kuin tämän: “Tulen kutsumaan ei-valitun kansan; tulen
kutsumaan heitä valituiksi.” Jumala on tosi eikä voi valehdella; totinen
Jumala puhuu totta. Mutta aikamme fariseukset oppeineen ovat kokonaan
Jumalaa vastaan.”

166.

Andreas vastasi: “Mutta kuinka tulisi ymmärtää se, mitä Jumala sanoi
Moosekselle, että Hän armahtaa, ketä tahtoo, ja paaduttaa ne, jotka tahtoo
paaduttaa?”

Jeesus vastasi: “Jumala sanoo tämän siksi, ettei ihminen uskoisi
pelastuvansa omasta ansiostaan, vaan ymmärtäisi saaneensa elämän ja armon
Jumalalta, Hänen anteliaisuudestaan. Ja Hän sanoo sen, jotta ihmiset
karttaisivat ajatusta muista jumalista kuin Hän.

Sen tähden, jos Hän kovetti faaraon, Hän teki sen siitä syystä, että tämä oli
kiusannut kansaamme ja yrittänyt tuhota sen surmaamalla kaikki Israelin
poikalapset, jolloin Mooses oli vähällä menettää henkensä.

Ja sanon teille totisesti, että ennaltamääräämisopin perustana ovat Jumalan
laki ja ihmisen vapaa tahto. Niin, ja vaikka Jumala voisikin pelastaa koko
maailman niin, ettei kukaan tuhoutuisi, Hän ei tahtoisi tehdä niin, ettei
samalla riistäisi ihmiseltä vapautta, jota Hän varjelee Saatanaa
halventaakseen: kun tämä hengen pilkkaama savenpalanen – vaikka tekeekin
syntiä – tulee olemaan kyllin voimakas tekemään katumusta ja palaa asumaan
tuohon paikkaan, josta henki itse karkotettiin. Jumalamme tahtoo, sanon
minä, armossaan pyrkiä ihmisen tahdon vapauteen, eikä tahdo torjua olentoja
omalla kaikkivoipaisuudellaan. Sen tähden kukaan ei tuomiopäivänä pysty
millään verukkeella puolustelemaan syntejään, sillä kaikille tulee silloin
valkenemaan niin selkeästi, kuinka paljon Jumala on tehnyt heidän
kääntymyksensä eteen ja kuinka usein kutsunut heitä katumukseen.

167.

Ja jollei mielenne tyydy tähän, vaan haluatte vieläkin kysyä: “Miksi?”,
ilmoitan teille erään selityksen. Se on tällainen. Sanokaa minulle, minkä
vuoksi yksi ainoa kivi ei voi pysyä veden pinnalla, vaikka koko maailma
lepää veden päällä? Sanokaa minulle, miksi on niin, että vaikka vesi
sammuttaa tulen ja maa pakenee ilmaa niin, ettei kukaan voi yhdistää maata,
ilmaa, vettä ja tulta harmoniaan, ne kuitenkin ihmisessä yhdistyvät ja
vallitsevat sopusoinnussa?

Jos siis ette tiedä tätä – sillä kaikki ihmiset yhdessäkään eivät voi tietää
sitä, pelkkiä ihmisiä kun ovat – kuinka he siis ymmärtäisivät Jumalan
luoneen maailmankaikkeuden yhdellä sanalla? Kuinka he ymmärtäisivät Jumalan
ikuisuuden? Varmasti he eivät mitenkään pysty näitä ymmärtämään, sillä
ihminen on ajallinen ja lihallisesti kokoonpantu, ja hänen lihansa, kuten
profeetta Salomo sanoo, on altis turmelukselle ja painaa sielua alas, kun
taas Jumalan työt ovat Hänen mittaisiaan – kuinka siis ihmiset pystyisivät
niitä käsittämään?

Tämän ymmärtäessään Jumalan profeetta Jesaja huudahti: “Totisesti Sinä olet
kätketty Jumala!” Ja Jumalan lähettiläästä ja hänen luomisestaan Jesaja
sanoo: “Kuka pystyisi kertomaan hänen alkuperänsä?” Ja Jumalan
työskentelystä hän sanoo: “Kuka on ollut Hänen neuvonantajanaan?” Siksi
Jumala sanoi ihmisluonnolle: “Yhtä kaukana kuin taivas maasta ovat minun
tieni sinun teittesi yläpuolella ja minun ajatukseni sinun ajatustesi
yläpuolella.”

Sen tähden sanon teille, että ennaltamäärääminen ei avaudu ihmisille, vaikka
se onkin totta, kuten olen teille kertonut.

Pitäisikö ihmisen siis kieltää tosiasia vain, koska ei pysty löytämään
selitystä? En taatusti ole koskaan nähnyt kenenkään kieltäytyvän
terveydestä, vaikkei sen olemusta ymmärtäisikään. Sillä minä en tällä
hetkelläkään tiedä, miten Jumala minun kosketuksestani parantaa sairaita.”

168.

Silloin opetuslapset sanoivat: “Totisesti Jumala puhuu sinussa, sillä
koskaan ei ihminen ole puhunut niin kuin sinä.”

Jeesus vastasi: “Uskokaa minua; kun Jumala valitsi minut Israelin kansalle
lähetettäväksi, Hän antoi minulle kirjan, kirkkaan peilin kaltaisen, joka
laskeutui sydämeeni siten, että kaikki puhumani tulee tuosta kirjasta. Ja
kun tuo kirja päättyy ja lakkaa tulemasta suuni kautta, minut otetaan ylös
maailmasta.”

Pietari vastasi: “Oi mestari, onko se, mitä nyt sanot, tuohon kirjaan
kirjoitettu?”

Jeesus vastasi: “Kaikki, mitä sanon Jumalan tuntemiseksi ja Jumalan
palvelemiseksi, ihmisen tiedoksi ja ihmiskunnan pelastukseksi – kaikki tämä
on peräisin tuosta kirjasta, joka on evankeliumini.”

Pietari sanoi: “Onko siihen kirjoitettu paratiisin riemu?”

169.

Jeesus vastasi: “Kuulkaa, niin kerron teille, millainen paratiisi on, ja
kuinka pyhät ja uskolliset saavat asua siellä ikuisesti, ja tämä on eräs
paratiisin suurimmista siunauksista, sillä kaikki, millä on loppu, oli se
kuinka suurta hyvänsä, tulee pieneksi ja sitten olemattomaksi.

Paratiisi on koti, jonne Jumala varastoi ilonsa ja nautintonsa, jotka ovat
niin suuret, että pyhien ja siunattujen tallaama maa on niin kallisarvoista,
että hitunen sitä on arvokkaampi kuin tuhat maailmaa.

Isämme Daavid, Jumalan profeetta, näki nämä riemut, sillä Jumala näytti ne
hänelle ja antoi hänen katsella paratiisin nautintoja; kun hän tämän jälkeen
palasi tajuihinsa, hän peitti molemmin käsin silmänsä ja sanoi itkien:
“Älkää enää katsoko tätä maailmaa, oi silmäni, sillä kaikki on turhuutta,
eikä ole mitään hyvää!”

Noista riemuista sanoi profeetta Jesaja: “Ihmissilmät eivät ole nähneet,
ihmiskorvat eivät ole kuulleet, eikä ihmissydän ole käsittänyt, mitä Jumala
on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat.” Tiedättekö, miksi ne eivät
ole nähneet, kuulleet, käsittäneet sellaisia nautintoja? Koska täällä
alhaalla eläessään he eivät ole tarpeeksi arvokkaita näkemään sellaisia
asioita. Ja vaikka isämme Daavid todella näki ne, sanon teille, ettei hän
nähnyt niitä ihmissilmillään, sillä Jumala otti hänen sielunsa luokseen, ja
tällä tavoin Jumalaan yhtyneenä hän näki ne jumalaisen valon avulla. Niin
totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, koska paratiisin
riemut ovat pohjattomat ja ihminen on rajallinen, hän ei voi niitä käsittää;
aivan kuin pieni saviruukkukaan ei voi pitää merta sisällään.

Katsokaa siis, kuinka kaunis maailma on kesäiseen aikaan, kaiken kantaessa
hedelmää! Tulevan sadon riemusta huumaantunut maanviljelijä saa laaksot ja
vuoret kaikumaan lauluistaan, sillä rakastaa työtään ylenpalttisesti.
Kohottakaa te nyt samoin sydämenne paratiisiin, missä kaikki kantaa hedelmää
suhteessa häneen, joka on niitä viljellyt.

Niin totta kuin Jumala elää, tämä riittää tiedoksi paratiisista, että Jumala
on luonut sen kodiksi nautinnoilleen. Luuletteko, ettei mittaamattomalla
hyvyydellä olisi mittaamattoman hyviä asioita? Tai mittaamattomalla
kauneudella olisi mittaamattoman kauniita asioita? Varokaa, sillä erehdytte
suuresti, mikäli luulette, ettei Hänelle ole sellaisia.

170.

Jumala sanoo ihmiselle, jonka on määrä uskollisesti palvella Häntä: “Tunnen
tekosi, jotka teet vuokseni. Koska elän ikuisesti, sinun rakkautesi ei ylitä
anteliaisuuttani. Koska palvelet minua Jumalana, Luojanasi, tietäen olevasi
minun tekemäni, etkä pyydä minulta muuta kuin suosiota ja armoa saada
palvella Minua uskollisesti, sillä et aseta loppua palveluksellesi, vaan
haluat palvella Minua ikuisesti – samoin tulen Minä tekemään, sillä tulen
palkitsemaan sinut kuin olisit Jumala, vertaiseni. Sillä en laske käsiisi
vain paratiisin runsautta, vaan annan itsenikin lahjaksi sinulle; niin että
samoin kuin sinä olet valmis olemaan palvelijani ikuisesti, siten teen Minä
sinun palkkiosi ikuiseksi.

171.

“Mitä te ajattelette”, sanoi Jeesus oppilailleen, “paratiisista? Voisiko
kenenkään mieli käsittää sellaisia rikkauksia ja nautintoja? Ihmisellä
täytyisi olla yhtä suuri tieto kuin Jumalalla, jotta hän tietäisi, mitä
Jumala tahtoo antaa palvelijoilleen.

Oletteko nähneet, millä tavalla Herodes antaa lahjoja suosikeilleen?”

Johannes vastasi: “Kahdesti olen nähnyt; ja totisesti kymmenesosa siitä,
mitä hän lahjoittaa, riittäisi köyhälle ihmiselle.”

Jeesus sanoi: “Mutta jos joku köyhä esitellään Herodekselle, mitä tämä
mahtaa antaa hänelle?”

Johannes vastasi: “Yhden tai kaksi ropoa.”

“Olkoon tämä kirjanne, josta opiskella tietoa paratiisista”, sanoi Jeesus;
“sillä kaikki, mitä Jumala on tässä maailmassa antanut ihmisen keholle on
kuin Herodeksen antamat rovot köyhälle miehelle; mutta se, mitä Jumala tulee
antamaan keholle ja sielulle paratiisissa, on sama kuin jos Herodes
lahjoittaisi kaiken, mitä hänellä on, ja vielä oman elämänsä jollekulle
palvelijoistaan.

172.

Näin sanoo Jumala sille, joka rakastaa Häntä ja palvelee uskollisesti: “Mene
ja katso meren hiekkaa, oi palvelijani, kuinka paljon sitä on. Sen tähden,
jos meri antaisi sinulle yhden hiekanjyvän, näyttäisikö se sinusta
vähäiseltä? Kyllä varmaankin. Niin totta kuin Minä, Luojasi, elän, kaikki
tässä maailmassa kaikille ruhtinaille ja kuninkaille antamani on vähemmän
kuin hiekanjyvä, jonka meri sinulle antaa, verrattuna siihen, mitä tulen
sinulle paratiisissa antamaan.”

173.

Ajatelkaa siis”, sanoi Jeesus, “paratiisin runsautta. Sillä jos Jumala tässä
maailmassa on antanut ihmiselle yhden unssin hyvinvointia, paratiisissa Hän
tulee lahjoittamaan tälle kymmenen sataa tuhatta lastillista. Ajatelkaa
hedelmien määrää tässä maailmassa, ruoan määrää ja kukkien määrää, ja
kaikkien niiden asioitten määrää, jotka palvelevat ja huolehtivat ihmisestä.
Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, niin kuin
merellä on yllin kyllin hiekkaa vielä sen jälkeen, kun joku on saanut siitä
hiekanjyvän, samoin on paratiisin viikunoitten määrä ja laatu ylivertainen
kaikkien täällä syömiemme viikunoitten rinnalla. Ja samoin on laita kaikkien
muittenkin asioitten paratiisissa. Lisäksi sanon teille totisesti, että
samoin kuin vuorellinen kultaa ja helmiä on arvokkaampi muurahaisen varjoa,
niin ovat paratiisin riemut arvokkaampia kuin kaikki maailman ruhtinaitten
riemut, joita heillä on ollut ja tulee olemaan Jumalan tuomioon asti,
jolloin maailma tulee saamaan loppunsa.”

Pietari vastasi: “Tuleeko nykyinen ruumiimme siis menemään paratiisiin?”

Jeesus vastasi: “Varo, Pietari, ettei sinusta tule saddukeusta; sillä
saddukeukset kieltävät lihan ylösnousemuksen ja enkeleitten olemassaolon.
Sen tähden heidän ruumiiltaan ja sielultaan evätään pääsy paratiisiin ja he
jäävät vaille enkelien huolenpitoa tässä maailmassa. Oletko kenties
unohtanut Jobin, Jumalan profeetan ja ystävän, ja kuinka hän sanoi: “Tiedän,
että Jumalani elää; ja viimeisenä päivänä tulen jälleen nousemaan lihassani,
ja silmilläni saan nähdä Jumalan, Pelastajani”?

Mutta uskokaa minua, tämä meidän lihamme tullaan puhdistamaan niin, ettei
siinä ole jäljellä yhtään niistä ominaisuuksista, mitkä siinä nyt on; sillä
se puhdistetaan kaikista pahoista haluista ja Jumala palauttaa sen
sellaiseen tilaan, kuin oli Aatamilla ennen hänen syntiinlankeamistaan.

Kaksi miestä palvelee samaa isäntää yhdessä ja samassa työssä. Toinen vain
valvoo työtä ja antaa ohjeita toiselle, ja tämä suorittaa kaiken, mitä
edellinen käskee. Vaikuttaisiko teistä oikeudenmukaiselta, sanon minä, jos
isäntä palkitsisi vain sen, joka valvoo ja käskee, ja heittäisi ulos
talostaan sen, joka uuvutti itsensä työllä? Varmasti ei.

Kuinka Jumalan oikeudenmukaisuus siis kestäisi tämän? Ihmisen sielu ja
ruumis palvelevat Jumalaa aistien kanssa: sielu vain valvoo ja antaa
määräyksiä palvelemiseen, sillä sielu ei paastoa, koska ei syö ruokaa; se ei
tunne kylmyyttä ja kuumuutta, ei sairastu, eikä sitä voi tappaa, sillä sielu
on kuolematon; se ei kärsi mitään noista lihallisista vaivoista, joita
ruumis elementtien armoilla tuntee. Olisiko siis oikeudenmukaista, sanon
minä, jos yksin sielu pääsisi paratiisiin, muttei ruumis, joka on niin
paljon uurastanut Jumalaa palvellessaan?”

Pietari vastasi: “Oi mestari, ruumishan on saanut sielun lankeamaan syntiin
eikä siksi ansaitse päästä paratiisiin.”

Jeesus vastasi: “Kuinka ruumis voisi tehdä syntiä ilman sielun
myötävaikutusta? Taatusti se olisi mahdotonta. Kieltäessäsi ruumiilta
Jumalan armon sinä siis tuomitset sielun helvettiin.

174.

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, Jumalamme on
luvannut armonsa syntiselle, sanoen: “Sillä hetkellä kuin syntinen valittaa
syntiään, Itseni kautta, lakkaan muistamasta hänen syntiään ikuisesti.”

Kuka söisi paratiisin ruokia, jollei ruumis pääsisi sinne? Sieluko? Varmasti
ei, sillä sehän on henkeä.”

Pietari vastasi: “Siunatut saavat siis syödä paratiisissa; mutta kuinka tuo
ruoka ulostuu ilman epäpuhtautta?”

Jeesus vastasi: “Millaista autuutta ruumiilla voisi olla, jollei se saisi
syödä eikä juoda? Onhan totisesti sopivaa suoda suosiota sen mukaan, ketä
tahtoo kunnioittaa. Mutta erehdyt, Pietari, arvellessasi, että tuon ruoan
pitäisi ulostua epäpuhtaasti, sillä tämä nykyinen kehomme syö pilaantuvia
ruokia, mistä seuraa mädäntymistä, mutta paratiisissa keho tulee olemaan
turmeltumaton, muuttumaton, kuolematon ja vapaa kaikesta kurjuudesta; ja
ruoat, jotka ovat virheettömiä, eivät aiheuta mädäntymistä.

175.

Näin sanoo Jumala profeetta Jesajan kautta, vuodattaen paheksuntaa syntisten
päälle: “Palvelijani tulevat istumaan pöydässäni Minun talossani ja
juhlimaan riemukkaasti, harppujen ja urkujen soitossa, ilkamoiden, enkä
salli heidän jäädä mitään vaille. Mutta teidät, viholliseni, tullaan
heittämään pois luotani ja saatte kuolla kurjuudessa, kaikkien
palvelijoitteni halveksimina.

176.

Mitä hyödyttäisi sanoa: “He tulevat juhlimaan”?” kysyi Jeesus
opetuslapsiltaan. “Totisesti Jumala puhuu selkeästi. Ja mitä varten ovat
paratiisin neljä arvokasta juomaa virtaavaa jokea, ja niin monenlaiset
hedelmät? Taatusti Jumala ei syö, enkelit eivät syö, sielu ei syö, aistit
eivät syö, vaan liha, jota ruumiimme on. Sen tähden paratiisin riemu tarjoaa
keholle ruokaa, sielulle ja aisteille Jumalan ja keskustelua enkelien ja
siunattujen henkien kanssa. Tuosta kunniasta tulee paremmin kertomaan
Jumalan lähettiläs, joka tietää kaikki asiat paremmin ketään muita luotuja
(koska Jumala on luonut kaiken rakkaudesta häneen).”

Bartolomeus sanoi: “Oi mestari, onko paratiisin riemu samanarvoinen
kaikille? Jos se on samanarvoinen, tämä ei ole oikeudenmukaista, ja jollei
se ole samanarvoista, silloin vähäisemmät kadehtivat suurempiaan.”

Jeesus vastasi: “Se ei ole samanveroista, sillä Jumala on oikeudenmukainen;
ja kaikki tulevat olemaan tyytyväisiä, sillä siellä ei tule olemaan
kateutta. Kerro minulle, Bartolomeus: olipa kerran isäntä, jolla oli monta
palvelijaa, ja hän vaatetti kaikki samalla kankaalla. Valittavatko pojat,
jotka on puettu poikien vaatteisiin, sitä, ettei heillä ole aikuisten
miesten pukuja? Varmasti päinvastoin: jos vanhemmat haluaisivat pukea heille
omat suuret vaatteensa, he suuttuisivat, koska luulisivat itseään
pilkattavan vaatteilla, jotka eivät sovi heille.

Kohota nyt sydämesi, Bartolomeus, Jumalan luo paratiisiin, ja saat nähdä,
että yksi ja yhteinen kunnia ei tuota hiukkaakaan kateutta, vaikka sitä
olisi enemmän yhdelle ja vähemmän toiselle.

177.

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: “Oi mestari, saako paratiisi valonsa
auringosta tämän maailman tavoin?”

Jeesus vastasi: “Näin on Jumala sanonut minulle, oi Barnabas: “Maailmalla,
jossa te syntiset asutte, on aurinko, kuu ja tähdet koristuksenaan, teidän
hyödyksenne ja iloksenne; sillä niin olen luonut.

Luuletteko siis, että se talo, jossa uskovani asuvat, ei olisi vielä
parempi? Taatusti erehdytte niin ajatellessanne: sillä Minä, Jumalanne, olen
paratiisin aurinko, ja lähettilääni on kuu, joka saa kaiken Minulta; ja
tähtinä ovat profeettani, jotka ovat saarnanneet teille tahtoni. Sen tähden
saavat uskovani paratiisissa vastaanottaa iloa ja nautintoa profeettojeni
kautta samoin kuin he maan päällä vastaanottivat Minun sanani profeettojeni
suusta.

178.

Ja tämä riittäköön teille”, sanoi Jeesus, “tiedoksi paratiisista.” Silloin
Bartolomeus sanoi vielä: “Oi mestari, ole kärsivällinen suhteeni, jos kysyn
sinulta yhtä asiaa.”

Jeesus vastasi: “Sano, mitä haluat.”

Bartolomeus sanoi: “Paratiisi on varmaankin suuri: koska jos siellä on niin
runsaasti hyvää, sen täytyy olla valtava.”

Jeesus vastasi: “Paratiisi on niin valtava, ettei ihminen voi sitä mitata.
Totisesti sanon teille, että taivaita on yhdeksän, joiden joukkoon on
sijoitettu planeetat, jotka ovat toisistaan viidensadan vuoden ihmismatkan
päässä; ja maa on samalla tavalla viidensadan vuoden matkan päässä
ensimmäisestä taivaasta.

Mutta pysähtykää mittaamaan ensimmäistä taivasta, joka on niin monta kertaa
suurempi koko maata kuin maa on hiekanjyvää suurempi. Samalla tavalla toinen
taivas on suurempi ensimmäistä, ja kolmas suurempi toista, ja niin edelleen
aina viimeiseen taivaaseen asti, kukin yhtä moninkertaisesti edellistä
suurempi. Ja totisesti sanon teille, että paratiisi on suurempi kuin maa ja
kaikki taivaat yhteensä, niin kuin koko maa on hiekanjyvää suurempi.”

Silloin Pietari sanoi: “Oi mestari, paratiisin täytyy olla Jumalaa suurempi,
sillä Jumala voidaan nähdä sen sisällä.”

Jeesus vastasi: “Herkeä, Pietari, ja vaikene, sillä tietämättäsi herjaat
Jumalaa.”

179.

Silloin enkeli Gabriel tuli Jeesuksen luo ja näytti hänelle peilin, hohtavan
kuin aurinko, johon kirjoitettuina hän näki nämä sanat: “Niin totta kuin
elän ikuisesti, samoin kuin paratiisi on suurempi kuin kaikki taivaat ja
maa, ja koko maa suurempi kuin hiekanjyvänen, niin olen Minä suurempi
paratiisia; ja niin monta kertaa enemmän, kuin on meressä hiekkaa tai
vesipisaroita, tai ruohonkorsia maassa, tai lehtiä puissa, tai nahkoja
eläinten päällä; ja yhtä monta kertaa enemmän kuin hiekanjyviä tarvittaisiin
täyttämään taivaat ja paratiisi ja vielä enemmän.”

Silloin Jeesus sanoi: “Tehkäämme katumusta Jumalallemme, joka on ikuisesti
siunattu.” Ja he kumarsivat päänsä sata kertaa ja lankesivat maahan
kasvoilleen rukouksessa.

Kun rukous oli suoritettu, Jeesus kutsui Pietaria ja kertoi tälle ja
kaikille opetuslapsille, mitä oli nähnyt. Ja Pietarille hän sanoi: “Sinun
sielusi, joka on koko maata suurempi, näkee yhdellä silmällä auringon, joka
on tuhat kertaa koko maata suurempi.”

“Se on totta”, sanoi Pietari.

Silloin Jeesus sanoi: “Samalla tavalla, paratiisin silmän kautta, tulet
näkemään Jumalan, Luojamme.” Ja tämän sanottuaan Jeesus kiitti Jumalaa,
Herraamme, ja rukoili Israelin huoneen ja pyhän kaupungin puolesta. Ja
kaikki vastasivat: “Niin olkoon, Herra.”

180.

Eräänä päivänä Jeesuksen ollessa Salomon pylväikössä hänen luokseen tuli
eräs lainopettaja, yksi niistä, jotka puhuivat kansalle, ja sanoi hänelle:
“Oi mestari, olen monesti saarnannut tälle kansalle, ja mielessäni on eräs
kirjoitusten katkelma, jota en pysty ymmärtämään.”

Jeesus vastasi: “Ja mikä se on?”

Lainopettaja sanoi: “Se, mitä Jumala sanoi isällemme Aabrahamille: “Minä
tulen olemaan sinun suuri palkkiosi.” Mutta kuinka ihminen voisi ansaita
sellaisen palkkion?”

Silloin Jeesus riemuitsi hengessään ja sanoi: “Sinä et todellakaan ole
kaukana Jumalan valtakunnasta! Kuule minua, niin kerron sinulle tuon
opetuksen merkityksen. Koska Jumala on ääretön ja ihminen rajallinen,
ihminen ei pysty ansaitsemaan Jumalaa – ja tämäkö oli epäilyksesi (syy),
veljeni?”
Lainopettaja vastasi itkien: “Herra, sinä tunnet sydämeni; puhu siis, sillä
sieluni janoaa kuulla ääntäsi.”

Silloin Jeesus sanoi: “Niin totta kuin Jumala elää, ihminen ei pysty
ansaitsemaan edes sitä vähäistä hengitysilmaa, jota jatkuvasti saa.”

Lainopettaja järkyttyi tämän kuullessaan ja opetuslapset ihmettelivät myös,
sillä he muistivat, mitä Jeesus oli sanonut, että mitä tahansa he
antaisivatkin Jumalan rakkauden tähden, he saisivat satakertaisena takaisin.

Sitten hän sanoi: “Jos joku lainaisi sinulle sata kultarahaa ja kuluttaisit
ne, voisitko sanoa tuolle miehelle: “Annan sinulle lahonneen viininlehden;
anna siis talosi minulle, sillä olen sen ansainnut?”

Lainopettaja vastasi: “En, herra, sillä velallisen pitäisi ensin maksaa
velkansa ja sen jälkeen, jos hän tahtoisi jotain, hänen täytyisi maksaa se
hyvällä tavaralla; mutta mitä lahonnut lehti hyödyttää?”

181.

Jeesus vastasi: “Hyvin olet puhunut, oi veli; kerro siis minulle, kuka loi
ihmisen tyhjästä? Totisesti se oli Jumala, joka antoi hänelle myös koko
maailman käytettäväksi. Mutta ihminen on syntiä tehden käyttänyt sen
kokonaan, sillä synnin tähden koko maailma on kääntynyt ihmistä vastaan,
eikä hänellä kurjuudessaan ole Jumalalle muuta annettavana kuin synnin
turmelemia tekoja. Sillä joka päivä syntiä tehdessään hän turmelee oman
työnsä, minkä tähden profeetta Jesaja sanoo: “Meidän oikeamielisyytemme on
kuin kuukautisveren tahraama vaate.”

Kuinka ihminen siis voisi ansaita palkkioita; onhan hän kykenemätön
miellyttämään? Kenties syntiä välttämällä? Varmaa on, että Jumalamme sanoo
profeetta Daavidin välityksellä: “Seitsemän kertaa päivässä lankeaa
oikeamielinen”; kuinka väärämieliset sitten mahtavatkaan langeta? Ja jos
oikeamielisyytemme on turmeltunutta, kuinka kammottavia ovatkaan
vääryytemme! Niin totta kuin Jumala elää, ihmisen ei pitäisi varoa mitään
niin paljon kuin sanoja: “Minä ansaitsen.” Tietäköön ihminen kättensä työn,
oi veli, ja hän voi välittömästi nähdä ansionsa. Kaikki hyvä, mitä ihmisestä
tulee, ei todellakaan ole ihmisen työtä, vaan Jumala tekee sen hänessä;
sillä hänen olemisensa tulee Jumalasta, joka on luonut hänet. Se, mitä
ihminen (itse) tekee, on Jumalan vastustaminen ja synti, joilla hän ei
ansaitse palkintoa, vaan kärsimystä.

182.

Jumala ei ole vain luonut ihmistä, kuten sanoin, vaan Hän loi ihmisen
täydelliseksi. Hän antoi ihmiselle koko maailman; paratiisista lähdön
jälkeen Hän antoi tälle kaksi enkeliä vartioimaan tätä; Hän lähetti tälle
profeettoja, Hän antoi tälle lain, Hän antoi tälle uskon; joka hetki Hän
varjelee tätä Saatanalta; Hän haluaisi antaa tälle paratiisin; ja vielä
enemmän: Hän haluaa antaa Itsensä ihmiselle. Miettikää siis, onko velkamme
suuri! Sen mitätöidäksenne teidän olisi pitänyt itse luoda ihminen tyhjästä,
luoda yhtä monta profeettaa kuin Jumala on lähettänyt sekä maailma ja
paratiisi; ei, vaan enemmän: myös Jumala, suuri ja hyvä kuin meidän
Jumalamme, ja antaa tämä kaikki Jumalalle. Silloin tulisi velka maksetuksi
ja teille jäisi vain velvollisuus kiittää Jumalaa. Mutta koska ette pysty
luomaan yhtä kärpästäkään, ja koska on vain yksi Jumala, joka on kaiken
valtias, kuinka voisitte maksaa velkanne? Totisesti, jos joku lainaisi
teille sata kultarahaa, velvollisuutenne olisi maksaa sata kultarahaa
takaisin.

Tämän kaiken merkitys, oi veljeni, on, että Jumala, joka on paratiisin ja
kaiken muunkin valtias, voi sanoa mitä tahtoo ja antaa, mitä tahtoo.
Sen tähden, kun Hän sanoi Aabrahamille: “Minä tulen olemaan sinun suuri
palkkiosi”, Aabraham ei voinut sanoa: “Jumala on minun palkkioni”, vaan
“Jumala on minun lahjani ja velkani”. Kun siis opetat kansaa, oi veli, sinun
tulisi tällä tavoin selittää tämä kappale: että Jumala antaa ihmiselle
niitä-ja-niitä asioita, jos ihminen toimii hyvin.

Kun Jumala puhuu sinulle, oi ihminen, ja sanoo: “Oi palvelijani, olet
työskennellyt hyvin rakkaudesta Minuun; mitä palkkiota toivot minulta,
Jumalaltasi?” vastaa silloin: “Herra, koska olen Sinun kättesi työtä, ei
minussa sovi olle syntiä, jota Saatana rakastaa. Sen tähden, Herra, oman
kunniasi tähden, armahda kättesi työtä.”

Ja jos Jumala sanoo: “Olen antanut sinulle anteeksi, ja palkitsisin nyt
mielelläni sinut”, vastaa sinä: “Herra, ansaitsen rangaistuksen teoistani,
ja siitä, mitä Sinä olet tehnyt, ansaitset Sinä kiitoksen ja kunnian.
Rankaise, Herra, minussa sitä, mitä olen itse tehnyt, ja pelasta se, mitä
Sinä olet tehnyt.”

Ja jos Jumala sanoo: “Miksi toivot niin suurta rangaistusta, oi uskollinen
palvelijani?” niin vastaa: “Koska jokainen palvelijoistasi, jos he olisivat
saaneet Sinulta yhtä paljon kuin minä olen saanut, olisi palvellut Sinua
uskollisemmin kuin minä.”

Ja jos Jumala sanoo: “Milloin haluat saada tämän rangaistuksen, ja kuinka
pitkäksi aikaa?” vastaa sinä: “Nyt heti, ja ilman loppua.”

Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, tällainen
ihminen miellyttäisi Jumalaa enemmän kuin kaikki Hänen pyhät enkelinsä.
Sillä Jumala rakastaa todellista nöyryyttä ja vihaa ylpeyttä.”

Silloin lainopettaja kiitti Jeesusta ja sanoi tälle: “Herra, menkäämme
palvelijasi taloon, sillä palvelijasi haluaa ruokkia sinua ja oppilaitasi.”

Jeesus vastasi: “Tulen sinne, jos lupaat kutsua minua veljeksi etkä
herraksi, ja itseäsi veljekseni etkä palvelijakseni.”

Mies lupasi, ja Jeesus meni hänen taloonsa.

183.

Heidän istuessaan ruokailemassa lainopettaja sanoi: “Oi mestari, sanoit
Jumalan rakastavan todellista nöyryyttä. Kerro sen tähden meille, mitä
nöyryys on, ja kuinka se voi olla aitoa tai valheellista.”

Jeesus vastasi: “Totisesti sanon sinulle, että se, joka ei tule pienen
lapsen kaltaiseksi, ei pääse taivaan valtakuntaan.”

Kaikki ällistyivät tämän kuullessaan ja sanoivat toisilleen: Kuinka joku
kolme-tai nelikymmenvuotias voisi tulla pieneksi lapseksi? Totisesti, tämä
on vaikea asia.”

Jeesus vastasi: “Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, sanani ovat totta. Sanon teille, että ihmisen on tultava pienen
lapsen kaltaiseksi, sillä tämä on todellista nöyryyttä. Sillä jos kysytte
pieneltä lapselta: “Kuka on vaatettanut sinut?” hän vastaa: “Minun isäni.”
Kun kysytte, kenen talossa hän asuu, hän vastaa: “Isäni.” Jos sanotte: “Kuka
ruokkii sinut?” hän vastaa: “Isäni.” Jos kysytte: “Kuka on opettanut sinut
kävelemään ja puhumaan?” hän vastaa: “Isäni.” Mutta jos sanotte: “Kuka on
loukannut otsasi, kun se nyt on sidottu noin?” hän vastaa: “Minä kaaduin ja
loukkasin pääni.” Jos sanotte: “Miksi kaaduit?” hän vastaa: “Etkö näe,
kuinka pieni olen; ei minulla ole voimaa kävellä ja juosta kuin aikamies.
Siksi isäni täytyy pitää minua kädestä, että voisin kulkea vakaasti. Mutta
jotta oppisin kävelemään, isäni irrotti minusta pieneksi hetkeksi, jolloin
minä halusin juosta, mutta kaaduinkin maahan.” Ja jos sanotte: “Entä mitä
isäsi sanoi?” hän vastaa: “Mikset kävellyt aivan hitaasti? Katso, ettet
tästedes lähde viereltäni.”

184.

“Kertokaahan, onko tämä totta?” sanoi Jeesus.

Opetuslapset ja lainopettaja vastasivat: “Se on totisinta totta.”

Silloin Jeesus sanoi: “Se, joka sydämensä totuudessa tunnustaa Jumalan
kaiken hyvän luojaksi ja itsensä kaiken synnin tekijäksi, on todella nöyrä.
Mutta se, joka kielellään sanoo kuin tämä lapsi, mutta teoillaan puhuu
päinvastaista, totisesti hänessä on valheellinen nöyryys ja todellinen
ylpeys.

Sillä silloin on ylpeys huipussaan, kun se toimii pienten asioitten kautta,
etteivät ihmiset paheksuisi ja torjuisi sitä.

Todellinen nöyryys on sielun vaatimattomuutta, jolla ihminen tuntee itsensä
totuudessa; mutta väärä nöyryys on helvetin sumua, joka niin sumentaa sielun
ymmärryksen, että siitä, mistä ihmisen tulisi syyttää itseään, hän syyttää
Jumalaa, ja mistä hänen tulisi kiittää Jumalaa, sen hän lukee omaksi
ansiokseen. Näin ollen, valheellisesti nöyrä sanoo itseään pahaiseksi
syntiseksi, mutta jos joku kutsuu häntä sellaiseksi, hän alkaa vihata ja
vainota tätä.

Valheellisesti nöyrä sanoo saaneensa Jumalalta kaiken, mitä hänellä on,
mutta ettei hän itsekään ole laiskotellut, vaan tehnyt hyviä töitä.

Ja aikamme fariseukset – kertokaa, veljeni, kuinka he vaeltavat.”

Lainopettaja vastasi itkien: “Oi mestari, aikamme fariseuksilla on
fariseusten nimi ja vaatteet, mutta sydämiltään ja teoiltaan he ovat
kanaanilaisia. Toivon totisesti, etteivät he olisi anastaneet sellaista
nimeä itselleen, sillä silloin he eivät johtaisi yksinkertaisia harhaan! Oi
muinaista aikaa, kuinka julmasti oletkaan meitä kohdellut ottaessasi meiltä
todelliset fariseukset ja jättäessäsi meille väärät!”

185.

Jeesus vastasi: “Veli, aika ei ole tätä tehnyt, vaan pikemminkin kavala
maailma. Sillä kaikkina aikoina on mahdollista palvella Jumalaa totuudessa,
mutta seurustellessaan maailman kanssa – se on: kunkin aikakauden pahojen
tapojen kanssa – ihmisistä tulee pahoja.

Ettekö siis tiedä, että profeetta Elisan palvelija Geehasi valehdellen ja
isäntänsä häpäisten otti Naiman Syyrialaisen rahat ja vaatteet? Ja silti
Elisalla oli suuri määrä fariseuksia, joille Jumala laittoi hänet
ennustamaan.

Totisesti sanon teille, että ihmiset ovat niin taipuvaisia pahantekoon, ja
maailma innostaa heitä siihen niin – ja Saatana houkuttelee heitä pahaan
niin, että tämän päivän fariseukset välttävät kaikkea hyvää työtä ja kaikkia
pyhiä esimerkkejä; ja Geehasin esimerkki riittää heille Jumalan tuomiosta.”

Lainopettaja vastasi: “Se on totisinta totta”; minkä jälkeen Jeesus sanoi:
“Haluaisin sinun kertovan minulle Haggain ja Hoosean, molemmat Jumalan
profeettoja, esimerkin, jotta näkisimme todellisen fariseuksen.”

Lainopettaja vastasi: “Oi mestari, mitä sanoisin? Totisesti monet eivät usko
sitä, vaikka sen on kirjoittanut profeetta Daniel; mutta sinua totellakseni
kerron totuuden.

Haggai oli viisitoistavuotias, kun hän isänperintönsä myytyään ja köyhille
annettuaan lähti Anatotista profeetta Obadjaa palvelemaan. Ikääntynyt
Obadja, joka tiesi Haggain nöyryyden, käytti tätä kirjana, jolla opettaa
opetuslapsiaan. Siksi hän usein lahjoitti tälle vaatteita ja herkullista
ruokaa, mutta Haggai käännytti lähetin aina takaisin sanoen: “Mene ja palaa
taloosi, sillä olet erehtynyt. Lähettäisikö Obadja minulle tällaisia
tavaroita? Varmasti ei, sillä hän tietää, etten ole minkään arvoinen ja teen
vain syntejä.”

Ja kun Obadjalla oli jotain huonoa, hänellä oli tapana antaa se Haggain
lähimmäiselle, niin että Haggai näkisi sen. Tuolloin Haggai tapasi sen
nähdessään sanoa itselleen: “Katsohan, Obadja on varmasti unohtanut sinut –
sillä tämä asia sopisi yksin minulle, joka olen kaikkia muita huonompi. Eikä
ole olemassa mitään niin alhaista, ettei se Obadjalta tulleena, hänen
käsiensä välityksellä Jumalan minulle antamana, olisi aarre.”

186.

Kun Obadja halusi opettaa jonkun rukoilemaan, hänellä oli tapana kutsua
Haggai ja sanoa: “Lue rukouksesi tässä, niin että kaikki voivat kuulla
sanasi.” Silloin Haggai tapasi sanoa: “Herra Israelin Jumala, katso
armollisesti palvelijasi puoleen, joka huutaa Sinua, sillä olet hänet
luonut. Oikeamielinen Herra Jumala, muista oikeudenmukaisuutesi ja rankaise
palvelijasi synnit, etten saastuttaisi työtäsi. Herra Jumalani, en voi
pyytää riemujasi, joita suot uskollisille palvelijoillesi, sillä en tee
muuta kuin syntejä. Sen tähden, Herrani, kun haluat antaa vamman tai
heikkouden yhdelle palvelijoistasi, muista minua, palvelijaasi, oman
kunniasi tähden.”

Ja kun Haggai teki niin”, sanoi lainopettaja, “Jumala rakasti häntä niin,
että kaikille, jotka hänen aikanaan seisoivat hänen rinnallaan, Jumala antoi
profeetiuden lahjan. Eikä Jumala evännyt mitään, mitä Haggai rukouksessa
pyysi.”

187.

Näin sanoessaan hyvä lainopettaja itki kuin laivansa hajonneena näkevä
merimies. Ja hän sanoi: “Kun Hoosea lähti Jumalaa palvelemaan, hän oli
Naftali -heimon prinssi ja neljätoistavuotias. Ja isänperintönsä myytyään ja
köyhille annettuaan hän lähti Haggain oppilaaksi.

Hoosea oli niin innostunut hyväntekeväisyyteen, että kaikesta, mitä häneltä
pyydettiin, hän sanoi: “Tämän on Jumala antanut minulle sinua varten, oi
veli; ota se siis vastaan!”

Minkä tähden hänellä pian oli jäljellä vain kaksi vaatetta, nimittäin
säkkikankainen tunika ja nahoista tehty viitta. Hän myi, sanon minä,
isänperintönsä ja antoi sen köyhille, koska muutoin kukaan ei olisi sallinut
itseään kutsuttavan fariseukseksi.

Hoosealla oli Mooseksen kirja, jota hän luki mitä suurimmalla vakavuudella.
Eräänä päivänä Haggai sitten sanoi hänelle: “Hoosea, kuka on ottanut sinulta
kaiken, mitä sinulla oli?”

Hän vastasi: “Mooseksen kirja.”

Kävi niin, että erään läheisen profeetan oppilas halusi mennä Jerusalemiin,
mutta hänellä ei ollut viittaa. Sen tähden, Hoosean anteliaisuudesta
kuulleena hän meni etsimään tätä ja sanoi tälle: “Veli, haluaisin mennä
Jerusalemiin Jumalalle uhraamaan, mutta minulla ei ole viittaa, enkä siksi
tiedä, mitä tehdä.”

Tämän kuullessaan Hoosea sanoi: “Suo minulle anteeksi, veli, sillä olen
tehnyt suuren synnin sinua vastaan; sillä Jumala on antanut minulle viitan
antaakseni sen sinulle, ja minä olen unohtanut. Ota se siis nyt vastaan ja
rukoile Jumalaa puolestani.” Tämän uskoen mies otti Hoosean viitan vastaan
ja lähti. Ja kun Hoosea meni Haggain taloon, Haggai sanoi: “Kuka on ottanut
viittasi?”

Hoosea vastasi: “Mooseksen kirja.”

Haggai oli kovin mielissään tämän kuullessaan, sillä hän käsitti Hoosean
hyvyyden.

Kävi niin, että ryövärit riisuivat eräältä köyhältä mieheltä vaatteet ja
jättivät tämän alastomaksi. Minkä jälkeen Hoosea hänet nähdessään riisui
oman tunikansa ja antoi alastomalle; ja hänelle itselleen jäi vain pieni
pala vuohennahkaa salaisten paikkojen peitoksi. Sen tähden, kun hän ei tullut
Haggaita tapaamaan, hyvä Haggai arveli Hoosean olevan sairaana. Niin hän
meni kahden oppilaan kanssa etsimään tätä: ja he löysivät tämän
palmunlehtiin verhoutuneena. Silloin Haggai sanoi: “Kerro minulle nyt,
mikset ole vieraillut luonani?”

Hoosea vastasi: “Mooseksen kirja on ottanut tunikani, ja pelkäsin tulla
luoksesi ilman tunikaa.” Silloin Haggai antoi hänelle toisen tunikan.

Kävi niin, että nähdessän Hoosean lukevan Mooseksen kirjaa eräs nuori mies
itki ja sanoi: “Minäkin haluaisin oppia lukemaan, jos minulla olisi kirja.”
Minkä kuullessaan Hoosea antoi kirjan hänelle sanoen: “Veli, tämä kirja on
sinun; sillä Jumala antoi sen minulle, jotta antaisin sen hänelle, joka
itkien toivoo kirjaa.”

Mies uskoi häntä ja otti kirjan vastaan.

188.

Lähellä Hooseaa oli eräs Haggain oppilas; ja koska tämä halusi nähdä, oliko
hänen oma kirjansa hyvin kirjoitettu, hän meni käymään Hoosean luona ja
sanoi tälle: “Veli, ota kirjasi ja katsokaamme, onko se samanlainen kuin
minun.”

Hoosea vastasi: “Se on otettu pois minulta.”

“Kuka on ottanut sen sinulta?” kysyi oppilas.

Hoosea vastasi: “Mooseksen kirja.” Tämän kuultuaan toinen meni Haggain
luokse ja sanoi tälle: “Hoosea on tullut hulluksi, sillä sanoo Mooseksen
kirjan ottaneen häneltä pois Mooseksen kirjan.”

Haggai vastasi: “Soisipa Jumala, oi veljeni, että olisin samalla tavalla
hullu, ja että kaikki hullut ihmiset olisivat Hoosean kaltaisia!”

Silloin syyrialaiset ryövärit, jotka olivat riehuneet Juudean maassa,
sieppasivat pojan eräältä köyhältä leskeltä, joka asui vaikeissa oloissa
Carmel -vuoren juurella, missä profeetat ja fariseukset asuivat. Ja tapahtui
niin, että mentyään puuta kaatamaan Hoosea tapasi naisen, joka itki. Silloin
hän alkoi suoraa päätä itkeä; sillä milloin hän vain näki jonkun nauravan,
hän nauroi, ja milloin hän näki jonkun itkevän, hän itki. Hoosea kysyi
sitten naiselta hänen itkunsa syytä ja tämä kertoi hänelle kaiken. Silloin
Hoosea sanoi: “Tule, sisar, sillä Jumala tahtoo antaa sinulle poikasi.”

Ja he menivät molemmat Hebroniin, missä Hoosea myi itsensä ja antoi rahat
leskelle, joka otti rahat vastaan, koska ei tiennyt, mistä ne oli saatu, ja
lunasti poikansa vapaaksi.

Se, joka oli ostanut Hoosean, vei hänet Jerusalemiin, missä asui, koska ei
tuntenut Hooseaa.

Huomatessaan Hoosean kadonneen Haggai oli murheissaan. Silloin Jumalan
enkeli kertoi hänelle, kuinka Hoosea oli viety orjana Jerusalemiin.

Tämän kuullessaan hyvä Haggai itki Hoosean poissaoloa kuin äiti itkee
poikansa poissaoloa. Ja kaksi opetuslasta kutsuttuaan hän meni Jerusalemiin.
Ja Jumalan tahdosta hän kaupungin sisäänkäynnin luona tapasi Hoosean, joka
oli kuormattu leivällä ja viemässä sitä isäntänsä viinitarhan
työntekijöille.

Tunnistettuaan hänet Haggai sanoi: “Poika, kuinka olet saattanut hylätä
vanhan isäsi, joka murehtien etsii sinua?”

Hoosea vastasi: “Isä, minut on myyty.”

Silloin Haggai sanoi vihoissaan: “Kuka on se paha, joka on sinut myynyt?”

Hoosea vastasi: “Jumala sinua armahtakoon, oi isäni; sillä se, joka on
myynyt minut, on niin hyvä, että jollei häntä olisi maailmassa, kukaan ei
voisi tulla pyhäksi.”

“Kuka hän sitten on?” sanoi Haggai.

Hoosea vastasi: “Oi isäni, se oli Mooseksen kirja.”

Silloin hyvä Haggai oli kuin poissa tolaltaan ja sanoi: “Sallisipa Jumala,
oi poikani, Mooseksen kirjan myydä minutkin kaikkine lapsineni, niin kuin se
on myynyt sinut!”

Ja Haggai meni Hoosean kanssa tämän isännän taloon, joka Haggain nähdessään
sanoi: “Siunattu olkoon Jumalamme, joka on lähettänyt profeettansa talooni”,
ja hän juoksi suutelemaan tämän kättä. Silloin Haggai sanoi: “Veli, suutele
ostamasi orjan kättä, sillä hän on minua parempi.” Ja hän kertoi hänelle
kaiken, mitä oli tapahtunut, jolloin isäntä antoi Hoosealle hänen
vapautensa.

Ja tässä oli kaikki, mitä halusit, oi mestari”, sanoi lainopettaja.

189.

Silloin Jeesus sanoi: “Tämä on totta, sillä Jumala on minut siitä
vakuuttanut. Sen tähden, että kaikki saisivat tietää tämän totuudeksi,
pysähtyköön aurinko Jumalan nimessä kahdeksitoista tunniksi!” Ja niin
tapahtui koko Jerusalemin ja Juudean suureksi kauhuksi.

Ja Jeesus sanoi lainopettajalle: “Oi veli, mitä haluat minulta oppia; onhan
sinulla moista tietoa? Niin totta kuin Jumala elää, tämä riittää ihmisen
pelastukseksi, sillä Haggain nöyryys ja Hoosean anteliaisuus täyttävät koko
lain ja kaikki profeetat.

Kerro minulle, veli: kun tulit kyselemään minulta temppelissä, luulitko
kenties, että Jumala oli lähettänyt minut tuhoamaan lain ja profeetat?

Varmaa on, ettei Jumala tee tätä, sillä Hän on muuttumaton; ja sen tähden Hän
on antanut kaikkien profeettojen puhua sitä, minkä on ihmisen pelastuksen
tieksi määrännyt. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, jolleivät Mooseksen kirja ja isämme Daavidin kirja olisi joutuneet
valehtelevien fariseusten ja väärien oppineitten inhimillisten traditioiden
turmelemiksi, Jumala ei olisi antanut sanaansa minulle. Ja miksi puhun
(vain) Mooseksen kirjasta ja Daavidin kirjasta? Jokaisen profetian ovat he
turmelleet, niin että tänä päivänä mitään ei tavoitella siksi, että Jumala
on niin määrännyt, vaan ihmiset katsovat, sanovatko oppineet niin ja
noudattavatko fariseukset sitä, ikäänkuin Jumala olisi väärässä, mutta
ihmiset eivät voisi erehtyä.

Voi sen tähden tätä uskotonta sukupolvea, sillä heidän päälleen tulee
kaikkien profeettojen ja oikeamielisten veri, sekä Sakarian, Berekjan pojan
veri, jonka he surmasivat temppelin ja alttarin välissä!

Mitä profeettaa he eivät ole vainonneet? Kenen oikeamielisen he ovat
sallineet kuolla luonnollisen kuoleman? Tuskin yhdenkään! Ja nyt he
suunnittelevat minun surmaamistani. He ylpeilevät olevansa Aabrahamin lapsia
ja omaavansa kauniin temppelin. Niin totta kuin Jumala elää, he ovat
Saatanan lapsia ja siksi tekevät hänen tahtonsa: sen tähden temppeli ja pyhä
kaupunki tulevat tuhoutumaan niin, ettei temppelistä jää yhtäkään kiveä
toisen päälle.

190.

Kerro minulle, veli, sinä lakia tunteva oppinut – kenessä annettiin lupaus
Messiaasta isällemme Aabrahamille? Iisakissa vai Ismaelissa?”

Lainopettaja vastasi: “Oi mestari, pelkään kertoa tätä sinulle
kuolemanrangaistuksen tähden.”
Silloin Jeesus sanoi: “Veli, olen pahoillani, että tulin syömään leipää
taloosi, sillä rakastat tätä nykyistä elämää enemmän kuin Jumalaa, Luojaasi;
ja tästä syystä pelkäät elämäsi menettämistä, muttet pelkää menettäväsi
uskosi ja ikuisen elämän, joka on menetetty silloin, kun kieli puhuu sitä
vastaan, mitä sydän tietää Jumalan laista.”

Silloin hyvä lainopettaja itki ja sanoi: “Oi mestari, jos olisin osannut
kantaa hedelmää, olisin saarnannut monia asioita, jotka olen jättänyt
sanomatta välttääkseni kapinahengen nostattamista ihmisten keskuudessa.”

Jeesus vastasi: “Sinun ei pidä kunnioittaa ihmisiä, ei koko maailmaa, ei
kaikkia pyhiä, ei kaikkia enkeleitäkään, milloin se vain loukkaisi Jumalaa.
Anna siis kaiken tuhoutua mieluummin kuin loukkaa Jumalaa, Luojaasi, äläkä
ylläpidä sitä synnin avulla. Sillä synti tuhoaa, ei suojele, ja Jumala on
kyllin mahtava luomaan yhtä monta maailmaa kuin meressä on hiekkaa, ja
enemmänkin.”

191.

Lainopettaja sanoi: “Anna minulle anteeksi, oi mestari, sillä olen
rikkonut.”

Jeesus sanoi: “Jumala antakoon sinulle anteeksi; sillä Häntä vastaan olet
rikkonut.”

Silloin lainopettaja sanoi: “Olen nähnyt vanhan kirjan, jonka Mooseksen ja
Joosuan (hänen, joka sai auringon pysähtymään, niin kuin sinä olet tehnyt)
käsi on kirjoittanut, Jumalan profeettojen ja palvelijoitten; ja tuo kirja
on todellinen Mooseksen kirja. Siinä lukee, että Ismael on Messiaan isä, ja
Iisak on Messiaan lähettilään isä. Ja näin sanoo kirja Mooseksen sanovan:
“Herra Israelin Jumala, mahtava ja armollinen, näytä palvelijallesi suosiosi
loistokkuus.” Silloin Jumala näytti hänelle lähettiläänsä Ismaelin
käsivarsilla ja Ismaelin Aabrahamin käsivarsilla. Ismaelin lähellä seisoi
Iisak, jonka käsivarsilla oli lapsi, joka sormellaan osoitti Jumalan
lähettilästä, sanoen: “Tämä on se, jota varten Jumala on luonut kaikki
asiat.”

Silloin Mooses huudahti ilosta: “Oi Ismael, sinulla on käsivarsillasi koko
maailma ja paratiisi! Muista minua, Jumalan palvelijaa, että löytäisin armon
Jumalan silmissä poikasi avulla, jota varten Jumala on tehnyt kaiken.”

192.

Tuosta kirjasta ei voi löytää Jumalaa syömässä nautojen tai lampaitten
lihaa; tuosta kirjasta ei löydy Jumalaa, joka lukitsee kaikki muut paitsi
Israelin armonsa ulkopuolelle, vaan että Jumala armahtaa kaikkia, jotka
etsivät Luojaansa totuudessa.

En pystynyt lukemaan tuota kirjaa kokonaan, sillä ylipappi, jonka
kirjastossa olin, kielsi minua sanoen, että ismaililainen oli sen
kirjoittanut.”

Silloin Jeesus sanoi: “Varo enää koskaan salaamasta totuutta, sillä uskossa
Messiaaseen Jumala tulee suomaan ihmisille pelastuksen, eikä kukaan tule
ilman sitä pelastumaan.”

Ja siihen päätti Jeesus puheensa. Ja kun he istuivat ruokailemassa, katso!
Maria, joka oli itkenyt Jeesuksen jalkojen juuressa, saapui Nikodemuksen
taloon (sillä se oli lainopettajan nimi) ja asettui itkien Jeesuksen
jalkoihin, sanoen: “Herra, sinun palvelijallasi, joka sinun kauttasi on
löytänyt Jumalan armon, on sisar ja veli, joka nyt makaa sairaana
kuolemanvaarassa.”

Jeesus vastasi: “Missä on talosi? Kerro minulle, sillä haluan tulla
rukoilemaan Jumalaa hänen terveytensä puolesta.”

Maria vastasi: “Betania on veljeni ja sisareni koti, ja oma kotini on
Magdalassa; veljeni on siis Betaniassa.”

Jeesus sanoi naiselle: “Mene nyt suoraa päätä veljesi taloon ja odota siellä
minua, sillä tulen parantamaan hänet. Äläkä pelkää, sillä ei hän kuole.”

Nainen lähti ja Betaniaan saavuttuaan kuuli veljensä kuolleen tuona samana
päivänä, minkä vuoksi he laittoivat tämän isiensä hautakammioon.

193.

Jeesus asui kaksi päivää Nikodemuksen talossa ja kolmantena lähti Betaniaan;
ja kaupunkia lähestyessään hän lähetti kaksi opetuslasta edellään
ilmoittamaan Marialle saapumisestaan. Tämä juoksi kaupungin ulkopuolelle ja
Jeesuksen löydettyään sanoi itkien: “Herra, sanoit, ettei veljeni kuolisi;
ja nyt hän on ollut neljä päivää haudattuna. Olisipa Jumala suonut sinun
tulla ennen kuin kutsuin sinua, sillä silloin hän ei olisi kuollut.”

Jeesus vastasi: “Veljesi ei ole kuollut, vaan nukkuu, minkä tähden tulen
herättämään hänet.”

Maria vastasi itkien: “Herra, sellaisesta unesta hänet herättää Jumalan
enkeli tuomion päivänä trumpettiinsa puhaltamalla.”

Jeesus vastasi: “Maria, usko minua, että hän tulee nousemaan ennen (tuota
päivää), koska Jumala on antanut minulle vallan hänen unensa yli; ja
totisesti sanon sinulle, ettei hän ole kuollut, sillä vain sellainen on
kuollut, joka kuolee Jumalan armoa löytämättä.”

Maria palasi nopeasti ilmoittamaan sisarelleen Martalle Jeesuksen tulosta.

Lasaruksen kuoleman tähden sinne oli kokoontunut paljon juutalaisia
Jerusalemista ja monia lainopettajia ja fariseuksia. Kuultuaan sisareltaan
Marialta Jeesuksen saapumisesta Martta nousi kiireellä ja juoksi ulos,
jolloin suuri joukko juutalaisia, lainopettajia ja fariseuksia seurasi häntä
lohduttaakseen, sillä he luulivat hänen olevan matkalla hautakammion luo
itkemään veljeään. Kun hän sitten saapui paikkaan, missä Jeesus oli puhunut
Marialle, Martta sanoi itkien: “Herra, olisipa Jumala suonut sinun olla
täällä, sillä silloin veljeni ei olisi kuollut!”

Sitten sinne tuli Maria itkien; jolloin Jeesus vuodatti kyyneleitä ja sanoi
huoaten: “Minne olette laskeneet hänet?”
He vastasivat: “Tule katsomaan.”

Fariseukset sanoivat toisilleen: “Miksi tämä mies, joka herätti lesken pojan
Nainissa, nyt antoi tämän miehen kuolla, vaikka oli sanonut, ettei tämä
kuolisi?”

Saavuttuaan hautakammioon, missä kaikki itkivät, Jeesus sanoi: “Älkää
itkekö, sillä Lasarus nukkuu, ja minä olen tullut häntä herättämään.”

Fariseukset puhuivat keskenään: “Soisipa Jumala, että sinä niin nukkuisit!”
Silloin Jeesus sanoi: “Minun aikani ei ole vielä koittanut; mutta kun se
koittaa, tulen minä nukkumaan samalla tavalla ja heräämään äkillisesti.”
Sitten Jeesus sanoi jälleen: “Ottakaa kivi pois hautakammion suulta.”

Martta sanoi: “Herra, hän haisee, sillä hän on ollut kuolleena neljä
päivää.”

Jeesus sanoi: “Miksi sitten olen tullut tänne, Martta? Etkö usko minuun;
että herätän hänet?”

Martta vastasi: “Tiedän, että olet Jumalan pyhä, Jumalan, joka on lähettänyt
sinut tähän maailmaan.”

Sitten Jeesus kohotti kätensä taivasta kohti sanoen: “Herra Aabrahamin
Jumala, Ismaelin ja Iisakin Jumala, isiemme Jumala, armahda näiden naisten
kärsimystä ja suo kunniaa pyhälle nimellesi.” Ja kaikkien vastattua “Amen”
Jeesus sanoi kovalla äänellä: “Lasarus, tule ulos!”

Silloin hän, joka oli kuollut, nousi; ja Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
“Irrottakaa hänet.” Sillä hänet oli sidottu käärinliinoilla ja hänellä oli
liina kasvoillaan, kuten isillämme oli tapana haudata (kuolleensa).

Suuri joukko juutalaisia ja jotkut fariseuksista uskoivat Jeesukseen, sillä
ihme oli suuri. Ne, jotka pysyivät epäuskossaan, lähtivät ja menivät
Jerusalemiin kertomaan pappien johtajalle Lasaruksen ylösnousemuksesta ja
siitä, että monista oli tullut nasarealaisia; sillä siten kutsuttiin niitä,
jotka olivat kääntyneet katumukseen Jeesuksen saarnaaman Jumalan sanan
kautta.

194.

Lainopettajat ja fariseukset neuvottelivat ylipapin kanssa Lasaruksen
surmaamisesta; sillä monet kielsivät traditionsa ja uskoivat Jeesuksen
sanaan, koska Lasaruksessa tapahtunut ihme oli suuri; Lasarushan puhui
ihmisten kanssa, söi ja joi. Mutta koska hän oli voimakas ja monet
Jerusalemissa seurasivat häntä, ja koska hänellä sisartensa tähden oli
valtaa Magdalassa ja Betaniassa, he eivät tienneet, mitä tehdä.

Jeesus saapui Betaniaan, Lasaruksen taloon, ja Martta sekä Maria palvelivat
häntä.

Eräänä päivänä Marian istuessa Jeesuksen jalkojen juuressa tämän sanoja
kuuntelemassa Martta sanoi Jeesukselle: “Herra, etkö näe, ettei sisareni
huolehdi sinusta eikä järjestä syötävää sinulle ja oppilaillesi?”

Jeesus vastasi: “Martta, Martta, mieti sinä, mitä sinun pitäisi tehdä, sillä
Maria on valinnut osan, jota häneltä ei koskaan tulla riistämään.”

Istuessaan pöydässä suuren joukon kanssa, joka uskoi häneen, Jeesus puhui ja
sanoi: “Veljet, minulla on vain vähän aikaa olla keskuudessanne, sillä
käsillä on aika minun lähteä maailmasta. Sen tähden tuon mieliinne Jumalan
sanat, puhutut profeetta Hesekielille: “Koska Minä, sinun Jumalasi, elän
ikuisesti, syntiä tekevä sielu tulee kuolemaan, mutta jos syntinen katuu,
hän ei kuole, vaan elää.”

Sen tähden nykyinen kuolema ei ole kuolema, vaan pikemminkin pitkän kuoleman
loppu; niin kuin pyörtyneen ihmisen aisteistaan erkaantunut ruumis, vaikka
siinä onkin sielu, ei ole kuollutta ja haudattua paremmassa asemassa muuten
kuin siinä, että tajuton odottaa aistiensa palautumista, mutta kuollut
odottaa Jumalaa herättämään itsensä uudelleen.

Huomatkaa siis, että nykyinen elämä on kuolemaa, koska siinä ei ole
havaintoa Jumalasta.

195.

Ne, jotka uskovat minuun, eivät kuole ikuisiksi ajoiksi, sillä minun sanani
avulla he havaitsevat Jumalan itsessään ja siksi valmistavat pelastuksensa.

Mitä on kuolema muuta kuin tapahtuma, jonka luonto Jumalan käskystä
suorittaa? Samoin kuin jos joku pitäisi lintua nuorassa ja nuoran päätä
kädessään; kun pää tahtoo linnun lentävän matkoihinsa, mitä se tekee?
Varmasti se käskee kättä aukeamaan; ja suoraa päätä lentää lintu tiehensä.
“Sielumme”, kuten sanoo profeetta Daavid, “on kuin linnustajan ansasta
vapautettu pääskynen”, kun ihminen vaeltaa Jumalan suojeluksessa. Ja
elämämme on kuin nuora, josta luonto pitelee ihmisruumiiseen ja -aisteihin
sidottua sielua. Kun Jumala sitten tahtoo ja komentaa luontoa irrottamaan,
elämä katkeaa ja sielu pakenee niiden enkelien käsiin, jotka Jumala on
määrännyt sieluja vastaanottamaan.

Älkööt ystävät siis itkekö, kun heidän ystävänsä kuolee, sillä Jumalamme on
niin tahtonut. Mutta itkekööt lakkaamatta, kun hän tekee syntiä, sillä siten
sielu kuolee, koska erottaa niin itsensä Jumalasta, todellisesta Elämästä.

Vaikka ruumis on kammottava ilman yhteyttä sieluun, paljon kammottavampi on
sielu vailla yhteyttä Jumalaan, joka suosiollaan ja armollaan kaunistaa sen
ja herättää sen henkiin.”

Ja näin sanottuaan Jeesus kiitti Jumalaa; minkä jälkeen Lasarus sanoi:
“Herra, tämä talo kaikkineen, minkä Hän on antanut haltuuni, kuuluu
Jumalalle, Luojalleni, köyhiä palvelemaan. Sen tähden, koska olet köyhä ja
sinulla on paljon opetuslapsia, tule asumaan tänne milloin vain haluat ja
siinä määrin kuin haluat, sillä Jumalan palvelija haluaa palvella sinua niin
paljon kuin tarvitaan, Jumalan rakkauden tähden.”

196.

Jeesus iloitsi tämän kuullessaan ja sanoi: “Nähkää nyt, kuinka hyvä asia
onkaan kuolla! Lasarus on kuollut vain kerran ja oppinut sellaisen opin,
jota eivät tunne maailman viisaimmatkaan miehet, kirjojen keskellä
ikääntyneet! Soisipa Jumala kaikkien ihmisten vain kerran kuolla ja palata
maailmaan kuin Lasaruksen, jotta ihmiset oppisivat elämään!”

Johannes vastasi: “Oi mestari, sallitaanko minun puhua sananen?”

“Puhu vaikka tuhat”, vastasi Jeesus, “sillä niin kuin ihminen on velvoitettu
jakamaan omaisuuttaan Jumalan palveluksessa, samoin on hänellä velvollisuus
jakaa oppia: ja vielä paljon enemmänkin on hän velvollinen tähän, koska
sanalla on valta herättää sielu katumukseen, kun taas tavarat eivät pysty
tuomaan kuolleille elämää. Siksi sellainen on murhaaja, jolla olisi valta
auttaa köyhää, mutta koska evää apunsa, köyhä kuolee nälkään; mutta vielä
pahempi murhaaja on sellainen, joka sanallaan voisi käännyttää syntisen
katumukseen, muttei sitä tee, vaan seisoo, niin kuin Jumala sanoo, “kuin
mykkä koira”. Sellaisia vastaan Jumala sanoo: “Sen syntisen sielua, joka
joutuu perikatoon siksi, että olet kätkenyt Minun sanani, tulen vaatimaan
sinun käsistäsi, oi uskoton palvelija.”

Millaisessa asemassa siis ovatkaan nyt lainopettajat ja fariseukset, joilla
on avain, mutta eivät käy sisään, vaan pikemminkin estävät niitä, jotka
mielellään astuisivat iankaikkiseen elämään?

Kysyt minulta, oi Johannes, lupaa sanoa yksi sana, kuunneltuasi satoja
tuhansia minun sanojani. Totisesti sanon sinulle, että velvollisuuteni on
kuunnella sinua kymmenkertaisesti jokaista minulta kuulemaasi sanaa kohden.
Ja se, joka ei tahdo kuunnella toista ihmistä, tekee syntiä aina tämän
puhuessa: sillä meidän tulisi tehdä toisille se, mitä haluaisimme itsellemme
tehtävän, eikä tehdä toisille sitä, mitä itse emme haluaisi vastaanottaa.”

Silloin Johannes sanoi: “Oi mestari, miksei Jumala ole suonut ihmisille
mahdollisuutta kuolla kerran ja palata takaisin, niin kuin Lasarus on tehnyt,
jotta he voisivat oppia tuntemaan itsensä ja Luojansa?”

197.

Jeesus vastasi: “Kerro minulle, Johannes: oli kerran talollinen, joka antoi
täydellisen kirveen eräälle palvelijoistaan, jotta tämä kaataisi hänen
talonsa näköalaa haittaavan metsän.

Mutta työntekijä unohti kirveen ja sanoi: “Jos isäntä antaisi minulle vanhan
kirveen, kaataisin metsän vaivatta.” Kerro minulle, Johannes, mitä isäntä
sanoi? Varmasti hän oli vihainen, otti vanhan kirveen ja löi miestä sillä
päähän sanoen: “Hupsu ja lurjus! Annoin sinulle kirveen, jolla kaataisit
metsän vaivattomasti, ja tätäkö kirvestä sinä kyselet, jolla työskentelisit
suurella vaikeudella, ja kaikki hakkaamasi joutuisi hukkaan eikä kelpaisi
mihinkään? Minä haluan sinun kaatavan metsän niin, että työsi on hyvää.”
Onko tämä totta?”

Johannes vastasi: “Se on totisinta totta.” Silloin Jeesus sanoi: “Niin
totta, kuin elän ikuisesti”, sanoo Jumala, “olen antanut jokaiselle
ihmiselle hyvän kirveen, ja se on kuolleiden hautaamisen näky. Se, joka
hyvin käyttää tätä kirvestä, poistaa synnin puun sydämestään kivuttomasti;
sen tähden he saavat osakseen Minun suosioni ja armoni; ja suon heille
ikuisen elämän palkan heidän hyvistä töistään. Mutta se, joka unohtaa
kuolevaisuutensa, vaikka yhä uudelleen näkee toisten kuolevan, ja sanoo:
“Jos näkisin tuon toisen (tuonpuoleisen; suom. huom.) elämän, tekisin hyviä
töitä”, Minun kiukkuni tulee olemaan hänen päällään, ja lyön häntä
kuolemalla niin, ettei hän enää koskaan saa mitään hyvää.” Oi Johannes”,
sanoi Jeesus, “kuinka suuri onkaan sen hyöty, joka toisten lankeamisesta
oppii seisomaan jaloillaan!”

198.

Silloin Lasarus sanoi: “Mestari, totisesti sanon sinulle, en voi kuvitella
sellaisen rangaistuksen (kovuutta), jollaisen ansaitsee ihminen, joka yhä
toistamiseen näkee kuolleita kannettavan hautaan, muttei pelkää Jumalaa,
Luojaamme. Sellainen ihminen loukkaa Luojaansa, jolta on saanut kaiken,
maallisten asioiden tähden, joista hänen pitäisi tyystin luopua.”

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Te kutsutte minua mestariksi, ja
teette hyvin, sillä Jumala opettaa teitä suullani. Mutta kuinka aiotte
kutsua Lasarusta? Totisesti hän on kaikkien tässä maailmassa opettavien
mestarien mestari. Olen totisesti opettanut teille, kuinka elää hyvin, mutta
Lasarus opettaa teille, miten kuolla hyvin. Niin totta kuin Jumala elää, hän
on saanut profetian lahjan; kuunnelkaa siksi hänen sanojaan, jotka ovat
totuus. Ja sitä suuremmalla syyllä on teidän häntä kuunneltava, koska hyvä
elämä on turhaa, jos kuolee huonosti.”

Lasarus sanoi: “Oi mestari, kiitän sinua siitä, että teet totuuden
arvostetuksi; siksi tulee Jumala antamaan sinulle suuren palkkion.”

Silloin sanoi se, joka tätä kirjoittaa: “Oi mestari, kuinka Lasarus voi
puhua totta sanoessaan sinulle: “Tulet saamaan suuren palkkion”, vaikka
sanoit Nikodemukselle, ettei ihminen ansaitse muuta kuin rangaistuksen?
Tuleeko Jumala sen mukaan rankaisemaan sinuakin?”

Jeesus vastasi: “Suokoon Jumala minun saada rangaistukseni Häneltä tässä
maailmassa, sillä en ole palvellut Häntä niin uskollisesti, kuin minun oli
määrä tehdä.

Mutta Jumala on armossaan rakastanut minua niin, että jokainen rangaistus on
vedetty päältäni, niin että minua tullaan piinaamaan vain toisen henkilön
kautta. Sillä rangaistus kuuluisi minulle, koska ihmiset ovat kutsuneet
minua Jumalaksi; mutta koska olen todistanut – en pelkästään siitä, etten
ole Jumala, niin kuin totta on – vaan olen todistanut myös, etten ole
Messias; siksi Jumala on ottanut rangaistuksen päältäni ja tulee antamaan
erään pahan kärsiä sen minun nimissäni, niin että pelkästään häpeä tulee
kannettavakseni. Sen tähden sanon sinulle, Barnabaani, että ihmisen puhuessa
siitä, mitä Jumala antaa hänen naapurilleen, sanokoon naapurin ansaitsevan
sen; mutta olkoon tarkkana, että puhuessaan siitä, mitä Jumala antaa hänelle
itselleen, sanoo: “Jumala antaa minulle.” Ja varokoon sanomasta: “Olen
ansainnut”, sillä Jumala suo mielellään armoaan palvelijoilleen näiden
tunnustaessa ansaitsevansa helvetin syntiensä tähden.

199.

Jumala on niin rikas armossa, että vaikka tuhannen meren vesi, jos niin
monta merta voitaisiin löytää, ei voisi sammuttaa helvetin liekkejä, yksi
ainoa kyynel siltä, joka suree loukattuaan Jumalaa, tukahduttaa koko
helvetin sen suuren armon tähden, jolla Jumala tulee hänen avukseen.
Saatanaa hämmentääkseen ja anteliaisuuttaan osoittaakseen Jumala tahtoo
armossaan kutsua uskollisen palvelijansa kaikkia hyviä töitä ansioiksi, ja
tahtoo tämän puhuvan siten lähimmäisestään. Mutta itsestään ihminen varokoon
sanomasta: “Olen ansainnut”, sillä silloin hänet tuomittaisiin.

200.

Sitten Jeesus kääntyi Lasaruksen puoleen ja sanoi: “Veli, minun täytyy
viipyä maailmassa vielä vähän aikaa, minkä tähden aina talosi lähistöllä
ollessani en majoitu (mihinkään)muualle, koska tahdot huolehtia minusta, et
rakkaudesta minuun, vaan Jumalan rakkauden tähden.”

Juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja siksi Jeesus sanoi oppilailleen:
“Menkäämme Jerusalemiin pääsiäislammasta syömään.” Ja hän lähetti Pietarin
ja Johanneksen kaupunkiin sanoen: “Te löydätte kaupungin portin läheltä
aasin nuoren varsan kanssa (sic!); irrottakaa ja tuokaa se tänne; sillä
minun täytyy ratsastaa sillä Jerusalemiin. Ja jos joku kysyy teiltä, sanoen:
“Miksi irrotatte sen?” sanokaa heille: “Mestari tarvitsee sitä”, niin he
antavat teidän tuoda sen.”

Opetuslapset menivät ja löysivät kaiken niin kuin Jeesus oli kertonut; ja sen
mukaan he toivat aasin ja varsan (sic!). Opetuslapset laittoivat viittansa
varsan selkään ja Jeesus ratsasti sillä. Ja tapahtui niin, että kun
Jerusalemin asukkaat kuulivat Jeesus Nasaretilaisen olevan tulossa, he
menivät lapsineen innokkaina näkemään Jeesuksen, kantaen käsissään palmun ja
oliivipuun oksia ja laulaen: “Siunattu olkoon hän, joka tulee luoksemme
Herra Jumalan nimessä; hosanna, Daavidin poika!”

Fariseukset moittivat Jeesusta sanoen: “Etkö kuule, mitä he sanovat? Käske
heitä vaikenemaan!”

Silloin Jeesus sanoi: “Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, jos ihmiset vaikenisivat, kivet huutaisivat pahantahtoisten
syntisten epäuskon tähden.” Ja Jeesuksen näin sanottua kaikki Jerusalemin
kivet huusivat kovalla äänellä: “Siunattu olkoon hän, joka tulee luoksemme
Herra Jumalan nimessä!”

Fariseukset pysyivät kuitenkin epäuskossaan ja yhteen kokoonnuttuaan
neuvottelivat siitä, kuinka saisivat hänet kiinni puheistaan.

201.

Jeesuksen saavuttua temppeliin lainopettajat ja fariseukset toivat hänen
eteensä aviorikoksesta vangitun naisen. He puhuivat keskenään: “Jos hän
pelastaa hänet, se on Mooseksen lain vastaista, ja niin teemme hänestä
syyllisen, ja jos hän tuomitsee hänet, se on hänen oman oppinsa vastaista,
sillä hän saarnaa armoa.” Niin he tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat:
“Mestari, olemme löytäneet tämän naisen aviorikosta suorittamassa. Mooses
määrää, että hänet tulisi kivittää: mitä siis sanot sinä?”

Silloin Jeesus kumartui ja teki sormellaan maahan peilin, jossa jokainen
näki omat syntinsä. Ja kun he yhä inttivät vastausta, Jeesus oikaisi itsensä
ja peiliä sormellaan osoittaen sanoi: “Se, joka teistä on synnitön,
heittäköön ensimmäisen kiven.” Ja jälleen hän kumartui peiliä hahmotellen.

Tämän nähdessään ihmiset menivät ulos yksi toisensa jälkeen, vanhimmasta
alkaen, sillä he häpesivät nähdessään omat kauheutensa.

Kohottauduttuaan Jeesus näki enää vain naisen ja sanoi: “Nainen, missä ovat
tuomitsijasi?”

Nainen vastasi itkien: “Herra, he ovat menneet; ja jos armahdat minua, niin
totta kuin Jumala elää, en enää syntiä tee.”

Silloin Jeesus sanoi: “Siunattu olkoon Jumala! Mene rauhassa, äläkä enää tee
syntiä, sillä Jumala ei ole lähettänyt minua sinua tuomitsemaan.”

Lainopettajien ja fariseusten sitten koolla ollessa Jeesus sanoi heille:
“Kertokaa minulle: jos jollakin teistä olisi sata lammasta ja yksi niistä
katoaisi, ettekö lähtisi sitä etsimään ja jättäisi ne
yhdeksänkymmentäyhdeksän? Ja kun sitten löytäisitte sen, ettekö nostaisi
sitä hartioillenne ja kutsuttuanne naapurinne koolle sanoisi heille:
“Iloitkaa kanssani, sillä olen löytänyt kadottamani lampaan?” Varmasti
tekisitte niin.

Kertokaa siis minulle, rakastaako Jumalamme vähemmän ihmistä, jota varten on
tehnyt maailman? Niin totta kuin Jumala elää, juuri siten iloitaan Jumalan
enkelien keskuudessa yhdestä katuvasta syntisestä; sillä syntiset tekevät
tunnetuksi Jumalan armon.”

202.

Sanokaahan, kummat rakastavat lääkäriä enemmän: ne, joilla ei koskaan ole
ollut mitään vaivoja, vai ne, jotka lääkäri on parantanut vakavasta
sairaudesta?”

Fariseukset sanoivat hänelle: “Ja miksi terve rakastaisi lääkäriä? Varmasti
hän rakastaa tätä vain siksi, ettei ole sairas; ja koska hän ei tiedä
sairaudesta, hän rakastaa lääkäriä vain vähän.”

Silloin Jeesus sanoi hengen kiivaudella: “Niin totta kuin Jumala elää, omat
kielenne tuomitsevat ylpeytenne, sillä katuva syntinen rakastaa Jumalaamme
enemmän kuin oikeamielinen, koska tietää Jumalan suuren armon itseään
kohtaan. Sillä oikeamielinen ei tunne Jumalan armoa. Sen tähden Jumalan
enkelit riemuitsevat yhdestä katuvasta syntisestä enemmän kuin
yhdeksästäkymmenestä- yhdeksästä oikeamielisestä.

Missä ovat aikamme oikeamieliset? Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni
seisoo Hänen edessään, suuri on väärien oikeamielisten joukko; sillä heidän
tilansa on kuin Saatanan.”

Lainopettajat ja fariseukset vastasivat: “Olemme syntisiä, antakoon Jumala
siis meille anteeksi.” Ja tämän he sanoivat koetellakseen häntä; sillä
lainopettajat ja fariseukset pitävät syntiseksi kutsumista loukkauksista
suurimpana.

Silloin Jeesus sanoi: “Pelkään teidän olevan vääriä oikeamielisiä. Sillä jos
olette tehneet syntiä ja kiellätte sen kutsuen itseänne oikeamielisiksi,
olette valheellisia; ja jos sydämissänne pidätte itseänne oikeamielisinä,
mutta kielillänne sanotte itseänne syntisiksi, olette kaksinverroin
valheellisia oikeamielisiä.”

Lainopettajat ja fariseukset hämmentyivät ja lähtivät tämän kuullessaan,
jättäen Jeesuksen oppilaineen rauhaan, ja nämä menivät Simon spitaalisen
taloon, hänen, jonka spitaalin Jeesus oli parantanut. Kaupunkilaiset olivat
keränneet sairaansa Simonin talon eteen ja anoivat Jeesusta parantamaan
heidät. Silloin Jeesus, joka tiesi aikansa olevan lähellä, sanoi: “Kutsukaa
sairaat, niin paljon kuin heitä on, sillä armollinen ja mahtava Jumala
parantaa heidät.”

He vastasivat: “Emme tiedä Jerusalemissa olevan enää ketään muita sairaita.”

Jeesus vastasi itkien: “Voi Jerusalem, voi Israel, itken vuoksenne, sillä
ette tiedä koettelemuksistanne; koska olisin halunnut koota teidät Jumalan,
Luojanne rakkauteen niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle, mutta te
ette tahtoneet! Sen tähden Jumala sanoo teille näin —

203.

“Oi kaupunki, kovasydäminen ja turmeltunut mieleltäsi, olen lähettänyt
luoksesi palvelijani, jotta hän käännyttäisi teidät sydäntenne puoleen ja
katuisitte; mutta sinä, hämmennyksen kaupunki, olet unohtanut kaiken, mitä
tein Egyptille ja faaraolle rakkaudesta sinuun, oi Israel. Monesti itket
palvelijaani parantamaan sairauden ruumiistasi; ja pyrit surmaamaan
palvelijani, koska hän yrittää parantaa synnin sielustasi.

Jäisitkö sinä siis yksin Minun tuomiotani vaille? Eläisitkö sinä siis
ikuisesti? Ja pelastaisiko ylpeytesi sinut Minun käsistäni? Taatusti ei.
Sillä tuon ruhtinaita armeijoineen sinua vastaan, ja ne tulevat piirittämään
sinua voimalla, ja tulen antamaan sinut heidän käsiinsä sellaisella tavalla,
että ylpeytesi vajoaa alas helvettiin.

En armahda vanhoja miehiä enkä leskiä, en armahda lapsia, vaan annan teille
kaikille nälänhädän, miekan ja pilkan; ja temppelin, jota olen katsonut
armollisesti, teen kaupungin kera autioksi, niin että teistä tulee tarina,
pilkkanimi, sananlasku kansojen keskuudessa. Niin on Minun vihani viipyvä
teidän yllänne, eikä minun suuttumukseni nuku.”

204.

Näin puhuttuaan Jeesus sanoi jälleen: “Ettekö tiedä muita sairaita? Niin
totta kuin Jumala elää, Jerusalemissa on vähemmän niitä, jotka ovat terveitä
sielultaan, kuin niitä, jotka ovat sairaita ruumiiltaan. Ja jotta saisitte
tietää totuuden, sanon teille, oi sairaat, Jumalan nimessä, lähteköön
sairautenne teistä!”

Ja hänen näin sanottuaan he parantuivat välittömästi.

Ihmiset itkivät kuullessaan Jumalan vihasta Jerusalemia kohtaan ja
rukoilivat armoa; silloin Jeesus sanoi: “”Jos Jerusalem itkee syntejään ja
tekee katumusta Minun teitäni seuraten,” sanoo Jumala, “en enää muista sen
pahoja tekoja, enkä tee sille mitään siitä pahasta, mistä olen puhunut.
Mutta Jerusalem itkee tuhoutumistaan eikä sitä, että on loukannut Minua, ja
siten se on pilkannut nimeäni kansojen keskuudessa. Tämä kiihdyttää vihaani
entisestään. Niin totta kuin elän ikuisesti, jos palvelijani Job, Aabraham,
Samuel, Daavid ja Daniel Mooseksen kera rukoilisivat tämän kansan puolesta,
Minun vihani Jerusalemia kohtaan ei laantuisi.”” Ja näin puhuttuaan Jeesus
vetäytyi sisälle taloon kaikkien jäädessä pelon valtaan.

205.

Jeesuksen opetuslapsineen syödessä illallista Simon spitaalisen talossa,
katso! Maria, Lasaruksen sisar astui sisään, mursi ruukun ja kaatoi voidetta
Jeesuksen päähän ja vaatteelle. Tämän nähdessään Juudas kavaltaja halusi
estää Mariaa näin tekemästä ja sanoi: “Mene myymään voide ja tuo rahat, että
voin antaa ne köyhille.”

Jeesus sanoi: “Miksi estät häntä? Anna hänen olla, sillä köyhät teillä on
aina keskuudessanne, mutta minua ei teillä tule aina olemaan.”

Juudas vastasi: “Oi mestari, tämän voiteen voisi myydä kolmellasadalla
rahalla; ajattele, miten monta köyhää se auttaisi.”

Jeesus vastasi: “Oi Juudas, minä tunnen sydämesi; ole siis kärsivällinen,
niin annan sinulle kaiken.”

Kaikki söivät pelon vallassa ja opetuslapset olivat murheissaan, sillä
tiesivät Jeesuksen pian täytyvän lähteä heidän luotaan. Mutta Juudas oli
närkästynyt, sillä tiesi menettäneensä kolmekymmentä rahaa myymättä
jääneessä voiteessa; varastihan hän kymmenesosan kaikesta, mitä Jeesukselle
lahjoitettiin.

Hän meni etsimään ylipappia, joka oli pappien, lainopettajien ja fariseusten
tapaamisessa; Juudas puhui heille, sanoen: “Mitä annatte minulle, jos
luovutan käsiinne Jeesuksen, joka haluaisi tehdä itsestään Israelin
kuninkaan?”

He vastasivat: “Kuinka sitten aiot antaa hänet meidän käsiimme?”

Juudas sanoi: “Kun saan selville, että hän menee kaupungin ulkopuolelle
rukoilemaan, kerron teille ja johdatan teidät paikkaan, josta hänet löytää;
sillä häntä on mahdoton vangita kaupungissa mellakoita herättämättä.”

Ylipappi vastasi: “Jos luovutat hänet käsiimme, annamme sinulle
kolmekymmentä kultarahaa, ja tulet näkemään, kuinka hyvin kohtelemme sinua.”

206.

Kun päivä oli valjennut, Jeesus meni ylös temppeliin suuren väkijoukon
kanssa. Silloin ylipappi lähestyi, sanoen: “Kerro minulle, oi Jeesus, oletko
unohtanut kaiken tunnustamasi: ettet ole Jumala etkä Jumalan poika, etkä
edes Messias?”

Jeesus vastasi: “Ei, taatusti en ole unohtanut; sillä tämä on todistukseni,
jota kannan Jumalan tuomioistuimen edessä tuomion päivänä. Sillä kaikki
Mooseksen kirjaan kirjoitettu on totisinta totta, niin, että Jumala,
Luojamme, on (Jumala) yksin, ja minä olen Hänen palvelijansa ja halajan
palvella Jumalan lähettilästä, jota te kutsutte Messiaaksi.”

Ylipappi sanoi: “Mitä sitten hyödyttää tulla temppeliin näin suuren
väkijoukon kanssa? Pyritkö kenties tekemään itsestäsi Israelin kuninkaan?
Varohan, ettei jokin vaara kohtaa sinua!”

Jeesus vastasi: “Jos etsisin omaa kunniaani ja janoaisin omaa osuuttani
tässä maailmassa, en olisi paennut nainilaisten halutessa tehdä minusta
kuninkaan. Usko minua, en totisesti tavoittele mitään tässä maailmassa.”

Silloin ylipappi sanoi: “Me haluamme tietää erään asian, joka koskee
Messiasta.” Ja sitten papit, lainopettajat ja fariseukset kerääntyivät
piiriksi Jeesuksen ympärille.

Jeesus vastasi: “Mikä on asia, jonka haluatte Messiaasta tietää? Ehkäpä se
on valhe? Aivan varmasti en kerro teille valhetta. Sillä jos olisin
valehdellut, te olisitte jumaloineet minua, ja lainopettajien ja fariseusten
myötä koko Israel; mutta koska kerron teille totuuden, vihaatte minua ja
pyritte surmaamaan minut.”

Ylipappi sanoi: “Nyt tiedämme, että sinulla on paholainen takanasi; sillä
olet samarialainen etkä kunnioita Jumalan pappia.”

207.

Jeesus vastasi: “Niin totta kuin Jumala elää, minulla ei ole paholaista
takanani, vaan pyrkimykseni on karkottaa paholainen. Tästä syystä
paholainen yllyttää maailman minua vastaan: koska en ole tästä maailmasta,
vaan tavoitteenani on, että Jumalaa kunnioitettaisiin, Häntä, joka on minut
maailmaan lähettänyt. Kuulkaa siis minua, niin kerron teille, kenellä on
paholainen takanaan. Niin totta kuin Jumala elää ja sieluni seisoo Hänen
edessään, sillä, joka toimii paholaisen tahdon mukaisesti, on takanaan
paholainen, joka on laittanut hänelle tahtonsa ohjakset ja hallitsee häntä
mielensä mukaan, saaden hänet rientämään kaikenlaiseen pahuuteen.

Aivan kuin vaatekin muuttaa nimeä kantajansa mukaan, vaikka olisikin yhtä ja
samaa kangasta, niin myös ihmiset, vaikka ovatkin samaa ainesta, eroavat
niiden töiden mukaan, joita tekee se, joka vaikuttaa ihmisessä.

Jos olen rikkonut (niin kuin tiedän tehneeni), miksette moiti minua kuin
veljeä sen sijaan että vihaatte minua kuin vihollista? Totisesti kehon osat
auttavat toisiaan, kun pää on niitä yhdistämässä, mutta irti leikatut eivät
anna sille apuaan. Sillä tämän kehon kädet eivät tunne jonkin toisen kehon
jalkojen kipua, vaan sen kehon, johon ne kuuluvat. Niin totta kuin Jumala
elää ja sieluni seisoo Hänen edessään, se, joka pelkää ja rakastaa Jumalaa,
Luojaansa, tuntee armollisuutta niitä kohtaan, joille hänen päällään,
Jumalalla, on armoa; ja koska Jumala ei halua syntisen kuolemaa, vaan
odottaa kaikkien katuvan, jos te olisitte sitä kehoa, johon minä kuulun,
niin totta kuin Jumala elää, te auttaisitte minua työskentelemään pääni
mukaisesti.

208.

Jos teen vääryyttä, nuhdelkaa minua, ja Jumala rakastaa teitä, koska
täytätte Hänen tahtonsa, mutta jollei kukaan voi moittia minua synnistä, on
se merkki siitä, ettette ole Aabrahamin poikia niin kuin itseänne kutsutte,
ettekä kuulu samaan kehoon, johon Aabraham kuului. Niin totta kuin Jumala
elää, niin suuresti rakasti Aabraham Jumalaa, ettei hän pelkästään särkenyt
epäjumalankuvia palasiksi ja hylännyt isäänsä ja äitiään, vaan oli myös
valmis surmaamaan oman poikansa tottelevaisuudesta Jumalaa kohtaan.”

Ylipappi vastasi: “Tätä kysyn sinulta, enkä pyri surmaamaan sinua; kerro
siksi meille: Kuka oli tämä Aabrahamin poika?”

“Sinun kunniasi polttava halu, oi Jumala, innostaa minua, enkä voi pysyä
vaiti. Totisesti minä sanon, että Aabrahamin poika oli Ismael, josta on
polveuduttava Aabrahamille luvatun Messiaan, jossa kaikkien maan kansojen
piti siunatuiksi tuleman.”

Tämän kuullessaan ylipappi vihastui ja huusi: “Kivittäkäämme tämä jumalaton,
sillä hän on ismaililainen ja on herjannut Moosesta ja Jumalan lakia.”

Silloin kaikki lainopettajat ja fariseukset kansan vanhimpien ohella ottivat
kiviä heittääkseen niillä Jeesusta, joka katosi heidän silmistään ja poistui
temppelistä. Ja sitten he raivon ja vihan sokaisemina, suuressa
murhanhimossaan, jota tunsivat Jeesusta kohtaan, löivät toisiaan niin, että
tuhat miestä sai surmansa; ja he saastuttivat pyhän temppelin. Opetuslapset
ja uskovat, jotka näkivät Jeesuksen lähtevän temppelistä (sillä tämä ei
ollut kätketty heidän silmiltään) seurasivat tätä Simonin taloon.

Silloin sinne tuli Nikodemus, joka neuvoi Jeesusta lähtemään Jerusalemista
Cedronin puron toiselle puolen, sanoen: “Herra, minulla on puutarha ja talo
Cedronin puron takana; rukoilen siksi sinua menemään sinne joidenkin
oppilaittesi kanssa ja odottamaan siellä pappien vihan asettumista; ja minä
toimitan sinulle kaiken tarvittavan. Ja suurimman osan oppilaistasi voisit
jättää tänne Simonin taloon ja minun talooni, sillä Jumala pitää kaikista
huolen.”

Ja niin Jeesus teki, haluten mukaansa vain kaksitoista ensiksi kutsuttua
apostolia.

209.

Näihin aikoihin Jeesuksen äidin, neitsyt Marian seistessä rukouksessa enkeli
Gabriel saapui hänen luokseen ja kertoi hänelle hänen poikaansa
kohdistuvasta vainosta, sanoen: “Älä pelkää, Maria, sillä Jumala suojelee
häntä maailmalta.” Sen tähden Maria lähti itkien Nasaretista ja tuli
Jerusalemiin sisarensa Maria Salomen taloon, poikaansa etsien.

Mutta koska tämä oli salaisesti vetäytynyt Cedronin puron taakse, Maria ei
enää saanut nähdä poikaansa tässä maailmassa, paitsi häpeällisen teon
jälkeen, sillä enkeli Gabriel yhdessä enkeli Mikaelin, Rafaelin ja Urielin
kanssa toivat hänet Jumalan käskystä äitinsä luokse.

210.

Kun hämmennys temppelissä Jeesuksen lähdettyä laantui, ylipappi kiipesi
korkealle ja hiljaisuutta viittilöidyttyään sanoi: “Veljet, mitä teemme?
Ettekö näe hänen pettäneen koko maailmaa paholaismaisella teollaan? Kuinka
hän olisi pystynyt katoamaan, jollei olisi maagikko? Jos hän olisi pyhä ja
profeetta, hän ei varmasti olisi pilkannut Jumalaa ja Hänen palvelijaansa
Moosesta, ja Messiasta, joka on Israelin toivo. Miten sen sanoisin? Hän on
herjannut koko pappeuttamme, minkä tähden sanon teille, että jollei häntä
poisteta maailmasta, koko Israel tulee saastumaan ja Jumalamme luovuttaa
meidät kansakuntien armoille. Katsokaa nyt, kuinka tämä pyhä temppeli on
hänen takiaan saastunut.”

Ja ylipappi puhui siten, että monet luopuivat Jeesuksesta, minkä tähden
salainen vaino muuttui avoimeksi, niin että ylipappi meni henkilökohtaisesti
Herodeksen ja Rooman kuvernöörin puheille syyttämään Jeesusta Israelin
kuninkuuden tavoittelusta, mistä heillä oli vääriä todistajia.

Tämän jälkeen pidettiin yleinen kokous Jeesusta vastaan, koska pelättiin
roomalaisten määräysten tähden. Sillä Rooman senaatti oli kahdesti
lähettänyt määräyksen Jeesusta koskien: yhdessä kiellettiin
kuolemanrangaistuksen uhalla kutsumasta Jeesus Nasaretilaista, juutalaisten
profeettaa, Jumalaksi tai Jumalan pojaksi; toinen kielsi
kuolemanrangaistuksen uhalla kiistelyn Jeesus Nasaretilaisesta, juutalaisten
profeetasta. Tästä syystä heidän keskuudessaan vallitsi suuri erimielisyys.
Jotkut halusivat kirjoittaa uudestaan Roomaan Jeesuksen vastaisesti; toiset
sanoivat, että Jeesus pitäisi jättää rauhaan kuin joku hullu, piittaamatta
siitä, mitä tämä puhui; toiset muistuttivat suurista ihmeistä, joita tämä
oli tehnyt.

Sen tähden ylipappi piti puheen, ettei kukaan saisi puolustaa Jeesusta
sanallakaan pannaan julistamisen uhalla; ja hän puhui Herodekselle ja
kuvernöörille sanoen: “Joka tapauksessa meillä on ikävä hanke käsissämme,
sillä jos surmaamme tämän syntisen, olemme rikkoneet Caesarin määräystä ja
jos sallimme hänen elää ja tehdä itsestään kuninkaan, mitä silloin
tapahtuu?” Tuolloin Herodes nousi ja uhkasi kuvernööriä sanoen: “Varo, ettei
tämä maa nouse kapinaan tuota miestä suosiessasi; sillä minä tulen Caesarin
edessä syyttämään sinua kapinalliseksi.” Silloin kuvernööri alkoi pelätä
senaattia ja veljeillä Herodeksen kanssa (sillä tähän saakka he olivat
kuollakseen vihanneet toisiaan), ja he alkoivat yhdessä kannattaa Jeesuksen
kuolemaa ja sanoivat ylipapille: “Milloin vain saat tietää, missä tuo
pahantekijä on, lähetä meille sana, niin annamme sinulle sotilaita.” Tämä
tapahtui, jotta toteutuisi Daavidin profetia, joka ennusti Israelin
profeetta Jeesuksesta: “Maan prinssit ja kuninkaat liittoutuvat Israelin
pyhää vastaan, koska hän julistaa maailman pelastusta.”

Sen tähden tuona päivänä alkoi Jeesuksen yleinen etsintä koko Jerusalemissa.

211.

Jeesus, joka oli Nikodemuksen talossa Cedronin puron takana, lohdutti
opetuslapsiaan sanoen: “Lähellä on se hetki, jolloin minun on lähdettävä
maailmasta; lohduttakaa itseänne älkääkä surko, sillä siellä, minne menen,
en kohtaa mitään kärsimystä.

Olisitteko siis ystäviäni, jos surisitte hyvinvointiani? Varmasti ette, vaan
pikemminkin vihollisiani. Kun maailma iloitsee, olkaa te murheelliset, sillä
maailman ilonpito muuttuu itkuksi; mutta teidän surunne tulee kääntymään
riemuksi, eikä riemuanne kukaan ota teiltä pois; sillä riemua, jota sydän
tuntee Luojassaan, Jumalassa, ei koko maailmakaan voi riistää. Varokaa
unohtamasta sanojani, jotka Jumala on teille minun suullani puhunut. Olkaa
te todistajiani kaikkia niitä vastaan, jotka vääristävät sen todistuksen,
jonka olen evankeliumillani antanut maailmaa vastaan ja niitä vastaan, jotka
maailmaa rakastavat.”

212.

Ja hän rukoili kohottaen kätensä Herraa kohti, sanoen: “Herra Jumalamme,
Aabrahamin Jumala, Ismaelin ja Iisakin Jumala, isiemme Jumala, ole
armollinen niitä kohtaan, joille minut annoit, ja varjele heitä maailmalta.
En sano: ota heidät maailmasta; sillä on tarpeen, että he todistavat niitä
vastaan, jotka tulevat pilaamaan evankeliumini. Mutta rukoilen Sinua
varjelemaan heitä pahalta, että he tuomion päivänä voivat tulla kanssani
todistamaan maailmaa vastaan ja Israelin huonetta vastaan, koska se on
turmellut testamenttisi. Herra Jumala, mahtava ja mustasukkainen, joka
kostat epäjumalanpalvonnan siihen syyllistyvien isien pojille aina
neljänteen polveen saakka, kiroa ikuisiksi ajoiksi kaikki, jotka
vääristelevät Sinulta saamani evankeliumin kirjoittaessaan, että olen
poikasi. Sillä minä, savi ja tomu, olen Sinun palvelijoittesi palvelija,
enkä ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä palvelijana Sinulle: sillä en pysty
antamaan Sinulle mitään vastalahjaksi kaikesta, mitä olet minulle antanut,
sillä kaikki kuuluu Sinulle. Herra Jumala, armollinen, joka osoitat armoasi
tuhannenteen sukupolveen saakka niille, jotka Sinua pelkäävät, ole
armollinen niille, jotka uskovat sanaani, jonka olet minulle antanut. Sillä
niin kuin Sinä olet totinen Jumala, samoin on minun puhumani sana totta,
sillä se on Sinun; koska olen koko ajan puhunut kuin sellainen, joka ei osaa
lukea muuta kuin sitä, mikä on kirjoitettu siihen kirjaan, jota hän lukee:
juuri siten olen minä puhunut Sinulta saamaani.

Herra Jumala, Pelastaja, pelasta heidät, joille olet minut antanut, niin
ettei Saatana pysty tekemään mitään heitä vastaan, äläkä ainoastaan heitä,
vaan kaikki, jotka heitä uskovat.

Herra, antelias ja armorikas, salli palvelijasi olla Sinun Lähettilääsi
seurassa tuomion päivänä; äläkä vain minun, vaan kaikkien, joille olet minut
antanut, sekä kaikkien niiden, jotka uskovat minuun heidän saarnaamisensa
kautta. Ja tee tämä, oi Herra, Itsesi tähden, ettei Saatana ylvästelisi
Sinua vastaan, Herra.

Herra Jumala, joka huolenpidossasi annat kansallesi Israelille kaiken
tarvittavan, muista kaikkia maan heimoja, joita olet luvannut siunata
Lähettilääsi kautta, jota varten loit maailman. Armahda maailmaa ja lähetä
pian Lähettilääsi, jotta vihollisesi Saatana menettäisi valtakuntansa.” Ja
tämän sanottuaan Jeesus sanoi kolmesti: “Olkoon niin, Herra, suuri ja
armollinen!”

Ja he vastasivat itkien: “Niin olkoon”, kaikki paitsi Juudas, sillä hän ei
uskonut mitään.

213.

Kun lampaan syömisen päivä koitti, Nikodemus lähetti salaisesti lampaan
puutarhaan Jeesusta ja opetuslapsia varten ja ilmoitti kaiken, mitä Herodes,
kuvernööri ja ylipappi olivat määränneet.

Silloin Jeesus iloitsi hengessään ja sanoi: “Siunattu olkoon pyhä nimesi, oi
Herra, koska et ole erottanut minua niiden palvelijoittesi joukosta, joita
maailma on vainonnut ja surmannut. Kiitän Sinua, Jumalani, täytettyäni Sinun
työsi.” Ja Juudaksen puoleen kääntyen hän sanoi: “Ystäväni, miksi
viivyttelet? Aikani on lähellä; mene siis ja tee, mitä sinun on tehtävä.”

Opetuslapset luulivat Jeesuksen lähettävän Juudaksen ostamaan jotain
pääsiäistä varten; mutta Jeesus tiesi Juudaksen kavaltavan hänet ja puhui
näin siksi, että tahtoi lähteä maailmasta.

Juudas vastasi: “Herra, anna minun syödä, niin lähden sitten.”

“Syökäämme”, sanoi Jeesus, “sillä olen suuresti halunnut syödä tätä lammasta
ennenkuin eroan teistä.” Ja seisomaan nousten hän otti pyyhkeen ja vyötti
kupeensa; ja otettuaan vettä vatiin hän alkoi pestä opetuslastensa jalkoja.
Juudaksesta aloitettuaan hän tuli Pietariin. Tämä sanoi: “Herra, sinäkö
pesisit minun jalkani?”

Jeesus vastasi: “Sitä, mitä minä teen, et tiedä nyt, mutta tulet tietämään
myöhemmin.”

Pietari vastasi: “Et saa koskaan pestä minun jalkojani.”

Silloin Jeesus nousi ja sanoi: “Etkä sinä tulla seuraani tuomion päivänä.”

Pietari vastasi: “Älä pese vain jalkojani, Herra, vaan käteni ja päänikin.”

Kun opetuslapset oli pesty ja he olivat istuutuneet pöytään aterialle,
Jeesus sanoi: “Olen pessyt teidät, mutta kaikki ette ole puhtaita, sillä
koko merellinenkään vettä ei puhdista häntä, joka ei usko minua.” Tämän
Jeesus sanoi, koska tiesi, kuka petti häntä. Opetuslapset olivat surullisia
näistä sanoista, kun Jeesus puhui jälleen: “Totisesti sanon teille, että
yksi teistä tulee kavaltamaan minut, niin että minut myydään lampaan tavoin;
mutta voi häntä, sillä hän tulee täyttämään kaiken, mitä isämme Daavid on
hänenlaisistaan sanonut, nimittäin: “Hän putoaa kuoppaan, jonka on toisille
valmistanut.””

Silloin opetuslapset katselivat toinen toisiaan, sanoen murheellisina:
“Kenestä tulee kavaltaja?”

Silloin Juudas sanoi: “Tuleeko se minusta, oi mestari?”

Jeesus vastasi: “Sinä olet kertonut minulle, kuka se on, joka on minut
kavaltava.” Ja ne yksitoista apostolia eivät kuulleet sitä.

Kun lammas oli syöty, paholainen tuli Juudaan selän taakse ja hän lähti
talosta, Jeesuksen sanoessa hänelle jälleen: “Tee nopeasti se, mikä sinun on
tehtävä.”

214.

Mentyään ulos talosta Jeesus vetäytyi puutarhaan rukoilemaan tapansa
mukaisesti sata kertaa polvistuen ja kasvoilleen langeten. Ja Juudas, joka
tiesi Jeesuksen ja oppilaiden olinpaikan, meni sanomaan ylipapille: “Jos
annatte minulle, mitä puheena oli, luovutan tänä yönä käsiinne etsimänne
Jeesuksen, sillä hän on yksin yhdentoista seuralaisen kanssa.”

Ylipappi vastasi: “Paljonko pyydät?”

Juudas sanoi: “Kolmekymmentä kultarahaa.”

Suoraa päätä ylipappi laski hänelle rahat ja lähetti fariseuksen kuvernöörin
luo sotilaita hakemaan, sekä Herodeksen, ja he antoivat kokonaisen
legioonan, koska pelkäsivät kansaa; nämä siis ottivat aseensa ja lähtivät
Jerusalemista soihtujen ja keppeihin ripustettujen lyhtyjen kanssa.

215.

Kun Juudas ja sotilaat lähestyivät paikkaa, jossa Jeesus oli, tämä kuuli
monien ihmisten lähestymisen ja vetäytyi peloissaan taloon. Ja ne yksitoista
nukkuivat.

Silloin Jumala, joka näki palvelijansa ahdingon, käski Gabrielia, Mikaelia,
Rafaelia ja Urielia ottamaan Jeesuksen pois maailmasta.

Pyhät enkelit saapuivat ja veivät Jeesuksen ulos ikkunasta, joka antaa
etelään. He kantoivat häntä ja veivät hänet kolmanteen taivaaseen enkelien
seuraan, jotka siunaavat Jumalaa ikuisesti.

216.

Juudas astui kiivaasti ennen kaikkia muita kammioon, josta Jeesus oli otettu
ylös. Ja opetuslapset nukkuivat. Silloin ihmeellinen Jumala toimi
ihmeellisesti, niin että Juudas muuttui ääneltään ja puheeltaan niin
Jeesuksen kaltaiseksi, että luulimme häntä Jeesukseksi. Ja hän, meidät
herätettyään, etsi ja kysyi, missä mestari oli. Silloin me ihmettelimme ja
vastasimme: “Sinä, herra, olet mestarimme; oletko nyt unohtanut meidät?”

Ja hän sanoi hymyillen: “Olettepa te nyt hupsuja, kun ette tunne minua
Juudas Iskariotiksi!”

Ja hänen tätä sanoessaan sotilaat astuivat sisään ja tarttuivat häneen,
sillä hän oli joka suhteessa Jeesuksen kaltainen.

Juudaksen sanat kuultuamme ja sotilaiden paljouden nähtyämme me pakenimme
kuin järkemme menettäneinä.

Ja Johannes, joka oli verhoutunut pellavakankaaseen, heräsi ja pakeni; ja
sotilaan tarttuessa hänen pellavakankaaseensa hän jätti sen ja pakeni
alastomana. Sillä Jumala kuuli Jeesuksen rukouksen ja säästi ne yksitoista
pahalta.

217.

Sotilaat vangitsivat Juudaksen ja sitoivat hänet ivaa säästämättä, sillä hän
– niin kuin totta olikin – kielsi olevansa Jeesus, ja sotilaat sanoivat häntä
pilkaten: “Herra, älä pelkää, sillä olemme tulleet tekemään sinusta Israelin
kuninkaan, ja sidoimme sinut vain, koska tiedämme sinun kieltäytyvän
kuninkuudesta.”

Juudas vastasi: “Oletteko te menettäneet järkenne? Olette tulleet
vangitsemaan Jeesus Nasaretilaista asein ja lyhdyin varustautuneina kuin
ryöväriä vastaan; ja nyt olette sitoneet minut, joka johdatin teitä,
tehdäksenne minusta kuninkaan!”

Silloin sotilaat menettivät kärsivällisyytensä ja alkoivat halventaa häntä
lyönnein ja potkuin, ja vimmoissaan he veivät hänet Jerusalemiin.

Johannes ja Pietari seurasivat kaukaa sotilaita; ja he vakuuttivat sille,
joka kirjoittaa, nähneensä kaiken tutkinnan, jonka Juudakseen kohdistivat
ylipappi ja fariseusten neuvosto, joka oli kokoontunut tuomitakseen
Jeesuksen kuolemaan. Siellä Juudas puhui monenlaisia mielettömyyksiä niin,
että kaikki olivat katketa naurusta uskoessaan hänen todella olevan Jeesus,
ja ajatellessaan tämän kuolemanpelossaan teeskentelevän hulluutta. Silloin
lainopettajat sitoivat hänen silmänsä ja pilkaten häntä sanoivat: “Jeesus,
nasarealaisten profeetta (sillä niin he kutsuivat Jeesukseen uskovia), kerro
meille, kuka se oli, joka löi sinua?” Ja he löivät häntä ja sylkivät hänen
kasvoilleen.

Aamulla kokoontui lainopettajien ja kansan vanhimpien suuri neuvosto; ja
ylipappi ja fariseukset hakivat väärää todistusta Juudasta vastaan, luullen
häntä Jeesukseksi: eivätkä he saaneet haluamaansa. Ja miksi sanon (vain)
ylipappien luulleen Juudasta Jeesukseksi? Ei, vaan kaikki opetuslapsetkin,
mukaanlukien sen, joka kirjoittaa, luulivat niin; ja vielä enemmän,
Jeesuksen poloinen neitsytäitikin sukulaisineen ja ystävineen luuli niin,
kaikkien surun ollessa käsittämätön. Niin totta kuin Jumala elää, se, joka
kirjoittaa, unohti kaiken, mitä Jeesus oli sanonut: että hänet tultaisiin
ottamaan ylös maailmasta, ja että hän tulisi kärsimään kolmannessa
persoonassa, ja ettei hän kuolisi kuin vasta lähellä maailmanloppua.
Sen tähden hän meni Jeesuksen äidin ja Johanneksen kanssa ristin luo.

Ylipappi antoi tuoda Juudaksen sidottuna eteensä ja kysyi tältä tämän
opetuslapsista ja opetuksista.

Suunniltaan oleva Juudas ei vastannut mitään asiallista. Silloin ylipappi
vannotti häntä Israelin elävän Jumalan kautta kertomaan totuuden.

Juudas vastasi: “Olen kertonut teille olevani Juudas Iskariot, joka lupasi
antaa käsiinne Jeesus Nasaretilaisen; enkä tiedä, mikä juoni on sekoittanut
päänne väittäessänne minua kaikin keinoin Jeesukseksi.”

Ylipappi vastasi: “Sinä turmeltunut viekoittelija, olet huiputtanut koko
Israelia, alkaen Galileasta aina tänne Jerusalemiin saakka, opillasi ja
väärillä ihmeilläsi: ja aiotko nyt paeta sinulle kuuluvaa ja ansaitsemaasi
rangaistusta mielipuolisuutta teeskentelemällä? Niin totta kuin Jumala elää,
et tule sitä välttämään!” Ja näin sanottuaan hän määräsi palvelijansa
lyömään ja potkimaan Juudasta, jotta taju palaisi tämän päähän. Pilkka, jota
hän sitten ylipapin palvelijoitten käsissä kärsi, on uskomatonta; sillä he
keksivät innokkaasti uusia keinoja hauskuuttaa neuvostoa. Niin he pukivat
hänet taikuriksi ja antoivat hänelle käsin ja jaloin sellaisen käsittelyn,
että kanaanilaisetkin olisivat liikuttuneet myötätuntoon, jos olisivat
olleet näkemässä.

Mutta ylipapit, fariseukset ja kansan vanhimmat olivat niin myrkyttäneet
sydämensä Jeesusta kohtaan, että nauttivat nähdessään häntä niin
kohdeltavan, koska luulivat todella Juudasta Jeesukseksi.

Myöhemmin he johdattivat hänet sidottuna kuvernöörin luokse, joka salaa
rakasti Jeesusta. Silloin kuvernööri, luullen Juudasta Jeesukseksi, pyysi
tätä huoneeseensa ja puhui tämän kanssa, kysyen tältä, miksi ylipapit ja
kansa olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.

Juudas vastasi: “Jos kerron sinulle totuuden, et usko minua; sillä kaiketi
sinua petetään niin kuin (yli)pappeja ja fariseuksiakin on petetty.”

Kuvernööri vastasi (luullen, että hän halusi puhua Laista): “Etkö tiedä,
etten ole juutalainen; vaan (yli)papit ja kansasi vanhimmat ovat antaneet
sinut käsiini; kerro siis totuus meille, että voisin tehdä sen, mikä on
oikeudenmukaista. Sillä minulla on valta laskea sinut vapaaksi tai antaa
sinut surmattavaksi.”

Juudas vastasi: “Herra, usko minua, jos annat minut tapettavaksi, teet
suuren vääryyden, sillä surmaat viattoman ihmisen; sillä minä olen Juudas
Iskariot enkä Jeesus, joka on taikuri ja on muuntanut minut
taikakeinoillaan.”

Tämän kuullessaan kuvernööri hämmästyi suuresti, niin, että aikoi vapauttaa
hänet. Siksi kuvernööri meni ulos ja sanoi hymyillen: “Ainakin yhdessä
suhteessa tämä mies ei ansaitse kuolemaa, vaan pikemminkin sääliä. Tämä mies
väittää”, sanoi kuvernööri, “ettei ole Jeesus, vaan eräs Juudas, joka
johdatti sotilaat Jeesusta vangitsemaan, ja hän sanoo Jeesus Galilealaisen
muuntaneen hänet taikakeinoillaan. Sen tähden, jos tämä on totta, olisi suuri
vääryys tappaa hänet, sillä hän olisi syytön. Mutta jos hän on Jeesus ja
kiistää olevansa tämä, varmaankin hän on menettänyt ymmärryksensä, ja olisi
jumalatonta surmata mielipuoli.”

Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat lainopettajien ja fariseusten keralla
kohottivat äänensä ja huusivat, sanoen: “Hän on Jeesus Nasaretilainen, sillä
me tunnemme hänet; jollei hän olisi tuo pahantekijä, emme olisi antaneet
häntä käsiisi. Eikä hän hullu ole, vaan paha, sillä tällä keinolla hän
yrittää päästä käsistämme, ja se kapinahenki, jonka hän vapauduttuaan
nostattaisi, tulisi olemaan edellistä pahempi.”

Pilatus (sillä se oli kuvernöörin nimi) sanoi jutusta päästäkseen: “Hän on
galilealainen ja Herodes on Galilean kuningas: siksi tämän jutun
ratkaiseminen ei kuulu minulle, joten viekää hänet Herodeksen luo.”

Tämän johdosta Juudas vietiin Herodekselle, joka jo pitkään oli toivonut
Jeesuksen tulevan taloonsa. Mutta Jeesus ei ollut koskaan suostunut astumaan
hänen taloonsa, koska Herodes oli pakana ja palvoi vääriä ja valehtelevia
jumalia, epäpuhtaiden pakanoiden tapaan eläen. Kun Juudas nyt oli viety
sinne, Herodes kysyi häneltä monista asioista, joihin Juudas ei antanut
vastausta siksi, että kiisti olevansa Jeesus.

Silloin Herodes pilkkasi häntä koko hoviväkensä kanssa ja antoi pukea hänet
valkoisiin, kuten hullut oli tapana pukea, ja lähetti hänet takaisin
Pilatukselle sanoen tälle: “Älä horju oikeudenmukaisuudessasi Israelin
kansaa kohtaan!”

Ja tämän Herodes kirjoitti, koska ylipapit, lainopettajat ja fariseukset
olivat antaneet hänelle suuren summan rahaa. Kuvernöörin kuultua eräältä
Herodeksen palvelijalta, että näin oli asia, hän itsekin rahaa ansaitakseen
teeskenteli aikovansa laskea Juudaksen vapaaksi. Siksi hän antoi orjiensa
ruoskia häntä, ja lainopettajat maksoivat näille, jotta nämä ruoskiessaan
surmaisivat hänet. Mutta Jumala, joka oli asian päättänyt, säästi Juudaksen
ristille, jotta tämä saisi kärsiä kauhean kuoleman, johon oli toisen myynyt.
Hän ei sallinut Juudaksen kuolla ruoskintaan, vaikka sotilaat piiskasivat
tätä niin hirvittävästi, että tämän vartalo vuosi solkenaan verta. Sitten he
pilkatakseen pukivat tämän vanhaan purppuravaatteeseen sanoen: “Uudelle
kuninkaallemme kuuluu, että puemme ja kruunaamme hänet”: niin he keräsivät
ohdakkeita ja tekivät kruunun, kuin ne kultaiset, jalokivikoristeiset, joita
kuninkaat pitävät päässään. Ja tämän orjantappurakruunun he panivat
Juudaksen päähän, ruo`on hänen käteensä valtikaksi, ja istuttivat hänet
korkealle paikalle. Ja sotilaat tulivat hänen eteensä pilkatakseen häntä
kumarruksillaan ja tervehtien häntä juutalaisten kuninkaana. Ja he ojensivat
käsiään vastaanottaakseen lahjoja, joita uusilla kuninkailla oli tapana
jakaa; ja kun eivät saaneet mitään, he löivät Juudasta sanoen: “Miksi sinut
on kruunattu, hölmö kuningas, jollet aio maksaa sotilaillesi ja
palvelijoillesi?”

Kun ylipapit, lainopettajat ja fariseukset näkivät, ettei Juudas kuollut
ruoskintaan, he pelkäsivät Pilatuksen päästävän tämän vapaaksi ja antoivat
siksi rahalahjoituksen kuvernöörille, joka sen saatuaan luovutti Juudaksen
syyllisenä ja kuolemaan-tuomittuna lainopettajille ja fariseuksille. Nämä
tuomitsivat sen jälkeen kaksi ryöväriä kuolemaan ristillä Juudaksen kanssa.

Niin he johdattivat hänet Golgatan kukkulalle, missä pahantekijöitä
hirtettiin, ja siellä he naulitsivat hänet ristille alastomana, jotta häpeä
olisi vielä suurempi.

Juudas ei totisesti tehnyt muuta kuin huusi: “Jumala, miksi olet minut
hyljännyt; onhan pahantekijä paennut ja minä kuolen epäoikeudenmukaisesti?”

Totisesti minä sanon, että Juudaksen ääni, kasvot ja koko olemus olivat niin
Jeesuksen kaltaiset, että hänen opetuslapsensa ja uskovat täysin pitivät
häntä Jeesuksena; sen tähden jotkut luopuivat Jeesuksen opista uskoen tämän
olleen väärä profeetta ja tehneen ihmeensä noituudella: sillä Jeesus oli
sanonut, ettei tulisi kuolemaan ennen kuin lähellä maailmanloppua, ja että
tällä kertaa hänet otettaisiin pois maailmasta.

Mutta ne, jotka vakaasti pysyivät Jeesuksen opissa, olivat niin surun
vallassa nähdessään hänen, joka muistutti Jeesusta täydellisesti, kuolevan,
etteivät muistaneet, mitä Jeesus oli sanonut. Ja niin he menivät Jeesuksen
äidin kanssa Golgatan vuorelle, eivätkä pelkästään todistaneet Juudaksen
kuolemaa, taukoamatta itkien, vaan myöskin hankkivat kuvernööriltä
Nikodemuksen ja Joosef Arimatialaisen avulla luvan Juudaksen ruumiin
hautaamiseen. Niin he ottivat hänet ristiltä sellaisella itkulla, jollaista
ei kukaan voisi kuvitella, ja hautasivat hänet Joosefin uuteen
hautakammioon, käärittyään hänet ensin runsaitten, kallisarvoisten
voiteitten kera.

218.

Sitten kaikki palasivat koteihinsa. Hän, joka kirjoittaa, meni Johanneksen
ja tämän veljen Jaakobin kanssa Nasaretiin Jeesuksen äidin seurassa.

Opetuslapsista ne, jotka eivät pelänneet Jumalaa, menivät yöllä ryöstämään
Juudaksen ruumiin ja piilottivat sen, levittäen uutista, että Jeesus oli
noussut kuolleista, mistä seurasi suuri hämmennys. Ylipappi määräsi
kirouksen uhalla, ettei Jeesus Nasaretilaisesta saanut puhua. Ja niin nousi
ankara vaino, ja monia kivitettiin ja lyötiin, monet karkotettiin maasta,
koska he eivät pystyneet vaikenemaan siitä asiasta.

Nasaretiin saapui uutinen Jeesuksen, heidän maanmiehensä, ylösnousemuksesta
ristinkuoleman jälkeen. Silloin se, joka kirjoittaa, rukoili Jeesuksen äitiä
lopettamaan itkunsa, koska hänen poikansa oli noussut. Tämän kuullessaan
Neitsyt Maria sanoi itkien: “Menkäämme Jerusalemiin poikaani etsimään. Hänet
nähtyäni voin kuolla tyytyväisin mielin.”

219.

Neitsyt palasi Jerusalemiin sen kanssa, joka kirjoittaa, sekä Jaakobin ja
Johanneksen, samana päivänä kuin määräys lähti ylipapilta.

Silloin Neitsyt, joka pelkäsi Jumalaa, käski seuralaisiaan unohtamaan
poikansa, vaikka tiesikin ylipapin määräyksen epäoikeudenmukaiseksi. Kuinka
kaikki silloin surivatkaan!
– Jumala, joka tutkii ihmisten sydämet, tietää, että Jeesuksen äiti ja me
olimme musertua sen murheen ja toivon väliin, jota tunsimme Juudaksen,
Jeesukseksi luulemamme, kuoleman tähden, ja halussamme nähdä hänen nousseen
kuolleista.

Silloin enkelit, jotka suojelivat Mariaa, nousivat kolmanteen taivaaseen,
missä Jeesus oli enkelten seurassa, ja kertoivat hänelle kaiken.

Sen tähden Jeesus rukoili Jumalalta voimaa nähdä äitinsä ja oppilaansa. Niin
armollinen Jumala määräsi neljä lempienkeliään, jotka ovat Gabriel, Mikael,
Rafael ja Uriel, kantamaan Jeesuksen äitinsä taloon ja vartioimaan häntä
kolme päivää jatkuvasti, sallien vain niiden nähdä hänet, jotka uskoivat
hänen oppiinsa.

Jeesus saapui kirkkauden ympäröimänä huoneeseen, jossa Neitsyt Maria oli
kahden sisarensa, Martan ja Maria Magdalenan, Lasaruksen, sen joka
kirjoittaa, Johanneksen, Jaakobin ja Pietarin kanssa. Nämä kaatuivat kuin
kuolleina pelossaan. Ja Jeesus nosti äitinsä ja toiset maasta sanoen: “Älkää
pelätkö, sillä olen Jeesus; älkääkä itkekö, sillä olen elossa enkä kuollut.”
He kaikki olivat pitkään poissa tolaltaan Jeesuksen nähdessään, sillä
uskoivat täysin hänen kuolleen. Silloin Neitsyt sanoi itkien: “Kerro
minulle, poikani, minkä tähden Jumala, joka antoi sinulle vallan herättää
kuolleitakin, salli sinun kuolla sukulaistesi ja ystäviesi ja oppisi
häpeäksi? Sillä kaikki sinua rakastavat ovat olleet kuin kuolleita.”

220.

Jeesus vastasi äitiään syleillen: “Usko minua, äiti, sillä sanon sinulle
totisesti, etten ole lainkaan ollut kuolleena, sillä Jumala on säästänyt
minut maailmanlopun lähelle.” Ja näin sanottuaan hän pyysi neljää enkeliä
näyttäytymään ja todistamaan, kuinka asiat olivat tapahtuneet.

Silloin enkelit ilmestyivät neljän hohtavan auringon kaltaisina, niin, että
kaikki jälleen kaatuivat aivan kuin kuolleina.

Silloin Jeesus antoi enkeleille neljä pellavakangasta, jotta he voisivat
peittää itsensä, niin että hänen äitinsä seuralaisineen voisi nähdä ja
kuulla heidän puhuvan. Ja nostettuaan kaikki ylös Jeesus rauhoitti heitä
sanoen: “Nämä ovat Jumalan toimitsijoita: Gabriel, joka ilmoittaa Jumalan
salaisuudet; Mikael, joka taistelee Jumalan vihollisia vastaan; Rafael, joka
vastaanottaa kuolleitten sielut; ja Uriel, joka kutsuu kaikki viimeisenä
päivänä Jumalan tuomiolle.”

Sitten ne neljä enkeliä kertoivat Neitsyelle, miten Jumala oli lähettänyt
noutamaan Jeesusta ja muuntanut Juudaksen, niin että tämä saisi kärsiä
toiselle valmistamansa ja myymänsä rangaistuksen.

Silloin se, joka kirjoittaa, sanoi: “Oi mestari, onko minun lupa kysellä
sinulta nyt, niin kuin minun sallittiin kysyä sinun asuessa keskuudessamme?”

Jeesus vastasi: “Kysy, mitä tahdot, Barnabas, niin vastaan sinulle.”

Silloin sanoi se, joka kirjoittaa: “Oi mestari, koska Jumala on armollinen,
miksi Hän on piinannut meitä niin, saadessaan meidät uskomaan sinun
kuolleen? Ja äitisi on itkenyt vuoksesi niin, että on käynyt lähellä
kuolemaa; ja sinun, joka olet Jumalan pyhä, Hän on antanut kärsiä
häväistyksen joutua surmatuksi Golgatan vuorella ryövärien seurassa?”

Jeesus vastasi: “Usko minua, Barnabas, että Jumala rankaisee ankarasti
kaikki synnit, olivat ne sitten kuinka pieniä hyvänsä, sillä synnit ovat
loukkaus Jumalaa kohtaan. Sen tähden, että äitini ja uskolliset opetuslapseni
rakastivat minua jonkin verran maallisella rakkaudella, oikeudenmukainen
Jumala halusi rangaista tämän rakkauden nykyisellä murheella, ettei siitä
rangaistaisi helvetin liekeissä. Ja vaikka olen ollut maailmassa viaton –
koska ihmiset ovat kutsuneet minua “Jumalaksi” ja “Jumalan pojaksi”, Jumala
on tahtonut heidän pilkkaavan minua Juudaksen kuoleman muodossa ja on saanut
kaikki uskomaan minun kuolleen ristillä, jotteivät demonit pilkkaisi minua
tuomion päivänä. Ja tämä pilkka tulee jatkumaan Muhammedin tuloon saakka,
Jumalan lähettilään, joka saavuttuaan paljastaa tämän huiputuksen niille,
jotka Jumalan lakiin uskovat.” Näin puhuttuaan Jeesus sanoi: “Olet
oikeudenmukainen, oi Herra Jumalamme, sillä Sinulle yksin kuuluvat kunnia ja
loisto vailla loppua.”

221.

Ja Jeesus kääntyi sen puoleen, joka kirjoittaa, sanoen: “Katso, Barnabas,
että kaikin keinoin kirjoitat minun evankeliumini kaikesta siitä, mitä on
tapahtunut maailmassa olemiseni kautta. Ja kirjoita samaten siitä, mitä
Juudakselle tapahtui, jottei uskollisia huiputettaisi, ja jotta kaikki
saisivat uskoa totuuteen.”

Se, joka kirjoittaa, vastasi: “Teen kaiken, jos Jumala suo, oi mestari;
mutta en tiedä, mitä Juudakselle tapahtui, sillä en nähnyt kaikkea.”

Jeesus vastasi: “Tässä ovat Johannes ja Pietari, jotka näkivät kaiken, ja he
kertovat sinulle kaikesta tapahtuneesta.”

Ja sitten Jeesus käski meitä kutsumaan uskolliset opetus-lapsensa, jotta
nämä näkisivät hänet. Niin Jaakob ja Johannes kutsuivat koolle ne seitsemän
oppilasta sekä Nikodemuksen ja Joosefin, ja monia muita niistä
seitsemästäkymmenestäkahdesta, ja he aterioivat Jeesuksen kanssa.

Kolmantena päivänä Jeesus sanoi: “Menkää Oliivivuorelle äitini kanssa, sillä
sieltä nousen uudelleen taivaaseen, ja saatte nähdä, kuka minut nostaa
ylös.”

Niin sinne menivät kaikki lukuunottamatta kahtakymmentäviittä niistä
seitsemästäkymmenestäkahdesta, sillä nämä pakenivat peloissaan Damaskokseen.
Ja heidän kaikkien seistessä keskipäivällä rukouksessa Jeesus tuli suuren
Jumalaa ylistävän enkelijoukon kanssa: ja hänen kasvojensa kirkkaus pelotti
heitä kovasti, niin että he kaatuivat maahan kasvoilleen. Mutta Jeesus nosti
heidät rauhoitellen ja sanoen: “Älkää pelätkö, olen mestarinne.”

Ja hän moitti monia, jotka uskoivat hänen kuolleen ja nousseen jälleen
kuolleista, sanoen: “Pidättekö siis minua ja Jumalaa valehtelijoina? Sillä
Jumala on luvannut minun elävän melkein maailmanloppuun asti, kuten olen
teille kertonut. Totisesti sanon teille, etten minä kuollut, vaan Juudas
kavaltaja. Varokaa, sillä Saatana tulee tekemään kaikkensa pettääkseen
teitä, mutta olkaa te todistajiani koko Israelin keskuudessa ja koko
maailmassa kaikesta siitä, mitä olette kuulleet ja nähneet.

Ja näin puhuttuaan hän rukoili Jumalalta anteeksiantoa uskoville ja
kääntymystä syntisille. Rukouksensa päätettyään hän syleili äitiään, sanoen:
“Rauha olkoon kanssasi, äitini, lepää Jumalassa, joka on luonut sinut ja
minut.” Ja näin puhuttuaan hän kääntyi opetuslastensa puoleen, sanoen:
“Olkoon Jumalan suosio ja armo kanssanne.”

Silloin heidän silmiensä edessä neljä enkeliä kantoi hänet ylös taivaaseen.

222.

Jeesuksen mentyä opetuslapset hajaantuivat eri puolille Israelia ja
maailmaa, ja Saatanan vihaama totuus, kuten aina, joutui valheen
vainoamaksi. Sillä opetuslapsiksi tekeytyen eräät pahat miehet saarnasivat
Jeesuksen kuolleen ylös nousematta. Toiset saarnasivat, että hän todella
kuoli, mutta nousi kuolleista. Toiset saarnasivat ja saarnaavat yhä, että
Jeesus on Jumalan poika, ja Paavali on joutunut heidän eksyttämäkseen. Mutta
me saarnaamme sitä, minkä olen kirjoittanut, niille, jotka Jumalaa
pelkäävät, jotta he voisivat pelastua viimeisenä Jumalan tuomion päivänä.
Amen.

EVANKELIUMIN LOPPU